No niin, nyt sitte näyttäis siltä, että Terrieri.netin kotisivut ei enää toimi ja mullahan oli omat kotarit juurikin siellä. Parisen vuotta sitten muutin sivut sinne kun en saanut tietoa kunnolla siirrettyä Soneran kotisivuille yhteyskatkosten takia. Olis vaan kannattanu pysyä soneran alla, olis ainakin tiedot kotikoneella tallessa, mutta nyt häipyi kaikki kuin pieru sinne kuuluisaan Saharaan jos tuo terrierinetti nyt tosiaan on kaatunut!!

Joten ainakin nyt sitten toistaiseksi taidan päivitellä asioita pelkästään tänne blogiin ja pyydän anteeksi kaikilta koiraharrastusystäviltäni sitä, että täällä tulee olemaan sitten juttua myös muista kuin koira-asioista.

Pentusuunnitelmissa siis kääpiöpinseripentue yhdistelmästä "Nero" Rowan-Alley's You Tube - "Asta" Kotopellon Cristina, juoksua odotellaan! Yhdistelmä on lievä linjaus iki-ihanaan Jumbo-mummoon (FIMVA Rowan-Alley's Matami Mimmi), jonka ehdottomasti paras ominaisuus on sen määrätietoinen, avoin, rauhallinen luonne. Ja onhan tuo mummo pärjännyt ihan kiitettävästi myös missikisoissakin .  Nero on luonteeltaan hyvin paljon "jumbomainen", sopivan kokoinen, näyttelyissä palkittu ERInomaisella. Asta hieman vilkkaampi, hyväluustoinen ja kaunisrakenteinen, kauneusvirheenä mainittava toinen yläkulmuri hieman väärässä asennossa.

Tämä joulu ei ihan heti unohdukaan, sen verran tuo Tapaninpäivän myrsky  ja eilinen Hannumyrsky askartelivat maisemia uusiksi myös täällä Isojoella.

Mutta tärkein asia ensin, eli saimme joulupäivänä piiitkästä aikaa rakkaita vieraita Savonlinnasta ja kyllä oli aivan mahtava nähdä varsinkin Joannaa, josta on tullutkin jo aika "iso tyttö". Vauhtia löytyy ja liikkuminen sujuu suurimman osan aikaa juoksemalla. Muutamia sanojakin tulee jo   Koirista varsinkin Sissi oli aivan rakastunut Joannaan ja pusuja jaeltiin vähän molemmin puolin. Ainut ongelma on vaan se, että varsinkin mopseilla kun tuota energiaa on runsaasti, niin eivät oikein osaa liikkeissään varoa pientä ihmistä tarpeeksi.

Tapaninpäivän aamuyöllä tosiaankin alkoi myskytä ja taisi olla puoli yhdeksän paikkeilla suunnilleen kun sähköt katkesivat. Meillä ei siinä mielessä ole isoja ongelmia virran puuttuessa, sillä puuhella, leivinuuni ja takka huolehtivat tarvittaessa lämmön saannista ja puuhellalla saa tehtyä ruokaa ja lämmitettyä vettä. Vesikään ei meiltä yleensä heti lopu vaikka virrat katoavat, toisin kuin vanhempieni luona, jossa on kyllä otettava heti vettä astioihin. He asuvat sen verran korkeammalla mäellä, että sinne ei enää sitten painetta riitä kun ei sähköä ole. Ainut ongelma tuli siitä, että pesukonehan ei toiminut ja oli pakko pestä Mikon pyykkiä käsin, jotta hän saisi vielä puhtaat pyykit mukaansa kun illalla palaili takaisin Niinisaloon. Käsipyykkäyksessä vaatteet jäävät aina kovin kosteiksi mutta puuhellan lämmössä nekin kuivuivat ajoissa. Virrat oli poikki suunnilleen 8 tuntia ja vielä tänäänkin on osa Isojoesta ilman sähköä. Todella harvinaista täällä! Metsää on kaatunut melko paljon ja muutamia puita on osunut myös talojen päälle. Meillä ei muuta vahinkoa satunut kuin se, että pihalla olevan joulukuusen valot sammui kun johto katkesi ja kasvihuoneesta lähti pari kattopleksilevyä lentoon. Toinen löytyi muutaman metrin päästä, mutta toista en ole löytänyt, joten taitaapi olla naapurin metsässä. Eilen myskysi myös, tosin ei ihan yhtä voimallisesti, mutta aika lailla kaatui puita vielä lisää. Tänään on ollut todella kaunis aurinkoinen päivä ja huomiseksi odotetaan valitettavasti taas uutta myrskyrintamaa, joten hieman hirvittää. Toivotaan, että se jäisi sitten tältä erää  viimeiseksi ja alkaisi vähitellen tulle myös noita pakkaskelejä, eilenkin oli mitattu jossain päin Suomea 9,9 astetta plussan puolella! Juuri tuossa aamulla katselin pihaa ja ajattelin, että jos olisi hieman kuivempaa, niin voivi vaikka leikata vielä nurmikonkin kertaalleen, niin komeasti vihertää

Tämä viikon alku on ollut yhtä koheltamista paikasta toiseen ja vielä huomenna pitäisi yksi reissu tehdä Porin suuntaan - josko sitten pikku hiljaa saisi joulu tulla. Vaikka eipä taida meillä kovin paljoa normaalista viikonlopusta erottua tänä vuonna. Ville ei perheineen ehdi Pohjanmaalle tänä jouluna ja Paula luultavasti hoitelee viikonloppuna kätilön hommia, sillä Millin laskettu aika osuu juuri jouluun. Mikko sentään tulee lomille, joten puolet lapsista muonavahvuudessa. Kinkku paistetaan ehkäpä vasta Uudeksi Vuodeksi ja joulunpyhinä nautiskellaan kalkkunaa ja hieman määrältään karsittua jouluruokaa

Tänään päivä meni Kauhajoella, aamulla vein Matin ja pari luokkakaveriaan kouluun ja samalla hain "uudet" harrastusvälineeni Kauhajoen poliisiasemalta   Pojilla koulu loppui jo puoli 12 joten odottelin paikan päällä ja  kiertelin kaupoissa. Kävin mm tutustumassa yhteen kirppariin, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Noista aseluvista vielä sen verran, että nelisen kuukautta siinä meni siitä hetkestä, kun laitoin luvat hakuun, siihen kun aseet nyt sitten siirtyivät minun asekaappiini.  On tämä lyhyellä pyssyllä harrastaminen nykyisin aika monimutkaista ja hankalaa! Ja tuntuu että aina vaan vaikeammaksi muuttuu. Pari viikkoa sitten kävin Seinäjoella ampuma-asekouluttajan kurssin ja kunhan pääseura saa anomuksen tehtyä, niin pestini IU:n ampuma-asekouluttajana virallistetaan. Nykyäänhän kaikkien pistoolilla harrastavien täytyy esittää tarvittaessa todistus harrastuneisuudestaan ja tämä todistusten kirjoittaminen on nyt sitten seurojen ampuma-asekouluttajien tehtävänä. Ja tällä hetkellä ammuntaharrastuksen hankaluudet eivät koske ainoastaan ruutiaseita, sillä myös ilma-aseiden säiliöiden käyttöikään on alettu puuttua ja aika harvalla harrastajalla on alle 10 vuotta vanhoja aseita käytössään, joten jos haluaa kisoissa käydä, aseiden säiliöt on uusittava. Omaan ilmapistooliini juuri teetin muutosremontin eli vanha kiinteäsäiliöinen aseeni muutettiin sellaiseksi että siihen käy nyt irtosäiliö. Hinta remontilla vaan oli puolet uuden aseen hinnasta!! Joten tänä talvena ei paljoa kisoissa tai näyttelyissä käydä, pakko säästää ilmoittautumismaksuissa - harrastuksiin varatut "määrärahat" on tuhlattu jo moneenkin kertaan.

Joulukortteja emme lähetä tänäkään vuonna, Isännän kanssa ollaan jo muutama vuosi tehty niin, että laitamme korttirahojen verran johonkin hyväntekeväisyyskampanjaan. Joten tässä kaikille koiramaiset jouluterveiset - Sintti ei suostunut poseeraamaan, joten kuvissa esiintyvät ainoastaan Jumpsu ja mopot

Pari viikkoa on nyt kärvistelty flunssan kourissa, eikä meinaa helpottaa millään! No, kuumetta ei onneksi enää niin paljoa ole ja se mitä on, pysyy kuumelääkkeillä kurissa, mutta kun ei henki meinaa kulkea kunnolla ja ääni katoaa aina yhtäkkiä jonnekin. No - hengissä kuitenkin!

Lakun astutusreissu ei sitten onnistunut . Viime viikon tiistaina siis ajelin ensin Jyväskylään hakemaan Paula koulusta ja sitten suuntasimme kohti Joensuuta. Kun pääsimme perille, nuoripari oli sitä mieltä, että kunnon kihlaus ensin ennen kuin mitään vakavaa aletaan harrastaa. Laku seisoi paikoillaan kuin tatti ja oli hyvin tympääntyneen oloinen kuin viestittäen, että täällä sitä nyt sit olis, jos kiinnostaa, mut kotona tyttöjen kans on paljon mukavampaa. Nuori-herra Peepee ei myöskään osoittanut sen kummempia rakastumisen merkkejä ja se suhde jäi pelkälle nuolemisen tasolle. Ja kun yritimme hieman avustaa poikaa alkuun, raukka meni ihan lukkoon, joten eihän sitä vauvoja ennenkään ole pelkällä suutelemisella alkuun laitettu joten eipä auttanut kuin todeta, että se siitä sitten! Hieman kyllä harmitti, kun itse olin kovassa kuumeessa ja auton mittariin tuli hieman yli 1000 km ja ihan turhaan. Onneksi Paula ajoi suurimman osan matkasta! Olin seuraavan yön Vesannolla ja siellä olisi kyllä vauvojen teko onnistunut, Mosku oli sitämieltä, että kyllä hän hoitelee hommat ihan mielellään ->  uusi rotu: ajokoira-apina.

Perjantaina kävin Lapualla am-kisoissa ampumassa 50 m pistoolin ja ensimmäistä kertaa olin ihan tyytyväinen ammuntaani, tulos 492 (alue-ennätys ) ja huonoimmat osumat taisivat olla kaksi vitosta. Kymppejäkin tuli ihan mukavasti ja jos ne huonot laukaukset jättäisi vielä joskus ampumatta, niin voisi joskus jopa päästä vielä yli 500 tuloksiinkin. Naureskeltiin kyllä kisan kakkosen Mirjan kanssa jälkeenpäin, että mahtoiko sillä olla asian kanssa mitään tekemistä, että kun ammuin harjoituslaukauksia, niin ekan laukauksen jälkeen katsoin putkesta, että miten noin huono laukaus voi olla napakymppi ja totesin että mun putki olikin suunnattu Mirjan tauluun! No siinä vaiheessahan  multa katosi kaikki jännitys, kun olin varma, että eihän mulla ole mitään saumoja koko kisassa, kun naapurilla eka laukauskin heti napa! Isojoelta ei ollut muita kuin minä N-sarjassa ja Tomi Y18:ssa, Tomille onnittelut AM-kullasta! (Hän ei ehtinyt kovin paljoa lajia treenailla, sillä päivää ennen ilmoittautumisajan umpeutumista kysyin häneltä, että lähteekö hän kisaan mukaan. Pari kertaa käytiin harjoittelemassa Hurttassa jotta Tomi sai jonkin verran tuntumaa Villen aseeseen). Lauantaina ja sunnuntaina olisi ollut vielä urheilu- ja vakiopistoolit, mutta en niihin ilmoittautunut ollenkaan, kun olisi pitänyt kolmena päivänä ajella Lapualle.

Sunnuntaina oli ohjelmassa Sastamalan näyttely mopsien kanssa ja siellä oli tuomari Jouko Leiviskällä todella tiukka linja ja koko väriskaala käytössä. Meidän tytöistä hän ei tykännyt ollenkaan, kallot oli väärän malliset ja kokoiset ja hännänkiinnitykset väärässä paikassa, joten molemmille tyydyttävät. Mutta päivä oli mukava ja seura mitä parhainta, vaikkei niitä kepoja saatujaan Maijun kanssa mukaamme . Ens viikonloppuna sit uus reissu Raisioon!

Elina kävi sunnuntaina siruttamassa pennut ja kyllä kävi homma taas tosi helposti - KIITOS! Eilen kävin Kauhajoella eläilääkärissä pentutarkastuksessa, joten nyt on ipanat valmiita lähtemään maailmalle, jos vaan sopivat kodit löytyvät. Pentujen Ebba-äippä lähti kokeilemaan runsas viikko sitten kokeilemaan yhteiseloa Luna-kääkän kaveriksi ja kuulemma on mennyt ihan kivasti uudessa kodissa.

Huomenna sitten taas Kauhajoella käymään, Matti kun pääsee harmillisesti kahtena päivänä viikossa jo puolilta päivin koulusta ja bussi lähtee vasta kolmelta, joten täytyy käydä hakemassa poika kotiin.

Viime torstaina olimme Siikaisissa Mikon valatilaisuudessa. Niinisalolaisten valat oli tänä vuonna laitettu kahteen paikkaan, eli Tiedustelupatterin porukka Siikaisissa torstaina ja SatTR:n porukka perjantaina Karviassa. Jos saan rehellinen olla, niin kyllä mtilaisuus olisi ollut juhlallisempi, jos olisi koko porukka ollut samasa paikassa, nyt jäi vähän tynkämäinen olo juhlallisesta tilaisuudesta, varsinkin kun ohimarssikin muodostui pelkästään jalkaporukasta, ei ainuttakaan ajoneuvoa mukana vaikka mukana raketinheitinmiehet ja kuljetusporukka. Itse vala Siikaisten urheilukentällä oli melko juhlallinen tilaisuus ja vaikka sää suosi siinä mielessä, ettei saatu vettä kuin muutamia pisaroita ja mitään hellettä ei ollut , muutama huonovointisuuskohtaus valitettavasti nähtiin, mutta lääkintäporukka hoiti tilanteet huomaamattomasti. Valalounas (hernesoppaa tietenkin  ) nautittiin keskuskoulun pihalla ja samassa paikassa oli myös Sotilassoittokunnan konsertti, solistina Anne Mattila. Vaikka itse in ole mikään Annen erityinen fani, niin täytyy sanoa, että kyllä likka osaa laulaa livenä todella hyvin .

Milolla on siis ensimmäinen ylennys tienattuna ja alokasaika ohi, tässä kuva tuoreesta tykkimiehestä

 Pennut kasvaa vauhdilla ja nyt on joka päivä käyty ulkoilemassakin (ja samalla edes yhdet kakkelssonit tulee ulos ) Ensin oltiin hieman varovaisia ja kuljettiin melkeinpä mun jaloissa, mutta nyt jo painellaan isojen koirien perässä jopa pitkässäkin heinässä. Ebban suhteen olen ollut hieman ilkeä, sillä Ebba on lähiaikoina lähdössä koeajalle uuteen kotiin ja olen suhtautunut rouvaan nyt hieman neutraalisti ja ylimääräiset hellyydenosoitukset on jätetty tyystin pois, jos vaikka sopeutuminen sujuisi sitten helpommin. Onneksi uudessa kodissa on leikkikavereita, joten rouva saa taas päästellä ilonsa vapaaksi kunhan tutustuvat kunnolla.

Kasvihuoneesta on nyt alkanut saada päivittäin satoa ja kurkkusaalis ei ole samaa kokouluokkaa mitä viime vuonna, mutta olen tehnyt muutaman satsin viipalekurkkuja ja tuoretta kurkkua saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Tomaatitkin ovat nyt alkaneet kypsyä, ja raakileita on vaikka kuinka paljon. Kurpitsoista olen ylimääräiset lehdet ja pikkukurpitsat ottanut pois ja jätin vain muutaman isomman kasvamaan. Yöt ovat onneksi vielä plussan puolella joten saavat kaikessa rauhassa vielä kasvaa jonkin aikaa. Itselleni oli pienoinen yllätys tuo kesäkurpitsa, jka kasvaa perunapellon päässä, sillä se ei ensin päässyt vauhtiin ollenkaan, vaan sitä mukaa kuin hedelmiä ilmestyi ne mätänivät pois. Joten eipä ole paljon tullut sitä seurailtua ja viime viikolla olikin iso yllätys kun kävin maisseja katsastamassa ja kesäkurpitsasta löytyi tällaiset

kaikki siis samassa kasvissa ja kuvan oikeanpuoleinen painoltaan 3,5kg ja muut ehdin laittaa pikkelsiksi ennen punnitusta.

Mattourakka päättyi toistaiseksi, sillä alkukesästä puihin laitettu 30 metrin loimi loppui  ja tässä viimeiset 114cm leveät matot, seuraavaksi laitetaan hieman kapeampaa mallia. Värit on kuvassa aika oudot, mutta olkoot

 Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä Lakun kanssa Itä-Suomen reissuun, sillä treffit on sovittu Joensuulaisen nuoren miehen kanssa

Ebban pennut syntyivät 15.7. ja synnytys sujui pikavauhtia ja todella helposti. Pennut olivat hyvän kokoisia, pienin painoi syntyessään 157g ja suurin 200g ja kaksi muuta siltä väliltä. Saldona siis yksi poika ja kolme tyttöä .

Poika lähtee näillä näkymin Ruotsiin ja kaksi tytöistä on vielä vapaana. Toisen vapaana olevan tytön suhteen en ole vielä tehnyt lopullisia päätöksiä siitä, että sijoitanko sen. Mietinnässä on myös se, että jääkö Ebba lopullisesti tänne Isojoelle asustelemaan vai löydänkö sille lähistöltä sopivan uuden kodin. Yksi erinomainen omistajaehdokaspariskunta olisi kyllä tiedossa, mutta katsotaan nyt mitä ratkaisuja tässä sitten tehdään, jos tehdään yhtään mitään. Ebbahan on nyt 4-vuotias ja kaikesta näkee, että se nauttisi suunnattomasti siitä jos pääsisi hieman pienempään koiralaumaan, ainoana koirana kun syli olisi aina tarjolla, usean koiran laumassa vuorot kun tulevat harvemmin .

Mikko on nyt pari viikkoa ollut armeijassa ja lauantaina oli Niinisalossa "omaisten päivä" ja päästiin katsastamaan alokkaan tupa , kiitos myös Arjalle ja Teemulle mukavasta seurasta. Kameraa en tietenkään muistanut ottaa mukaan, mutta tässä yksi Veskun ottama kännykkäkuva veljeksistä.

Sää suosi onneksi tuolloin paikan päällä, mutta kun lähdettiin kotiin, niin taivaat repesivät. Isojoella oli ukkostanut pitkästi toista tuntia ja vettä oli tullut puolentoista tunnin aikana äidin sademittariin yli 45mm. Illalla alkoi uudelleen vielä ukkostaa ja sataa ja seuraavaan puoleenpäivään mennessä tuli lisää vettä vielä yli 20mm, joten kyllä kosteutta ainakin riittää!! Kyröllä lainehtii taas pelloilla vesi, joten epä taida pelloilla olevat ruokohelpipaalit olla kovin kuivia! Veskuhan antoi helpin tutulle viljelijälle korjattavaksi keväällä ja tämä henkilö ei jostain syystä ole ehtinyt korjata suurpaalejaan pellolta pois .  Mikko ei moittinut ainakaan näitä paria ekaa viikkoa muuten, kuin että lenkkitossut eivät oikein jalkaan ole sopineet ja rakkoja oli ilmestynyt aika runsaasti.

Viime viikolla Eelis oli hoidossa muutaman päivän ajan ja mitään ongelmia ei ollut vaikka Sissin juoksu hieman sekoitti suunnitelmia ja koko aikaa ei voinut kaikkia pitää yhdessä. Perjantaina Eelis sitten palautui takaisin kotiin, tosin hieman mutkan kautta, sillä Katja lupautui "valmentajaksi" mukaan Laukaan ruuti-SM -kisoihin ja Eelis lähti siis matkaan myös. Sen verran on tullut laiskasti harjoiteltua, etten ilmoittautunut ko kisoihin kuin vapaapistooliin. Muutamia ihan hyviä kasoja sain kyllä aikaan, mutta kun ne kasat oli ihan väärässä kohdassa taulua . Sarjaan mahtui myös peräti kaksi kakkostakin, joten tuloksella ei paljon voi kehuskella, ainut positiivinen asia oli, että tällä kertaa jäi myyrät sentään ampumatta ja sijoitus viides. Paula sentään pelasti viikonlopun sillä ampui lauantaina Mikkelissä pienoiskiväärin asentokisassa SM-kultaa N24 -sarjassa. Sunnuntaina makuukisassa Paulan sijoitus oli 4., joten ONNITTELUT tätäkin kautta!

Viime lauantaina vietettiin lähimpien sukulaisten kanssa Villen ja Mikon yhteisiä valmistujaiskahvitilaisuutta, joka keväällä jäi pitämättä erinäisten kiireiden ja yhteensattumien takia. Pojat olivat yhteistuumin vuokranneet Lauhan Sarvesta "Metsola" -mökin ja kahvit keitettiin siis siellä. Äiti oli tapansa mukaan leiponut pikkuleivät ja kuivat kakut ja minulle jäi vain nuo piirakat ja kakut. Omasta pihasta löytyy hyvä metsämansikkapaikka ja ne säästettiin sitten kermakakkujen koristeeksi, lisäksi tein hyytelökakkua ja voileipäkakkua ja paria piirakkaa. Veskuhan on meillä aina grillimestarina, joten hän hoiti paikalle sitten illaksi grillattavaa. Illalla lämpeni myös mökin varustuksiin kuuluva palju ja se olikin aika ahkerassa käytössä, olisi ehkäpäitseänikin kiinnostanut kokeilla, mutta se kokemus jääkööt kuitenkin sellaiseen hetkeen, ettei kauheasti ole yleisöä paikalla  . Päivä oli muuten täysin onnistunut, mutta ukonilma viihtyi sitkeästi Lauhan kupeessa ja jyskytti lähellä monen tunnin ajan. Onneksi mökki oli niin tilava, että sisälle mahtui hyvin ja ulkonakin oli katosta runsaasti, joten kenenkään ei tarvinnut kastua. Oli tosi mukavaa, kun koko perhekin oli taasen kasassa ja sain nauttia viikonlopun ajan myös "neljännestä pojasta", iso kiitos kummipojalle .

