Viime viikon loppuviikosta ensimmäiset perheet kävivät tutustumassa tuleviin uusiin perheenjäseniinsä ja pari valintakysymystäkin selvisi, eli mihin bt-pojat ovat muutaman viikon kuluttua muuttamassa. Pennut ovat ulkonäöiltäänja olemuksiltaan ainakin vielä niin kovin tasavertaisia, että isoja eroja ei niissä tokikaan pysty näkemään, mutta noiden kahden pojan suhteen molemmat perheet olivat jo ennakolta mieltyneet omiin pentuihinsa ja molemmat perheet vieläpä eri pentuun, joten sen suhteen ei ollut valinnan vaikeutta. Huomenissa ratkeaa luultavasti noiden punaisten tyttöjen uudet tulevat osoitteet. Pennut ovat nyt muutaman päivän ajan yrittäneet opetella ruokailua kiinteän ruoan kanssa, mutta aika pientä on vielä se ruokamäärä mitä vatsaan saakka päätyy, tuntuu ihan, että osa "puurosta" päätyy turkinhoitoaineeksi, sillä lautasen yli tassutellaan reippaasti ja sitten kiivetään kaverin yli, niin että tassut putsaantuvat naapurin turkkiin, josta sitä on sitten mukava nuoleskella  Perjantaina pentujen motoriikka alkoi sen verran toimia paremmin, että alettiin vähitellen tehdä tutkimusmatkoja pentukopan ulkopuolellekin ja tänä aamuna olikin jo koko lauma tulossa kopasta kovalla kopinalla kun vein ruokalautasta niille, joten eiköhän tuo ruokapuolikin ala vähitellen siirtyä yhä enenevässä määrin kiinteään ja pääsee Saisa sitten edes hieman vähemmällä. Rouvalla on kyllä hurja "meijeriosasto" ja ruokaa ja juomaa kuluu valtavat määrät vuorokaudessa ja myös lieviä (tai siis oikeastan aika isojakin) hajuhaittoja on välillä ilmassa, kun mamma ruoansulatus ei taida ihan pysyä vauhdissa mukana  Milli, joka parhaillaan on siis juoksulla, ei tahdo malttaa pentuaidan vierestä liikkua minnekään, mutta onneksi se kuitenkin on ainakin vielä pysynyt aidan oikealla puolella, sillä viimeksi vuosi sitten kun oli edelliset kääkkäpennut, Millihän löytyi usein pentuaitauksesta ja silloisten pentujen emä Missi sitävastoin nukkui sohvalla. Saisaa ei tunnu Millin tai muidenkaan koirien hoitovimmat paljoa häiritsevän, vaan välillä on huvittavan näköistä, kun Milli nuolee aidan läpi yhtä pentua ja Emma saattaa samanaikaisesti nuolla toista pentua. Ainut mitä Saisa ei hyväksy, on se, että jos joku erehtyy menemään hänen ruokakuppinsa lähelle, silloin tulee kyllä palautetta  Tänään annoin vielä Saisalle ruoan pentuaitaukseen, mutta kun alkavat enemmän vielä liikkua, on varmaan parempi, laittaa Saisan ruoat jonnekin hieman korkeammalle, ettei tule mieleen sitten alkaa omille ipanoilleen rähistä jos erehtyvät samalle kupille eikä ole pennuilla nappuloihin tukehtumisvaaraa, sillä hampaita ei suusta vielä löydy.

Laku oli viime lauantaina koko päivän vanhempieni luona hoidossa, sillä olin itse kisareissussa Konnevedellä ja kun tuo nuoriso (Laku ja Emma sekä jopa Milli) alkavat välillä sellaisenkin rallin, että ajattelin, että kun joutuvat olemaan koko pitkän päivän kotona yksikseen, on parempi, ettei ainakaan tuo "paha pari" eli Laku ja Emma ole samassa osoitteessa. Vein neidin puoli 7 aikaan aamulla äidille ja Vesa haki sen ilta-9:ltä kotiin. Ihan hyvin oli päivä kuulemma sujunut, tosin äiti jälkeenpäin kertoi, että normaalia riehumista ei koko päivänä harrastettu, vaan lähinnä vahdittiin mitä ihmiset tekevät.

Itse olin tosiaan siellä Konnevedellä ja aamulla kun ajelin max 60-70km/h vauhtia sohjoisella tiellä tuli jo mieleen, että jos koko matkan on sama keli, niin voipi olla että tekee aika tiukkaa ehtiä ajoissa paikalle, kun matkaa tulee kuitekin 300km yhteen suuntaan. No osasta matkaa oli sentään tie hieman paremmassakin kunnossa ja hyvin ehdin paikalle. Olin ihan kokeilumielessä ilmoittautunut sekä N että Y-sarjoihin. N-sarja meni ihan normaalisti, mutta kyllä se Y-sarjan räpeltäminen oli sen tasoista että olisi saanut jäädä kokeilematta. Ajatukset karkailivat ties minne aina välillä ja samaa tahtia tuntuivat karkailevan laukauksetkin  ja tulos sen mukainen.