Jos nyt vaikka aloittaisin ensin mukavilla uutisilla, loppu onkin sitten sitä ikävämpää

Eli kääkkäkasvateissa on kaksi uutta agilityn kolmosluokkalaista, kun kääkkäneitoset Niksi ja Muru agiliitivät tarvittavat tulokset, joten hurjasti onnea Niksille ja Siljalle sekä Murulle ja Kristalle - nuo tulokset kun eivät ihan itsestään tule, vaan vaativat melkoisesti niin koiralta kuin ennen kaikkea ohjaajilta!

Toinen mukava juttu on se, että kasvihuoneeni on taasen kunnossa, Vesku korjasi Tapaninpäivän myrskyn vauriot ja nyt on taimet siellä missä pitää

Ja Sitten sitä ikävämpää kerrottavaa.

Pitkän aikaahan sitä mietin, että uskallanko  Emman uudelleen astuttaa, koska eka pentue jouduttiin leikkaamaan. Kääkkäpentueiden synnytyksissähän en ole kertaakaan eläinlääkäriä tarvinnut eikä myöskään aikoinaan collieiden kanssa, mutta kuunneltuani monia eri rotujen kasvattajia uskaltauduin hommaan, koska kyseessä kuitenkin ihan erilainen rotu jolla suht sektiot yleisiä.

Maanantaina oli vuorokausia täynnä 59 ja Emmalle ei ruoka maistunut, joten oli selvää, että jotain alkaa pikkuhiljaa tapahtua. Kolmen aikaan iltapäivällä rouva oli selkeästi jonkin verran kipeä ja asiat kehittyivät siihen pisteeseen, että myöhään illalla pentulaatikossa tuhisi pikkuinen tyttö. Pentu ei ollut hirveän iso, mutta aika kovasti sen ulostulo tuntui sattuvan. Tuntui että sen jälkeen homma jotenkin jämähti eikä uusia supistuksia lääkkeistä huolimatta kuulunut ennenkuin vasta varhain aamuyöllä jolloin syntyi todella pieni, n. 50g pentu, johon en henkeä saanut. Tästä parin tunnin kuluttua syntyi toinen pentu, jonka syntyessä jälleen Emmaa sattui aika lailla. Mielestäni kohdussa oli vielä jotain ja niinpä käväisin aamulla eläinlääkärimme luona, joka oli myös sitä mieltä, että pentu siellä saattaa olla, mutta halusimme varmistua asiasta ensin röntgenillä, ettei sitten käy niin että turhaan vedetään auki. Kävimme Kauhajoella kuvissa ja siellä selvisi, että oikeassa olimme ja niinpä sovimme sektiosta heti kun lääkäri kotiutuu sairaskäynniltä. Leikkaus oli Emmalle aika vaikea, sillä heti kun lääkäri veti vatsan auki, hän kauhisteli kohdun tilaa! EI ole kuulemma moista ennen nähnyt. Koko kohtu kiinnikkeitä täynnä ja kiinni niin sisäelimissä kuin vatsanpeitteissäkin ja kohtua oli mahdoton saada ulos ja pentu kohtu olikin tyhjättävä poikkeuksellisesti vatsan sisäpuolella. Eniten lääkäri pelkäsi tulehdusriskiä, koska kohdun sisältö oli vihreää mömmöä täynnä. Moneen kertaan tuli mieleen, että olisipa pitänyt jättää astuttamatta, mutta lääkäri sanoi, että kaiken järjen mjukaan tässä kunnossa olevan kohdun ei olisi pitänyt tiinehtyä lainkaan! Ja arveli myös, että Emma on ollut todella kipeä, niin edellisen leikkauksen jäljiltä kuin myös nyt tiineysaikana sillä kohtuhan ei päässyt supistumaan lainkaan normimittoihin, kun oli joka puolelta kiinnittynyt. Se oli myös syynä siihen että Emman supistukset olivat niin heikot, kun kohtu ei kerran liikkunut lainkaan!

Emma on ollut nyt tämän vajaan viikon koko ajan hieman kuumeinen ja antibioottikuuria on vielä onneksi jäljellä. Muuten se on ollut huomattavasti reippaampi ja pirteämpi kuin silloin kun Sissi syntyi, silloinhan se ei edes juonut itse vaan sitä juotettiin ruiskulla monta päivää. Mutta silloinen leikkaus kestikin lähes viisi tuntia ja nyt tämä tunnin. Leikkaushaava on melko pitkä mutta parantunut hyvin, joten ainut ongelma on nyt tuo sisäinen tulehdusvaara. Kohtua kun ei voinut edes poistaa, koska se on tuiki tärkeisä elimissä niin tiukasi kiinni. Itse olen kuitenkin suht toiveikas, vaikka lääkäri ei kovin hyviä toipumismahdollisuuksia Emmalle edes uskaltanut antaa. Päivä kerrallaan ja niin kauan uskallan olla toiveikas kun ei mennä takapakkia!

Yllä oleva kuva otettu 25.5. jolloin pentuja oli vielä kolme, keskellä oleva pikkutyttö ei jaksanut taistella, joten R.I.P "Ceijucainen"

Alla: Äiti ja poika 28.5.2012