Mikolle viikonloppu merkitsi myös siviilielämän loppua toistaiseksi, sillä eilen nuoriherra matkasi Niinisalon varuskuntaan. Ennen palvelukseen astumistaan hän kuitenkin vielä osti valmistujaisrahoillaan itselleen tällaisen "tomaatin", sillä ei halua omaa mersuaan viedä armeijan parkkipaikalle seisoskelemaan (ihan hyvä, sillä valitettavan paljon on kuulunut huhuja, että siellä autoille on tehty ilkivaltaa tai niihin on murtauduttu).

Tänään Mikolta tuli viestiä, että vala on 25.8. Siikaisissa, joten toivotaan, että silloin olisi hieman parempi sää kuin Villen valassa Merikarvialla muutama vuosi sitten. Silloin ukkosti ja vettä satoi kaatamalla!

Joanna-neiti oli tapansa mukaan jälleen tosi hyväntuulinen, tosin kyllä se helle tuntui häntäkin hiukan kiusaavan ja huomasi myös sen muutoksen edelliseen käyntiin, että neiti osaa aika selvästi kertoa mitä haluaa - . Tässä linkki pariin videopätkään, jossa tuleva kenneltyttö harjoittelee (toivottavasti linkit toimivat)

http://s448.photobucket.com/albums/qq210/rowanalleys/family/?action=view¤t=P7110028.mp4

http://s448.photobucket.com/albums/qq210/rowanalleys/family/?action=view¤t=P7110019.mp4

 Ja koira-asiaa vielä sen verran, että Ebba alkaa olla aika tuskainen ja nyt on vatsa jo hieman tipahtanut alemmas, joten luultavasti ei montaa päivää enää mene pentujen syntymään

Äidin kanssa tehtiin pikavisiitit Vesannolle ja Savonlinnaan. Keskiviikkoaamuna vein Sintin Roosalle hoitoon, niin kotiin ei jäänyt kuin kääkät ja mopot, Milli ja Tarahan lähtivät samalla meidän mukanamme kotiin ja Laku lähti mukaan ihan sen takia, että saisi käydä Vesannolla edes kerran ennen kuin se menee juoksunsa ajaksi sitten Paulan luo. Paulahan on sopinut Lakulle treffit Joensuuhun . Säät olisivat voineet olla kyllä jotain ihan muuta mitä olivat, sillä mittari huiteli koko ajan yli 30 asteessa. Koirilla ei onneksi ollut mitään hätää, sillä otin mukaan useamman kappaleen kylmäkalleja ja niillä saatiin niiden matkustaminen suht mukavaksi, mutta alkuperäisistä suunnitelmista jouduttiin kyllä luopumaan ja Keskisen ohi ajettiin siis pysähtymättä. Muutaman kerran poikkesimme juomaan termarikaffit ja samalla koirat pääsivät jaloittelemaan, mutta ulkona oli niin kuuma, että ne halusivat aika äkkiä takaisin omaan viileään häkkiinsä autossa. Kun vaan olisi ollut itsellekin mahdollista viilentää itseään jollain lailla autossa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja loppumatkasta sitten virittelimmekin äidille hieman verhoja auton lasiin . Matkan varrella kauhistelimme varsinkin Konneveden ja Vesannon välillä olevia valtaisia metsätuhoja jotka Asta-myrsky viime kesänä sai aikaan. Voi vain kuvitella kuinka järjkyttävän näköistä silloin oli, kun puut olivat vielä korjaamatta. Paula oli juuri tullut töistä kun saavuimme Vesannolle ja alkoi hurja kiljuminen kun Milli ja Tara huomasivat, missä oltiin ja Lakukin taisi olla triossa mukana. Vaikka olikin aika kuuma, kävimme lyhyellä kävelylenkillä Vesannon keskustassa ja tottakai piti myös poseerata "kuuluisan" Vankkurin edessä, kansanedustaja Hakkaraisen tempauksillaan kuuluisaksi tekemä paikallinen kuppila siis. Kuvamateriaalia en viitsi sentään laittaa näkyville .

Paula lähti torstaiaamuna töihin ja sovittiin, että me vielä ruokimme apinat ja käytämme ne ulkona. Keitimme vielä kahvit mukaan termariin ja lähdimme ajelemaan kohti Savonlinnaa. Matkalla poikkesimme kerran juomassa kahvit ja kun pääsimme perille tuntui että olimme kuin uitetut hiestä. Joka tapauksessa oli valtavan ihanaa nähdä Joannaa pitkästä aikaa ja neidillä tuntuikin olevan aika vauhti päällä koko ajan ja uutena harrastuksenaan dvd-laitteen "asentaminen". Koska oli niin kuuma, emme viitsineet kauhean pitkiä ulkoilureissuja Joannan kanssa tehdä, mutta tottakai kävimme jäätelöllä ja vähän shoppailemassakin. Illalla Ville lähti meidän kanssa vielä tankkaamaan autoa ja samalla poikkesimme ihastelemaan Olavinlinnaa. Pakkasimme vielä auton valmiiksi aamua varten, sillä saimme mukaamme muutamia käytöstä poistettuja verhoja ja peittoja, jotka äidin kanssa jatkojalostamme matoiksi. Tuomisinahan meillä oli Paulalle ja Sepille yksi matto ja Villelle ja Mialle pari mattoa. Tämän kesän matot tulevatkin olemaan hieman leveämpää mallia, sillä kangaspuissa on noin 30 metriä pitkä loimi ja maton leveys valmiina 1,14 m. Kuvassa vasemmalla Villen matot ja oikealla Paulan matto, joka on tehty osittain blyyshikuteesta.

Perjantaiaamuna menimme aamukaffille Savonlinnan torille ja tottakai maistoimme myös aitoja paikkakunnan lörtsyjä. Muikut jäi tällä kertaa kokematta, mutta ehkäpä sitten seuraavalla kerralla ja samaten suunnittelimme, että josko seuraavalla kerralla kävisimme vaikka risteilylläkin. Aamukahvien jälkeen käänsimme mersun nokan taas kohti Vesantoa, sillä Lakuhan jäi sinne ja saisimme oikoa jalkojamme siellä taas hieman.  Sepi tuli käymään töistä kotona ja hörppäsimme kahvit ja täytimme termarin.  Lakua varten pakkasimme kylmäkallet autoon ja taas mentiin! Milli varmasti nautti suunnastomasti kun pääsi taas normaaliin päivärytmiinsä. Tarakin oli lähtenyt torstai-iltana uuteen kotiinsa ja neidin kutsumanimi vaihtui Mimmiksi, rakkaalla lapsella on monta nimeä!  Tälläkään kertaa emme poikenneet Keskisellä ja yksinkertaisesti siitä syystä, että olimme niin läpimärkiä hiestä ettei paljon viitsinyt ihmisten ilmoille mennä. Kotona oltiin noin viiden aikaan iltapäivällä ja kävin hakemassa Sintin kotiin. Rouva oli viihtynyt ilmeisesti erinomaisesti ja kuulemani mukaan varsinkin Jouni oli ollut suosiossa ja jääkaapin paikkakin tullut tutuksi .

Matille iso kiitos kastelemisesta, sekä kasvihuone että kurpitsapenkit ja kukat olivat edelleen hengissä.

Illalla Arska ja Eelis tulivat pariksi päiväksi hoitoon ja pojat tuntuivat viihtyvän erinomaisesti.

Kukaan tytöistä ei onneksi ole tällä hetkellä juoksulla, joten homma sujui todella vaivattomasti. Arska ihastui Veskuun ja Eelis Mikkoon ja sen ajan kun miesväki ei ollut kotona pojat melkeinpä viettivät aikansa ulkona, sillä ovet ovat meillä olleet nyt auki ulos niin, että koirat pääsevät itse kulkemaan sisään ja ulos. Seuraava kuva kuvaa aika hyvin sitä tilannetta mikä oli kun joku miehistä oli kotona, ei Mikon päikkäreistä ainakaan tullut mitään:

Tänään sitten ilma viileni onneksi sen verran, että uskalsin kaivaa viime viikolla tulleet aronian taimet maahan. Tilasin keväällä paketin, jossa oli 12 marja-aronian taimea ja niiden piti tulla jo toukokuussa, mutta vasta viime viikolla ne sitten saapuivat, joten aika hankala istutusajankohta, mutta täytyy yrittää kastella niitä ahkerasti, jotta pysyisivät hengissä ja muutaman vuoden kuluttua alkaisi saada niistäkin satoa. Aamulla kävin koirien kanssa lenkillä ja koskapa se lämpömittari näytti jonkin verran alle 20 astetta ja tihkutti vettä, niin kääkille oli pakko laittaa paidat päälle ja tytöt olivat aika isänmaallisia tällä kertaa. Ruotsalaisneiti Ebban paita on muuten tehty vanhoista miesten boksereista  

Ai niin, Ebba on hieman alkanut nirsoilla ruokansa kanssa, joten toivottavasti se merkitsee sitä, että niitä odotettuja vauvoja olisi tulossa. Vyötäröä ei kyllä ole vielä yhtään, mutta viimeksikin se maha pullahti vasta ihan viime vaiheessa.

Viime viikot on kuluneet suurimmaksi osin koirien ehdoilla, sillä Paula toi Millin ja Taran 20.5. ja vauhtia on riittänyt kahdeksan koiran  kanssa. (Paulan sijoitustyttösen nimihän on oikeastaan Dora, mutta kun tuo D-R  -yhdistelmä ei oikein tahdo pohjalaiseen suuhun kääntyä ja Dorasta vääntyi heti Tora, niin siksi ollaankin kutsuttu neitiä Taraksi ja yhtä hyvin tuo nimi tuntuu pikkuneidille kelpaavan ). On muuten sitten todella reipas neitonen tämä Tara, todella rohkea ja kiinnostunut kaikesta, varsinkin naapurista kuuluvat lapsien äänet kiinnostavat hirmuisesti ja sinne olisi kova halu mennä, mutta ei auta - toteltava on ja pysyttävä omassa pihassa.

Vakihandlerillani Roosalla alkoi 26.5. 9-luokan TET-harjoittelu ja hän tuli meille treenauttamaan noita nuoria ja auttamaan muutenkin. Roosan oma kääkkä, Asta oli mukana joka päivä ja oli saanut kiitettävästi rapsutuksia niin kouluauton kuljettajalta kuin kanssamatkustajiltakin. Myös Pimu oli mukana yhtenä päivänä, joten noina päivinä siis 9-10 koiraa talossa. Kun kerran oli taitava handleri paikalla, niin tottakai päätettiin, että koko porukasta pitää saada uudet poseerauskuvat. Niinpä jokainen vuorollaan suihkuun ja pesulle ja sen jälkeen vielä föönaus kuivaksi ja apinoiden karvat ojennukseen, mopsien ja kääkkien kanssa riitti pelkkä pesu onneksi. Roosan hommiin kuului myös hieman vaatesuunnittelua ja valmistusta, sillä yhtenä päivänä Roosa päräytti ompelukoneella hienon kääpiöpinserin lämmittelyloimen. Kuvassa Roosa ja 9 karvakasaa

Sunnuntaina 29.5. oli vuorossa Harjavallan ryhmänäyttely ja sää ei oikein suosinut, sillä päivä oli kylmä ja sateinen. Matkassa olimme isännän autolla ja meillä (minä, Arja, Roosa ja Katja sekä koirista Asta, Jumbo, Eelis ja Laku) oli kaikesta huolimatta tosi mukava päivä vaikka tulokset olivatkin hieman kaksijakoiset  Astan saadessa hylätyn vinoasentoisen kulmahampaansa takia. Lakun kohdalla sen sijaan päivä meni täydellisesti, vaikka kehässä ei ollut edes pöytää! Vettä satoi ja tuomari näyttikin sitten että laitapa tyttö seisomaan kehän reunalla olevan penkin päälle ja tutki neidin siinä. Arvostelu oli Lakun osalta erittäin hyvä, omasta mielestäni jopa parempi mitä koira onkaan, mutta pääasia että ERI ja SA saatiin ja FI MVA on tosiasia myös Lakun kohdalla. Nyt voi hyvillä mielin jäädä odottelemaan juoksun alkua. Paulalla on Lakulle sulho sovittuna Joensuusta ja syksyllä toiveissa siis apinavauvoja . Ja tietenkin piti ottaa kuva, jossa kolme sukupolvea valioita, vas, Milli-äiti, Sintti-mummo ja Laku

Helatorstaina oli ohjelmassa Isojoen mätsäri ja oin jo etukäteen päättänyt että tottakai oman koirakerhon tapahtumaan mennään sitten koko porukan voimalla, meiltä kahdeksan ja Roosalta ja Arjalta Asta ja Pimu. Paikalle olivat saapuneet myös Marita ja Rölli, Hanna, Hencca ja Paavo, Karoliina ja Vili sekä Marika ja Luna. Roosan kanssa pyörähdettiin kehässä melko monta kertaa ja esittämisessä avuksi tulivat onneksi myös Janina ja Elina, joten kiitos myös heille. Roosa sijoittui JH-kisassa Astan kanssa 4.:nneksi  ja Sintti oli kehässä Janinan kanssa.   Palkinnoille sijoittuivat Luna, Sissi, Tara, Asta, Paavo ja Milli.

Tänään sain mukavia vieraita, kun Silja poikkesi koirineen. Niksi yritti ensin leikkiä tosi tosi pientä ja lähes mateli Jumbon edessä  Pikkuhiljaa sitä vauhtiakin sitten alkoi löytyä ja jossain vaiheessa Ebballa ja Niksillä oli jopa hieman kovaäänisempi aiti-tytär keskustelukin. On se vaan jännä huomata kuinka Niksi täällä edelleen kunnioittaa noita "vanhuksia", ehkäpä se muistaa että niiltä akoilta sai pikkupentuna helposti palautetta jos leikit menivät liian levottomiksi

Tänään on ollut kuuma päivä ja varsinkin Jumbo ja Ebba ovat nauttinet auringosta oikein kunnolla. Emmakin ilmeisesti luulee olevansa kääkkä, sillä myös se makaa reporankana auringonpaisteessa ja nautiskelee. Se ei ehkä ole kuullut että kovassa helteessä mopsien kuuluisi mennä varjoon tai ainakin läähättää. Sissi sen sijaan makailee varjossa ja sen suunnasta kuuluu myös hieman kovaäänisempää hengitystä, mutta vauhtia löytyy kyllä kuumuudesta huolimatta siltäkin niin paljon, että tänään se menetti jossain vaiheessa yhden etutassun kynsistään . En tiedä missä vaiheessa vahinko oli tapahtunut, kun huomasin vaan, että se hitaasti kävellessää hieman ontuu ja tarkempi tutkiminen paljasti että yksi kynsi katkennut ihan juuresta.

Huomenna olisi ohjelmassa kokous Lappajärvellä ja keskiviikkona tarkoitus äidin kanssa lähteä viemään Milliä ja Taraa kotiin. Säätiedot lupaavat kuumaa, joten ei mikään kovin mukava autoilusää. Vesannolta jatkamme matkaa sitten Savonlinnaan, joten toitottavasti miesväki pärjäilee täällä kotiin jäävien koiruuksien kanssa ja muistavat myös kastella kasvihuonetta ja kurpitsapenkkiä. Sintti menee Roosalle hoitoon ja Laku lähtee Vesannolle mukaan, niin tutustuu samalla paikkaan ettei ole sitten ihan outo ympäristö, kun juoksu alkaa ja lähtee Paulan kanssa astutusreissuun. Nuoripari on muuttamassa jossain vaiheessa syksyllä Saarijärvelle, mutta ainakin toistaiseksi nyt vielä osoite on Vesanto.

Sen verran perheen muista asioista, että Mikon ja Matin koulu loppui 28.5. ja Mikko siis valmistui levyseppähitsaajaksi ja Matilla eka vuosi takana samalla alalla. Molemmat pojat kotiutuivat stipendit mukanaan päättäjäisistä ja Mikolle toimitettiin vielä jälkikäteenkin yksi stipendi. Joten ainakin vaikuttaa siltä, että ovat oikealla alalla ja kiinnostusta opintoihin on riittänyt .  Matti ilmeisesti saa kesäduunina jatkaa hitsaamista, sillä sivukorvalla kuuntelin keskustelua Veskun alihankintahommien siirtymisestä Matin vastuulle ainakin kesän ajaksi, Mikollahan alkaa heinäkuussa armeija .

Täällä sitä vaikerretaan lumen keskellä, hieman jo näytti muutama päivä sitten, että olisi hanget alkaneet hieman mennä kasaan, mutta mitä vielä - 20cm uutta! Ei saisi valittaa, kun samaan aikaan Japani on katastrofin keskellä ison maanjäristyksen ja 10m tsunamin jäljiltä, mutta kyllä tämä jo pikku hiljaa alkaa tympiä. Koirien kanssa ei olla päästy kunnon lenkeille lähes koko ntalvena, kun ihan viime aikoihin saakka oli kovat pakkaset ja nyt on joka paikka niin lunta täynnä, ettei toivoakaan että minnekään metsäteille pääsisi juoksemaan vielä pitkiin aikoihin. Onneksi omat koirat pysyvät pihassa ilman aitojakin, sillä mun 90cm aita on suurimmaksi osaksi näkymättömissä, tässä pari kuvaa pihasta. Grillailemaan ei vielä hetkiin pääse

eikä myöskään kasvihuoneeseen, mattotelineelle tai pyykkinaruille  (kuva-arvoitus: etsi kuvasta auto...)

kai tämä nyt sitten on sitä paljon puhuttua kasvihuoneilmiötä - tai sitten ei

Tapahtumia on ollut jos jonkinlaisia, jos nyt edes muutaman yrittäisi kirjata ylöskin

Tärkein ensin eli isännän kanssa ollaan isovanhempia  Villen ja Mian prinsessa syntyi pyhäinpäivänä, painoa 3764g ja pituutta 51cm. Hieman täällä jo oltiin huolestuneita kun mitään ei alkanut kuulua Savonlinnan suunnalta ja kaksi viikkoa oltiin jo "myöhässä", mutta kaikki kuitenkin meni hyvin. En tule kauheasti vauva-asioita täällä kertoilemaan, sillä ne asiat kuuluvat vain ja ainoastaan vanhemmille, mutta sen verran on sanottava, että ihan mukavalta tuntuu . Harmi vaan kun ollaan niin turkasen kaukana, että katsomaan ei ihan heti pääse, kun täältäkään ei voi olla kovin montaa tuntia poissa kerrallaan. Hurjan paljon Onnea vielä täältäkin kautta tuoreille vanhemmille

Sitten hieman "arkisempiin" asioihin  Bisse tuli mammalomalle viime sunnuntaina. Vatsa pullottaa kivasti ja arvioisin että siellä 2-3 pentua köllöttelee, toivotaan että olisi kolme, ja mielellään tyttöjä  . Bisse on kyllä tosi kiva tyttö, jälleen se kotiutui välittämästi ja ainut pieni ongelma on Sissin kanssa, sillä Emmahan on vähitellen alkanut lopettaa imettämistä ja pakoilee naskalihampaita aika usein sohvalla, ja ilmeisesti Bissen tueva maitobaari jo tuoksahtaa Sissin nenään lupaavalta, joten arvaatte varmaan minne pikkuneiti yrittää koko ajan. Onneksi Bisse kuitenkin antaa palautetta moisesta tungettelusta, mutta nimensä mukaisesti Sitkeä Sissi ei hevillä luovuta ja myös Bisse viettää aika paljon aikaansa muualla kuin lattiatasossa. Bisse asustaa nyt vielä toistaiseksi muiden joukossa, mutta viikonloppuna siirrän sen öiksi ja niiksi ajoiksi kun en itse ole kotosalla, olkkariin.

