Aikamoista hiljaiseloa on vietetty koirien kanssa. Pakkaskelitkin saapuivat vihdoinkin ja nyt taas huomaa sen kuinka epäkäytännöllinen se lattialämpö on koirahuushollissa. Varpaat tottuu lämpimään lattiaan, niin eihän tuolla ulkona tahdo pärjätä ilman tossuja millään ja piha on täynnä kolmijalkaisia koiria . Joten lenkkeily saa taas jäädä aika vähiin, sillä ei nuo "tossulenkit" oikein tuolla metsässä lumihangessa luonnistu, tahtoo jäädä aina muutama tossu matkan varrelle. Sissi on ainut jota ei kylmyys tunnu kauheasti haittaavan ja sen se sai kokeakin tässä alkuviikosta, kun paineli taas tapansa mukaisesti hullunrallia pitkin pihaa ja oikaisi sitten Emmaa kiinniottaessaan pihassa olleiden kuorma-autojen ja traktorin alta ja ilmeisesti siellä jokin sitten osui selän päälle, sillä vekkihän siihen tuli. Reikä ei onneksi ollut kovin iso, mutta täytyy nyt vaan toivoa, ettei siihen kohtaan ala kasvaa valkoisia karvoja, on niin näkyvällä paikalla.

Pentusuunnitelmia olen pyöritellyt moneen kertaan mielessäni ja pikkuhiljaa on ajatus kasvatustyön lopettamisestakin alkanut houkuttaa. Kääpiöpinserikasvattajia kun on tullut nyt hurjan paljon uusia ja olen ehkäpä hieman huolissanikin katsellut muutamia yhdistelmiä ja jalostukseen käytettyjä koiria. Itse kun on noita yhdistelmiään suunnitellut, niin joskus on ollut todella vaikeaa löytää uroksia, joita voisi omiin narttuihinsa yhdistää, kun samoja virheitä ei haluaisi molemmille vanhemmille ja kun tiettyjä asioita on halunnut yhdistelmissään vältellä. Niinhän se on, että "tieto lisää tuskaa" myös tässä koiraharrastuksessa ja mitä enemmän tietoa alkaa olla niin sitä kriittisemmäksi sitä pikkuhiljaa muuttuu. Toivon todellakin, että nuoret aloittelevat kasvattajat vaivautuvat selvittämään tarpeeksi jalostukseen käyttämiensä koirien taustoja, eivätkä tuijota pelkästään näyttelymenestykseen. Toivottavasti rodun terveystilanne ei ala mennä huonompaan suuntaa ja esim epilepsia ja erilaiset autoimmuunisairaudet yleisty, ja kunpa esiiin tulleista tapauksista ja epäilyistä puhuttaisiin avoimesti eikä lakaistaisi ongelmia maton alle. Ja käytettäisiin myös niitä hieman tuntemattomampiakin uroksia - en ollenkaan pitäisi pahana, että jalostusuroksille asetettaisiin tiettyjä rajoituksia myös sen suhteen, että kuinka paljon niitä saisi jalostukseen käyttää. Jos uros on ehtinyt astua jopa kymmeniä narttuja ja sitten sille putkahtaakin joku vakava sairaus, niin eipä kovin tilanne hymyilytä!  Yksi hyvä keino olisi mielestäni se, että uroksella olisi jälkeläismäärä rajoitettu vaikkapa siten että esim kolmen viimeisen vuoden aikana saisi olla vain tietty määrä jälkeläisiä. Tällä tavalla voitaisiin jakaa uroksen jalostuskäyttöä myös pidemmälle ajalle. Koko elinikään sidottu rajoitus ei ole järkevää, sillä silloin poika helposti käytetään "loppuun" jo nuorena ja taas tullaan siihen ongelmaan, että mitäpä jos ko koiralla onkin jokin perinnöllinen sairaus, joka ilmenee vasta hieman myöhemmällä iällä! No joka tapauksessa, omia pentuesuunnitelmia on vielä pariin kolmeen pentueeseen jäljellä ja sen jälkeen aion siirtyä pelkästään seurailemaan kasvattien edesottamuksia. Tämän 20 vuoden aikana on tietenkin muutamia tiedonmurusia tarttunut mukaan ja neuvoja tulen jakamaan tietenkin niitä haluaville ja valitettavasti varmaan myös niille, jotka eivät niitä haluaisi välttämättä saadakaan, joten koiraharrastus tulee jatkumaan vaikka pentuja ei olisikaan suunnitelmissa

Saatiin pariksi päiväksi hieman vipinää normaaliin päivärytmiin, sillä eilen tulivat mopsit Frank, Jack ja Lilli hoitoon. On hauska huomata kuinka erilaisia kaikki ovat. Frank selvästi kaipailee eniten perhettään, sillä kun ovelta kuuluu jotain ääntä se käy tarkistamassa, että jokohan sieltä tullaan hakemaan. Lilli ja Jack sen sijaan tuntuivat kotiutuvan heti ja vauhtia riittää. Jack tosin joutui hieman nöyrtymään ja herra saa luvan vierailunsa ajan käyttää pöksyjä . Nuoriherra on myös sitä mieltä, että 5 naista on sopivan kokoinen haaremi ja varsinkin Sissin kanssa olisi aika kiva leikkiä isojen poikien leikkejä, mutta harmi vaan kun tytöt ovat niin kovin eri mieltä asiasta. Varsinkin Frankin suhteen täytyy tässä varmaan päivän aikana kehitellä jonkinlainen juoni ja kertoa Maijulle, että herra on kadonnut. Tuon ihanan herrasmiehen huolisin nimittäin ilomielin koska tahansa .