On tämä kesä ollu kyllä aika erikoinen noiden säiden osalta. Kaikkien aikojen helle-ennätykset on rikkuneet ja vime viikon sitten rytisi jos jonkinlainen myrsky. Meille nuo myrskyt ei onneksi osunet, mutta melkein naapurissa Kankaanpäässä jo oli aika mielenkiintoisen näköistä kun viikonloppuna siellä kävin. Trombi kyllä toi muutaman sellaisen talon näkyviin, joita ei tähän saakka ole puiden takaa näkynyt, kuulemani mukaan joistain pihoista lähes 20 puuta nurin. Mitäköhän vielä seuraakaan syksyllä!

Lauantaina oltiin Nokialla näyttelyssä ja oli kyllä tosi mukava päivä, yhtä ikävää välikohtausta lukuunottamatta. Yksi kääkkäpoika nimittäin meinas päätyä tanskandoggin lounaaksi ja onneksi ei käynyt pahemmin koiralle eikä omistajalle. Muuten päivä oli hirmu kiva. Tulokset kehästä olivat suht odotettuja, joten niihin ei voinut olla kuin tyytyväinen ja mukava nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Itse pyörähdin kehässä Eeliksen (kiitos Katja kun sain handlata tuota IHQ-poikaa) ja Titin kanssa ja "meikäläisistä" oli mukana myös Nixon ja Nero. Olen koko ajan ajatellut ettei Eeliksen lapsissa niin kovin paljoa ole jäljellä Jumbon vaikutusta ulkonäöllisesti, mutta nyt kun katselin Eelistä ja sen kahta lasta sekä Eeliksen velipuolta Neroa, niin kyllä kaikki neljä olivat niin saman näköisiä, että kyllä se Jumpsu taitaa sittenkin hieman vaikuttaa . Lakukin esiintyi todella reippaasti kehässä ja nyt hieman harmittaa kun ei ole sille näyttelyä ennen Seinäjokea tiedossa, että saisi pitää tuota mukavaa fiilistä sen kanssa yllä. Toivotaan, että olisi edes muutama mätsäri lähialueella, jossa voisi sen kanssa pyörähtää. Lakuhan on tähän saakka ollut aika epävarma näyttelykehässä ja kulkenut häntä jalkojen välissä, mutta nyt alkaa näköjään homma miellyttää sitä, sillä liikkuminen oli vapaata ja vaikka ei häntä täysin pystyssä ollut niin vaakatasossa kuitenkin. Sintin tyttö Minros Design oli viikonvaihteen aikana pyörähtänyt kolme kertaa kehässä Kuopiossa ja sillä saldona 2 x EH ja 1 x PN3 SERT joten onnittelut Desille taustajoukkoineen!

Sunnuntaina saimme uuden perheenjäsenen kun 7 -viikkoinen kääkkätyttö Kotopellon Cristina muutti meille. Tuntui ensin hieman hassulta, että on kääkkälasonen talossa, kun ei ole sitä seuraillut pentulaatikosta asti, mutta neiti tuntuu olevan niin reipas tapaus, että kotiutui heti ja isännän kanssa kastettiinkin se illalla (ekan myrskyn mukaan) Astaksi. Oli meinaan kyllä sellainenkin hyrskynmyrsky illalla, kun Titi ja Asta-neiti innostuivat leikkimään, että vanhemmat koirat siirtyivät suosiolla pois lattiatasosta ( no Titi tosin kyllä jyräsi sohvillakin) .  Ekana iltana kuului keittiöstä hetken aikaa pientä vitinää, kun lähdettiin nukkumaan, mutta ilmeisesti Emma siirtyi lattialla olevaan petiin Astan viereen nukkumaan koska aika äkkiä äänet lopuivat ja kun yöllä kävi  katsomassa, pikkuneiti nukkui tyytyväisenä pää Emman kyljen päällä.

Emma onkin sitten käyttäytynyt ihan hassusti muutaman päivän. Se istuu korvat tötteröllä ja tuijottelee surkean näköisenä, enkä saa sitä ulos kuin tiukasti käskemällä tai kantamalla, ja sitten se seisoo tai istuu vartin keskellä pihaa , käy asioillaan ja alkaa taas tuijottaa mua, kuin pyytääkseen, että voisitko kantaa sisälle. No arvaatte varmaan, että en kanna .  Kun muu porukka menee takaisin sisälle, kuluu taas noin vartti ja Emma löntystää sisälle ja kaiken huippu on, että eilisen päivän aikana se ei koskenutkaan ruokaansa! Yritin tarjota kädestäkin, mutta se vaan käänsi päätään sellaisen ilmeen kanssa, että kaikesta näki, että olo ei ole paras mahdollinen. Illalla se sitten suostui Matilta ottamaan muutamia nappuloita ja tänä aamuna oli selkeästi nälkä, koska puolet kupista tyhjentyi vauhdilla, mutta sitten tuli stoppi ja loput jäi syömättä. Yleensä tuo "aamupahoinvointi" on kantavilla nartuilla helpottanut muutamassa päivässä, joten en viitsi sitä pakottaa syömään ainakaan vielä tässä vaiheessa. Nyt on kulunut kolme viikkoa astutuksesta, joten aika selkeästi vaikuttaisi siltä, että rouva saattaapi olla pieniin päin. Mittasin pari viikkoa sitten ihan mielenkiinnosta Emman ympärysmitan kahden viimeisen nisärivin välistä ja silloin lukema oli 45cm, joten jos pentuja on tulossa, niin kyllä ensi viikosta lähtien pitäisi alkaa tulla lisäsenttejä.

Eilen kävi mukavia vieraita, sillä Heidi-Maria käväisi Bissen kanssa. Bissehän on tulossa syksyllä meille muutamaksi päiväksi, sillä tarkoitus olisi käydä Edi-poikaa treffaamassa ja ja sitten loppusyksystä/alkutalvesta kääkkävauvoja toiveissa. Bisse oli ensin hieman ihmeissään, kun meidän koko lauma yritti änkeä samaan aikaan tutustumaan, mutta pian ikiliikkuja-häntä alkoi vispata ja jonkun ajan kuluttua Heidin kanssa saatiin seurata, kun Titi ja Bisse joutuivat vuorotellen Astan hyökkäyksien kohteiksi, tai siis tarkasti ottaen Titin ja Bissen nisät olivat se kohde - pikkuneidillä kun tuli tissinnälkä!