Hurjan äkkiä on aika kulunut, sillä Fanny ja Ebbahan ovat olleet täällä jo yli viikon ja maanantaina lähtevät sitten takaisin kotiin. Pari ekaa päiväähän Ebba oli sitä mieltä, että hänhän ei minkään ryttynaaman kanssa leiki, mutta nyt ovat jo ylimmät ystävykset Emman kanssa ja jopa nukkuvat yhdessä samalla sohvalla. Kaikki muu on mennytkin tosi hienosti, paitsi että toivoisin Ebban syövän hieman enemmän. Toivotaan nyt ettei Tiina anna meikäläiselle kauheasti moitteita jos neiti on laihtunut, vaikka tyttöjen yhteispaino on ihan varmaan pysynyt samana ellei jopa lisääntynyt, sillä Fanny taitaapi olla hieman pyöristynyt  . Jumbo osaa myös olla välillä tosi rasittava, sillä se on nyt viime viikon aikana kahdesti päässyt harrastamaan itsepalvelua ja ekalla kerralla hävisi pöydältä juustosämpyläpussi ja eilen mustikkapiirakkaa. Rouva on kuin tankkilaiva, mutta silti kun käydään mun vanhempien luona "aamukaffilla" se kerjää isältä pöydästä makupaloja kuin ei olisi ruokaa saanut ainakaan viikkoon

Keskiviikkoillalla poikkesin Kankaanpäässä moikkaamassa paria ihanaa mopsipoikaa, Frankia ja Jackia (ja vähän tietenkin omistajaakin) ja kyllä täytyy vaan ihmetellä, että miten ne pojat olivat niin rauhallisia, vaikka paikalla oli myös Frankin tyttöystävä. En olisi voinut kuvitella kahden kääkkäpojan makailevan kylki kyljessä kaikessa rauhassa omalla petillään, samaan aikaan kun juoksuinen tyttö on portin toisella puolella!  Torstaina sain sitten itse koiravieraita, kun Silja poikkesi Millin, Pikun ja Mandon kanssa ja myöhemmin iltasella käväisi Siru-neiti omistajansa Lauran ja tämän ystävän kanssa. Kyllä siinä hiekka lensi ja kaksi mustaa viivaa vaan näkyi nurmikolla kun Siru ja Ebba päästelivät oikein superspurtteja pitkin pihaa Fannyn ja Jumbon seuratessa arvokkaasti vaan sivusta nuorison riehumista. Eilen perjantaina kävin hakemassa Topin meille sillä tyttöystävä oli tulossa käymään treffeillä. Topi oli taas oma valloittava itsensä kun sen hain ja pussaamisesta ei meinannut tulla loppua ei sitten millään  Herra oli hieman tuhdissa kunnossa ja sitten kun tyttö saapui, siinä sitten Kirsin kanssa mietittiinkin, että kuinkahan Topin kunto kestää, mutta hyvinhän tuo homma sitten hoitui. Ensin vaan oli hieman ongelmia sen kanssa, että kun tämä tyttö oli jonkin verran pienempi kooltaan kuin Topi ja Topin tähänastiset tyttöystävät ovat olleet kaikki hieman poikaa korkeampia, niin osoite oli ensin hieman hakusessa, mutta sitten kun yhdessä vaiheessa neitonen astui rullalla olleen maton päälle, niin a-vot, jopa osui oikeaan. Toivotaan nyt että pariskunta saa aikaan kauniita lapsosia, ja olisi muutama ruskeakin joukossa sillä Topillahan on tähän saakka pelkästään bt-jälkeläisiä. Topille on sovittuna vielä yksi astutus ja sen jälkeen herra pitääkin sitten jonkin aikaa taukoa isukin hommista. Ensi talvena/keväänä käydään sitten silmien uusintatarkastuksissa ja pojan jatkokäyttö mietitään sen jälkeen uudelleen tulevien omistajien kanssa, sillä Topihan on sijoitusuros, jonka omistusoikeus on lähiaikoina siirtymässä sijoitusperheelle.

Ai niin, tässä lähialueella ilmeisestikin joku on ottanut tavakseen päästää isokokoisen norjanharmaansa aina iltamyöhällä juoksentelemaan vapaana tutka kaulassa.  Toissailtana äitini oli tavannut puolenyön aikaan sen omasta pihastaan ja ensin pelästynyt että onko kyseessä susi, kun oli niin hämärää ettei oikein nähnyt että mikä otus oli kyseessä, mutta nyt eilen illalla sama koira oli ollut "jo" kymmenen aikaan illalla jälleen heidän pihassaan ja äiti oli nyt nähnyt, että norjalainenhan se oli. Suoraan sanottuna ottaa kyllä aika lailla päähän!  Saattaapi olla, että on kyseessä samainen omistaja, jonka yksi koira muutama vuosi sitten häiriköi meidän pihassa aina silloin kun meillä nartut juoksulla, enkä voinut omia tyttöjä päästää edes ulos pissalle, kun vieras uros kyttäili pihassa ja kuseksi nurkat ja pyykkinarulla olevat pyykit! Ja kun sitten otin koiran kiinni ja soitin omistajalle, niin hän sanoi vaan, että "kyllä mä tutkasta näin, että sillä alueella se on, mutta kyllä se varmaan pian kotia päin lähtee", eikä olisi millään suostunut edes hakemaan koiraansa. No pinnahan multa paloi ja koira haettiin sitten kyllä kotiin. En minä sitä moiti, jos koira karkaa, niin sillehän ei voi mitään, mutta että ehdoin tahdoin päästetään riistaviettinen koira illalla tutkat kaulassa omin päin ajamaan, eipä taida olla edes metsästysaika nyt (eikä ainakaan yöaikaan kaiken järjen mukaan)

Niin, ja ihan pakko vielä hehkuttaa!  Pinseripoika Köpi oli jälleen loistanut toko-kokeessa ja tämänpäiväisen suorituksensa jälkeen herraa saadaan tituleerata uudella tittelillä eli TK2 Rowan-Alley's Russian Roulette! Jenni on tehnyt kyllä aivan upeaa työtä köpin kanssa, pinsku kun ei todellakaan ole mikään ihannerotu tottikseen!! Ei muuta kuin tsemppiä Voittaja-luokkaan!!