Sissi kasvaa vauhdilla ja rakkaalla lapsella on monta nimeä, tätä nykyä nimet van eivät ole niitä kaikkein mairittelevimpia, sillä aika usein kuuluu sellaisia kommentteja kuin  "Perhana irti mun sukasta", "Pirun vamppyyri" , "Riiviö" ja Matin suusta kuuluu aika usein "Saakelin Jalkapallo", joten kyllä tuosta ipanasta taitaa ainakin samanlainen Duracell-mopo tulla kuin äitinsäkin, joka on taas alkanut saada jokailtaisia mopsihepuleita jolloin muiden on paras pysyä pois alta. Pikkuneiti täyttää ensi sunnuntaina 8 viikkoa ja oli puhe että Elina tulee josssain vaiheessa laittamaan neidin sirun paikoilleen, niin saadaan sitten laitettua paperitkin Kennelliittoon menemään. En ole tuon rekisteröinnin kanssa pitänyt mitään kiirettä, kun neiti ei ole minnekään lähdössä, siru kun on paljon mukavampi laittaa hieman isommalle pennulle. Kunhan nyt siihen mennsssä saadaan rekkarit, kun pitää ekoille rokotuksille mennä

Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Jyväskylän näyttelyyn Lakun ja Jumpsun kanssa, apinoita muistaakseni 13 ja kääkkiä vähän yli 60. Bissellä on sunnuntaina 56vrk ekasta astutuksesta, joten jos tuleva mamma näyttää aamusta levottomalta, niin silloin meidän reissu peruuntuu, muuten ollaan kyllä lähdössä kehään pyörimään, sillä myös Milli ja Desi ovat tulossa sinne ja mikäli Millin juoksu on alkamassa, niin se matkustaa sitten luultavasti mun kyydissä Isojoelle. Millin "isoveli" Mosku oli loukannut jalkansa ja joutuu viettämään suurimman osan ajastaan sisällä, joten se tuskin tarvitsee viehkeältä tuoksuvaa naikkosta kiusaajakseen

Isojoen ilma-asekisat 29.-31.10. saatiin jälleen kerran käytyä ja kolme päivää tuli "asuttua" radalla. Iso kiitos kaikille talkoolaisille ja kaikkein suurin kiitos tädilleni Katrille, joka jaksaa vuodesta toiseen hoitaa puffetin ja valmistaa valtavan määrän omatekoisia palkintoja arpajaisiimme. Ihan kiitettävästi oli osallistujia ja se on nyt huomattu, että kisojemme osallistujista suurin osa on aikuisia ampujia. Onko niin, että junut eivät oikein vielä tähän aikaan alkukaudesta ole ehtineet ampumaharrastuksen pariin, vai alkaako käydyt lakiesitykset yms sääntöjen kiristämiset vaikuttaa nuorten harrastajien määrään. Todella harmi jos näin on, sillä kyseessä on kuitenkin todella hieno harrastus ja sellainen laji, jossa se kärsivällisyys ja hermojen hallinta kehittyvät kun tuloksia ei hosumalla saa aikaan. Viime maanantai-illalla kävin Lapualla Pohjanmaan aluejaoston kokouksessa/pikkujoulussa ja Teijo taisi testamentata mulle ei vaan paikkansa jaostossa vaan myös sihteerin pestin ensi vuodelle. Matkat oli aika mielenkiintoisia, sillä Mikko kun asensi mulle autoon lisävalot, niin jokin juttu alkoi kenkkuilla, sillä valot kyllä menivät päälle, mutta eivät kytkeytyneetkään ollenkaan pois, joten eipä auttanut kuin ajella lyhyillä koko matka, muuten olisi kyllä vastaantuijat moittineet ja kunnolla, no onneksi asennuksella on kuulemma "takuu"

Eilen aamulla saatiin lunta aika runsaasti ja päivään kuuluikin sitten sekä lumenluontia, että auton vetoa. Tänään pitäisi käväistä kylillä ja lunta tupruttaa taivaan täydeltä tällä hetkellä, joten taidanpa tehdä reissun polkupyörällä. Vesku on nimittäin "mun" autolla töissä, kum Alposta meni ilmeisesti pyörän laakeri. Mikon Hopeanuoli olis kyllä pihassa ja Mikko sen eilen kiskoi lumihangesta esiinkin, mutta kun siinä on ne kesätossut alla, niin enpä taida päästä pihasta lähtemään sen kanssa, sen verran on liukasta, että se eilenkin pyöritti vaan tyhjää eikä suostunut omin avuin liikkumaan ilman ongelmia

Sain eilen valmiiksi valokuvasta tehdyn ristipistotyön ja tarkoitus olisi se vielä neuloa häkinpeittoon kiinni.

Äiti on ahkeroinut  tyynyjen (ristipistoa ja nukittamalla) kanssa ja joskus sanoin hänelle että minähän huolin ristipistolintutyynyjä vaikka kuinka, ennestään on hänen tekemänsä punatulkku- ja talitinttityynyt. Toissapäivänä sitten sain kunnon lintuparven  KIITOS!!

Meinaan kurkkujen säilöminen! Mulla nimittäin tuli kyllä niin valtavasti avomaankurkkua, että ihan meinas olla ongelmia mihin saa purkit mahtumaan. Mattihan teki mun kurkuille pari puolisen metriä leveää ja 2,5m pitkää lavaa ja niihin istutin vajaa pari pussillista siemeniä. Lähes kaikki siemenet iti ja taimia tuli yli oman tarpeen, joten niistä osa sai uuden kodin naapurista ja osa äidin kurpitsapenkistä. Tuo kesä kun oli niin lämmin, niin kurkkuja alkoi muodostua heti ja penkissä oli tuskin lainkaan niitä "koiraspuolisia" kukkia. Ihan kaikkia poimimiani kurkkumääriä ei ole tullut laitettua ylös, sillä aika suuri osa on syöty kuorittuna leivän päällä, mutta oman kirjanpidon mukaan jos sieltä vielä noin 3 kg tulisi, niin 80kg ainakin on penkki tuottanut, eikä mitään pikkukurkkuja, isoin painoi 668g! (oli tosin jäänyt edellisellä poimintakerralla huomaamatta ja siksi ehti niin isoksi). Joten eilen kun viimeisiä etikkaliemiä kiehuttelin, päätin, että tulkoot halla jos tykkää, en ala penkkiä peitellä. Kurpitsat otin pois penkistä jo aikaisemmin ja maanantaina sain Matilta aika kuvaavan kommentin, kun hän tuli syömään lihamakaronilaatikkoa ja totesi hetken ruokaa katseltuaan, että "on sitte näköjään pitäny tännekin tunkea kurpitsaa". No ihan pikkusen laitoin... ja olihan siellä parin kesäkurpitsan lisäksi tietenkin myös sipulia, porkkanaa ja papuja... ja sunnuntaina syötiin sosekeittoa, joka oli tehty kurpitsasta, munakoisosta ja porkkanasta - jostain kumman syystä meillä pojat meni eilen suoraan koulureissusta mummun luo syömään. Miksiköhän! .  Pari viikkoa sitten sain myös vihdoin ne Elinan matot valmiiksi ja tein loppuloimesta taas yhden pätkän arpapalkinnoksi tuleviin syksyn ampumakisoihin. Nyt pitäisi jossain vaiheessa käväistä hakemassa uutta loimilankaa, että saisi vielä katan luotua ja puihin, niin saisi vielä muutaman metrin valmista ennen kuin tulee liian kylmä tuolla mun "pajassa". Kuteita sain taas Aunelta lisää vaikka kuinka paljon, kun Titin kotiinvientireissulla poikettiin äidin kanssa Somerolla, joten värkit ei ainakaan lopu kesken!

Asta-neiti muutti noin viikko sitten Roosan luo ja Pimu-apinan kaveriksi. Kyseinen parivaljakko (Asta ja Pimu) on tänään meillä hoidossa ja aamusta oli hetken menoa ja meininkiä, kun pikkuneiti yritti saada muita innostumaan ja leikkimään kanssaan. Nyt on hiiren hiljaista, kun kaikki löhöilevät jossain sohvan nurkassa.

Emman vatsanseutukin on alkanut osoittaa pyöristymisen merkkejä ja on melko varmaa että mopsipentuja on tulossa. Kovin montaa pentua tuskin tuossa vatsassa on, mutta toivotaan että edes 2-3, ettei jäisi yhteen kappaleeseen, sillä ainokaiset pennut kun tahtovat olla sitten sen verran isoja että synnytys ei ehkä sujukaan ongelmitta. Itse tuleva äippä on aivan outo käytökseltään, ei ole nimittäin pariin kolmeen viikkoon saanut mopsihepuleita lainkaan ja istuskelee vaan ja haaveilee.

Paula ja Sepi käväisivät viime viikolla ja Millin kaksi pentua lähtivät täältä käsin sitten uusiin koteihin. Oli muuten tosi reippaita pikkuapinoita. Milli sen sijaan oli aika hmmmm mielenkiintoisen näköinen, kun oli pudottanut pentujen jäljiltä kaikki karvansa

On tämä kesä ollu kyllä aika erikoinen noiden säiden osalta. Kaikkien aikojen helle-ennätykset on rikkuneet ja vime viikon sitten rytisi jos jonkinlainen myrsky. Meille nuo myrskyt ei onneksi osunet, mutta melkein naapurissa Kankaanpäässä jo oli aika mielenkiintoisen näköistä kun viikonloppuna siellä kävin. Trombi kyllä toi muutaman sellaisen talon näkyviin, joita ei tähän saakka ole puiden takaa näkynyt, kuulemani mukaan joistain pihoista lähes 20 puuta nurin. Mitäköhän vielä seuraakaan syksyllä!

Lauantaina oltiin Nokialla näyttelyssä ja oli kyllä tosi mukava päivä, yhtä ikävää välikohtausta lukuunottamatta. Yksi kääkkäpoika nimittäin meinas päätyä tanskandoggin lounaaksi ja onneksi ei käynyt pahemmin koiralle eikä omistajalle. Muuten päivä oli hirmu kiva. Tulokset kehästä olivat suht odotettuja, joten niihin ei voinut olla kuin tyytyväinen ja mukava nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Itse pyörähdin kehässä Eeliksen (kiitos Katja kun sain handlata tuota IHQ-poikaa) ja Titin kanssa ja "meikäläisistä" oli mukana myös Nixon ja Nero. Olen koko ajan ajatellut ettei Eeliksen lapsissa niin kovin paljoa ole jäljellä Jumbon vaikutusta ulkonäöllisesti, mutta nyt kun katselin Eelistä ja sen kahta lasta sekä Eeliksen velipuolta Neroa, niin kyllä kaikki neljä olivat niin saman näköisiä, että kyllä se Jumpsu taitaa sittenkin hieman vaikuttaa . Lakukin esiintyi todella reippaasti kehässä ja nyt hieman harmittaa kun ei ole sille näyttelyä ennen Seinäjokea tiedossa, että saisi pitää tuota mukavaa fiilistä sen kanssa yllä. Toivotaan, että olisi edes muutama mätsäri lähialueella, jossa voisi sen kanssa pyörähtää. Lakuhan on tähän saakka ollut aika epävarma näyttelykehässä ja kulkenut häntä jalkojen välissä, mutta nyt alkaa näköjään homma miellyttää sitä, sillä liikkuminen oli vapaata ja vaikka ei häntä täysin pystyssä ollut niin vaakatasossa kuitenkin. Sintin tyttö Minros Design oli viikonvaihteen aikana pyörähtänyt kolme kertaa kehässä Kuopiossa ja sillä saldona 2 x EH ja 1 x PN3 SERT joten onnittelut Desille taustajoukkoineen!

Sunnuntaina saimme uuden perheenjäsenen kun 7 -viikkoinen kääkkätyttö Kotopellon Cristina muutti meille. Tuntui ensin hieman hassulta, että on kääkkälasonen talossa, kun ei ole sitä seuraillut pentulaatikosta asti, mutta neiti tuntuu olevan niin reipas tapaus, että kotiutui heti ja isännän kanssa kastettiinkin se illalla (ekan myrskyn mukaan) Astaksi. Oli meinaan kyllä sellainenkin hyrskynmyrsky illalla, kun Titi ja Asta-neiti innostuivat leikkimään, että vanhemmat koirat siirtyivät suosiolla pois lattiatasosta ( no Titi tosin kyllä jyräsi sohvillakin) .  Ekana iltana kuului keittiöstä hetken aikaa pientä vitinää, kun lähdettiin nukkumaan, mutta ilmeisesti Emma siirtyi lattialla olevaan petiin Astan viereen nukkumaan koska aika äkkiä äänet lopuivat ja kun yöllä kävi  katsomassa, pikkuneiti nukkui tyytyväisenä pää Emman kyljen päällä.

Emma onkin sitten käyttäytynyt ihan hassusti muutaman päivän. Se istuu korvat tötteröllä ja tuijottelee surkean näköisenä, enkä saa sitä ulos kuin tiukasti käskemällä tai kantamalla, ja sitten se seisoo tai istuu vartin keskellä pihaa , käy asioillaan ja alkaa taas tuijottaa mua, kuin pyytääkseen, että voisitko kantaa sisälle. No arvaatte varmaan, että en kanna .  Kun muu porukka menee takaisin sisälle, kuluu taas noin vartti ja Emma löntystää sisälle ja kaiken huippu on, että eilisen päivän aikana se ei koskenutkaan ruokaansa! Yritin tarjota kädestäkin, mutta se vaan käänsi päätään sellaisen ilmeen kanssa, että kaikesta näki, että olo ei ole paras mahdollinen. Illalla se sitten suostui Matilta ottamaan muutamia nappuloita ja tänä aamuna oli selkeästi nälkä, koska puolet kupista tyhjentyi vauhdilla, mutta sitten tuli stoppi ja loput jäi syömättä. Yleensä tuo "aamupahoinvointi" on kantavilla nartuilla helpottanut muutamassa päivässä, joten en viitsi sitä pakottaa syömään ainakaan vielä tässä vaiheessa. Nyt on kulunut kolme viikkoa astutuksesta, joten aika selkeästi vaikuttaisi siltä, että rouva saattaapi olla pieniin päin. Mittasin pari viikkoa sitten ihan mielenkiinnosta Emman ympärysmitan kahden viimeisen nisärivin välistä ja silloin lukema oli 45cm, joten jos pentuja on tulossa, niin kyllä ensi viikosta lähtien pitäisi alkaa tulla lisäsenttejä.

Eilen kävi mukavia vieraita, sillä Heidi-Maria käväisi Bissen kanssa. Bissehän on tulossa syksyllä meille muutamaksi päiväksi, sillä tarkoitus olisi käydä Edi-poikaa treffaamassa ja ja sitten loppusyksystä/alkutalvesta kääkkävauvoja toiveissa. Bisse oli ensin hieman ihmeissään, kun meidän koko lauma yritti änkeä samaan aikaan tutustumaan, mutta pian ikiliikkuja-häntä alkoi vispata ja jonkun ajan kuluttua Heidin kanssa saatiin seurata, kun Titi ja Bisse joutuivat vuorotellen Astan hyökkäyksien kohteiksi, tai siis tarkasti ottaen Titin ja Bissen nisät olivat se kohde - pikkuneidillä kun tuli tissinnälkä!

Viime viikon loppuviikko oli tapahtumarikas, ei tosin meillä mutta pistipä miettimään taas syntyjä syviä

Vesa ja Matti lähtivät torstai-illalla Vesannolle ja sieltä sitten tarkoitus mennä Jyväskylä-rallia seuraamaan. He olivat päässeet vielä hyvän sään aikana perille, mutta seuraava aamu oli Savonlinna-Kokkola -linjalla aika ankeaa nähtävää. Tiedä sitten mistä suihkuvirtauksista oikein oli kyse, mutta satoja hehtaareja metsää nurin ja eipä taida vieläkään joka paikassa olla sähköjä. Paulalla on Saunalahden puhelinliittymä ja se ei toimi edelleenkään, joten jos joku on yrittänyt häntä kiinni, niin ei ole onnistunut tuosta syystä. Ville kertoi että Savonlinnassa oli aika hurja meininki silloin yöllä, kun myräkkä alkoi, varsinkin kun kaupunki juhli parhaillaan ja ilotulitukset menossa ja tuhansia ihmisiä liikkeellä. Vesa ja Matti olivat siis ralleja seuraamassa ja heillä oli kamerassa myös muutamia "maisemakuvia" ja yritän jossain vaiheessa lisätä tähän pari kuvaa, kunhan saan siirrettyä ne kamerasta.

Tässä niitä luvattuja kuvia, tosin auton ikkunan läpi kuvattuna ei todellisuus tule kuvissa näkyviin. Nämä kuvat on otettu Konneveden lähistöltä, jossa Asta-myrskyn tuhot oli aika totaalisia:

Viikonloppuna sitten kuultiin todella ikäviä uutisia, sillä Matin entinen luokkakaveri oli menehtynyt traktorionnettomuudessa, traktori kaatunut ojaan ja kuljettaja pudonnut kyydistä ja jäänyt alle. Tuntuu että koko Isojoki on järkyttynyt tapauksesta, pienellä paikkakunnalla kun kaikki lähes tuntevat toisensa ja kun jotain tällaista tapahtuu niin tuntuu että se koskettaa kaikkia . Ei voi edes kuvitella miltä pojan vanhemmista mahtaa tuntua tällä hetkellä

Nyt kun ilmat hieman viilenivät, olen muutamana päivänä taas innostunut kutomaan mattoa ja toiveissa olisi että ne Elinan eteisen matot valmistuisivat vielä tämän kesän aikana . Eilen keitin ekan maijallisen herukkamehua, mutta eivät nuo marjat vielä kyllä ihan kypsiä ole, joten taidan odotella ainakin pari päivää ennen seuraavaa maijallista. Noita puskia kun vaan on tullut ahnehdittua tontille sen verran, että niitä ei ihan muutamassa päivässä tyhjää ,joten pakko niitä on vähitellen alkaa poimia. Jostain syystä marjat tuntuvat olevan aika löyhästi puskassa kiinni ja varisevat helposti.

Emma, Titi ja Jumbo

Jos oli viime talvi "kunnon talvi" niin eipä jää näköjään tämä kesä yhtään sen huonommaksi! Mittari hipoo lähes joka päivä 30 asteen rajaa ja ilmeisesti lämmin vaan jatkuu ja jatkuu. Tänään kävin ostamassa koirille kahluuastian ja ainakin Emmalle tuo sopii hyvin, sillä jos kastelen neitiä vesiletkulla, homasta seuraa superhyperhepulit ja vähintään 10 min persralli! Kauheasti koirat eivät ole kuumasta kärsineet, lenkkeilty kylläkään ei olla näillä helteillä ollenkaan, vaan aamulla aikaisin ja illalla on juostu pelkästään tuossa kotipellolla hetken aikaa.

Viime viikolla tehtiin Veskun kanssa "kesälomareissu" eli tiistaina lähdettiin aamulla aikaisin ajelemaan kohti Savonlinnaa. Ville ja Mia olivat vielä töissä, joten ajelimme sitten Kerimäelle saakka ja saimme tutustua Hotelli / Kuntoutuskeskus Herttuaan, joka sijaitsee aivan ihanassa paikassa Puruveden rannalla. Samalla saatiin vetristellä myös hieman Suomen historian tietoja, sillä hotellin tiloissa on laaja sotahistoriallinen näyttely. Talvi- ja jatkosodan aikainen puolustuslinja, Salpa-linja, kulkee alueen halki ja piha-alueella on juoksuhautojen ja korsujen lisäski nähtävissä myös runsaasti mm tykkejä yms. Loppuilta vietettiin sitten helteisessä Savonlinnassa ja oopperajuhlatunnelmaankin päästiin hieman (ainakin illalla terassilla  ). Keskiviikkoaamulla nuoripari lähti töihin ja me kotia kohti. Vaihdettiin vaan vielä kulkuneuvot ja jätettiin "Alpo" Villelle ja Villen auto lähti remonttireissulle pohjanmaalle. Vähän lähdön jälkeen sain ajatuksen, että tehdäänpä mutka Vesannon kautta ja niinpä suunnattiinkin sitten siihen suuntaan ja näin samalla reissulla myös Millin pennut. Kun sitten lähdettiin kotia kohti, saimme hieman lähdön jälkeen niskaamme kunnon ukkoskuuron ja näkyväisyys oli välillä ihan olematon. Emma oli nämä pari päivää Ninalla hoidossa (siitä vielä iso kiitos), sillä se ja Laku olisivat luultavasti laittaneet elämän risaiseksi keskenään, jos eivät saa mitään aktiivista tekemistä pariin päivään.

Huomenna olisi tarkoitus hakea "vävypoika" Poppeli meille muutamaksi päiväksi, sillä Emma aloitti juoksunsa ja erinäisten yhteensattumien vuoksi on yksinkertaisempa että sulho tulee tänne. Toivotaan, että nuoripari tykästyy toisiinsa ja saataisiin pikkumopseja aikaan

Eilen perjantaina juostiin Isojoella ensimmäinen "Pihlajanpuolen lenkki". Viime vuodet on markkinoita edeltävänä perjantaina hölkätty Kangasjärvi-Hölkkää, mutta nyt tapahtuma siirrettiin kirkonkylälle. Meikäläinen on useana vuotena ollut paikalla ilmoittautumispöydän takana ja niin myös tällä kerralla. Ihan mukavasti oli porukkaa liikkeellä ja aivan mahtavan lämmin sää.

Tänään oli sitten markkinapäivä ja aamupäivällä käväistiin Veskun kanssa kävelemässä markkina-alue läpi ja tehtiin ne jokavuotiset pakolliset markkinaostokset, eli uusia perunoita ja mansikoita  ja voi itku, kun oli hyvää!!

Mikko on koko viime viikon ollut K:päässä hommissa ja häneltä tuli toive kaikille niille, jotka lähtevät ohittamaan teidenvarsia niittävää konetta, että ÄLKÄÄ jääkö ajamaan ihan koneen taakse, sillä teristä saattaa todellakin lentää tavaraa vaarallisesti ja ohittakaa maltillisesti  Taitaa mennä hommissa koko viikonloppukin, tänä aamuna tosin ei ihan viideltä ollut herätys, kun konetta huollettiin aamulla. Matti on ollut metsähommissa ja ajanut puuta metsästä koko viikon, joten molemmilla ilmeisesti aika lämpimät työmaat ;)

Nixon (RA's Bumtzibum) ja Nero (RA's You Tube) olivat käyneet tänään Forssan näyttelyssä ja Nixon PEK 2 KP ja Nero AVK EH1.

Tänään oli Matin viimeinen päivä peruskoululaisena, yksi aikakausi tavallaan nyt sitten  ohi, kun viimeinenkin sai päättötodistuksensa .  Ja stipendikin oli tuomisina kotiin, niin kuin oli myös Mikolla, jonka toinen vuosi Kauhajoella loppui jo viikko sitten. Nyt on sitten viimeiset peltohommat vielä jäljellä ja sitten alkaa muunlaiset kesätyöt, molemmilla varmaan suurimmaksi osaksi Veskun alaisina .

