Tulipa siinä käytyä pitkästä aikaa näyttelyssä. Lauantaina oli nimittäin Alavudella ryhmänäyttely ja sinnehän olin pitkään harkinnut myös Jumbon ilmoittamista, mutta kun tuo mummo on niin kovin harmaa, niin taitaapi saada odottaa syksyyn ja mummoluokkaan. Joten apinalauman kanssa lähdettiin matkaan. Aamulla oli taas 20 astetta pakkasta ja kieltämättä matka oli melko viileää, kun tuo meidän auto ei todellakaan lämpiä sisältä kunnolla   Matkaan sieppasin myös Roosan ja Pimu-apinan sekä Millan, joka lähti "kenneltytöksi" mukaan . Kun sitten vihdoin jääkalikkana päästiin Alavudelle, oli siellä jäähallikin melko viileä, mutta viileys ei ollut suurin murhe kehässä, vaan jää oli peitetty sellaisilla päällysteillä, että pinta oli muhkurainen ja todellakin sai katsoa mihin astui ettei ollut mahallaan kehässä itsekin, puhumattakaan siitä, että koirat loikkivat pattien yli kuin agikentällä ikään  No onneksi tuomari (Kirsi Kentala) ymmärsi tilanteen eikä ihan hirveästi liikunnasta tai sen puutteesta rokottanut. Lakun kanssa nimittäin annettiin yleisölle huvitusta oikein koko rahan edestä, kun neiti päätti, ettei liiku eteen eikä taakse. Siinä sitten yritin iloisesti hihkuen saada neitiä liikkeelle ja välillä hyppelehdin takaperin (kaikki liikakilot hytkyen) kuin mikäkin pelle , mutta neiti käveli vain pieniä pätkiä kerrallaan. Tuomarille kyllä kaikki pisteet siitä, että saatiin kyllä tosi monta kertaa tuota liikkumista yrittää! Muuten neiti esiintyi kuin unelma ja antoi käsitellä tosi hienosti pöydällä eikä väistellyt yhtään  Lakulla kun tahtoo välillä olla noita isänsä metkuja, eli jos neiti on sillä tuulella että mikään ei kiinnosta, niin sen myös näkee!  No vaalenpunainen nauhahan me sitten saatiin ja siinä vaiheessa teki jo mieli hihkua onnesta, sillä punaista me tultiin hakemaan. Seuraavana oli vuorossa Pimu ja myös se moitti alustaa ja pöydällä oli myös aika hankalaa, sillä neiti ei sitten millään tahdo päästä niistä pentuajan huonoista pöytäkokemuksistaan eroon  , joten keltaista nauhaa. Sintti ja Milli olivat sitten valioluokassa ja tuomari olikin Paulalle maininnut, että olisi voinut Sintille kopioida Millistä sanelemansa arvostelun, niin ovat kuulemma äiti ja tytär kuin kaksi marjaa. Ainut pieni moite tuli Sintille siitä, että kuulemma on ollut hieman liikaa ruokakupilla   Kun sitten noita naisia laitetiin järjestykseen, Sintin iloisempi liikkuminen ratkaisi, sillä eihän Milli nyt voinut äitinsä edellä juosta iloisesti häntä pystyssä, kun ei siihen ole kotonakaan lupaa, muuten tuomari kuulemma tykkäsi Millistä enemmän. PN-luokassa pyysin että saanko Lakun kanssa suosiolla juosta Sintin ja Millin perässä, niin sekin suostui sitten liikkumaan ihan OK ja järjestys oli tällä kertaa ikäjärjestys eli Sintti PN1, Milli 2 ja Laku 3 ja Lakun eka Sertti oli tosiasia  Sintti oli samalla myös ROP. Arvostelut olivat aika lailla sitä mitä nuo minunkin mielestäni ovat, paitsi että tuomarihan mittasi kaikki ja sai Lakusta 26cm, Millistä ja Sintistä 27cm ja kuulemma Lilli ja Sintti ovat kookkaita!  Jos rodun säkä on 25-30, niin mun mielestä ei 27 ole kookas, mutta tuomarin näkemys oli tämä tällä kertaa.

Kääkkäkehä alkoi heti apinoiden jälkeen ja "meikäläisistä " oli kehässä avo-uroksissa Nero, Nuo-nartuissa Bisse ja AVO-nartuissa Aquila, jotka kaikki saivat sinisen nauhan, joten ei ihan meikäläisen päivä, mutta Suuren suuret Onnittelut Johannalle, joka tyhjäsi kääkkien palkintopöydän, sillä Kauhajoelle matkasivat niin ROP, VSP kuin BIS-2 kasvispalkinnot, hienoa työtä Johanna!

Sintin kanssa käytiin Bis-kehässä pyörähtämässä, mutta ei päästy jatkoon, joten ei muuta kuin kamppeet kasaan ja kotiin. Kotimatkalla ei ihan niin kylmä ollut autossa, sillä pakkanen oli hieman päivän aikana lauhtunut, vai oliko kroppa sitten jo tottunut sen verran viileään, ettei tuntunut, mutta jos nämä pakkaset vielä kovin kauan jatkuvat, niin olis kyllä ihan kiva, jos se lämmitys alkais toimia kunnolla

Tänään oltiin pitkästä aikaa metsässäkin kokeilemassa lenkkeilyä, sillä isä oli avannut pienen lenkin metsään traktorilla. No eihön nuo meidän viluvarpaat siellä pitkään pystyneet kulkemaan, kun ovat tottuneet niin lämpimään lattialämmitykseen. Olen kyllä miettintyt että pitäiskö sitä ottaa itseään niskasta kiinni ja ommella tossut, mutta myönnän olevani sen verran laiska, että en kyllä viitsi alkaa pukea 16:tta tossua jalkaa joka kerta kun ulos mennään ja kun nuo eivät ole tossuihin tuttuneet, niin tuskin edes pysyvät jalassa, joten tehdään sen verran lyhyempää lenkkiä ja välillä takin alle lämmittelemään.

Tässä vielä Laku-neidin posetusta palkintoineen