Sunnuntaina tulee kaksi viikkoa Emman leikkauksesta ja edelleen tuo ruokapuoli on aika heikkoa.  Eilen ja tänään on kuitenkin sen verran edistystä, että kun Emma on Jumbon, Sintin ja Lakun kanssa yhdessä ja tarjoilen nappuloita yksi kerrallaan kaikille vuoronperään, niin muutama nappula kelpaa myös Emmalle. Kupista ei ruoka oikeastaan kelpaa, ainoastaan Cesar-purkista litkitään kastikkeet, mutta lihapalat jäävät syömättä ellen anna niitä kädestä yksi kerrallaan. Ainut mikä menee kupista on emonmaidonvastike. Olen antanut sitä Emmalle nyt noin puoli desiä päivässä ja sen se suostuu juomaan itse, kaikki muu neste on laitettava edelleen ruiskulla. Juttelin mopseja kasvattaneen henkilön kanssa tänään puhelimessa ja hän kertoi, että hänellä on ollut vastaavanlaisia kokemuksia synnyttäneistä mopsinartuista, joten tuo tieto hieman helpotti omaa mieltäni. Olen tosissani jo hieman pelännyt että jos jotain on pahemmin vialla kun edelleenkään ei ruoka ja juoma maistu. Ulkona Emma liikkuu jo ihan normaalisti ja ottaa välillä jopa juoksuaskeleita. Iltapäivällä otin haavasta tikit pois ja haava näytti tosi hyvältä. Hieman mietin, että mitenköhän saan nuo tikit otettua yksin pois, mutta mitään ongelmia ei ollut, Emma makasi kiltisti selällään ja kuulosteli mitä touhuilen siellä vatsa-alueella. Eilen illalla meni viimeinen antibiootti joten ehkä tämä tästä pikku hiljaa alkaisi normalisoitua.

Sissi neiti on todellinen sissi! Pentulaatikko on pikkuneidin mielestä ilmeisesti liian pieni ja joka kerta kun Emma lähtee kopasta pois, Sissi suuntaa suoraan laatikon etureunaa kohti ja ei kun esteiden yli lattialle! Viime yönä pikkuneiti oli jossain vaiheessa muksahtanut lattialle niin, etten ollut herännyt siihen ja niinpä Emma tuli herättämään minut jotta nostaisin sen takaisin. Emma ei onneksi itse nostele pentua, vaan pyytää apua.

Bisse lähti tiistaina kotiin ja palailee tänne takaisin runsaan kuukauden kuluttua. Toivotaan siis, että kääkkäpentusia on tulossa