Meinaan kurkkujen säilöminen! Mulla nimittäin tuli kyllä niin valtavasti avomaankurkkua, että ihan meinas olla ongelmia mihin saa purkit mahtumaan. Mattihan teki mun kurkuille pari puolisen metriä leveää ja 2,5m pitkää lavaa ja niihin istutin vajaa pari pussillista siemeniä. Lähes kaikki siemenet iti ja taimia tuli yli oman tarpeen, joten niistä osa sai uuden kodin naapurista ja osa äidin kurpitsapenkistä. Tuo kesä kun oli niin lämmin, niin kurkkuja alkoi muodostua heti ja penkissä oli tuskin lainkaan niitä "koiraspuolisia" kukkia. Ihan kaikkia poimimiani kurkkumääriä ei ole tullut laitettua ylös, sillä aika suuri osa on syöty kuorittuna leivän päällä, mutta oman kirjanpidon mukaan jos sieltä vielä noin 3 kg tulisi, niin 80kg ainakin on penkki tuottanut, eikä mitään pikkukurkkuja, isoin painoi 668g! (oli tosin jäänyt edellisellä poimintakerralla huomaamatta ja siksi ehti niin isoksi). Joten eilen kun viimeisiä etikkaliemiä kiehuttelin, päätin, että tulkoot halla jos tykkää, en ala penkkiä peitellä. Kurpitsat otin pois penkistä jo aikaisemmin ja maanantaina sain Matilta aika kuvaavan kommentin, kun hän tuli syömään lihamakaronilaatikkoa ja totesi hetken ruokaa katseltuaan, että "on sitte näköjään pitäny tännekin tunkea kurpitsaa". No ihan pikkusen laitoin... ja olihan siellä parin kesäkurpitsan lisäksi tietenkin myös sipulia, porkkanaa ja papuja... ja sunnuntaina syötiin sosekeittoa, joka oli tehty kurpitsasta, munakoisosta ja porkkanasta - jostain kumman syystä meillä pojat meni eilen suoraan koulureissusta mummun luo syömään. Miksiköhän! .  Pari viikkoa sitten sain myös vihdoin ne Elinan matot valmiiksi ja tein loppuloimesta taas yhden pätkän arpapalkinnoksi tuleviin syksyn ampumakisoihin. Nyt pitäisi jossain vaiheessa käväistä hakemassa uutta loimilankaa, että saisi vielä katan luotua ja puihin, niin saisi vielä muutaman metrin valmista ennen kuin tulee liian kylmä tuolla mun "pajassa". Kuteita sain taas Aunelta lisää vaikka kuinka paljon, kun Titin kotiinvientireissulla poikettiin äidin kanssa Somerolla, joten värkit ei ainakaan lopu kesken!

Asta-neiti muutti noin viikko sitten Roosan luo ja Pimu-apinan kaveriksi. Kyseinen parivaljakko (Asta ja Pimu) on tänään meillä hoidossa ja aamusta oli hetken menoa ja meininkiä, kun pikkuneiti yritti saada muita innostumaan ja leikkimään kanssaan. Nyt on hiiren hiljaista, kun kaikki löhöilevät jossain sohvan nurkassa.

Emman vatsanseutukin on alkanut osoittaa pyöristymisen merkkejä ja on melko varmaa että mopsipentuja on tulossa. Kovin montaa pentua tuskin tuossa vatsassa on, mutta toivotaan että edes 2-3, ettei jäisi yhteen kappaleeseen, sillä ainokaiset pennut kun tahtovat olla sitten sen verran isoja että synnytys ei ehkä sujukaan ongelmitta. Itse tuleva äippä on aivan outo käytökseltään, ei ole nimittäin pariin kolmeen viikkoon saanut mopsihepuleita lainkaan ja istuskelee vaan ja haaveilee.

Paula ja Sepi käväisivät viime viikolla ja Millin kaksi pentua lähtivät täältä käsin sitten uusiin koteihin. Oli muuten tosi reippaita pikkuapinoita. Milli sen sijaan oli aika hmmmm mielenkiintoisen näköinen, kun oli pudottanut pentujen jäljiltä kaikki karvansa