Sissi-neiti se sitten eilen tempaisi 4 tunnin karkureissut

Meillähän on koirat saaneet kulkea sisälle ja ulos omaan tahtiinsa, kun ovat (tähän saakka) hyvin pysyneet noiden mun kaikkea-muuta-kuin-hyvien aitarakennelmien sisäpuolella, mutta eilen sitten vähän ennen puoltapäivää havahduin siihen, että Emma haukkuu ulkona ja kun menin katsomaan, niin kaksi puuttui! Pihalla makailivat Jumbo, Ebba ja Sintti. Emma seisoi portaalla ja katseli hallille päin. Aloin huudella Lakua ja Sissiä ja pian Laku tepsuttelikin tien vierestä kotiin päin sen näköisenä, että minä nyt vaan kävin parit hajujäljet jättämässä tuonne koirien ulkoilureitille. Laku siis äkkiä kainaloon ja sisälle ja etsimään Sissiä. Seuraavat neljä tuntia olivatkin sitten aika hermoja raastavat, kun etsintähommissa oli varmaan jo ainakin 30 ihmistä (iso kiitos kaikille teille jotka levititte sanaa ja olitte mukana ), mutta kukaan näkemämme henkilö ei ollut nähnyt vilaustakaan karkulaisesta. Yritin soittaa löytöeläimistä vastaavaan paikkaan, mutta ko puhelin ei ollut päällä ja laitoinkin viestiä sekä omalla eläinlääkärille ja soitin myös poliisilaitokselle, jotta jos joku ottaisi heihin yhteyttä. Neljän aikaan kävin kotosalla päästämässä koiria pissalle ja kun olin sen jälkeen lähdössä taas polkupyörällä etsiskelemään, näin että jalkakäytävältä kääntyi meidän hallin pihaan pari ihmistä koiransa kanssa ja heistä toisella oli musta möhkäle sylissä! No Sissihän se - oli reppana ollut ihan katki-poikki ja maannut muutaman sadan metrin päässä kotoa ojan pohjalla. Olivat ensin ajatelleet, että onko jäänyt auton alle tai käärme purrut kun ei ollut ottanut jaloilleen ollenkaan. Kun sain ipanan syliini, niin virtaa alkoi taas löytyä ja voi sitä iloa (joka oli kyllä totaalisesti molemminpuolista). Kun päästiin sisälle neiti joi, joi ja joi ja sen jälkeen hyppäsi sohvalle ja veti unta palloon puolitoistatuntia yhteen menoon  niin ettei mikään havahduttanut sitä hereille. Illalla kun miesväki kotiutui, alkoi sellainenkin vauhtirumba, että ei olisi uskonut että on sama pieni väsynyt koira kyseessä . 

Täytyy kyllä tuhannesti kiittää kaikkia niitä lukemattomia ihmisiä jotka tosiaankin olivat mukana etsimässä ja levittämässä sanaa Sissin katoamisesta, jopa ulkopaikkakunnalta oltiin tulossa etsintöihin mukaan. Kyllä siinä ehti tulla mieleen jo vaikka mitä kauhuskenaarioita ja kun eilinen aamupäiväkin meni ikävämmissä merkeissä kasvattini Arskan lähdettyä kirmaamaan sateenkaarisillalle, lämmin osanotto vielä tätäkin kautta Katjalle.