Ilmeisesti jonkun kesäkuisen sähkökatkon takia vuodatuksen palvelimelta on kadonnut yli vuoden kuvat, joten siksi noissa päivityksissä ei siis kuvat näy! Täytyy katsoa siinä vaiheessa vaiheessa, kun kuvien lisäys alkaa onnistua, jos yrittäis tallentaa edes osan viimeisistä kuvista uusiksi ja lisätä niitä sit noihin vanhempiin päivityksiin, mutta en lupaa mitään, näin kesällä kun on muutakin tekemistä kuin istua tietokoneella.. Yritän nyt kuitenkin muistella tähän hiukan mitä on viime päivityksien jälkeen tapahtunut.

Mopsilapset on edelleen kotona ja pikkuhiljaa pitäisi varmaan alkaa etsiä niille omia koteja. Molemmat on mun mielestä tosi kivan näköisiä ja toivon todellakin, että sitten kun ipanat kodin löytävät, olisi kyseessä sellaiset perheet, jotka olisivat edes hiukan kiinnostuneita myös näyttelytouhusta. Oma eläinlääkäri oli lomilla, joten mennään vasta huomenna käymään lääkärintarkastuksessa ja sen jälkeen ovatkin sitten valmiita lähtemään maailmalle. Jos vaan maltaa niistä luopua! No Jarpista ainakin on pakko luopua viimeistään siinä vaiheessa kun ikää tulee vielä hiukan lisää, sillä yhtäkään nelijalkaista poikaa en tähän tyttölaumaan ota!  Nytkin on ollut taas aika sex-sessiot meneillään, kun Sintti ja Jumbo ovat yrittäneet saada keskenään pentuja aikaan. Sintsuhan meinas parina päivänä ottaa ihan lukua, kun kävi niin ylikierroksila tuolla ulkona kovassa auringonpaisteessa. Normaalisti kun mummo vaan makailee kaikessa rauhassa eikä ota yhtään ylimääräsitä juoksuaskelta, niin nyt on pari viikkoa vaan touhuttu kieli pitkällä suusta . 

Saatiin runsas viikko sitten ihania vieraitakin, sillä Ville ja Joanna tulivat muutamaksi päiväksi Isojoelle käymään. Tulomatka oli ilmeisesti mennyt ihan hyvin ja kyllä oli mahtavaa nähdä pikkuneitiä pitkästä aikaa! Neiti puhua pälpätti lakkaamatta ja osaa näköjään hyvinkin selkeästi tuoda tahtonsa esiin. Vesku haki pihaan santaläjän ja siinä aika kului mukavasti. Lauantaipäivä kului reissatessa, sillä olin ilmoittautunut Jalasjärvelle kisoihin, kun en tiennyt etukäteen tuosta vierailusta. Olisin kyllä jäänyt pois kisasta, mutta tehtiin niin, että Ville, Joanna ja Vesku lähtivät käymään "kulttuurimatkalla Onnenkylän Ostosparatiisissa" sillä aikaa kun minä ammuin. Oma kisa meni ihan ok omasta mielestä urheilupistoolin osalta ja uusi oma ennätys 504, joten olen nyt ampunut yhteensä 4 kisaa ja joka kerta tulos hieman paranee ja pakko olla tyytyväinen jos pääsee tulokseen joka alkaa 5:lla. Vakio meni taas ihan hosumiseksi, ei ole mun juttu - tulos jäi alle 450. Palkinnoista pakko sanoa sen verran, että täydelliset palkinnot! Voittajille 3pkt kahvia, kakkosille 2 ja kolmosille 1 .

Joanna tuntui viihtyvän ihan hyvin, vaikka tällä kertaa äiti ei ollutkaan ehtinyt mukaan reissuun ja yksi suosittu paikka oli kasvihuone, oli mukavaa kun sai itse ottaa tomaatin irti ja laittaa suoraan suuhun. Tosin pieniä erimielisyyksiä meille tuli siitä, että saako myös ne vihreät tomaatit syödä . Myös ahomansikoita nautiskeltiin ahkerasti. Maanantaina sitten pariskunta lähti takaisin Savonlinnaan ja kuulemma matka ei ollut ihan niin yksinkertainen kuin tulomatka .

Sitten hiukan tuota ammuntapuolta, ensin Paulalle isot onnittelut N24 sarjan Suomen mestaruudesta pienoiskiväärin asentokilpailussa, tulos uusi SE ja samalla myös FSE . Ja onnittelut tietenkin myös makuukisan pronssimitalista!

