Kylläpä saa huokaista helpotuksesta kun on viikonloppu takana! Viime viikon loppu kului noihin meidän ilma-asekisoihin valmistautuessa ja pari iltaa (ja vielä osa torstaiyöstäkin) kirjoittelin noita kilpailukortteja ja taulunippuja ennakkoon ilmoittautuneille. Onneksi torstain siivoustalkoissa oli sen verran porukkaa, että hieman paremmalla omallatunnolla jäin niistä pois ja Ville "tuurasikin" siellä sitten meikäläistä  . Aivan upea juttu, että Villellä sattui olemaan oma syyslomansa nyt ennen kisoja! Kun sattui vielä niin, että isännälle tuli tuttava töihin loppuviikosta ja aina kun on vieraita talossa, se teettää hieman ylimääräistä järjestelyä, varsinkin nyt kun olohuonetta ei voinut muuttaa vierashuoneeksi pentujen takia.

Perjantaina menin sitten hieman klo 13 jälkeen radalle ja sain vietyä kaikki tarvittavat kamat ja puffettitavarat radalle hyvissä ajoin ennen kuin ensimmäiset ampujat saapuivat paikalle. Kaisa oli leiponut pullat ja äiti leipoi tarvittavat sämpylät, joten kaunis kiitos molemmille    Kahden paikkeilla hain Kaisan, joka oli jälleen kerran lupautunut hoitamaan puffetin ja arpojen myynnin paikan päällä. Hän oli myös valmistanut suurimman osan arvotuista käsitöistä, itse tein arvontaan pari räsymattoa ja nypläsin syksyn aikana jäämälangoista hieman yli 4m pitsiä, jonka Kaisa sitten laittoi merkkaamansa liinan reunaan. Arpapalkintoja olikin runsaasti, siitä iso kiitos kaikille niitä lahjoittaneille - pöytä oli komeaa katseltavaa ja arpakauppa kävi todella hyvin!

Ensimmäiset kilpailijat saapuivat paikan päälle hieman ennen klo 15:ttä ja sen jälkeen alkoikin sitten ampujia saapua lähes jatkuvana virtana. Puheenjohtajamme Markun kanssa siinä juteltiinkin, että taisi olla kautta aikain vilkkain perjantai-ilta. Ennakkoilmoittautumistenkin perusteella tiesimme, että varsinkin aikuisten sarjoihin on tulossa runsas osanotto ja niin ollen aikaa kuluu radalla paljon, sillä esim 60 ls sarjassa täytyy melkeinpä laskea joka ampujaa kohti parisen tuntia valmistautumisaikoineen. Kun uusia ampujia ei enää saapunut illalla, päätin itsekin ampua oman kisasarjani ja oli jännä huomata että ekan kerran meikäläistä ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Tai siis ei aluksi, mutta sitten, kun vierestä lähti muut ampujat pois ja olin tavallaan radalla yksin (valvojien kanssa) tuli sellainen olotila, että "hitto, nyt nuo varmaan seuraa, kuinka mä ammun" ja sitten kävikin niin, että se viimeinen sarja meni vähän kuten sattuu. Mutta tulokseen olin silti ihan tyytyväinen, 360 on todella hyvä tulos meikäläiselle kisatuloksena!

Lauantaina kävi myös runsaasti ampujia ja hommat radalla sujuivat hienosti, sillä meidän vakioporukka alkaa olla jo niin rutinoitunutta että kenenkään ei tarvitse enää kysellä mitään, vaan kaikki tietävät hommansa. Paula ja Seppo tulivat perjantai-illalla ja ISO kiitos heille jälleen kerran. Oli myös tosi mukava nähdä Milliäkin pitkästä aikaa ja kyllä täytyy sanoa, että se nainen kyllä paranee koko ajan. Hitsit, mutta se alkaa näyttää hyvältä! Ja ovat ne kyllä äitinsä kanssa kuin kaksi marjaa, ja poikein pitää välillä tarkkaan katsoa että kumpi on kumpi. No, kieltämättä tällä hetkellä eron huomaa, sillä Sintti on hieman "hilavassa" kunnossa ja turkkikin kaipaa trimmausta . Itse ammuin lauantaina Y-sarjaan tuloksen, sillä mehän ammutaan valtakunnallista pistoolin sarjakisaa ja siihen on joka viikko ammuttava kisasarja, enkä ollut viikolla ehtinyt siihen tulosta ampua. Olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseeni lähes loppuun saakka, mutta sitten kun olin 5 sarjaa ampunut tein jälleen kerran sen virheen, että aloin mielessäni laskeskella että minkälainen tulos mahtaa olla tulossa ja kun kisa oli siihen saakka mennyt yli odotusten, niin sen jälkeen ei tullutkaan viimeisen sarjan ampumisesta enää yhtään mitään  Ja kun vieressäni ampuneet junioritkin saivat juuri sillä hetkellä oman ampumisensa ammuttua, ja taas oli vieressä rata tyhjä ja sitten vielä huomasin, että Ville ja Markku istuskeli radan takaosassa, niin jopas alkoi akan kädet täristä ja mistään ei tullut enää yhtään mitään! Voi hitto kun pitää tässä iässä vielä alkaa hermoilla tuolla tavalla!  Tulos oli 550 eli ei se nyt mikään huono ollut, päinvastoin meikäläiselle ihan hyvä tulos, mutta kun niiden ekojen sarjojen perusteella sitä pystyis kyllä parempaankin, niin se viimeinen 84 sarja ottaa kyllä tosissaan päähän! Pitäis varmaan alkaa kilpailla enemmän, jos vaikka tottuis!