Säät kylmeni taas vaihteeksi niin, että lähes joka yö ollaan nollan tuntumassa ja saa peitellä kurpitsantaimia ja kantaa yöksi kukkia suojaan, samoin tuo kasvihuone on vielä sen verran "vaiheessa" että sielläkään ei oikein lämpö pysy vielä sisällä, joten pressuja tarvitaan. Kasvimaalla katselin alkuviikosta, että miksi ihmeessä punasipulin istukassipuleita on rivissä sipulipenkin vieressä vaikka kuinka paljon! Sitten kun hieman tarkemmin tutkin asiaa, niin myyrät perhanat olivat kaivaneet kolojaan koko sipulipenkin täyteen ja ilmeisesti osa sipuleista oli ollut tiellä, koska ne oli tuotu maan päälle. Perunamaa smaten täynnä koloja, joten saas nähdä tuleeko yhtäkään perunaa koko maasta .  Torstaina äiti oli käynyt torilla ja ostanut silakoita, joten sain häneltä sitten kaikki perkausjätteet ja hautasin niitä sinne tänne perunapeltoon - pitäisi kuulemma auttaa - TOIVOTAAN!! 

Torstaipäivä meni vähän ikävämmissä merkeissä kaiken kaikkiaan, sillä aamulla käytiin matin kanssa terveyskeskuksessa ja lääkäri antoi lähetteen Seinäjoelle lisäkokeisiin, kun  kurkku oli niin pahassa kunnossa. Onneksi kokeista selvisi, että kyseessä oli vaan tavallista sitkeämpi nielutulehdus ja hän sai lääkitystä ensin Seinäjoella ja sitten perjantaina vielä Isojoen tk:ssa ja jatkossa normaalina lääkekuurina. Harmittaa siinä mielessä, että varmasti olisi mukava juhlistaa peruskoulun päättymistä kaveriporukassa, mutta eipä auta kuin vaan ottaa iisisti ja saada kunto paremmaksi. Ikävät terveydelliset uutiset jatkuivat myös koira-asioissa, sillä Jucu-poika oli käynyt eläinlääkärissä kastroinnin takia ja se reissu oli kuulemma sitten ollutkin totaalinen fiasko! Poika oli ollut niin kevyessä narkoosissa toimenpiteen ajan, että valittanut ja heittelehtinyt pöydällä eikä lääkitystä oltu annettu pyynnöistä huolimatta lisää. Ja asiassa oli vielä paljon muutakin, mutta uskoisinpa että Riikka kirjoittelee asiasta itse tarkemmin omaan blokiinsa. Mutta jotain rajaa pitäisi sentään olla eläinlääkärin toiminnallakin, eikä leikkauksia suoritettaisi niin, että koira ei ole kunnolla unessa . Onneksi Jucu on ilmeisesti nyt ihan Ok kunnossa ja toivotaan ettei jäänyt mitään huonoja muistoja kokemuksesta.

Viime viikonloppuna olin Harjavallan näyttelyssä Sintin ja Lakun kanssa ja Kankaanpäästä kyytiin hyppäsivät myös Katja ja Eelis. Aamusta heti olivat kääpiöpinserit kehässä ja pääsin kehään Eeliksen kanssa . On se poika vaan NIIN paljon samanlainen kuin äitinsä, ettei ole omena kyllä kovin kauas pudonnut! Tuloksena AVK EH4. Apinat olivat vasta myöhemmin iltapäivällä joten siinä sitten vietettiin pitkä päivä odotellen sen kehän alkua. Jokke-poikakin oli ekaa kertaa virallisessa näyttelyssä ja nuorta herraa taisi sen verran homma ujostuttaa, ettei oikein uskaltanut pöydällä seisoa ja tällä kertaa tuloksena EVA. Maassa ei tuntunut olevan mitään ongelmaa joten nyt vaan pöytätreeniä. Laku sai NUK EH1 ja Sintti VAK ERI1 PN2. Nyt olisi sitten seuraavaksi vuorossa Tuurin näyttely viikon kuluttua ja sen jälkeen mennäänkin elokuulle ennen kuin on seuraavat näyttelyt. Ja toiveissa olisi että Laku ja Emma aloittaisivat jossain vaiheessa myös ne juoksunsa, sillä molemmille on treffit sovittuna

Jaahas, Vancouverin Olympialaisetkin sitten oli ja meni ja vaikkei niitä mitaleita nyt ihan koppakaupalla sieltä tullut, niin hyvinhän nuo suomalaiset taas pärjäsivät ja se hyöty tietenkin itsellekin yövalvomisista oli, että nyt on sitten keittiön toisetkin verhot valmiit

Tuo eka on hieman lyhyempi ja alimmaisessa kuvassa sitten se pidempi verho, alakuvasta leikkasin vaan pois sen osan, joka jäi tuuletusikkunan kohtaan, kun se ei ei näkynyt kuvassa ollenkaan. Tuohon verhon alaosaan en ole oikein tyytyväinen, joten voipi olla että siihen teen jossain vaiheessa vielä jonkinlaista "pykälää". Nyt olis sitten vuorossa Matin jussipaidan teko loppuun...

Ammunnat on sitten kans ammuttu mun osalta ilma-aseilla hetkeksi aikaa ja alan pikkuhiljaa kaivella vapaapistoolia esiin. Viikolla 12 meillä olis täällä Isojoella vielä kunnanmestaruusammunnat ilma-aseilla joten sen verran täytyy vielä ilmaa tänä keväänä ampua että sinne käy jonkinlaisen tuloksen ampumassa. Olin niin tosi tyytyväinen kun tuohon vapaapistooliin on uutena sarjana tullut myös naisten sarja, niin ei tarvitse enää miesten kanssa kisata samassa sarjassa. Jotenkin sitä tuntee itsensä niin "ulkopuoliseksi", kun äijien seassa ampuu. Vaparissahan on muutenkin tosi vähän kisoja, mutta kai sitä nyt ainakin aluemestaruuskisoihin tulee mentyä jos ei mitään hirmu yhteensattumia silloin ole.

Koiruuksien kanssa ollaan nautittu oikein kunnolla, kun pakkaset vihdoinkin hellitti ja pääsee taas pihallekin ilman, että koko ajan pitää jotain kantaa sylissään kun varpaat jäätyy. Metsälenkille tosin saadaan vielä odotella pääsyä  jonkin aikaa, sillä meidän polkua kun ei olla talvella kauheasti käytetty, niin lunta on paikoitellen aika runsaastikin.

Parisen viikkoa sitten meillä oli sellaiset pienimuotoiset mopsitreffit täällä meillä ja ihan kivasti oli tuhinaa ilmassa, kun Emma sai vieraikseen Siirin, Frankin ja Jackin. Ja mopsikuulumisia vielä sen verran, että kävin Isossakyrössä katsomassa aivan ihania 9 viikon ikäisiä mustia mopsipentuja. Pentue kiinnosti siksi erityisesti, sillä olen suunnitellut Emmalle ensi syyskesästä pentuja, joissa isänä tulee olemaan luultavasti sama uros kuin noilla Katjankin pennuilla. Pennut olivat kyllä todellisia vauhtihirmuja ja voi itkut sitä ulkonäköä, kun toinen silmä tuntuu katselevan ihan eri suuntaan kuin toinen. Jotenkin kun on tottunut noihin kääkkäpentuihin, jotka näyttävät "pienikokoisiltä aikuisilta koirilta" niin on vähän unohtanut, miltä ne muut pennut oikein näyttävät.

Perjantaina poikkesi kääkkäpoika Chili emäntänsä kanssa ja poika näytti tosi kivalta ja vauhtia riitti Emman ja Lakun kanssa. Ensi viikolla onkin sitten taas muutoksia normaaliin päivärytmiin luvassa, sillä haen keskiviikkona Ebban tänne mammalomalle ja toivotaan, että parin viikon kuluttua olisi täälläkin muutama pieni pötkylä pentulaatikossa tuhisemassa   Vauvauutisia sain toki jo eilen, sillä Tessa-rouva eli RA's Quack-Quack oli pyöräyttänyt 6 pikkuista vaavia, joten bt-kääkkäpentuja olisi varattavissa myös Kotopellon Kennelissä! Isukkinahan pentusilla on Topi Touhukas eli RA's Show Must Go On.

Viime viikon aikana on tapahtunut ties mitä, isäntä sai vihdoin lähes kolmen vuoden urakkansa toimintakuntoon, eli lämpölaitos toimii ja ilmeisesti toimii vieläpä erinomaisesti  Veskuhan on itse suunnitellut ja tehnyt ison hakelämmityskattilan, jolla tuotetaan lämpöä nyt sitten kasvihuoneille. Kattilaa on ollut toki hitsaamassa myös muita henkilöitä, mm Mikko on eräät saumat sinne hitsaillut. Noista kuvista ei oikein saa käsitystä kuinka ISO tuo lämpökattila on ja eihän se vielä ole täysin valmis ja lopullisessa muodossaan, mutta koekäyttöä takana nyt noin viikko

No laitos kun toimii hienosti, niin se tarvitsee myös "ruokaa"  ja sen saannin suhteen olikin ensin hieman ongelmia, sillä maanantaina kun Mikko oli ajamassa Fiatilla laitokselle päin, niin traktoripa sanoi työsopimuksensa irti ja moottori hajalle!  Eipä siinä sitten Vesku ehtinyt kauaa miettiä, vaan kävi ostamassa uuden traktorin ja sillä Valmetilla sitten ajettiinkin kokonainen vuorokausi, ennen kuin siitä putosi takapyörä! Onneksi traktorin entinen omistaja ehti auttamaan remontissa ja kolmen tunnin kuluttua oli Vallu taas liikenteessä. Fiukkikin laitetaan kyllä vielä kuntoon, kunhan sen verran miehet ehtivät että saavat remonttiaikaa järjestettyä. Tällä hetkellä hallissa on nimittäin mun "Alpo" huollettavana ja odottelemassa katsastusta. Niin ja pitäisikö sanoa että "eikä siinä vielä kaikki" sillä perjantaiaamuna, kun kävin itse aamulla puoli kuuden aikaan vessassa, huomasin, että eipäs tulekaan hanasta vettä, joten vesijohto jäässä!  Pannuhuoneen ovi ei ollut mennyt illalla kunnolla kiinni ja yöllä 17 pakkasta, joten selvää oli, että kylmä oli sisällä tullut. Onneksi mitään ei rikkunut (paitsi kuulemma sulkuventtiilin kahva oli katkennut Veskun käteen...), joten hieman alkoi jo tuntua siltä , että mitäköhän tässä nyt vielä tapahtuu, kun joka toinen päivä on jotain. No ainakaan tähän mennessä ei tänään ole vielä mitään kuulunut, tosin Mikko ja Matti lähtivät jokin aika sitten traktorilla Kankaanpäähän hakemaan jotain kärryä, joten toivotaan nyt että pääsevät kunnialla sieltä vielä kotiinkin päin.  Muitakin huonoja uutisia sain viime viikolla, sillä ystäväni kertoi, että on sairastunut vakavasti  Toivotaan, että hänen kuntonsa paranee ja hoito alkaa purra  Joten paljon lämpimiä ajatuksia hänelle!

Mikolla on edessään jännät päivät, ensi viikon tiistaina tulee 18 v täyteen ja lähiaikoina luvassa ajokortin kirjalliset ja inssi! Monilla on synttärit näihin aikoihin ja ruuhkaa kuulemma tuntuu olevan katsastuskonttorillakin, sillä syntymäpäiväkseen ei Mikko noita kokeita saanut, mutta eiköhän poika pääse lähiaikoina mersun rattiin ja sen jälkeen aloittamaan kuorma-autokortin hankkimisen  Niin ne vaan noi muksut kasvaa ja aikuistuu, kohta enää yksi "alaikäinen" kotona.

Laittelen taas uutisia ensi viikolla tännekin, nyt on taas aika sen verran vähissä, ettei ehdi kuulumisia kirjoitella, mutta ihan pakko laittaa muutama kuva meidän metsälenkin varrelta

ja vielä pari omasta pihasta:

Tapahtumia on ollut vaikka kuinka paljon, joten en varmaankaan muista kaikkea, mutta laitetaan nyt vielä jotain kuulumisia tällekin vuodelle.

Päällimmäisenä tietenkin on mielessa niitä huonoja uutisia...  Elvis-poika eli RA's Vertical Limit sai joulun alla kaksi epileptistä kohtausta ja omistajat olivatkin käyneet sen kanssa sitten eläinlääkärissä ja kun kokeissa ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa, niin melko varmaa on että Elviksellä on siis epilepsia. Harmittaa todella omistajien puolesta ja kieltämättä kyllä itseäkin aika raskaasti. Olen koko ajan pitänyt hirmuisesti juuri V-pentujen luonteista ja ulkonäöistä ja olikin tarkoitus tulevan vuoden aikana käyttää vielä kahta sisarusta jalostukseen eli liisata Missiä ja syksyllä sitten yhdistää Ytte ja  Bisse. Nämä suunnitelmat on nyt ainakin toistaiseksi unohdettava, sillä koska V-pennuista olen jo kahta käyttänyt jalostuksen, en halua tässä vaiheessa niitä nyt sitten käyttää, en ainakaan ennen kuin nähdään mikä Elviksen tilanne on tulevaisuudessa. Jos kohtauksia ei enää tule niin en näe mitään suurta estettä etteikö sisaruksia voisi jalostukseen vielä käyttää, mutta omalta kohdaltani kahden ko pentueen sisaruksen käyttäminen saa riittää ja jatkosuunnitelmat omien pentueideni osalta tälle "Jumbon sukulinjalle" ovatkin nyt sitten Titi-neidin varassa

Toisen ikävän uutisen sain jouluaattoaamuyöllä, kun erään pitkäkarvacolliekasvattini omistaja soitti ja ilmoitti että ko kasvattini maallinen matka oli myös jokin aika sitten päättynyt. Valitettava tosiasia on se, että aika vähän alkaa enää olla noita colliekasvatteja hengissä, niin se aika vaan kuluu

Joulun aikoihin ja nyt välipäivinä meillä on käynyt useita vieraita, niin sukulaisia kuin koiraystäviäkin. ja omakin porukka on pitkästä aikaa ollut kasassa samaan aikaan sillä Ville tuli aattona ja Paula ja Seppo joulupäivänä. Sunnuntaina vesantolaiset suuntasivat takaisin kotiin ja silloin käytiin myös perinteisesti Jalasjärvellä välipäiväkisoissa ja omaan tulokseeni 367 olen kyllä melko tyytyväinen, tosin vielä nytkin piti se viimeinen sarja pienellä pilata eli jos samaan sarjaan ampuu seiskan ja kolme kasia, niin ei sitä kyllä tyytyväinen saa olla.  Ville ja Sepi taisivat olla ihan tyytyväisiä omaan suoritukseensa, Paulalla sen sijaan oli loppusarjassa ilmeisesti hieman ongelmia jalkojensa kanssa ja hyvän alun jälkeen loppu ei sujunut niinkuin olisi toivonut. Eilen illalla käytiin Villen kanssa IU:n syyskokouksessa kuuntelemassa seuran tulevaisuudensuunnitelmista ja sen jälkeen oli sitten vielä IU:n ja kunnan vapaa-aikalautakunnan yhteinen palkitsemistilaisuus, josta mm. meille molemmille kotiintuomisina pienet stipendit

Tänään aamupäivästä kävi mukava kahvivieras, jota en olekaan pitkiin aikoihin nähnyt ja iltapäivällä olisi vielä tulossa "koiratuttavia" käymään.    B-pentueesta viimeisenä Titi lähti uuteen kotiinsa viime maanantaina ja koko tiistain Emma oli tosi levoton ja etsi ja odotti portin vieressä leikkikaveriaan. No ehkäpä huomenna ikävä hieman helpottaa, sillä Mila-neiti on tulossa pariksi päiväksi hoitoon  

Koirat ovat ihmetelleet ulkona tuota valtavaa lumimäärää mikä nyt on muutaman päivän aikana satanut. Metsässä ei olla hetkiin päästy käymään, kun isä ei ole vielä ehtinyt päräyttää moottorikelkkaansa käyntiin ja tampata meille kulkureittiä sinne, joten ulkoilut on nyt sitten tehty paljolti omassa pihassa ja remmilenkeillä. Pihassakin on nyt niin paljon lunta, että juuri aamulla oli varsinkin Sintillä isot ongelmat, kun se ei haluaisi mennä umpihankeen mutta pakko sinne on vaan rämpiä, kun kakkallakin on käytävä. Jumbo sen sijaan vääntää kökkösensä tyylipuhtaasi auratulle alueelle, sehän ei hankeen mene pakottamallakaan! Laku ja Emma sen sijaan ovat nauttineet ja varsinkin Laku muistuttaa aina ulkoa tullessaan lumiukkoa, sillä se nauttii siitä kun saa tunkea päätään pehmeän lumen sisälle ja nuuskutella siellä. Olen moneen kertaan mielessäni kiittänyt sitä että meillä on lattialämitys keittiössä, sillä muuten olisi kyllä hieman kosteaa kun nuo lumiukot tuovat tullessaan melkoisen määrän lunta turkeissaan sisälle  Sintti kyllä fiksusti aina puhdistaa turkkinsa eteisen mattoon ja hieroo myös naamansa kuivaksi ennen kuin tulee keittiöön, mutta Laku luikahtaa vauhdilla sisään ja sen lumet karisevat vasta sitten lattialle.

Joulukuusen kanssa ei onneksi ongelmia ole ollut, vaikka hieman ensin mietin, että miten Titi ja Emma siihen suhtautuvat, kun eivät ole siihen tottuneet. Kun alaoksat jätettiin suosiolla ilman koristeita, niin kuusi on hyvin saanut olla rauhassa. Emma tosin ei ensin tainnut tajuta että miksi hän ei saa katkoa sisälle tuodusta kuusesta oksia, kun metsässä saa sitä harrastella   

Onnea Ville 24v   

Onnea A-pennut Aatu, Cabo, Emmi, Osku ja Wäinö 1v  ja Y-pennut Iines, Muru, Nero Rebe ja Remu 2v!! 

Kylläpäs tuli pakkanen kertaheitolla! Eilen aamulla oli vielä lämpöasteita, nyt näyttää mittari -16   Äsken kun kävin koirien kanssa ulkona, niin Jumbohan katseli hetken aikaa ovelta ulos ja sitten mun päälle kuin sanoen, että "et voi olla tosissas, pitäiskö MUN muka mennä tonne". No ei auttanut, pissalle oli kuitenkin mentävä. Koko lauma konkkasi 2 ja 3 jalalla tuolta pellolta takaisin ja välillä tuntui että jähmetyttiin paikoilleen kun on niin kylmä. Meillä on hiukan huono homma, kun keittiössä, jossa koirat enimmäkseen ovat, on lättialämmitys ja siis jaloille todella lämmintä. Sitten kun mennään ulos pakkaseen niin täytyisi kyllä olla ihan tossut koirillakin, mutta en ole sitten kuitenkaan niille niitä tehnyt, vaan ulkoilut tehdään sitten kovilla pakkasilla niin lyhyinä, ettei varpaat ihan palellu. Pennuista Boss ja Titi ovat vielä täällä ja nekin lähtivät isojen perässä vauhdilla ulko-oven suuntaan, mutta voi järkky mikä kitinä ja itku ja tärinä, kun tulivat oven lähelle, joten ipanoiden ulkoilu tapahtui tällä kertaa sujuvasti tuulikaapissa

Suurin osa pennuista lähti siis omiin koteihinsa viikonloppuna, Chili, Nixon ja Pyry perjantaina ja Mila lauantaina. Ilmeisesti pieniä itkuja oli ekana yönä ollut, mutta eiköhän tuo sisarusten ikävöinti pian unohdu, kun kunnolla kotiudutaan  Boss lähtee omaan kotiin tällä viikolla ja Titi sitten joulunpyhinä. Meidän keittiö on ollut kyllä sellainenkin pentujen kilparata viimeisen viikon ajan. Pennuthan eivät kerta kaikkiaan enää kestäneet olla pentuaidan takana, vaan huusivat kurkku suorana, jos vaan huomasivat että olin itse keittiössä ja he joutuvat olemaan vankeudessa ja niinpä oli yksinkertaisempaa antaa niiden juosta vapaana. Aika hyvin ne osasivat käydä pentuaitauksen papereilla isommalla asiallaan, pissat sen sijaan lirahtivat kyllä välillä minne sattui. Emma otti pentujen leikittämisen omaksi tehtäväkseen ja on aivan uskomatonta miten tuo höslääjä osaa niin varovasti touhuilla pentujen kanssa. Normaalisti kun Emmalla on leluntappotouhut menossa niin lelut saavat sellaistakin kyytiä, että itsellä on mustelmat pohkeissa jos siihen "tapettava" lelu huitaisee, mutta nyt se vaan varovasti vetää leluja pentujen kanssa. Aivan ihana likka  Jumbo ei kauheasti ole viitsinyt pentujen kanssa leikkiä, vaan ilmeisesti oli en homman siis delegoinut Emmalle, hoiti itse vaan nuo koulutussessiot eli jos ipanat oikein alkoivat ärhennellä keskenään, niin Jumpsu kyllä kävi katsastamassa tilanteen ja yleensä kun mummo tuli paikalle niin pennut olivatkin heti nuolemassa sen suupieliä kuin kertoen että kyllä me ollaan ihan kiltisti  Sintsuhan ei pennuista kauheasti välitä ja ne ovatkin jättäneet sen suosiolla rauhaan, Lakun ja Millin kanssa ne joskus leikkivät, mutta Emma on se jonka kanssa nukutaan vierekkäin ja sen kanssa aika kuluu parhaiten. Viime yö oli eka yö kun en laittanut Bossia ja Titiä yöksi aidan taakse vaan aita on koko ajan auki niin, että pääsevät käymään aitauksessa vessa-asioillaan. Aamulla olikin kiva yllätys kun tulin keittiöön, sillä molemmat pennut makasivatkin aikuisten seurana keittiön sohvalla! Joten tällaisia 8-viikkoisia !   Silloin kun itse lähden pois kotoa, pennut joutuvat aidan taakse, ihan jo turvallisuussyistä, sillä meillä on tuo eteisen portaikko sellainen vaaranpaikka, että siitä on mahdollista päästä putoamaan, jos ei osaa portaissa kulkea.