Tänä kesänä on tietyistä finanssipoliittisista syistä koiranäyttelyt jääneet vähemmälle eikä noita ampumakisojakaan ole tähän mennessä monia tullut käytyä, mutta parit veteraanikisat kuitenkin:

Ensin oli veteraanien SM-kisat 15.-17.6. ja perjantaina ammuttiin 50m pistooli Toijalassa ja lauantaina ja sunnuntaina 25m lajit Tampereella. 50m pistoolin 333/1. -tulokseen olin ihan tyytyväinen, sillä jos tuon 40ls sarjan (74,91,83,85) laskee keskiarvolla 60ls sarjaksi, niin ei olisi jäänyt kuin piste 500:sta, mikä on kyllä mun tasooni  nähden ihan hyvin. Isopistoolin ammuin ihan kokeilumielessä ja oikeastaan ihan vaan sen takia, että veteraanikisoissa on mahdollista osallistua tuossa lajissa naisten sarjaan, SAL:n kisoissahan naiset eivät isopistoolia ammu lainkaan. Harjoituslaukauksia oli alla vain n. 30 ja aseen säädötkin ihan pielessä, sillä liipaisinvastus oli vanhan säännön mukainen 1360g 1000kg:n sijasta, mutta en uskaltanut sitä sitten alkaa ennen kisaa vaihtamaan, kun nuo Sakon säädöt ei ole mulle vielä ihan selvillä. No se kokeilu tuotti tuloksen 438/1. (245+193), ja tuloksesta ei voi kyllä muuta sanoa kuin että jostainhan se on tulostaso aloitettava, miksei siis pohjalta. Samaa voisi kai sanoa vakiosta, tulos 459/1. (172,168,119) -  pää ei vaan kestä noita nopeita 10 sekunnin sarjoja. Urheilupistooli meni edes hiukan paremmin, 478/2. (253,225), mutta ase tuntui putoavan koko ajan kädestä ja ote ei ollut paras mahdollinen. Tuohon ongelmaan sainkin sitten apua kisan jälkeen, kun Tarja N. otti puukon käteensä ja mun kahvasta lähti aika paljon pois. Sovittiin, että kokeilen jonkin aikaa ja Lahden kisojen yhteydessä tehdään sitten vielä lisämuutoksia jos on tarvetta. Kiitos Tarja 

