Viime torstaina olimme Siikaisissa Mikon valatilaisuudessa. Niinisalolaisten valat oli tänä vuonna laitettu kahteen paikkaan, eli Tiedustelupatterin porukka Siikaisissa torstaina ja SatTR:n porukka perjantaina Karviassa. Jos saan rehellinen olla, niin kyllä mtilaisuus olisi ollut juhlallisempi, jos olisi koko porukka ollut samasa paikassa, nyt jäi vähän tynkämäinen olo juhlallisesta tilaisuudesta, varsinkin kun ohimarssikin muodostui pelkästään jalkaporukasta, ei ainuttakaan ajoneuvoa mukana vaikka mukana raketinheitinmiehet ja kuljetusporukka. Itse vala Siikaisten urheilukentällä oli melko juhlallinen tilaisuus ja vaikka sää suosi siinä mielessä, ettei saatu vettä kuin muutamia pisaroita ja mitään hellettä ei ollut , muutama huonovointisuuskohtaus valitettavasti nähtiin, mutta lääkintäporukka hoiti tilanteet huomaamattomasti. Valalounas (hernesoppaa tietenkin  ) nautittiin keskuskoulun pihalla ja samassa paikassa oli myös Sotilassoittokunnan konsertti, solistina Anne Mattila. Vaikka itse in ole mikään Annen erityinen fani, niin täytyy sanoa, että kyllä likka osaa laulaa livenä todella hyvin .

Milolla on siis ensimmäinen ylennys tienattuna ja alokasaika ohi, tässä kuva tuoreesta tykkimiehestä

 Pennut kasvaa vauhdilla ja nyt on joka päivä käyty ulkoilemassakin (ja samalla edes yhdet kakkelssonit tulee ulos ) Ensin oltiin hieman varovaisia ja kuljettiin melkeinpä mun jaloissa, mutta nyt jo painellaan isojen koirien perässä jopa pitkässäkin heinässä. Ebban suhteen olen ollut hieman ilkeä, sillä Ebba on lähiaikoina lähdössä koeajalle uuteen kotiin ja olen suhtautunut rouvaan nyt hieman neutraalisti ja ylimääräiset hellyydenosoitukset on jätetty tyystin pois, jos vaikka sopeutuminen sujuisi sitten helpommin. Onneksi uudessa kodissa on leikkikavereita, joten rouva saa taas päästellä ilonsa vapaaksi kunhan tutustuvat kunnolla.

Kasvihuoneesta on nyt alkanut saada päivittäin satoa ja kurkkusaalis ei ole samaa kokouluokkaa mitä viime vuonna, mutta olen tehnyt muutaman satsin viipalekurkkuja ja tuoretta kurkkua saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Tomaatitkin ovat nyt alkaneet kypsyä, ja raakileita on vaikka kuinka paljon. Kurpitsoista olen ylimääräiset lehdet ja pikkukurpitsat ottanut pois ja jätin vain muutaman isomman kasvamaan. Yöt ovat onneksi vielä plussan puolella joten saavat kaikessa rauhassa vielä kasvaa jonkin aikaa. Itselleni oli pienoinen yllätys tuo kesäkurpitsa, jka kasvaa perunapellon päässä, sillä se ei ensin päässyt vauhtiin ollenkaan, vaan sitä mukaa kuin hedelmiä ilmestyi ne mätänivät pois. Joten eipä ole paljon tullut sitä seurailtua ja viime viikolla olikin iso yllätys kun kävin maisseja katsastamassa ja kesäkurpitsasta löytyi tällaiset

 

kaikki siis samassa kasvissa ja kuvan oikeanpuoleinen painoltaan 3,5kg ja muut ehdin laittaa pikkelsiksi ennen punnitusta.

Mattourakka päättyi toistaiseksi, sillä alkukesästä puihin laitettu 30 metrin loimi loppui  ja tässä viimeiset 114cm leveät matot, seuraavaksi laitetaan hieman kapeampaa mallia. Värit on kuvassa aika oudot, mutta olkoot

 Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä Lakun kanssa Itä-Suomen reissuun, sillä treffit on sovittu Joensuulaisen nuoren miehen kanssa