Eilinen aamupäivä meni mukavasti agilityä seuraillessa, sillä Riikka poikkesi ottamaan mut mukaansa kun oli menossa Jucun kanssa kisaamaan Noormarkkuun. On monta kertaa tehnyt mieli lähteä katsomaan kisoja, mutta kun itse ei kilpaile, niin ei vaan ole saanut itsestään irti lähteä. Olikin ihan mielenkiintoinen kisa, vaikka itse ei tullut seurattua kuin vaan MINI I-luokan suoritukset, sillä mukana oli tosi paljon kääkkiä! Ja tyylejä ihan yhtä monta kuin osallistujiakin! Omista kasvateista mukana olivat Jucu ja Rocky ja muitakin "sukulaisia ja tuttavia" oli paikalla runsaasti, joten jännitettävää riitti. Ja vaikkei tulokset tällä kertaa olleet mitään hirmu hyviä, niin kiva päivä kuitenkin ja iso kiitos Riikkalle, kun sain hypätä jälleen kyytiin!

Tänään olisi pitänyt itse lähteä kisoihin Ilmajoelle, mutta jotenkin sain itselleni hankittua sen verran flunssaisen olotilan eilen, että päätin jättää sen reissun väliin. Päuvä on ollut niin harmaa ja sateinen, että koirien kanssa on lenkitkin olleet tänään pelkästään riehumista omassa pihassa ja tuossa viereisellä pellolla. Jumbo varsinkin on ollut kyllä sitä mieltä, että häntä ei sitten tällä kelillä ulkoilu kiinnosta tippaakaan ja olen saanut murhaavia katseita kun olen komentanut sitäkin mukaan. Välillä se istuu takapuoli maassa ja etutassut ilmassa ja tärisee kuin haavanlehti ja liikkeelle lähtiessään kuljetaan kahdella ja kolmella jalalla ja ollaan niin marttyyriä että... Ixua sen sijaan ei tunnu keli haittaavan, vaikka jätkällä on edelleen hieman harva karva. Ruskea viiva vaan vilahtelee sänkipellossa kun nuorimies sinkoilee elämänsä innolla sinne sun tänne - on tuolla pojalla iloinen luonne ja valtavat menohalut! Kuun loppupuolella ollaan menossa sen ja parin sijoituskoirani kanssa silmätarkastuksiin ja sen jälkeen sitten täytyy tehdä päätöksiä Ixun tulevan kodin suhteen. Niin mielelläni haluaisin saada sille kodin jostain tästä läheltä.

Röllin suhteen on nyt sitten päätökset tehty ja herra esiintyy viimeiset kerrat virallisessa näyttelykehässä Seinäjoella ja Jyväskylässä. Sen jälkeen olisi tarkoitus tilata leikkausaika ja poika saa luopua perhekalleuksistaan. Se stressaa niin hurjasti aina silloin, kun tytöillä on juoksuajat menossa ja ruoka ei maistu senkään vertaa kuin yleensä. Sen elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse miettiä niitä ihmeellisiä kosiorituaaleja, joita se yleensä innostuu esittämään naisilleen ja ne ah niin ihanat aariatkin voisivat kyllä jäädä esittämättä ;D