Eilen kävin itse Härmässä kisoissa enkä hävinnytkuin VAIN 16 pistettä N-sarjan voittajalle  Suhosen Mira olikin ampunut oikein kunnon tuloksen 380   Itse olin tosi tyytyväinen omaan tulokseeni 364, varsinkin kun viimeiseen sarjaan ei tullut kuin yksi 8 ja yksi 9, joten vaikka pari ekaa sarjaa olivat vain 88, niin tuon viimeisen 97-sarjan jälkeen jäi ihan kiva tunne. Viikko sitten olin Lehtimäellä ja sielläkin sain tulokseksi 363, joten ehkäpä tämä mun suunnitelma käydä ahkerasti tänä talvena kisoissa alkaa toimia ja pikku hiljaa tuo jännittäminen helpottaisi. Meikäläisen kisatulokset kun tahtovat olla aina n. 30 pinnaa huonompia kuin harjoituksissa.

Kylläpäs tuli retro olo, kun tulostimesta loppui muutama päivä sitten värikasetti ja tänään kirjoittelin illan ampumajaoston kokouksen esityslistaa oikein vanhalla kunnon kirjoituskoneella. Ensin ei kyllä meinannu tulla yhtään mitään, kun en muistanut ollenkaan että nehän ei olekaan mitkään hipaisunäppäimet ja kun ekan kerran vilkaisin että mitähän sitäon tullut kirjoitettua niin melkein joka sanasta puuttui kirjaimia. No, kun sitten otti hakkausmenetelmän käyttöön. niin johan alkoi tulla ihan luettavaakin tekstiä, mutta täytyy myöntää, että nyt on pikkusormet kipeenä  No joo - illalla olis tosiaan jaoston kokous ja saas nähdä olisko kukaan innostunu ottamaan nää mun sihteerin hommat vastaan. Meikäläinen on nyt yli 10 vuotta ollu tässä virassa ja ihan mielellään ne kyllä jollekin muullekin luovuttaisi ja olen hieman haistellut, että meidän puheenjohtaja Markulla on ihan samantyyppisiä ajatuksia ollut ilmassa. Tahtoo vaan olla tää meidän porukka niin pieni, että hommat kasautuu aina yksille ja samoille. Vajaan parin viikon kuluttua meillä on täällä taas jokavuotiset Avoimet Kansalliset ilma-asekisat ja toivotaan, että saataisiin tänäkin vuonna paljon osallistujia paikalle. Ekoista kisoista tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta eli vähän niinkuin juhlavuosi ja järjestyksessä XI kisat siis. Juuri kaivelin esiin vanhan Suupohjan Sanomien lehtileikkeen (10.11.1999), jossa oli juttua meidän ekoista kisoista ja porukoilla oli hauskaa kun vein kopion siitä radalle, sillä yhdessä kuvassa oli meidän Mikko juuri tähtäämässä pistoolillaan istumatuelta IT-8 sarjassa. No onhan se Mikko hieman 10 vuodessa muuttunut. Pakko laittaa tänne näkyviin, vaikka saan kyllä kuulla kunniani, kunhan Mikko ton näkee

Verottajakin sitten muisti mätkyillä ja isäntä naureskeli kun oli omaa kirjekuortaan availlut että hänetkin on nyt luokiteltu ihan virallisesti vilja- sekä pieneläintilalliseksi. Tähän asti nuo koirat on olleet vaan pelkästään meikäläisen "kontolla", mutta nyt ne näköjään kuuluu Veskullekin. Täytyy varmaan ottaa kopio paperista ja tehdä huoneentaulu, niin voi sitten siihen vedota, jos täytyy häntä pyytää tekemään esim. pissalenkkiä niitten kans 

Saisa aiheutti meikäläiselle eilen muutaman ylimääräisen lisälyönnin, sillä teki kyllä isoine mahoineen sellaisenkin loikan, että onneksi Vesku oli hereillä ja tajus tilanteen!  Isäntähän makoilee usein illalla tuossa sohvalla ja katselee siitä telkkaria ja enemmän tai vähemmän on koirakansaa siinä mahan tai kyljen päällä. Saisahan päätti, että mitä turhia sitä kiertämään kauempaa, vaan loikkasi suoraan maasta Veskun mahan päälle ja eihän se sinne asti kunnolla päässyt kun vatsa painaa! Veskun refleksit onneksi toimi kunnolla ja sai siepattua mamman ilmasta kiinni ennen kuin mätkähti selälleen takaisin maahan. Seurauksena ei ollut muuta kuin että kun Saisa sitten sai kunnon asennon itselleen siellä isännän kainalossa, kuului tosi turhautunut tuhahdus. Tuo maha kun kasvaa niin vauhdilla, ettei itse oikein pysy mukana ja tajua, että mitä pystyy tekemään ja mitä ei enää kannata yrittää. No eiköhän parin viikon kuluttua helpota kun pääsee lastistaan eroon. Toivotaan, että pennut syntyvät ennen tuota meidän kisaviikonloppua, sillä meikäläisen kun olisi pakko olla ainakin perjantai-ilta ja lauantai kisapaikalla ja sunnuntainakin olen luvannut mennä vielä loppuhässäkkään, kunhan kotiudun Seinäjoelta.

Ja pitkästä aikaa tänään oli muuten TOSI hieno sää kävellä koirien kanssa metsässä, aurinko paistoi ja muutama aste plussan yläpuolella!

Jostain syystä en millään pääse päivittämään kotisivujani, Soneran siirto-ohjelma herjaa vaan jotain hiton virhettä koko ajan ja sammuttaa itse itsensä. Olen yrittänyt pariin kertaan jo hakea ohjelman uusiksi Soneran sivuiltakin, mutta ei auta. No jospa Ville osais auttaa kun pitäis tulla tänne päin ens viikonloppuna kun on SAL:n pistoolin  teholeiri Isojoella.

Koskapa en saa kerran sinne tietoja laitettua, niin kerrotaan täällä nyt edes hienot uutiset eli kääkkäpoika Jucu agiliiti Noormarkussa 27.9. todella hienosti. Mini-I sarjassa 16 osallistujaa ja Jucu ainut 0-tuloksen saaja ekassa startissa. Siispä luokkavoitto ajalla -6,27 kotiinviemisinä vielä SERT ja siirto kakkosluokkaan! Upeaa työtä Riikka ja Jucu. Onnea Hurjasti!

Ollaan äidin kanssa kuljettu metsässä ahkerasti ja nyt on molemmilla pakastin pullollaan mustikkaa  . Moneen kertaan ollaan jo päätetty, että nyt riittää, mutta sitten ollaan lähdetty etsimään vaikkapa sieniä ja tottakai pitää aina noukkurikin ottaa mukaan, että saa tuoda vielä seuraavan aamun puuroa varten marjat tuoreina metsästä. Sieniäkin ollaan saatu ihan kiitettävästi, tosin meidän sienestystaito on sen verran heikkoa, että koriin on päätynyt vain ihan muutamia sienilajeja ja enin osa ollaankin poimittu tavallista Kangasrouskua ihan suolasieniksi talvea varten. Itse herkuttelen suolasienillä ihan niin, että laitan sekaan pelkästään RUNNSAASTI sipulia ja sitä sitten perunan lisukkeena, nam! Äiti tapaa laittaa sekaan vielä kermat ja pippurit yms, mutta mun mielestä yksinkertaisin on parasta. Puolukkaakin näyttää tulevan tosi hyvin ja muutama litra ollaan sitäkin jo poimittu, mutta joukossa on vielä niin paljon raakaa, ettei säilöntämarjojen kanssa ole vielä mitään kiirettä, kypsykööt kaikessa rauhassa. Kunhan vaan ennen hirvenmetsästysaikaa saadaan marjat kasaan, niin ei muulla väliä. Hirvistä puheenollen, yhtäkään hirvikärpästä ei vielä olla tavattu omasta niskasta, mutta kuulemma niitä on jo runsaasti liikkeellä. Se on kyllä sellainen vitsaus, että olisi saanut jäädä ilmestymättä. Meikäläinen kun ei mitään muuta inhoa niin paljon kuin keskikokoisia ja karvaisia hämähäkkejä, niin nuo hirvikärpäskammotukset muistuttaa niitä täysin sen jälkeen kun ovat siipensä pudottaneet. Ja kun niistä pirulaisista ei tahdo saada edes henkeä pois vaikka kuinka yrittää nipistää. YÄK, YÄK JA YÄK!!

Viikko sitten perjantaina X-pennut täyttivät 2 vuotta ja sunnuntaina Oot 6 vuotta. Kyllä se aika vaan menee hurjaa vauhtia, juuri mietin, että kohta on vuosi siitä kun on ollut viimeksi kääkkäpentuja talossa, joten toivotaan nyt että Saisa olisi kantava, että saisi taas hieman vipinää taloon. Eipä silti, kyllähän tuo superpari Emma ja Laku saavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita aikaan harva se päivä. Emma on ottanut tavakseen joka ilta noin klo 21-22 aloittaa iltarutiinit ja niihin kuuluu ensin sian teurastusta puoli tuntia (siis röhkivä lateksilelu) ja sitten alkaa Oravan tai Hirven suolistaminen. Laku säestää mukana Pupun pään kanssa (pupusta ei ole jäljellä enää kuin pää, sillä Emma raateli muut ruuminosat siihen kuntoon että tehtävissä oli ainoastaan enää polttohautaus pannuhuoneessa  )Tuo Emman sian kanssa käymä jokailtainen retuutus on siinä mielessä jännää katseltavaa, että se tehdään joka kerta samalla tavalla eli Emma tuo lelunsa leivinuunin viereen ja nousee kahdelle jalalle ja tökkii sikaa uunia päin ja välillä sitten juoksee vauhdilla sian kanssa uunia päin. Eipä taida ollakaan mitään turhaa legendaa se seiniä päin juokseminen noilla lyttynaamoilla, meillä ainakin sitä näköjään harrastetaan - sika vaan on välissä  

Jumbo on myös päättänyt, että nyt kun on siis syksy niin ulos ei mennä ilman vaatetusta. Rouva konkkaili kahdella ja kolmella jalalla ja tärisi kuin haavanlehti, joten kaivelin vaatepussin komerosta ja kun laitettiin T-paita päälle, niin jopa taas ulkoilu alkoi maistua mukavammalta. Sateeseenhan tuota laiskimusta ei saa millään ja tässä yhtenä päivänä rouva teki taas saman tempun kuin monasti aikaisemminkin sateella eli autosta ei ulos vaan hattuhyllylle makaamaan ja kuulo pois päältä. Sintillä oli pitkästä aikaa anaalien kanssa ongelmia ja käytiin pari kertaa päivässä suihkun alla niitä tyhjentämässä. Homma käy aika kivuttomasti, kun samalla suihkuttaa lämmintä vettä kun puristaa mömmöt ulos. Röllin ongelmiin kun vielä löytyisi ratkaisu, sillä herra on jostain syystä edelleenkin sitä mieltä, että Saisa on hänen elämänsä suuri rakkaus ja hän HALUAA perustaa perheen naisensa kanssa. Saisa tosin on asiasta ihan eri mieltä ja rähähtelee tungettelevalle miesystävälleen välillä erittäinkin kuuluvasti. Rölli reppana vaan tuntuu olevan sitä mieltä, että "ah miten kiihkeä nainen!"  Paino on pojalla pudonnut taas hurjasti, kun ruokakaan ei maita.

Tällä viikolla kolahti postilaatikkoon uusi Snautseri-Pinseri -lehti ja niinkuin jo pikkulinnut olivat laulaneetkin, niin Jumbon tytär Muruhan siellä oli kansikuvatyttönä. Nätti tyttö! Ja olihan lehdessä muitakin tuttuja, sillä apinapalstalla oli Sintin ja Oscarin lapsista kuva.

Keskiviikkona (vai olikohan se jo tiistai) oli hirmu tuulenmyräkkä ja vettä satoi kaatamalla ja meille kävi tällainen vahinko:

Kasvihuoneen koko toinen seinä oli lähes kokonaan revennyt. No onneksi tomaatit on sen verran hyvin naruilla kiinni, etteivät pudonneet alas kun tuuli kävi juuri siltä puolelta mistä seinä oli auki. Matti onneksi sitten korjasi seinän kun sade hieman laantui ja nyt on taas homma OK! Tein muuten tomaateista ja karviaisista yhden ohjeen mukaan sellaista chutneytä, jota olisi tarkoitus käyttää lisukkeena liharuoassa, mutta ohjeessa oli niin hurjasti käytetty etikkaa, että en ainakaan sitä ohjetta tule kyllä enää toista kertaa käyttämään suhde oli muistaakseni jotenkin niin, että siihen laitettiin litra karviaisia, 4-5 tomaattia, 3dl etikkaa plus sitten sipulia ja mausteita. Tänään kaivelin äidin herukkapensaidenjuurelle levinneitä vadelmantaimia ja istutin niitä tuohon tontin rajalle parisenkymmentä kappaletta, ensin mulla oli koirat mukana, mutta Sintti ja Jumbo ja Saisa häipyivät jo alkuvaiheessa takaisin sisälle (ilmeisesti oli tylsää) ja sitten oli pakko viedä tuo nuorisokin sinne perässä, sillä Emma ja Laku kiskoivat taimia maasta sitä mukaa kuin ne sinne sain  istutettua. Rölli oli ainut joka jäi ulos, mutta sekin häipyi vähän väliä omille teilleen ja käväisi vaan silloin tällöin katsomassa että olenko vielä paikalla!

Ampumajaoston kokous oli torstaina ja nyt onkin taas aika aloitella syksyn ilma-aseharjoitukset. Tosi laiskasti tuli kesän aikana ruutia harjoiteltuakin, en varmaan käynyt aluemestaruuskisojen jälkeen kuin pari kertaa radalla ja jotenkin ei vaan ole ihan vielä intoa lähteä sisäradallekaan illalla, kun on vielä niin paljon kaikkea muuta puuhasteltavaa. Mutta pakko kai sitä on piristyä jos aikoo edes jonkinlaisia tuloksia saada talven aikana.

Isä täyttää huomenna 70 vuotta ja eilen kahviteltiin pienellä porukalla  Isähän ei halunnut että mitään pippaloita järjestettäisin, joten äidin ja siskon kanssa siten vaan järkättiin sellainen pieni yllätys, että laitettiin isästä lapsuuskuva perjantain  paikallislehteen. Siinä likimain 4 vuotias pikkupoika polvihousuineen hiihtää ihkauusilla (järkyttävän pitkillä) suksilla ja sauvatkaan ei ihan taida olla Exeliä 

Koiratouhuissa meillä on nyt hieman levotonta - Rölli on nimittäin taas ihan sekaisin tyttötuoksuista ja ruoka ei maita. Eilen se kulki ulkona nenä maassa ja yritti nuolla kaikki mahdolliset tyttöjen pissapaikat ja sitten iltapäivä kuluikin oksentaessa  Herrahan oli muutaman kuukauden leikkauksen jälkeen välittämättä tyttöjen juoksuista, mutta nyt on taas valitettavasti seksiasiat palanneet mieleen. Välillä tekisi mieli oikein tarkistaa, ettei vaan ole pallukat kasvaneet uudelleen sinne jalkojen väliin, niin kuumana poika käy nytkin kun Saisalla on parhaat päivät menossa. Yhtään se ei ole paikoillaan, juoksee ristiin rastiin kieli ulkona suusta ja vinkuu ja kaivaa. Toivottavasti ei reppana saa vielä jotain sydänslaagia tms kun käy niin ylikierroksilla koko ajan    Viime yönä herra jopa päätti pari kertaa kokeilla ulvomistakin, mutta meikäläisen huomautukset onneksi menivät kuitenkin perille ja konserttiyritykset jäi pariin.

kyllä tänä kesänä on saanut nauttia lämmöstä   Kasvihuoneessa kypsyy joka päivä muutama tomaatti, mutta kuitenkin vain sen verran, ettei mitään ylitarjontaa ole vielä ollut, mutta joka päiväksi niitä kuitenkin riittää pöytään saakka. Se mun avomaankurkkukokeilu ei oikein osoittautunut onnistuneeksi, sillä ilmeisesti kasvihuoneolosuhteet ei sille täysin sovi, koskapa kukkia on hirveästi, mutta lähes keikki "koiraspuolisia". Se hyvä puoli siitä on kuitenkin ollut, että kun kurkku peittää tomaatin alapuolella olevan maan, niin sinne ei ole tullut juuri ollenkaan rikkaruohoja. Kesäkurpitsojakin ollaan saatu jo varmaan toistakymmentä, vaikka taimia ei olekaan kuin kaksi.

Sunnuntaina kävin Porissa koiranayttelyssä ja ihan ilman koiraa tällä kertaa (kiitos Arja kyydistä ja mukavasta seurasta). Kääkkäkehää en valitettavasti ehtinyt seurata kuin pieniä pätkiä sieltä täältä, kun toimin "kenneltyttönä" parissakin kehässä   Omista kasvateista kehässä kävi Pipsa-kääkkä, ja Paulan kasvateista Kiwi-apina (jolle muuten suuren suuret onnittelut toisesta sertistä!) Mopsikehän reunalla oli kiva yrittää mielessään laittaa koiria järjestykseen ja verrata omia valintojaan sitten tuomarin ratkaisuihin. Iso kiitos muuten Maijulle ohjeistuksista ja sateensuojasta!!

Viime maanantaina käytiin Lakun kanssa kontrollikuvauksissa seinäjoella ja värttinäluu oli luutunut jo aika hyvin, mutta kyynärluu ei vielä ollut oikein hyvä, mutta saatiin kuitenkin lupa, että lähes normaalia liikunta saa alkaa harrastamaan. Laku on alkanut onneksi aika hyvin käyttää jalkaansa ja välillä se ei edes onnu kuin aavistuksen verran. Eilen oltiin ekan kerran sen kanssa jopa metsässä, kun kävimme Villen ja äitini kanssa poimimassa mustikoita ja otimme pikkuneitin mukaan. Runsaan puolen tuntia se jaksoi vuorotellen käydä meitä katsomassa, mutta sitten sitä alkoi ilmiselvästi kyllästyttää, kun kaikki vaan kyykkivät eikä kukaan leiki sen kanssa, joten se päätti laittaa kuulon pois päältä ja alkoi hipsiä pikku hiljaa autoa kohti. No saatiin kuitenkin yhteensä hieman toistakymmentä litraa, joten ihan hyvällä omallatunnolla voitiin lähteä kotiin.

Minulla kävi myös erittäin mukava vieras tällä viikolla ja sen vierailun aikana opin taas aika paljon uusia mopsiasioita ja hyviä vinkkejä. lauantaina onkin sitten Emman eka näyttely virallisessa luokassa kun mennään Honkajoen ryhmänäyttelyyn. harmittaa vaan niin vietävästi, kun Kauhajoen näyttely on samana päivänä ja siellä kääkät kehässä suunnilleen samaan aikaan kuin mopsukat Honkajoella. No eipä auta kuin suunnata mersun nokka suoraan kauhajoeka kohti ja toivoa, ettei ihan kaikki kääkkäporukoista olisi vielä lähtenyt sieltä kotiin kun pääsen paikan päälle.

Kääkkätytöt Fanny ja Ebba tulivat myös eilen hoitoon ja tytöt ovat kyllä aivan ihania tapauksia, kun ovat heti kuin kotonaan. Ainoastaan Ebba oli eilen illalla sitä mieltä, että Emma saisi hänen mielestään painua huitsin kuuseen tuhisemaan, mutta tänään on jo sitten voitu touhuilla ihan yhdessä. Kyllä tuo mopsin epämääräinen äänteleminen on sellainen asia, että kaikki eivät sitä ihan heti sulata  . Aamulla oli myös pieniä ongelmia ruokailun kanssa, kun tytöt eivät suostuneet syömään kuin puolet annoksestaan, mutta nyt illalla meni molempien kupit tyhjiksi hyvällä ruokahalulla. Kuvassa on apinoista näköjään vain Sintti, Ebba mustuaisista tuo joka esittelee valkoista hammasriviään   Niin, ja tuo punainen aine Jumbon jalkojen vieressä on punaisista viinimarjoista peräisin, Emma nimittäin käy itse niitä puskasta suoraan poimimassa ...

Niin se vaan on, että kokonaiset kaksi viikkoa kasvihuone sai olla ilman lämmityslaitetta   Taas oli viime yö niin kylmä, että oli pakko vetää sähköroikka takaisin. Toivotaan nyt ettei olisi ihan vielä kesä ohi ja tomaatit ja kurkut kypsyvät ilman sähköäkin 

Kirsikkatomaatit alkavat pikkuhiljaa punastua

Kuten kuvasta näkyy vasen reuna on varattu kirsikkatomaateille ja aika lupaavasti alkaa raakileita jo löytyä. Oikealla puolella on tavallista tomaattia ja niistä ei varmaan satoa ala tulla kuin vasta parin viikon kuluttua. Nuo tomaattien juurella kasvavat kurkut on avomaankurkkua, joten ne eivät varsinaisesti mitään kasvihuoneessa kasvatettavia ole, mutta katsotaan nyt jos eivät tukehtuisi kuumuuteen ja sieltä edes muutaman kurkun saisi säilöttäväksi asti.

