Perjantain - sunnuntain aikana pennut avasivat silmänsä ja tänään alkoi tuntua siltä, että pikku näkimet jopa alkavat toimiakin  Lauantaina siirsinkin Saisan pentuineen olohuoneesta keittiön puolelle ja aidan vieressä oli ensin monta kiinnostunutta "hoitotätiä". Saisa oli ensin sitä mieltä, että painukaa sinne missä pippuri kasvaa, hän hoitaa itse jälkikasvunsa, mutta parin tunnin kuluttua huomasi, että eipä noista kateellisista naisista ole mitään haittaa, kunhan vaan pysyvät aitauksen toisella puolella SILLOIN  KUN HÄNELLÄ ON RUOKA-AIKA!  Saisan ruokahalut ovat aivan valtavat ja nappulaa kuluukin noin litra vuorokaudessa, lisäksi vielä muut ruoan höysteet päälle, mutta kyllä pennut ovat myös sen näköisiä, että ruokaa on ollut tarjolla riittävästi. Hieman olen jännittänyt sitä, että kun on kuitenkin isosta pentueesta kyse ja Saisan emällähän oli pariinkin otteeseen kalkkikramppeja, niin mahtaako ominaisuus olla periytyvää. Pitäisi tietysti koputtaa puuta, kun mainitsen, etten ole onneksi vielä koskaan joutunut itse tuota kauheutta kokemaan. Olen kyllä miettinyt, että taidan käydä jo nyt hakemassa hieman hyla-kermaviiliä naperoille ja alan vähitellen tarjota sitä niille, että Saisa pääsisi edes hitusen vähemmällä. Ensi viikonlopun jälkeenhän alankin sitten jo tarjoilla niille penturuokapuuroa, joten sen jälkeen alkaa sitten hieman helpottaa. Kun saisan omistajat kävivät sunnuntaina, oli Saisalla ensin aivan hirmu ihanaa, kun sai oikein pussata "omia ihmisiään" . Pian rouva kuitenkin rauhoittui ja halusi takaisin hoitamaanvauvojaan, joten kiva huomata että kuinka nuo koirat todellakin laittavat asiat tärkeysjärjestykseen eli ne omat pennut on se kaikkein tärkein juttu. No, kun menee pari viikkoa vielä, niin jo taitaa ääni muuttua kellossa ja sitten oltaisiinkin jo lähdössä omistajien mukaan hyvinkin mielellään. Kun pennut saavat hampaat ja alkavat niillä roikkua tisissä kiinni, niin aika pian mammat alkavat vähitellen itse vierottaa pentujaan. Yleensä tuo tapahtuu siinä 5 viikon paikkeilla ja sen jälkeen mamma viettääkin yhä vähemmän aikaa pentujen kanssa ja tuossa suunniteltiinkin että luultavasti marras-joulukuun vaihteessa Saisa saakin sitten matkustaa takaisin kotiin, jos vaan tuo meijeriosasto on siinä kunnossa ettei maitoa enää nisiin pakkaudu.

Apinarouva Milli aloitti yllättäen myös juoksunsa ja eilen teimme paulan kanssa treffit Ähtäriin ja Milli tuli tänne potemaan nuo naisten vaivansa. Parempi niin, ettei Mosku-pojalle tule turhia mielihaluja ja levottomia ajatuksia   Toivotaan nyt että myös Emma ja Laku aloittaisivat oman "remonttinsa" tähän samaan syssyyn, niin olisi sitten taas hetkeksi ne hommat ohi. Emma kyllä ainakin merkkailee niin tiuhaan tahtiin kun ollaan lenkillä, että eiköhän sillä ainakin ole tulossa..

Lauantaina kävin Kauhajoella kisoissa ja oli tosi hankalaa. En tajua mistä mahtoi johtua, mutta ainutkaan laukaus ei lähtenyt ekasta nostosta vaan jokaiseen piti nostaa monta kertaa ja välillä otin jo kylmiäkin väliin, mutta eipä tuo tuntunut auttavan. Tulos oli kyllä ihan sellainen "normitulos" mutta missään nimessä en ollut tyytyväinen. Tänään pitäisi mennä omalle radalle ja ampua tulos valtakunnalliseen sarjakisaan, joten katsotaan nyt onko yhtään parempi "fiilis" kuin lauantaina. Sain viime viikolla ylipuhuttua äidinkin radalle mukaan ja taitaapi hän tulla sinne tänäänkin  Olis kyllä tosi hienoa, jos saataisiin meille hieman enemmän naispuolisiakin harrastajia, joskus tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi tuolla radalla, kun kaikki muut ovat miespuolisia. Yhden kultahippuampujan äiti onneksi nyt hommasi kisalisenssin ja on pari kertaa käynyt kisoissakin ja ampunut ihan mukavia tuloksiakin, joten toivotaan, että "kärpänen puree"!