Sunnuntaina suuntasin sitten mersun nokan kohti Seinäjoen KV-näyttelyä ja oli tosi kiva nähdä taas paljon tuttuja pitkästä aikaa! Käkkäkehään oli ilmoitettuna yhteensä 7 kasvattia, joista valitettavasti Nero joutui jäämään Nuorten luokasta pois, sillä oli saanut muutamaa päivää aikaisemmin aika keljun näköisen allergisen reaktion ja on kortisonikuurilla. Avoimessa luokassa kehässä pyörähti Rölli, joka esiintyi mun mielestä tosi hienosti, viime vuonnahan Röllin Seinäjoen näyttely meni penkin alle ihan sen takia, että minä vein sen kehään ja poika oli ihan paniikissa pöydällä, kun ei oikein tiennyt että mitä nyt tapahtuu. Tuomari ei vaan oikein pitänyt Röllin tyyppisestä ja tällä kertaa tuoksena sininen nauha.  Junnuluokassa olikin sitten kome sisarusta eli Siru, Bisse ja Ella, joista Bisselle tällä kertaa sinistä ja Sirulle ja Ellalle punaista nauhaa. Sirullehan näyttely olikin eka kerta, mutta toivottavasti neitiä nähdään vastaisuudessa kehässä vielä usein . Avoimen nartuissa olivat sitten vielä Aquila ja Missi, joille myös punainen nauha. kun vielä Emmakin sai mopsikehästä EH4, niin puna-sininen oli siis meikäläisten väri  Emman arvosteluun olin tosi tyytyväinen, sillä tiesin jo näyttelyyn lähdettäessä, että moitteita tulee siitä, että massaa pitäisi olla enemmän, mutta pelkäsin että mitäpä mahtaa tuomari tykätä Emman väristä, joka on tällä hetkellä tosi "nokinen". Mutta eipä ollut siitä mitään negatiivista mainintaa. Nythän vaaleaa karvaa on alkanut ilmaantua niskaan jo aika hyvin, mutta selkä on vielä aika musta. Jos tuo vaalea karva tuota vauhtia nyt kasvaa miltä näyttää, niin kevään näyttelyissä saattaa väri olla jo ihan hyvä (tai sitten alkaa taas uusi totaalikarvanlähtö  ) Kun Missin esiintyminen oli ohi, päätin, että lähden takaisin koita kohti enkä esitä kasvattajaluokkaa ollenkaan, vaikka siihen vaadittavat punaiset olisikin ollut kasassa, sillä tyypeissä on sen verran paljon eroa etten minä ainakaan ryhmää olisi nähnyt tasaisena. Paluumatkalla poikkesin vielä pikaisesti moikkaamassa Rölli-apinan uutta omistajaa ja oli tosi mukavaa jälleen kerran kuulla että heillä menee tosi hyvin.

Sitten pikaisesti Emma takaisin kotiin ja ampumaradalle loppupäiväksi. Ville oli jo ehtinyt lähteä kohti Savonlinnaa ja Paula ja Seppokin olivat juuri lähdössä joten vesantolaisten kanssa ei paljoa ehtinyt viikonloppuna kuulumisia vaihdella, kun yhteinen aika meni "työn merkeissä" mutta onpahan onneksi nämä puhelimet keksitty . Sääliksi käy vaan Mosku-poikaa siellä Vesannolla, sillä Milli vei varmaan IIIIIHANIA juoksuhajuja meiltä mennessään terveisinä, kun parhaillaankaksi naista tiputtaa

Tuossa kun tänään vihdoin ja viimein sain päivitettyä tulokset myös kotisivuille, päivittelin myös nuo meidän rataennätykset, joihin tuli siis jälleen muutamia parannuksia. Meidän rataennätyksiinhän laskemme vaan näissä meidän "virallisissa" kisoissa ammutut tulokset. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuloksia yms löytyy IU:n ampujien kotisivuilta osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/iu.ammunta 

Ai niin, onnittelut vielä Sirulle ja Juculle, jotka olivat viime viikolla käyneet simätarkastuksessa ja molemmilla terveet näkimet