Keskiviikkoillalla käytiin Kauhajoella näyttelytreeneissä Saisan, Lakun ja Emman kanssa. Kyseessä oli kyllä lähinnä kääkille tarkoitetut treenit, mutta eihän sitä nyt kukaan huomannut että pari kääpiöpinseriä oli hieman rotumääritelmästä poikkeavia  Iso kiitos treeneistä Miralle ja Johannalle!  No siellä paikan päällä sitten tutkailtiin tuota Saisan vyötärönseutua ja ainut mikä hieman juorusi siihen suuntaan, että rouva saattaisi olla kantava oli se, että nisät on tulleet esille. No torstaiaamulla sitten kun vein koirat ekan kerran ulos aloin katsella Saisaa tarkemmin ja ihan selvästi pieni pömppis oli pullahtanut yön aikana, joten nyt ollaan kyllä ihan postitiivisella mielellä, saattaapi olla kääkkävauvoja tulossa   Olisi kyllä ihan kiva saada taas pentuja taloon, viimeisestä kääkkäpentueesta alkaa ollakin jo vuosi, joten hieman kaipaa jo vipinää! Aika kuluu kyllä vauhdilla ja ensi viikon torstaina täyttävät J-pentueen pinserit 9 vuotta, joten Hurjan Suuret Onnittelut Jamille, Daisylle, Janskulle ja Lyylille! Pentueen ainut poika Jascahan menehtyi tapaturmaisesti jo 1-vuotissyntymäpäivänään, kun ahneuksissaan tukehtui heittämääni kuivaneeseen juustonpalaseen ja sen jälkeen en ole enää koskaan erehtynyt antamaan mitään syötävää niin, että koira ottaisi koppia ilmasta  

Tiistai-illalla sattui muuten hassu tapaus, kun olin käyttämässä Emmaa ulkona ja se paineli tapojensa mukaisesti sokkorallia tuossa meidän ohrapellossa. Emmalla on nimittäin tapana painella peltoon ja laittaa silmät kiinni ja häntä suoraksi ja menoksi siksakia pitkin poikin. No nyt kävi neidille pieni arviointivirhe ja se erehtyi liian lähelle ojaa ja en voinut kuin yksikseni nauraa, kun se "laskeutui" hallitusti suoraan kuonolleen ojan pohjalle ja kaikki neljä jalkaa sojottivat jäykkinä sivuille.  Tuli niin mieleen telkkarin piirretyt ja puuttui ainoastaan se että häntä olisi mennyt siksakille ja kuulunut vielä pojojojoing-äänet  Ojassahan oli sen verran vettä, että juuri pää pulahti pinnan alle ja ojan pohjalla valitettavasti jonkin verran mutaa, joten voitte arvata minkä näköinen neiti oli kun se surkeana kömpi ojasta kuiville. Ensin se istui paikoillaan ihan hiljaa sen verran aikaa että sain enimmät kurat pyyhittyä sen naamalta ja sitten alkoi super-hyper-ralli! Häntä alas takajalkojen väliin ja persrallia parikymmentä kertaa marjapensaan ympäri - pienet ympäripyörähdykset ja selän hinkkaaminen nurmikkoon ja sitten uusi ralli päälle. No - suihkureissuhan siitä tuli (sekä koiralle, että emännälle  )

Niin joo - etanatkin katosivat kasvihuoneesta heti, kun tyhjäsin sen lähes kokonaan ja olen pitänyt ovea nyt koko ajan auki että pääsee kunnolla tuulettumaan. Muutama pienikokoinen raaka tomaatinpoikanen siellä vielä roikkuu lähes alastomissa kasveissa, mutta kaikki isommat otin pois ja päätin lopettaa hoitotoimet tältä kesältä, joten uudet siemenet multaan ensi kevättalvella, toivotaan, että pojat ehtisivät laittamaan siihen edes osittain jo lasitkin, niin eitulisi noita "myrskyvaurioita, kun tuo muovi ei ole mitään kasvihuonemuovia vaan ihan tavallista rakennusmuovia, joka ei näköjään tuohon käyttötarkoitukseen ihan sovellu kunnolla. Ostin muuten jokin aika sitten neljä marja-aronian taimea ja yhden on ehtinyt jo rusakotkin syödä lähes maata myöten  Kyllä noille pitkäkorville todellakin pitäisi tehdä jotain, kun kaikki on laitettava verkkojen sisälle kesäaikanakin!