Nyt alkaa mennä hermot noiden cityelukoiden kanssa (siis mehän asutaan Mäkikaupungissa, joten city mikä city)  Toissa-aamuna kello puoli viisi  heräsin ihme rapinaan ja totta kai myös koirat se kuuli, joten kunnon älämölö päälle ja koko huusholli hereille   No vihdoin sitten tajusin, mistä ääni tulee eli ikkunan takana, siinä ikkunan alla olevalla pellillä, räpisteli variksenpoika! Heiluttelin peittoa ja yritin huitoa lasin takana, mutta eihän tuo mitään tajunnu, vaan jatkoi käppäilyä!  Ei siinä sitten muu auttanut, kuin otin kärpäslätkän ja laitoin käteni tuuletusikkunasta ulos ja huitasin sitä oikein kunnolla sillä lätkällä, jotta sain sen ikkunalta alas. Koirathan olikin sitten kaikki virkeitä, joten eipä auttanut muuta kuin painella niiden kans ulos. Ja kun sinne mentiin, niin huomasin, että niitä variksenpoikasia oli vielä neljä lisää tuossa meidän pellolla. Ne lensivät aina 10-15 metrin matkan kerrallaan ja pitivät kauheaa meteliä, joten ilmeisesti lentoharjoitukset menossa. Luultavasti niiden emo oli vahtihommissa, sillä yksi iso varis kierteli koko ajan pellon päällä ja huusi kurkku suorana kun koirat lähestyivät sen mekastavia kakaroita.

Tähän asti ollaan taisteltu vaan noiden rusakoiden kanssa, kun ne ovat ottaneet meidän pihan oleskelutilakseen eivätkä pelkää yhtään mitään, mutta nyt alkaa nuo siivekkäätkin jo olla liian tuttavallisia! Meidän pihassahan on koko kevään ja alkukesän majaillut ainakin kolme rusakkoa ja ne eivät pelkää edes koiria, vaan jatkavat kaikessa rauhassa ruokailuaan vaikka kävelisi niiden vierestä. Tämä eka kuva on toukokuulta ja otettu mun kasvihuoneen vierestä

Eilen iltapäivällä kun kannoin petivaatteita sisälle yksi pitkäkorva naposteli voikukanlehtiä runsaan 10 metrin päässä siitä mistä kuljin ja yhtään sitä ei mun touhuilut häirinny, vaan otus oli siinä vielä sitten kun sain hommani tehtyä ja hain kameran. Vasta sitten, kun heitin sitä jalkapallolla se lähti pois (eläinrääkkäystä tai ei tuo toimintani, mutta harmitti niin vietävästi, kun en osunut). Mun juurikasvimaalta on jopa purjonvarsia maisteltu ja herneiden pintaan nousseista taimista suurin osa syöty, joten ei paljoa huvittaisi noita otuksia pihassaan katsella  )

Eilenillalla myöhään, kun tein koirien kanssa viimeisen pissareissun tuohon pellolle, siellä jälleen yksi pitkäkorva söi kauran orasta kaikessa rauhassa, eikä välittänyt meistä mitään. Tuo kuva on tosi huono, sillä otin sen tosiaankin puhelimella puoli 12 aikaan yöllä ja oli tosi hämärää kun sataa tihuutti vettä, mutta näette miten lähelle Laku pääsi kävelemään. Vasta sitten kun tuon kuvan ottamisen jälkeen Laku ja Emma lähti juoksemaan sitä kohti, se vaivautui lähtemään karkuun.

Toisaalta mukavaa, kun koirat ei lähde ajamaan ketään takaa, eikä tarvitse pelätä, että juoksisivat esim auton alle sen takia, mutta jotain noille pitäis keksiä ennen kuin mun kaikki porkkanat ja salaatit on syöty.

Kyllä kunnon kesä antaa odottaa itseään tänä vuonna ainakin vielä jonkin aikaa. Yöt on hurjan kylmiä ja kasvihuoneessakin on pidettävä yöllä lämmitintä päällä. Toissayönä meinas kyllä käydä ISO moka, kun laitoin lämmittimen johdon seinään... Ennen kuin menin nukkumaan, ajattelin, että käyn kuitenkin vielä tarkistamassa että kasvihuoneen ovi on kunnolla kiinni ja kun menin sinne, niin ihmettelin, että miksei lämmitin olekaan päällä, vaikka on jo lämpötila lähes nollassa ja termostaatti viidessä asteessa. Siinä sitten kun aikani pähkäilin, niin huomasin, että olin laittanut väärän roikan tepselin seinään!! Onneksi huomasin, sillä yöllä oli ollut täällä Isojoellakin paikkapaikoin jopa 5-7 astetta pakkasen puolella - siinä olisin saanut kyllä tomaatintaimeni hyvästellä   No, eipä nämä yöpakkaset mitään harvinaisia ole tähän aikaan vuodesta, juuri muisteltiin, että tasan 25 vuotta sitten oli yöllä 7 astetta pakkasta ja niin paleltui perunanplantut ja kaikki muukin. Meikäläinen muistaa tuon päivän ja yön sattuneesta syystä aika hyvin, sillä silloin tuli sanottua isännän kanssa "tahdon"   No, tänä vuonna on ollut vielä muutenkin niin kylmää, ettei ainakaan meillä ole vielä peruna noussut pintaan, mutta luultavasti ainakin mustikka, herukat ja omenapuut ovat jonkin verran saaneet hallavaurioita

Viikonloppuna tuli pyörähdettyä Tuurin Miljoonakoiranäyttelyssä lauantaina ja päivän väri oli SININEN, joten eipä jäänyt paljoa kerrottavaa siitä reissusta. Sää oli hirmu kylmä ja jopa rakeita saatiin niskaamme. Sunnuntaina sitten käväistiin tädin 60 -vuotiskaffeella Merikarvialla, eilen käytiin hankkimassa Matille rippipuku ja tänään kävin juomassa myöhästyneet 50 -vuotiskaffit tuttavan luona Siikaisissa, joten menossa ollaan oltu vähän sinne sun tänne. Ja ampumassakin pitäisi käväistä vielä muutaman kerran ennen viikonlopun kisoja...

Koirakansa on ollut melko levotonta, sillä koko akkalauma on ollut juoksulla nyt yhteen pötköön, ensin Jumbo aloitti, sitten Laku, Emma ja nyt vielä Milli. Rölli-parka on joutunut elämään eristyksissä taas pitkän aikaa, sillä vaikka herralta miehuus on viety, kyllä se silti tietää mitä tyttöjen kanssa harrastellaan, kun tuoksut on kohdallaan  No, eiköhän se tilanne viikon parin kuluttua rauhoitu ja palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen.

Apinapennut kasvaa vauhdilla ja nyt alkaa jo näkökin toimia. Viikko pari jos vielä vietetään olohuoneen puolella, niin sitten siirrän ipanat keittiöön ja saavat aloitella yhteiselämää muun lauman kanssa, ensin aidan takaa ja sitten vähitellen muun porukan seassa. Sintti on vielä aika tiukkana siinä asiassa, ettei muilla koirilla ole mitään asiaa olkkariin, joten asustakoot nyt vielä hetken aikaa kaikessa rauhassa omissa oloissaan. Sintti tosin on ottanut tavakseen hiipiä yöllä meidän makkariin nukkumaan ja käy vaan muutaman kerran yössä tarkistamassa että kakarat on tallella

Missin vauvat syntyivät vihdoinkin - 63 vrk ensimmäisesta astutuksesta , 61 toisesta. Missi ilmeisesti päätti, että Villen syntymäpäivä on hyväpäivä punnertaa ipanat maailmaan ja kun tasan vuosi sitten Jumbokin synnytti Y-pentueen samana päivänä, niin muistavatpa ihmiset päivämäärän paremmin.

Missi oli edeltävän päivän ruokahaluton ja aavistelinkin, että yöllä saattaa jotain alkaa tapahtua ja sitten kl 23 aikoihin se aloitti sisustushommat pentulaatikossa ja eka poika (bt) oli klo 01:17 maailmassa. klo 03:05 syntyi "viimeinen" pentu ja saldoksi näytti muodostuneen 1 punainen poika, 1 punainen tyttö ja kaksi bt poikaa. Missi rauhoittui täysin ja alkoi hoitaa pentujaan, kävi päivän aikana normaalisti asioilla ulkona, söi ja joi hyvin. Illalla sitten rouva hämmästytti meitä kaikkia pullauttamalla maailmaan klo 22.37 vielä yhden pirteän bt pojan. Muisti varmaan vasta silloin, että ai niin - homma taisi jäädä aamuyöllä hieman kesken. Joten lopullinen saldo olikin sitten 5 pentua =D

Viime yönäkään ei sitten paljoa tullut nukuttua, sillä jotenkin sitä vaan havahtui jokaiseen Missin äännähdykseen ja kyljen kääntämiseen ja sitten kun sai hieman unenpäästä kiinni, niin näin painajaista, että Missi tekisi vielä yhden pennun, joka oli järkyttävän iso, musta ja pitkäkarvainen.

Tänään aamusta oli Missin vatsa hieman sekaisin, mutta iltapäivällä oli jo tilanne rauhoittunut, joten johtui varmaan siitä, että annoin sen syödä parit jälkeiset ja tarjosin vielä kermaviiliä "jälkiruoaksi".

Äh - nyt on yli viikko taisteltu flunssan kourissa ja ei oikein vieläkään loppua näy. Olo on kuin jyrän alle jääneellä, paikkoja kolottaa ja keuhkonpalasia lentelee, kun pitää yskiä ja pää on räkää täynnä - masentavaa!!

On vähän jääneet nyt koirien kansa ulkoilutkin kovin vähiin ja varsinkin lapsukaiset Bisse ja Laku ovat kyllä niin virtaa täynnä, että lenkkien puutteen on kyllä huomannut ;D   Illalla on sellainenkin meno, että pois alta risut ja männynkävyt kun nuorisohuligaanit aloittavat rallin, johon yleensä Rölli yhtyy myös ja joskus Millikin. Rölli on kyllä muuttunut jonkin verran leikkauksen jälkeen ja ehdottomasti positiiviseen suuntaan. Eilen illalla juuri isännän kanssa siitä keskusteltiin, kun herra on saanut aika lailla ympärysmittaa tasan kuukausi tehdyn operaation jälkeen. Ja käytös on muutenkin muuttunut, ylimääräinen pullistelu ja pörinä on jäänyt pois ja sen tilalle on tullut leikki! Ennen Rölli ei myöskään viihtynyt sylissä vaan oli koko ajan joka lihas kireänä ja työnsi itseään ihmisestä kauemmaksi kun sen otti syliin - nyt se tulee itse pyytämään että se otettaisiin syliin ja painautuu hyvinkin lähelle ja on jopa ihan rentona. Vielä ei olla siihen pisteesen päästy, että se syliin nukahtaisi, mutta luulenpa että sekin saattaa olla vielä mahdollista tulevaisuudessa. Kyllä täytyy sanoa, että täysin oikea ratkaisu oli tuo kastrointi Röllin kohdalla, koska sitä ei ollut enää tarkoitus jalostukseen käyttää, koska kolmet jälkeläiset on maailmassa. Pojan ei tarvitse enää stressata alapään aivojensa takia....

Missi tuli sunnuntaina aloittelemaan mammalomaansa ja hyvin se on kotiutunut, minkäänlaisia ongelmia sen kanssa ei ole ollut ja se on kuin olisi aina kuulunut "kalustoon". Välillä kun ipanoiden meno käy kovin vallattomaksi, se saattaa kyllä mennä keittiön ovelle ja pyytää pääsyä olohuoneen puolelle, jossa sillä on oma makuupaikka missä se viettää yönsä ja missä on sen tuleva pentulaatikko. Vielä en ole sen vieressä öitäni nukkunut, koska tuleva mamma on niin rauhallinen, mutta viikonlopun jälkeen varmaan siirrän "petini" olkkarin sohvalle seuraaviksi pariksi viikoksi ;)

Sitten vielä Bissen uusi SIKA:

Tuolta ainakin eilen illalla tuntui, kun ajelin - tai pitäisikö sanoa- rämmin kotiinpäin Jyväskylän näyttelystä. Olihan se tiedossa jo etukäteen, että lumimyräkkää oli luvassa, mutta en oli kyllä uskonut että keli oli takaisin lähdettäessa niin totaalisen järkyttävä! Autoletka mateli 45-60 km/h vauhtia ja näkyväisyys oli paikoitellen ihan nollassa ja sitä vaan yritti suunnistaa edellämenijän takavalojen mukaan. Onneksi liikennettä oli kuitenkin aika runsaasti, sillä vastaantulijoiden ajovalojen avulla pystyi kuitenkin hieman hahmottamaan tietä paremmin ja onneksi kaikki ajoivat tasaisen hitaasti eikä mitään kamikatseautoilijoita osunut ainakaan minun kanssani samaan aikaan tielle. Aamulla kyllä kieltämättä tuli mieleen, että olisi ehkä järkevää jättää menemättä koko näyttelyyn, mutta kun oltiin sovittu että pojan kanssa vaihdetaan autoja paikan päällä, jotta pojan auto pääsee muutamaksi päiväksi tänne "hoitoon" ja Jyväskylä sijaitsee sopivasti noin puolimatkassa.

Jyväskylän näyttelykehässä pyörähtivät Milli ja Sintti, joka sitten loppujen lopuksi jäi Paulan hoiviin, kun itse lähdin ennen isoja kehiä kotiin päin. Sintti sopi alustavasti kevääksi treffit "tositarkoituksella" erään komean tumman miehen kanssa, mutta siitä tarkemmin sitten, kun ensin ollaan käyty Sintin kanssa uusintasilmätarkastuksissa ;D

Missi käväisi pikaisesti näyttämässä sopivasti pyöristynyttä vauvavatsaansa, joten parin viikon kuluttua se tulee tänne sitten mammalomalle. Nyt kun Sintti lomailee Vesannolla niin täällä lomailevat vastaavasti Lissu ja Laku. Laku ja Bisse pitävätkin vauhtia yllä ihan kiitettävästi. Bisse vaan tahtoo hieman härnätä Lakua, sillä kun se huomasi, ettei Laku pääse sohvalle, niin hänpä viekin kaikki lelut sinne! Täytyy varmaan rakentaa Lakulle jonkinlainen oma porras =D

No niin, nyt se on sitten tehty - nimittäin Röllin pallit lähti! Kyllähän tuota asiaa tuossa monet kerrat Paulan kanssa pähkäiltin ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että kyllä se on kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu että kulkuset lähtee, sillä Rölli reppana kävi niin hurjast ylikierroksilla tyttöjen juoksujen aikaan. Ruoka ei maistunut ollenkaan ja kun jätkä on muutenkin hirmu nirsoilija, niin tuntui että viime kuun juoksujen jälkeen pojassa ei ollut taas kuin luut ja nahka jäljellä :(

Itse operaatio onnistui todella hyvin ja tuntuu ettei poika ole ollut yhtään edes kipeä, ainakaan vauhtia ei ole tikit jalkojen välissä yhtään haitanneet! Ainut ongelma on se, että sitä jalkoväliään pitäisi päästä nuolemaan ja siksi ollaankin aika aktiivisesti pidetty koppaa päässä ja vain ulkoillessaan ja valvonnan alla sisällä Rölli on saanut olla ilman kauluria, silloinkin ollaan suihkutettu Cothivetiä, jottei kovin kiinnostaisi peräpäätään nuuhkia. Runsas viikko pitäisi vielä mennä ennen kuiin tikit sulavat.

Bissen kanssa tehtiin ruokintaan pieniä muutoksia, kun neiti päätti alkaa kierrättää ja sain sen kiinni kakan syönnistä - YÄKS! Nyt on hieman yli puolet ruoasta aikuisen koiran ruokaa ja vain osa penturuokaa ja ainakaan nyt en ole enää nähnyt että kierrätys jatkuisi. Tuo penturuoka kun on sen verran voimakasta, että taitaa tulla osa sulamattomana läpi ja ehkäpä sen takia sitten mukamas maistuu. Tosi inhottava ja ärsyttävä tapa ja varsinkin kun neiti on innokas pussaamaan, niin ei ole oikein kivaa jos henki haisee p****lle.

Tähän sateeseen alkaa muuten sitten jo pikku hiljaa mennä hermot! Kun ei poutapäivää taas ole ollut aikoihin ja koirien kanssa ei tule pitkistä lenkeistä yhtään mitään, Jumbo varsinkin kun näyttää niin selvästi että sateessa ei kerta kaikkiaan VOI ulkoilla ja kulkee kahdella ja kolmella jalalla selkä kyyryssä sen näköisenä, että "soittakaa eläinsuojeluun"! Rölliä ei sade haittaisi yhtään, mutta nyt kun pitäisi yrittää saada haava pysymään suht kuivana ja puhtaana, niin eihän senkään kanssa voi metsään lähteä.

Viime viikon lauantaina sain viestin että jälleen yksi pitkäkarvacolliekasvattini oli nukahtanut ikiuneen. Viimeiset colliepentueenihan syntyivät 1999, joten kieltämättä kaikki alkavat olla jo siinä iässä, että montaa RA's collieta ei enää hengissä ole :(

Eilen sitten jatkuivat huonot uutiset, sillä pinserikasvatiltani Essiltä löytyi HC. Essin tytär Pepi tarkastettiin samalla kertaa ja sen silmät olivat onneksi edelleen terveet. Essikin on aikaisemmin todettu pariinkin otteeseen terveeksi, mutta sille kävi samalla tavalla kuin isälleen, eli HC puhkesi vasta n 6 vuoden iässä. Todella ikävä asia, sillä vaikka kuinka koira olisi nuorempana terve, niin koskaan ei voi olla tietää mikä tilanne on muutaman vuoden kuuttua. Toivotaan nyt että niin pinsereissä kuin tietenkin myös kääkissä pystyttäisiin löytämään noita sairausgeenejä ja siten tunnistamaan sairaat ja kantajat jo aikaisemmin ja pystyttäisiin karsimaan ainakin ne sairaat yksilöt pois jalostuksesta, ennen kuin tilanne pääsee liian pahaksi.

Mutta sitten hieman parempiin uutisiin. Juttelin puhelimessa Ixun uuden omistajan Markun kanssa ja Ixu-poika tuntuu viihtyvän mainiosti uuden isäntänsä kanssa. Sillä on rekassa oma makuu- /päivystyspaikka ja kuulemma on jo pari Helsingin keikkaakin heitetty ja kaikki on sujunut hienosti. Ensin oli kuulemma hieman koipi nouseskellut uudessakin kodissa, mutta nyt on tilanne taas tasaantunut. meillä oli täällä niin turhasen hankala tilanne vielä viime viikolla kun kaksi tyttöä juoksulla, niin tahtoivat Ixu ja Rölli kilpaa yrittää jättää hajumerkkejään jos vaan silmä vältti eikä "vaippaa" päällä.

Sunnuntaina olis tarkoitus mennä itse Kauhajoelle kisoihin ja Riikka lupasi ottaa Bisseä hoitoon siksi aikaa. Katsotaan nyt sitten mitä Pepe ja Jucu ovat mieltä pikkulikasta ja likka pojista. Tiistaina Bisse käväisi nimittäin moikkaamassa Topi-iskää ja isällä ja tyttärellä tuntui ainakin yhteinen sävel löytyvän aika äkkiä ja vauhtia oli aika hurjasti!

Olipas mielenkiintoinen keli, kun kävin hakemassa Mikon Kauhajoelta. Täällä Isojoella oli tiet märät, mutta jo 10 km jälkeen alkoi tien reunassa olla hieman sohjoa ja kun Pääsin Kauhajoelle, niin siellä oli täysi talvi, lähes 15cm lunta ja sohjoa! No siinä siten taiteiltiin kieli keskellä suuta ja köröteltiin 50km/h kesärenkailla ;D

Eilen oli ihan mukava päivä, sillä olin "kätilöhommissa" vähän erilaisille pennuille. Elinan sammari nimittäin päätti pyöräyttää pennut maailmaan juuri sellaisena päivänä, kun Elina itse ei pystynyt olemaan kotona. Jojo-mamma oli kyllä uskomattoman kiltti, kun ajattelee, että olin täysin vieras ihminen sille ja mitään ongelmia meillä ei ollut ja sain mielin määrin käännellä ja väännellä niin mammaa kuin vauvojakin. Jojo pyöräytti loppujen lopuksi kolme hurjan suurta pentua, yhden pojan ja kaksi tyttöä. Eikä nuo pennut todellisuudessa mitään jättiläisiä olleet, mutta kun on tottunut noihin 150g syntymäpainoihin, niin kyllä se 500g tuntuu valtavalta! Joten Suuren Suuret Onnentoivotukset uusille Talvituuli-pennuille! Kuvassa juuri syntynyt poikavaavi emänsä kanssa

Ixu-Pixu on myös tainnut löytää itselleen uuden kodin. Asia ratkeaa viikonlopun aikana, joten toivotaan, että Ixun ja uusi omistaja löytävät yhteisen sävelen :)

Vähältä meinas vikonloppuna alkaa aika loppua kesken, mutta selvittiinpäs kunnialla kuitenkin.

