Kovinpa on tullut taas pitkä päivitysväli

No, joka tapauksessa - Emma voi tällä hetkellä loistavasti. Hieman vajaat neljä viikkoa syötin antibiootteja, sillä niin kauan peräpäästä valui aika runsaasti verensekaista vuotoa ja itselläni oli sellainen epävarma olo siitä, että mitenkähän tilanne kehittyy, mutta Emma oli kuitenkin koko ajan todella hyvävointinen verrattuna siihen, mikä oli tilanne Sissin syntyessä. Pakkosyöttämistä ei tarvittu missään vaiheessa ja vaikka ruokaa meni aluksi kovin vähän, niin kuitenkin rouva söi itse ja hoiti pentujaan antaumuksella. Vasta nyt sille on tullut se vaihe, että se mieluummin nukkuu keittiön sohvalla kuin pentujen kanssa. Ipanat kun on koko ajan tississä kiinni, kun äippä on paikalla

Kaksosilla sen sijaan syömisen opiskelu ei tahdo oikein vielä sujua ja maitobaari kiinnostaa edelleenkin huonmattavasti enemmän kuin mun tarjoamat puurot. Balleriina syö kerta-annoksina ehkäpä parin kolmen teelusikallisen verran, mutta Duudsonilla jää vielä nuoleskeluksi. Molemmille on nyt yläleukaan tullut muutama hammas, joten eiköhän tuo ruokailukin ala sujua pikkuhiljaa paremmin. Sissi ja Jumbo olisivat ahkeria lapsenhoitajia ja Emma antaa Sissin vapaasti touhuilla pentujen kanssa, Jumbon hoitoon se ei ihan niin mielellään lapsosiaan tunnu antavan. Sintti on jonkin verran kiinnostunut pennuista, mutta sehän ei ole mikään kauhean "lapsirakas", sillä luovutti omatkin lapsensa aina vieroittamisen jälkeen Jumbon huollettaviksi, joten se saa luvan tyytyä tekemään tuttavuutta aidan läpi.

Parina päivänä ollaan nyt ulkoiltu hieman ja maailma on vielä hurjan suuri eikä monen metrin tutkimusretkiä vielä uskalleta tehdä, mutta pieniä mopsihepulin oireita on jo kummallakin ipanalla havaittavissa kun äippä ja isosisko ovat ulkona lähistöllä ja turvana.

Viime viikolla sain mukavia vieraita, kun Niksi ja Silja poikkesivat pitkästä aikaa. On jännä huomata kuinka Niksi ilmiselvästi kunnioittaa Jumboa edelleenkin ja tekeytyy NIIN pieneksi meidän mummon edessä. Myös Emmaa neiti mielisteli aika lailla, mutta Sissi on selkeästi Niksin mielestä täysi kakara eikä sen kanssa jaksa edes alkaa leikkiä! Sissi kyllä yritti parhaansa mukaan haastaa Niksiä leikkiin, mutta Niksi oli sitä mieltä että EVVK. Sain myös yllätysvieraan viime viikolla, sillä tällainen kaveri eksyi meidän keittiöön ja tuntui viihtyvän sisällä melko hyvin, sillä mitään kiirettä sillä ei ollut minnekään ja käyttäytyi tosi rauhallisesti. Ulos se suostui lentämään vasta sitten kun käänsin joka ikkunasta kaihtimet kiinni

Viikonloppu meni totaalisesti toisen harrastukseni parissa ja ajokilometrejäkin tuli jonkin verran päälle tuhat, sillä ohjelmassa oli SVA:n (Suomen Veteraaniampujat) mestaruuskilpailut. Perjantaina ammuttiin Toijalassa 50m pistooli ja nyt on pakko myöntää, että olin itse melko tyytyväinen tulokseeni, joka on myös uusi kisaennätys. Ammuin ekan kerran uudella aseellani, Hämmerlillä ja se on mittasuhteiltaan jotenkin paljon parempi kuin vanha palvelija Toz. Lauantaina jatkui kisat Tampereella Aitovuoressa ja ekat kisat Sakolla, edellisen kisanhan olen ampunut Villen Feikkerilla. Ensin oli vuorossa vakio, joka meni aika kaksijakoisissa tunnelmissa. Hitaammissa sarjoissa keskiarvo pysyi omalla tasolla, mutta 10 sek sarjoissa sitten tuli hätäiltyä ja ne meni ihan ala-arvoisesti. Toisena lajina lauantaina oli isopistooli, jonka päätin ampua ihan kokeilumielessä ja tarkkuusosa menikin ihan ok, sen sijaan pikaosa täysin räpellykseksi, mutta kokemusta karttui. Sunnuntaina ammuttiin vielä urheilupistooli ja silloi taas iski jännitys pintaan. Sarjat paranivat loppua kohti ja päällimmäisekei jäi sellainen olotila, että ehkäpä mä vielä joskus opin, kunhan pääsen aseen kanssa tutuksi ja ennen kaikkea harjoitusta tarvitaan hurjan paljon lisää! Kisan jälkeen sain vielä hyviä neuvoja kilpakumppani Tarjalta, joka käytteli taitavasti puukkoa mun aseen kahvaan ja se tuntuu nyt paljon tukevammalta kädessä. Toivoa sopii, että viimeaikaiset ikävät ampumisuutiset eivät saa aikaan sitä, että tämä meidän hieno ampumaurheiluharrastus tehdään niin hankalaksi, että harrastajamäärät putoaa etenkin pistoolilajeissa ihan olemattomiksi. Nuorten harrastuksen aloittaminen ainakin on tehty jo niin hankalaksi että hetken kuluttua saadaan heittää hyvästit kansainvälisissä kisoissa menestymiselle, ammunta kun kuitenkin on ollut se laji, josta sitä menestystä ollaan sentään saatu aina jonkin verran. Puhutaan isoon ääneen, että aselakia tulisi edelleen kiristää, mutta kyllähän se niin on, ettei ongelmana ole luvalliset aseet ja harrastajat. Luvattomia aseita kun saa ihan varmasti jokainen joka vaan haluaa ja aika paljon on myös sellaista käyttäytymistä, että turvalliseen aseen käsittelyyn ei ohjeisteta kunnolla! Kyllä itseäni ainakin hirvitti tässä keväällä katsella parin pikkupojan touhuja, kun ammuskelivat ilma-aseillaan pikkulintuja, ja aseilla sohittiin sinne sun tänne! Kyllä ne nuoret ja lapset, jotka käyvät ampumaradalla osaavat sentään turvallisen aseenkäsittelyn, enkä usko että harrastajien joukossa on yhtäkään perhettä, joka antaisi aseen lastensa käsiin ilman aikuisen valvontaa.