Veteraaniampujien Pohjoismaiset Mestaruuskisat järjestettiin 6.-8.7. Suomessa ja pakkohan sinne oli lähteä, kun kotimaassa tuollaiset kisat on. Ruutilajien osalta kisapaikkana oli Hollolan Hälvälän rata joka sijaitsee Hämeen rykmentin alueella. En ole koskaan aikaisemmin käynyt ko. radalla, joten oli mukava nähdä sekin paikka ”livenä”. Matkaan meinas vaan tulla ensin muutama isompi mutka, kun tiistaina Matti huomasi, että yllätys, yllätys, mun auton katsastus oli mennyt edellisenä päivänä umpeen! No Vesku sai kuitenkin auton keskiviikkona katsastettua, mutta päätettiin kuitenkin tehdä niin, että minä lähden reissuun Sprinterillä, niin on hieman enemmän tilaa koirillakin.
Joten torstaina pakkasin kaikki koirat autoon ja ensimmäisenä etappina oli Äänekoski, sillä Paula oli luvannut ottaa koirat hoitoon. Matka sujui uskomattoman helposti ja oli pakko pysähtyä matkalla tarkistamaan, että ovatko pennut ylipäätään hengissä, kun minkäänlaista ääntä ei takapenkiltä kuulunut. Kun pysähdyin, naperot nostivat unisena päänsä ja jatkoivat nukkumista, joten fiksuja kakaroita! Kun pääsin perille ja laskin pennut nurmikolle, niillä oli ensin hieman ongelmia tasapainonsa kanssa, sillä nehän eivät ole koskaan joutuneet liikkumaan kaltevalla alustalla ja pihamaa vietti runsaasti. Kauaa ei kuitenkaan kulunut kun ne oppivat hallitsemaan liikkeensä ja alkoivat pysyä taas pystyssä. Ja se oli kiva huomata, että ipanat eivät arastelleet yhtään tippaa vaikka oltiin ihan vieraassa paikassa, eivät ulkona eivätkä myöskään sisällä, vaan kaikki paikat tutkittiin heti rohkeasti. Millistä näki ensin, että sitä selkeästi otti päähän kun mun laumani valloitti hänen reviirinsä, mutta aika pian sekin tyytyi oloonsa kun huomasi, että hän on kotonaan se porukan valtiatar ja jopa Jumbo näytti selkeästi sen, että vaikka hän Isojoella on koirien keskuudessa se jota kunnioitetaan, nyt ollaan Millin alueella ja hän voi tyytyä olemaan numero kakkonen. Ruuti-pohjis tajusi myös heti, että varsinkin mopovauvat on niin pieniä, että niiden kanssa leikit on oltava aika rauhalliset mutta Sissin kanssa voi riehua tiettyyn rajaan saakka. Mosku-ajokki ei ollut kotona, vaan oli hoidossa ”mummulassa”.
Muut olivat ilmeisesti käyttäytyneet melko mallikelpoisesti, mutta Sintti stressaa mun poissaollessa tosi paljon, ja Sissihän nyt on oma ADHD itsensä. Taisivat Paula ja Sepi huokaista kunnolla helpotuksesta kun koiramääränsä viikonlopun jälkeen putosi taas takaisin kolmeen
Itse kisassa oli perjantaina ensin oli vuorossa 50m pistooli (tulos 475/1. ja Suomen joukkueessa minä, Sirpa 391 ja Sirkka 374 = 1240/1.) ja illemmalla isopistooli (249+228=457/1.). Lauantaina ammuttiin vakiopistooli (161+141+144=446/2., Suomen joukkueessa minä, Tarja 491 ja Ritva 518 = 1455/1.) ja urheilupistooli (255+245=500/2.). Sunnuntain ilmapistoolikilpailu (351/2.) olikin sitten Vierumäellä. Vierumäen kisa oli tosi mielenkiintoinen, sillä en ole koskaan aikaisemmin ampunut elektronisiin taululaitteisiin, joten kokemus sinänsä. Noissa Veteraanien kilpailuissa on mukava ilmapiiri ja ihmiset ovat kisassa mukana hieman leppoisammalla asenteella kuin SAL:n kisoissa. Ainakin enemmän ihan oudot ihmiset tulevat juttelemaan ja jopa neuvomaan. Tarja muotoili Sakon kahvaa vielä lisää ja saman käsittelyn sai myös ilmapistoolini kahva ja nyt oikea tähtäysasento löytyy siitäkin huomattavasti helpommin kuin aikaisemmin :) Olen suht tyytyväinen isopistoolin ja urheilupistoolin tuloksiin, sillä molemmissa oma ennätys parani parisenkymmentä pistettä. Parannettavaa on vielä rutkasti, mutta kehityssuunta on näköjään oikea ;) Nyt olisi vielä parit kisat tälle kesälle jäljellä, elokuussa Seinäjoella AM-kisa, jossa tarkoitus olisi ampua 50m pistooli ja Laukaassa N-sarjan SM-kisa, jossa 50m ja urheilupistooli, joten kyllä tässä vielä radalle on lähdettävä treenaamaan, jos vaikka hiukan saisi vielä noita tuloksia paranneltua.
Sunnuntai-illalla Äänekoskelle saapui myös Vesku pikavisiitille, sillä hän oli kotimatkalla Savonlinnasta kotiin. Hieman harmitti kun hän joutui lähtemään sitten jo illalla jatkamaan matkaa eteenpäin, sillä hänellä oli yksi kyytiläinen mukana, jonka täytyi päästä Seinäjoelle. Itsehän päätin, että lähden ajelemaan kotiin vasta maanantaina ja se oli kyllä ihan oikea ratkaisu, sillä sain ajella koko matkan pilvisellä kelillä, joten liian kuuma ei ollut myöskään koirilla. Olisi ollut vaan ihan kiva ajella kotiin peräkkäin. Ensi vuoden PM-kisat on Ruotsin Gävlessä, ja tuskinpa tulee sinne lähdettyä, joten kaikista lievistä ja hieman isommistakin ongelmista huolimatta, tuota kisaviikonvaihdetta on ihan mukava muistella.

Ai niin, Mikkokin kotiutui vihdoin armeijan harmaista ja nyt on "rekkakortti" taskussa!