Perjantai-iltapäivällä alkoivat perinteeksi muodostuneet Isojoen Ilma-asekilpailut ja niitä valmistellessa vierähti muutama edeltävä ilta. Kaikki oli kuitenkin onneksi valmiina, kun ekat ampujat saapuivat ja viikonlopun aikana tulosluetteloon kertyi yhteensä 124 suoritusta ja muutama tosi hyvä tuloskin. Sunnuntain syysmyrskykään ei yltynyt niin kovaksi, että olisi ollut sähköjen kanssa ongelmia. Meillä oli ekaa kertaa käytössä uusi tulospalveluohjelma ja hieman siinä puheenjohtajamme Markun kanssa jännitettiin, että miten homma toimii, mutta ohjelma osoittautui todella hyväksi ja minäkin osasin pienten ongelmien jälkeen siirtää kaikki tulokset suoraan nettisivuillemme. Parin sarjan kanssa meinas tosin tulla lisää harmaita hiuksia, mutta menihän ne linkit lopulta oikein. Jos jotain kiinnostaa, niin tulokset löytyvät täältä http://personal.inet.fi/koti/iu.ammunta/2008.htm

Perjantaina tuli koiramääräämme hieman isokokoisempaa vahvistusta, kun Paula ja Seppo tulivat ajokoirapoika "Moskun" kanssa. Sen verran tuossa parin päivän aikana selvisi, että pojat Mosku ja Ixu muodostavat aika hyvän duon siinä vaiheessa, kun omat ihmiset lähtevät pois kotoa =D  Lauantaina Mosku oli kyllästynyt yksin eteisessä makaamiseen ja käydessäni kesken päivän kotosalla, löysin pojan surkean näköisenä tuulikaapista, oli hypännyt portin yli, mutta ilmeisesti ei päässyt takaisin. Loppupäivä ja sunnuntaipäivä kuluivat ilmeisesti hieman paremmin, kun älyttiin antaa pojalle askartelemista, pahvilaatikoista oli kiva tehdä silppua omistajia odotellessa.

Sunnuntaina lähdin Ixun ja Sintin kanssa Seinäjoen näyttelyyn. Ensin oli vuorossa kääkkäkehä ja Ixun saamaan siniseen nauhaan olin ihan tyytyväinen, sillä nuoren herran karvapeite on vielä aika harva ja kyllä ne etuliikkeetkin on aika levottomat, joten keltainen nauhakaan ei olisi ollut kyllä yllätys Talvitien Marjalta. Esitin kehässä myös Maritan Röllin ja ei meillä ihan putkeen kyllä yhteistyö mennyt, sillä nuoriherra päätti rimpuilla pöydällä sen verran, että tuloksena EVA. RA's -koirista olivat mukana myös Hencca, joka sai EH:n ja Rocky joka sai H:n. Areena oli tosi ahdas ja tuntui että käytävillä ei päässyt liikkumaan juuri ollenkaan; kuinkahan suureksi nuo näyttelyt oikein paisuvat, ennen kuin aletaan jollain lailla rajoittaa koiramääriä ja miten niitä sitten rajoitetaan, jos siihen joudutaan menemään? Vähän ihmetytti sekin, että kääkkäkehä oli laitettu sellaiseen väliin, ettei ollut kuin yksi kehänreuna, johon pystyi tavaransa laittamaan. Olisi ehkä ollut järkevää laittaa rotu, jota kuitenkin oli ilmoitettuna 77 kpl, johonkin kulmakehään, niin olisi voinut porukka levittäytyä edes kahdelle sivustalle, nyt oli aikamoista pujottelua itse kullakin kun kehään mentiin ja sieltä tultiin ja yleisö ei nähnyt arvostelusta yhtään mitään.

Apinakehään vein ainoastaan Sintin. Rölli oli kyllä ilmoitettuna, mutta parin viikon paaston (tytöt kotona siis juoksulla) jälkeen herra on niin hoikkelissa kunnossa, etten ottanut sitä mukaan ollenkaan ja kun lähdin matkaan vielä yksikseni, niin olisi ollut aika työlästä kahden uroksen ja yhden juoksuisen nartun kanssa.

Olin sitten jo melkein kotona, kun Matti soitti, että oli iskenyt puukon peukaloonsa ja ilmoitti, että Mikko lähtee viemään häntä terveyskeskukseen. Ehdin sinne juuri samaan aikaan, kun he tulivat pihaan ja koska eihän meillä täällä Isojoella mitään päivystyksiä ole, niin pelkäsin, että tulikos edes uusi Seinäjoen reissu eteen, mutta onneksi hoitaja soitti paikallisen ambulanssiyrittäjän paikalle ja hän laittoi tikit. Koska tikkejä ei tarvinnut laittaa montaa, ne laitettiin ilman puudutusta, joten ei kovin kiva päätös Matin 14-vuotissyntymäpäivälle.

Tänään sain kisakassat ajan tasalle ja rahat pankkiin, tulokset lähtemään lehdistöön. Illalla on Matin luokanvalvojan kanssa ns. vanhempainvartti, ja sieltä ampumaradalle siivoilemaan ja hakemaan loppuja tavaroita, mitä en eilen saanut autoon mahtumaan. Eiköhän sitten taas päästä pikku hiljaa takaisin normaaliin päivärytmiin.

Aamupäivä alkoi hieman huonommilla uutisilla, sillä sain puhelun Kauhajoelta, että Jucu-poika oli aamulenkillä alkanut oksentaa verta! Hieman alkoi hirvittää, että mikä mahtoi olla ongelmana, sillä lääkärissäkään ei syy moiseen ollut selvinnyt. Toivotaan, että olisi jotain harmitonta ja ohimenevää - isot tsempitykset Juksulle!

Loppupäivän terveysuutiset sitten olivatkin pelkästään positiivisia, sillä Seinäjoella oli el.lääk H. Nurmi pitämässä silmätarkastuspäivää ja "meikäläisistä" tarkastuksissa kävivät päivän aikana Pepe, Elvis, Ixu, Ebba ja Saisa. Kaikilla terveet silmät. Eilen kävin Saisan ja Ebban kanssa polvitarkastuksessa ja el.lääk. A. Kangasniemi totesi tyttöjen polvet terveiksi, Ixua en polvitarkastuksessa käyttänyt, koska sille en olisi vielä virallista lausuntoa saanut alaikäisyyden takia ;D

Nyt voi sitten hyvällä omallatunnolla suunnitella ensi kevään ja kesän tulevia pentueita, sillä tarkoitus olisi astuttaa sijoitusnartuista sekä Ebba että Saisa. Ebban sulhoksi on kaavailtu aamun epäonnen soturia Jucua ja Saisan sulhoksi Ixua. Ixun isäksi ryhtyminen tosin on vielä pienen pieni kysymysmerkki noiden tutkimattomien polvien takia, sillä nuorella herralla ei ole ihan vielä tarpeeksi ikää, jotta saataisiin virallinen polvilausunto ja epävirallisia lausuntoja en aio etukäteen ottaa. 

Kylläpäs nyt kasaantui samalle viikolle kaikki nämä koirakiireet =D 

Lauantaina Missi tuli aamusta meille ja lähdettiin sitten Kullaalle treffeille. Nuoripari päättikin tehdä vauveleita oikein pidemmän kaavan kautta ja vähän jo mietittiin, että malttavatko päästää toisistaan irti lainkaan. Tänään käytiin sitten vielä toisen kerran ja nyt päästiin jo alle tunnin sessiolla. No, toivotaan, että kannatti ja pikku-Missejä ja pikku-Obelixeja olisi laitettu muutama alulle =D

Ebba tuli hoitoon lauantaina ja sunnuntaina tulivat myös Lissu ja Laku. Koirakavereista poikkesivat sunnuntaina myös Pimu ja Megira, jolla tosin oli vasta ensivisiitti ja ensin se vähän katselikin että mikähän tämä paikka oikein onkaan, kun joka puolella vilistää pieniä riiviöitä. Aika pian se kuitenkin huomasi, että aikas vaaratonta sakkia ja uskalsi jo alkaa leikkiä samanikäisten Lakun ja Bissen kanssa. Pimu ja Sintti sen sijaan kärsivät "naisten vaivoista" ja niitä ei oikein kiinnostanut touhuilla muiden kanssa.

Huomenna olisi aamusta ensin eläinlääkärireissu Lakun ja Bissen kanssa, kun käydään ipanoille hakemassa ekat rokotukset. Sen jälkeen käyn hakemassa Saisan, jotta voidaan sitten mennä ensin keskiviikkona Kauhajoelle polvitarkastukseen (Saisa ja Ebba) ja torstaina olisi vuorossa Seinäjoella silmätarkastus (Saisa, Ebba ja Ixu). Toivotaan, että kaikkien polvet ja silmät on kunnossa! Seinäjoelta pitäisi ehtiä vielä suht ajoissa takaisin, sillä illalla on ampumaradalla siivoustalkoot viikonlopun kisojen takia ja sinne pitäisi mennä hieman moppailemaan lattioita yms. Saisa menee torstaina takaisin kotiin ja Ebba perjantaina, joten hieman meno hellittää sitten viikonlopuksi. Viikonvaihteessa ei paljoa kotona ehdi olla, sillä meillä on tosiaankin Avoimet Alueelliset ilma-asekilpailut täällä Isojoella ja olen tässä yrittänyt saada noita kilpailukortteja tehtyä sitä mukaa kun uusia ilmoittautumisia on tullut ja kisojen takia on puuhastelua riittänyt kyllä ihan mutenkin kiitettävästi. Sunnuntaipäivä menee Seinäjoen näyttelyssä, jonne meiltä on lähdössä apinoista Sintti ja Rölli ja kääkistä Ixu. Vähän osui tuo Sintin juoksu huonoon aikaan, sillä sen parhaat päivät osuvat juuri näyttelypäivälle ja voipi olla ettei rouva ole ihan edukseen kun pojat pyörii päällimmäisenä mielessä :)

Niin - on muuten TOSI ihanaa kun on joku tytöistä juoksulla ja talossa kaksi urosta!  Meillä on täällä ihan omat IDOLSit!!

Kiitos Riikka ja pojat taas mukavasta lenkkiseurasta! Vauhtia riitti ja varsinkin kääkkäpojat pinkoivat sen kuin jaloistaan pääsivät pitkin polkuja ja metsää, tyttöjen tyytyessä hieman pienempään vauhtiin ja Röllin vahtiessa laumaansa. Mukana olivat siis  Jucu, Pepe, Rölli, Ixu, Jumbo, Sintti, Milli ja Bisse, yrittäkääpä löytää kaikki kuvasta ;)

Juculla ja Ixulla jäi ilmeisesti vielä hieman ylimääräsitä virtaa, sillä ne jatkoivat leikkiään vielä kotona - hyväntahtoista hammastelua puolin ja toisin, välillä selällään maaten ja päät vaan kopisivat penkin alla kun näillä kahdella oli HAUSKAA!

Nyt on sohva täynnä väsyneitä pieniä koiria =D

Kaksi R-pentueen pojista on käväissyt luonnetestissä, ensin Rontti viikko sitten ja nyt tänään Köpi. Molemmille veljeksille hyvät pinseripisteet, Rontti 140p ja Köpi 108p. Saa olla tosi onnellinen pistemääristä, sillä pinserillä saattaa hyvinkin pistemäärä luiskahtaa joissain tapauksissa jopa miinuksellekin. Joten isot onnittelut vaan molempien poikien taustahenkilöillekin =D

Toinen odotettu uutinen on tietenkin se, että Missin juoksu on alkanut! Ensi viikon lopulla ollaan sitten menossa treffeille Kullaalle ja toiveissa olisi monta kaunista punaista kääkkäkäärylettä, joiden pitäisi sitten laskujeni mukaan syntyä juuri ennen joulua. Tuo ajankohta nyt ei ehkä ihan perheeni mielestä ole kaikkein paras mahdollinen, mutta majoittukoot joulukuusi keittiöön, niin onpahan Röllillä taas sitten sisävessa käytössä hetken aikaa ;/

Eilen lauantaina olin Vaasassa kuuntelemassa Pertti Vilanderin ongelmakoiraluentoa ja muutamia hyviä vinkkejä jäi mieleen. Perusajatuksena hänellä tuntuu olevan, että lähes kaikki ongelmat juontavat juurensa sieltä talutushihnan toisesta päästä ja johtajuuskysymyksistä, joten jos arvoasiat on kunnossa niin koirakin voi hyvin! Joistain asioita kyllä olin hänen kanssaan hieman eri linjoilla, mutta ehkäpä nämäkään asiat eivät ole ihan mustavalkoisia ja niinkuin hänkin sanoi, että jokainen koira on oma yksilönsä ja kaikille ei ihan samat koulutusmetodit sovi. Kannattaa käydä tutustumassa Vilanderin oppeihin osoitteessa www.koiraneuvola.fi

Bissen kanssa oltiin tänään ihka ekalla hihnalenkillä. Lenkki onnistui sanoisinko vaihtelevasti. Alkumatkasta neiti oli sitä mieltä, että istunpa tässä enkä liiku sitten pätkääkään. Vähän matkaa sitten kuljettiin niin, että neiti tuli vauhdilla kun kutsuin ja istahti uudelleen. Sitten vähitellen alettiin päästä jo pidempiäkin matkoja ja loppujen lopuksi aika hyvinhän se meni. Välillä tosin otettiin sellaisia pikkupyristelyjä ja pakki päälle, mutta aika pian neiti huomasi, että kun pitää hihnan löysällä niin on ihan kiva kulkea, autot ja naapuripihasta kuuluva moottorisahan ääni tosin olivat ensin aika pelottavia juttuja ja oli parempi laittaa häntä koipien väliin ja hipsiä ihan emännän jalan vieressä, mutta kun emäntä ei kerran ollut äänistä moksiskaan, niin Bissekin päätti ettei kai noita autoja sitten kannata hänenkään säikkyä =D

huomenna olisi toiveissa lenkkiseuraa metsälenkille, joten jos meidän lenkki toteutuu, niin yritän saada jonkinlaista kuvasaastetta näkyviin...

Eilinen aamupäivä meni mukavasti agilityä seuraillessa, sillä Riikka poikkesi ottamaan mut mukaansa kun oli menossa Jucun kanssa kisaamaan Noormarkkuun. On monta kertaa tehnyt mieli lähteä katsomaan kisoja, mutta kun itse ei kilpaile, niin ei vaan ole saanut itsestään irti lähteä. Olikin ihan mielenkiintoinen kisa, vaikka itse ei tullut seurattua kuin vaan MINI I-luokan suoritukset, sillä mukana oli tosi paljon kääkkiä! Ja tyylejä ihan yhtä monta kuin osallistujiakin! Omista kasvateista mukana olivat Jucu ja Rocky ja muitakin "sukulaisia ja tuttavia" oli paikalla runsaasti, joten jännitettävää riitti. Ja vaikkei tulokset tällä kertaa olleet mitään hirmu hyviä, niin kiva päivä kuitenkin ja iso kiitos Riikkalle, kun sain hypätä jälleen kyytiin!

Tänään olisi pitänyt itse lähteä kisoihin Ilmajoelle, mutta jotenkin sain itselleni hankittua sen verran flunssaisen olotilan eilen, että päätin jättää sen reissun väliin. Päuvä on ollut niin harmaa ja sateinen, että koirien kanssa on lenkitkin olleet tänään pelkästään riehumista omassa pihassa ja tuossa viereisellä pellolla. Jumbo varsinkin on ollut kyllä sitä mieltä, että häntä ei sitten tällä kelillä ulkoilu kiinnosta tippaakaan ja olen saanut murhaavia katseita kun olen komentanut sitäkin mukaan. Välillä se istuu takapuoli maassa ja etutassut ilmassa ja tärisee kuin haavanlehti ja liikkeelle lähtiessään kuljetaan kahdella ja kolmella jalalla ja ollaan niin marttyyriä että... Ixua sen sijaan ei tunnu keli haittaavan, vaikka jätkällä on edelleen hieman harva karva. Ruskea viiva vaan vilahtelee sänkipellossa kun nuorimies sinkoilee elämänsä innolla sinne sun tänne - on tuolla pojalla iloinen luonne ja valtavat menohalut! Kuun loppupuolella ollaan menossa sen ja parin sijoituskoirani kanssa silmätarkastuksiin ja sen jälkeen sitten täytyy tehdä päätöksiä Ixun tulevan kodin suhteen. Niin mielelläni haluaisin saada sille kodin jostain tästä läheltä.

Röllin suhteen on nyt sitten päätökset tehty ja herra esiintyy viimeiset kerrat virallisessa näyttelykehässä Seinäjoella ja Jyväskylässä. Sen jälkeen olisi tarkoitus tilata leikkausaika ja poika saa luopua perhekalleuksistaan. Se stressaa niin hurjasti aina silloin, kun tytöillä on juoksuajat menossa ja ruoka ei maistu senkään vertaa kuin yleensä. Sen elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse miettiä niitä ihmeellisiä kosiorituaaleja, joita se yleensä innostuu esittämään naisilleen ja ne ah niin ihanat aariatkin voisivat kyllä jäädä esittämättä ;D

Kyllä oli eilen sellainen päivä että olisi voinut jäädä väliin. Klo 11 poika soitti Kauhajoelta, että "soppakoululla" on ammuskeltu ja siitäpä siiten alkoikin oikea mediapäivä. Ei millään voi ymmärtää, että täällä voi tapahtua jotain näin hirveää! Aihahan nuo vakavat tapaukset pysähdyttää miettimään asioita, mutta kun on kyseessä tutut ympäristöt ja tuttuja ihmisiä opiskelee samassa oppilaitoksessa ja lähioppilaitoksissa. Ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen, että mitä JOS ammuskelija olisikin päättänyt tunkeutua aseineen oman pojan luokkaan.

Z-pennut lähtivät nyt sitten omiin koteihinsa, toivotaan, että yhteiselo alkaa joka kodissa sujua mallikkaasti! Bisse-neiti ainoastaan jää vielä ainakin joksikin aikaa tänne kotiin ja Milli onkin ottanut pikkuneidin suojiinsa.

Ollaan tässä tuon Ixu-pojan takia käyty pari kertaa päivässä juoksemassa metsässä (siis koirat juoksee, en minä ;) ja muuten siellä olis kyllä tosi ihanaa kulkea, mutta kun nuo viheliäisistä viheliäisimmät ötökät - hirvikärpäset - saisi kyllä pysyä poissa samoista metsistä meikäläisen kanssa YÄKS! Ei mikään ole niin inhottavaa, kun metsälenkin jälkeen metsästää noita hämähäkin näköisiä mönkijöitä paidan alta ja kun ne ei suostu edes kuolemaan, vaikka niitä yrittää litistää kuinka! Ja sitten seuraavat pari tuntia on itsellä sellainen tunne, että joka puolella kutisee siihen malliin, että aivan kuin niitä olisi vielä armeija paidan alla vaikkei todellisuudessa yhtään enää olisikaan. Metysälenkeistä ei silti voi luopua vaikka kuinka inhottavaa olisi, sillä Ixun menoa on kyllä aivan ihana katsella - jätkä ottaa kaiken ilon irti ja juoksee täysillä pitkin polkuja ja ryteikköjä. Siitä se on ihana, että vaikka se välillä menee näkymättömiinkin, niin joka kerta vihellyksen kuullessaan se kyllä kiltisti tulee takaisin "ilmoittautumaan". Täällä sisällä se sitten on ihan rauhallinen ja nukkuu sohvalla Jumbon vieressä kaikessa rauhassa. Nyt on jo hieman alkanut mennä tajuntaan nuo sisäsiisteysasiatkin ja ollaan nyt pari päivää oltu ilman "vaippaa" ja jos itse olen paikalla, niin koipi ei enää nouse lainkaan. Jos sen sijaan käyn ulkona, niin saattaa pienet liraukset vielä löytyä jostain kulmasta, mutta en ole nyt enää sille vaippaa joka kerta poislähtiessäni laittanut ja ihan varmasti en voi mennä vannomaan etteikö ne lirut voisi olla myös Röllin tekemiä. Rölli on nimittäin taas heittäytynyt syömättömäksi, joten taitaa olla tyttöjen juoksut lähestymässä. Muutenkin sillä on ollut hieman pinna ajoittain piukalla ja se kurahtelee varsinkin Ixulle, jos tällä menee liian vauhdikkaasti Millin kanssa. Ixu ei kuitenkaan paljon Röllin kurahteluita kuuntele koska on huomannut ettei Rölli kuitenkaan ole ihan tosissaan.

Fanny ja Ebbakin olivat hoidossa ja nyt kun ne lähtivät takaisin kotiin, tuntuu että kylläpäs on vähän koiria ulospäästettävänä =D     Pennut olivat sitä mieltä, että Fannyn olisi tarvinnut vielä hieman antaa lastensa käydä maitobaarissa, mutta Fannyn alalinja oli jo niin hyvin vetäytynyt, ettei niistä tisseistä kyllä enää nälkä lähtenyt =D

Paulakin poikkeili pikaisesti kotona tuomassa Veskun hänen autonsa perään unohtamat puimurinosat ja Milli olisi kyllä mielellään lähtenyt jo hänen mukaansa Vesannolle, mutta päätettiin nyt vielä odottaa seuraavaan käyntikertaan, jotta Moskun haava ehtisi kunnolla parantua, ennen Millin tuloa, Milli kun on niin ahkera käyttämään kieltään , niin ei pääse rouva sitten hoitelemaan Moskun haavaa oma-aloitteisesti.

Kuvassa vasemmalta Sintti, Jumbo, Milli ja Ixu

Apinatyttö Laku lähti "isonsiskon" eli Lissun kanssa tänään omaan kotiin Villen ja Hennan luo Savonlinnaan. Lissuhan oli täällä opettelemassa pikkusiskon hoitoa parisen viikkoa ja eiköhän Lakulla olekin nyt omaan kotiin muutto aika helppo juttu.

Keskiviikkona on luvassa taas hieman säpinää, sillä Fanny ja Ebba ovat tulossa hoitoon ja toivotaan, että tytöt laittavat Ixuun vauhtia lenkkipolulla nyt kun Lissu on poissa. Jumbo ja Sinttihän eivät kauheasti vaivaudu juoksuaskeleita ottamaan tuolla metsäpoluilla ja Rölliä en ole joka kerta metsään ottanut, kpska jostain kumman syystä se on koirista ainut, joka kerää kaikki mahdolliset hirvikärpäset turkkiinsa, se kun koluaa kaikki ahtaat ryteiköt ja risukot. Rölli onkin saanut sitten harrastaa juoksemista enimmäkseen tuolla jokirannassa avoimemmissa maisemissa =D 

Ixulla on vähitellen alkanut vaipat pysyä kuivana ja nyt kun sille on hieman tullut lisää ympärysmittaakin, niin huomasin, että aika hyvä konsti on leikata vanhasta miesten sukasta varvasosa pois ja laittaa sisäpuolelle tavallinen pikkuhoususuoja ja se jätkän ympärille. Edullinen merkkaussuoja ja kun se alkaa venähtää liiaksi, voi hyvällä omallatunnolla heittää pois ja etsiä taas uusi sukka käyttöön. Meiltä ainakin löytyy noita enemmän ja vähemmän reiällisiä parittomia sukkia vaikka kuinka paljon, niin tuleepahan hieman hävitettyä niitäkin samalla ;D   Ruokailun kanssa meillä on vielä hieman erimielisyyksiä, minä kun olisin sitä mieltä, että nuoriherra voisi syödä jotain kunnollista nappulaa, mutta jätkä on taas sitä mieltä, että ei viitsi kauheasti pureskella ja pehmeämpi sapuska kuten koiranmakkara olisi paljon parempaa.

Kääkkäpennut kasvaa ja kehittyy vauhdilla ja eilen tuli 6 viikon ikä täyteen. Pennut ovat myös löytäneet omat omistajansa ja kahden viikon kuluttua Zetor matkaa Lahteen, Zorbas Poriin, Zuit Zait Jalasjärvelle, Zigzag Jurvaan ja Zucchinilla saattaa olla ulkomaanmatka edessään. Ensi viikonloppuna olisi ipanoilla luvassa viimeinen matokuuri ja seuraavalla viikolla käydään eläinlääkärillä ja ehkä Elinan luona, joka laittaa sirut, joten nyt sitten vaan toivotaan, että rekkarit ehtivät ajoissa ennen luovutusta. Aika uskomatonta, että Kennelliiton ohjeiden mukaan pennun voi luovuttaa jo 7-viikkoisena, mutta he eivät pysty siinä ajassa toimittamaan pennuille papereita, ARGGH!

Vesku lähti poikien kanssa korjaamaan puimuria, toivotaan, että alkaisi edes jonkinlaiset puintisäät, että pelloilla pysyisi edes koneiden kanssa pinnalla, alkaa olla mitta täys näitä "monsuunisateita"

Lähes viikon pakollinen tauko tietokoneen käytössä! Viime lauantaina kone sanoi työehtosopimuksensa irti ja heräsi henkiin siis nyt vasta tänään. Melkeinpä jo tuli vieroitusoireita, mutta päätin, että en omaksi kiusaksenikaan lähde kirjastoon lukemaan sähköpostejani. Sen verran on vielä ongelmaa, että kirjoitin ei keskustele ollenkaan koneen kanssa ja mitään ei saa tulostettua. Voi hitsit kun edes hiukan enemmän ymmärtäis itse tästä tekniikasta jotain.

Kääkkävauvat eivät ole enää mitään vauvoja, vaan vauhdikkaita "leikki-ikäisiä" Välillä sohvan alustasta kuuluu kopauksia, kun päät osuvat sohvan pohjaan kesken painin. Isommat koirat ovat katsoneet parhaaksi majoittua sohvalle ja tuoleille ja pysyä mahdollisimman paljon pois lattiatasosta, sillä pentujen mielestä varsinkin apinat muistuttavat sen verran pehmoleluja, että niitä on kiva repiä turkista =D  Rölli varsinkin katselee välillä mua sen näköisenä, että onko ihan pakko päästää nuo kaikki touhuamaan vapaasti koko keittiössä. Olisihan se tietenkin paljon siistimpää, jos pysyisivät pentuaidan takana, mutta kun lapsilauma on päässyt vapauden makuun, niin auta armias sitä kiljumista, jos ne joutuvat olemaan omasta mielestään eristyksissä ja omia korviani säästääkseni olenkin antanut niille koko keittiön käyttöön.

Jossain vaiheessa pitäisi yrittää ottaa uusia kuviakin naperoista, mutta kuvaaminen ei tosiaankaan tahdo olla kovin yksinkertaista ilman apukäsiä.

Paulan apinapinsereiden paperit tulivat vihdoinkin Kennelliitosta ja kesti siis melko tarkkaan 8 viikkoa pentueilmoituksen lähettämisestä. Suoraan sanottuna en yhtään pidä tästä uudesta systeemistä, mieluummin käyttäisin vanhaa postiennakkokäytäntöä. Nyt paperit tulevat suoraan omaan postilaatikkoon ja joutuvat makaamaan siellä jopa tuntikausia ilman sen kummempaa valvontaa. Tuskinpa niitä kukaan nyt postilaatikosta vie, mutta tulee vaan mieleen, että kun kuoressa on mukana rekisteritodistukset ja omistajatodistukset, niin kuka vastaa jos ne joutuvat vääriin käsiin. Ei hyvä! Mieluummin maksaisin hieman enemmän ja hakisin paperit postista, jolloin ei olisi sitäkään vaaraa, että ne likoaisivat postilaatikossa tuntikausia rankkasateessa niin kuin nyt kävi noiden apinapentujen papereiden kanssa. Vettä kun täällä on satanut yli oman tarpeen, onneksi ei ollut kuori kovin pahasti kuitenkaan päässyt kastumaan. Ja miksi tuo rekisteröinti kestää nyt niin hirmu kauan, ennen saattoi tulla viikossa - nyt siis 8 viikkoa! Nyt sit lähetellään postissa rekkareita erikseen omistajille jälkikäteen - inhottavaa!

Kävin sitten eilen ekan kerran elämässäni koiranäyttelyssä - siis turistina! Kyllä oli aamulla outoa lähteä kotoa, kun ei tarvinnut miettiä että onko kaikki mukana. Tarkoitus oli kyllä yhtä sijoituskoiraa viedä näytille, mutta päätin kuitenkin jättää sen kotiin, koska se ei ollut näyttelykunnossa ja turha sellaista koiraa viedä kehien reunoille ihmeteltäväksi. Iksu-Piksu nyt kuitenkin jää toistaiseksi kotiin ja luultavasti jossain vaiheessa etsiskelen sille sopivan uuden sijoitus- tai osaomistuskodin.

Riikkalle ISO kiitos kun sain ahterini iskeä kyytiin sinne Valkeakoskelle ja ihan mukava päivähän siitä sitten loppujen lopuksi tulikin. Juksu esiintyi hienosti kehässä ja sai hyvät arvostelut ja olimme tosi tyytyväisiä laatuarvosanaan Hyvä, nuori herra kun on kieltämättä hieman kookkaan puoleinen ;D Oli tosi kiva kaikessa rauhassa jutella tuttujen kanssa, kun ei itse tarvinnut stressata kehään menemisen takia (vaikka jostain kumman syystä sitä vaan aina tahtoo mahanpohjassa olla perhosia kun omat kasvatit kehässä esiintyvät). Jucun lisäksi "meikäläisistä" oli mukana Pipsa, jolla on ollut yli oman tarpeen noita "naisten vaivoja" ja neitiä onkin ronkittu vähän joka puolelta viime aikoina ja en yhtään ihmetellyt, kun neiti oli sen näköinen, että eikö tämä tutkiminen jo ala riittää. Onneksi vaivojen hoito on nyt aika hyvällä mallilla ja toiveet korkealla, että niistä päästään lopullisesti, joten tsemppiä Pipsalle vaan!  

Jaahas, täytyy varmaan lähteä laittamaan ipanoille ruokaa turpoamaan ja sitten vähitellen valmistautua taas etelän reissuun, sillä Paula kotiutuu illalla takaisin Suomeen ja lupasin hakea hänet lentokentältä...

Käväisin eilen pikaisesti Etelä-Suomessa. Paula lähti viikonvaihteessa pidettäviin Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuihin Göteborgiin ja samalla kun vein hänet lentokentälle, niin tuli käytyä pitkästä aikaa sukuloimassa Lohjalla. Hieman jännitti, että minkälainen kakkaralli on kotona odottamassa, kun aamulla viiden aikoihin lähdettiin ja kotona oli vasta puoli yhdeksän aikoihin illalla, mutta täydet pinnat ja isot kiitokset isännälle, joka oli Mikon ja Matin avustuksella sekä ruokkinut koiruudet, että siivonnut pentukakkelit.

Villekin ilmestyi illalla myöhään muuttokuormansa kanssa ja toi samalla mulle ihka uuden kompostorin Keskiseltä. Edellinen kompostihan oli tehty vanhasta arkkupakastimesta ja sen käyttö hylättiin viime kesänä. Nyt alkaa pian taas tulla muhevaa multaa kasvihuoneeseen ;D  Villehän tyhjensi lopullisesti nyt Seinäjoen asuntonsa ja siirtää omaisuutensa Savonlinnaan missä jatkaa opintojaan. Kovin kauas nuo vanhimmat lapset sitten vaan lähtivät, ei kovin usein varmaan taas ensi talvena nähdä, kun Villen luo tulee matkaa 440km ja Paulan luo 330. Onneksi Mikko ja Matti sentään vielä asustavat kotona.

Nyt täytyy alkaa jännittää kuinka Paulan käy kisoissa, perjantaina ohjelmassa ilmakivääri, lauantaina muistaakseni pienoiskiväärin asentokisa ja sunnuntaina makuukisa, ja jos jotain kiinnostaa käydä katsomassa, kisasivut löytyvät osoitteesta http://www1.idrottonline.se/templates/Workroom.aspx?id=61429

Olipas mahtava ukonilma koko viime yön! Montaa kertaa ei jyrähtänyt ihan kohdalla, mutta koko yön taivas leiskui ja elosalamat valaisi maiseman. No vettäkin saatiin kyllä oikein kunnolla - taas kerran!

Katja poikkesi Arskan ja Eeliksen kanssa ja on ne vaan ihania pusupoikia :) Kieltämättä kyllä tekis mieli jossain vaiheessa jättää kääkkäpoikaa kotiin kasvamaan, mutta käytännön syistä meille ei kyllä enää koskaan tule uroksia, Rölli riittää sitä sukupuolta ;)

Kääkkäpennut ovat alkaneet nyt vähitellen tajuta mitä tarkoittaa ruokalautanen ja hyvin tuntuu puurot maistuvan. Toivotaan, että vähitellen vähentävät tissibaarissa käyntiä ja fanny pääsisi hieman helpommalla sillä kyllä rouvan maito-osasto on niin valtaisa, että likkumista häiritsee. Pennut on kyllä sellaisia läskipalleroita, että hyvin on mamma katraansa ruokkinut. Eilen Paulan kanssa valokuvattiin porukkaa ja jos ei muuta niin meillä oli hauskaa, kun eihän nuo kolmiviikkoiset vielä jaloillaan pysy ja paula yritti parhaansa mukaan saada ipanoita sen näköisesti kuin ne muka seisoisivat. No eiköhän se viikon kuluttua jo onnistu hieman paremmin =D Kuvat on nähtävissä ainakin tämän viikon ajan kotisivujen linkistä Kasvatit > Z-pentue

Aamulla sain ikävän puhelinsoiton Katjalta, joka kertoi juuri käyneensä 12 -vuotiaan colliekasvattini kanssa viimeisellä matkalla eläinlääkäriin. Tuli siinä sitten mieleeni, että eipä taida kovin monta RA's pehkocollieta enää olla hengissä - viimeinen pentue kun syntyi vuonna 1999. Se on aina niin surullista kun omasta perheenjäsenestä joutuu luopumaan, mutta kun terveys pettää, niin eipä siinä sitten iäkkään koiran kanssa kovin paljoa ole tehtävissä ja päätöstä on turha pitkittää liian pitkään, niin kauhealta kuin se päätös juuri sillä hetkellä tuntuukin :(

Mutta sitten hieman iloisempiin asioihin eli eilen tuli käytyä Missin kanssa Seinäjoella silmätarkastuksissa ja samaan aikaan tuli sinne myös sijoituspoika Ytte ja molemmat todettiin terveiksi. Tänään sitten laiton sähköpostia menemäänja ilmoitin Ytten yhdistyksen uroslistalle, joten nyt saadaan sitten odotella, josko joku tyttö kiinnostuisi treffeistä ;)  Missin polvet on nyt vielä tarkastamatta, mutta syksyn aikana sekin hoidetaan ja seuraavasta juoksusta olisi tarkoitus sitten laittaa pentuja tilaukseen.

Aloittelin tällä viikolla myös tuota mehustusurakkaa ja kolme "maijallista" on nyt keitettynä ja suurin osa puskista vielä poimimatta, mutta eipä noilla mitään kiirettä tunnu olevan, sillä meillä on nuo pensaat sen verran pihlajien varjossa että kypsyvät aina hieman hitaammin, mutta enköhän ne tyhjäksi saa viikonlopun ja alkuviikon aikana ellei hirmu sateita ole luvassa. Aika kuivia tuntuvat marjat olevan ja huomattavasti vähemmän tulee mehua kuin edellisvuosina, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin. Muutamana sadepäivänä on sitten ollut mukavaa käydä kutomassa mattoa ja saan varmaan huomenna yhden Paulalle valmiiksi - tuli muuten yllättävän kivan näköistä räsymattoa kun yhtenä kuteena oli vanhaa farkkua.

Siirsin tänään kääkkäpennut myös keittiöön muiden koirien seuraksi ja saavat nyt vähitellen alkaa totutella kolinoihin ja meteliin. Eipä noita tunnu kyllä mikään häiritsevän ja Fannykin on nyt tyytyväinen kun saa vihdoinkin maata sohvalla. olohuoneessahan sillä ei ollut lupaa sohvalle mennä, mutta keittiön sohva on koiruuksien vapaassa käytössä. Huomenna olisi taas vuorossa matokuurit apinapennuille ja kääkkäpennut saavat oman kuurinsa ekan kerran. Ja kääkillä alkaakin sitten vähitellen totuttelu kiinteämpään ruokaan =D

Jee, hienosti alkoi olympialaiset Suomen osalta ja ampujat jyrää!! Täytyyhän sitä nyt hehkuttaa, kun itsekin olen tuohon lajiin hurahtanut =D Aamulla on ihan pakko nousta ylös viimeistään viideltä, ettei mitään tärkeää jää näkemättä, kun nuo ampujien suoritukset an aina heti päivän ensimmäisiä tapahtumia. Harmi kun eivät näytä suorana peruskilpailuja, mutta hyvä kun edes finaalit !

Meillä on ollut aika hmmm - mielenkiintoinen viikonvaihde! Mira tuli lauantaina kahden kääkkätytön, Dimin ja Tafin kanssa, ja tarkoituksena oli esitellä Tafille sulhaskandidaatti Topi. No nuoriparihan rakastui tulisesti ja vajaan parin tunnin esileikkien jälkeen he "saivat toisensa". Topi olisi ollut kyllä sitä mieltä, että olisihan hän voinut hoidella sen Diminkin samalla kertaa eikä oikein ymmärtänyt, että miksei meille ihmisille asia sovi, kun Dimi kuitenkin olisi itsekin ollut valmis "lähempään tuttavuussuhteeseen". Rölli tosin oli sitä mieltä, että STOP tykkänään, jos tässä nyt urakalla hommiin aletaan, niin jättäkää nyt edes toinen tytöistä hänelle ja kyllä Dimikin loi välillä Röllin suuntaan niin kaihoisia silmäyksiä, että ilmiselvästi vuosisadan rakkaustarina oli lähellä syttymistään. Sunnuntaiaamuna ei kieltämättä kovin kaukana ollut etteikö tuo pariskunta olisi jo halujaan päässyt toteuttamaankin, mutta onneksi meillä vielä jollain lailla hoksottimet toimi ja Rölli sitten ei kuitenkaan isukiksi päässyt. Tafi ja Topi sen sijaan seurustelivat vielä sunnuntaina ja tänään maanantaiaamuna, joten toivottavasti seurauksia on jonkin ajan kuluttua nähtävissä ;D

Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä nämä urosten ja narttujen sekalaumat sitten osaavat olla välillä rasittava yhdistelmä, sillä vaikka meillä ei täällä kotona ole muita poikia kuin Rölli, niin kyllä nyt on viikonlopun aikana kusta ruikittu oikein urakalla >:/    Tottakai tytöt jättävät hyvät juoksuhajut jälkeensä ja Topihan leimasi sohvankulmat omikseen kun kerran tyttöystävä oli paikalla ja sittenhän Röllin olikin ihan pakko käydä joka ikinen paikka läpi ja kaiken varalta lirautella tippojaan sinne sun tänne aina kun vaan minun silmäni eivät olleet näkemässä, joten toivottavasti säät paranevat, että saa kaikki pestävät pyykit yms kuiviksi. No onneksi tuo ruikkimisrumba kuitenkin rajoittui suurimmaksi osaksi pelkästään keittiöön ;)  Ihan vakavissani olen kyllä miettinyt tuon Röllin leikkauttamista, jottei sen tarvitsisi sitten ihan niin tarkkaan pitää lukua naisistaan, mutta kun toisaalta tekisi mieli vielä ensi kesänä viedä sitäkin kehiin jos  suuntaisi muiden koirien kanssa jonnekin ulkomaille näyttelyreissuun. Täytyy nyt vielä miettiä...

Apinapennut on nyt 5 viikon ikäisiä ja niillä alkaa olla välillä aika hurja meno, mutta uskomattoman hiljaisia pentuja nuo on, ei paljon ääntä kuulu vaikka vauhti on kovaa ja puremisleikit kivoja. Kyllä kääkkäpennut ovatkin äänekkäitä noihin karvakeriin verrattuna. Meidän kääkät tosin on vielä niin pieniä, että nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta, mutta ensi viikon aikana olisi tarkoitus siirtää Fanny pentuineen keittiöön ja alkaa vähitellen kokeilla jos vaikka kiinteämpi ruoka alkaisi maistua. Viikionlopun aikana aukesivat kaikilla pennuilla silmät ja nyt vähitellen harjoitellaan pystyssä pysymistä, tosin aika heikolla menestyksellä vielä toistaiseksi =D

Kaipa sitä täytyy lopetella ja yrittää tehdä pitkästä aikaa jotain järkevääkin välillä ja sit aikaisin nukkumaan, että huomenaamulla taas jaksaa katsella miten Kaitsun käy miesten vapaapistoolissa.

Aamulla aikaisin iloinen yllätys, kun heräsin siihen, että vanhin poika käveli ovesta sisään! Oli kuulemma menossa tuttavien häihin ja tuli hakemaan juhlavaatteita kotoa. Taisipa tuo samalla tulla katsastamaan uutta perheenjäsentäänkin, sillä Millin ja Röllin tytär on lähdössä heidän Lissu-kääkkänsä kaveriksi heidän tulevaan opiskelukotiinsa Savonlinnaan. Pienen mustan karvapallon nimeksi oli viime yönä päätetty Laku, mikä sopii tuolle tytölle kyllä aivan mainiosti =D Laku-neidissä tuntuu olevan aika lailla jääräpäisyyttä ja omaa tahtoa, mutta uskoisinpa että nuorenparin "ammattitaito" riittää hyvin koulimaan siitä kelpo apinan!

Kääkkävauvat kasvavat kuin itsestään ja vielä muutaman päivän aion pitää kattoa Fannyn pentulaatikon päällä, sillä heti kun katon ottaa pois käytöstä, suuntaa mamma nokkansa kohti meidän makuuhuonetta ja pehmeää sänkyä. Pentujen rekisteröinti-ilmoitus lähti tänään Kennelliittoon ja nyt vaan sitten jännitetään, että ehtivätkö paperit tulla ennen kuin pennut ovat luovutusiässä. Aika kauan on rekisteröinneissä mennyt ja pepereita saa odotella parikin kuukautta :( Pentujen nimiksi tulee Zetor, Zorbas, Zigzag, Zuit Zait ja Zucchini.

Pimu -kääkkä tuli pariksi päiväksi hoitoon ja tosi paljon se on aikuistunut viime näkemästä. Ei minkäänlaista vinkunaa omistajan perään, vaan neiti laittoi kiltisti nukkumaan meidän koirien viereen lähes heti kun emäntä oli lähtenyt. Fanny vähän mulkoili Pimua sen näköisenä, että pysythän sitten olohuoneesta pois, mutta Milli murahteli muutaman kerran ja totesi kai sitten, että eipä taida mitään vaaraa olla ja antaa kiltisti Pimun haistella pentujaan aidan läpi.

Tuttava Etelä-Suomesta tuli maanantaina ja pari päivää onkin sitten paranneltu maailmaa oikein urakalla ;)

Yksi pieni ongelma meillä kyllä oli, kun hänen kääkkäneitinsä oli juuri aloittanut juoksun ja Rölli oli sitä mieltä, että hän haluaa isäksi jälleen ja me kun ei oikein haluttu ymmärtää nuorenparin tarpeita ja Rölli esittikin pieniä aarioita aina silloin tällöin yöaikana. Topiakin käytiin tervehtimässä ja myös se oli aivan innoissaan, kun havaitsi herkulliset tuoksut joita toimme tullessamme. Yritettiin selittää, että odottaisi nyt vaan vielä jonkin aikaa, sillä tuoksut olivat lähtöisin väärästä kohteesta ja että tyttöystävä olisi kyllä tulossa jonkin ajan kuluttua kunhan jaksaa vielä hetken odotella. Eipä taida niihin treffeihin kovin kauaa sitten loppujen lopuksi mennäkään, sillä ilmeisesti juoksu on alkamassa.

Topi "hullun kiilto silmissään" ja tyttö mielessään...

ja sitten sama ilme apinatytöllä, mutta ihan toisesta syystä...

Apinavauvat kasvavat vauhdilla keittiössä ja niin kasvavat myös  olohuoneen kääkkävauvat :)  Fanny-äipälle tosin jouduttiin rakentelemaan hieman esteitä pentulaatikon ympärille, sillä kahtena yönä mamma hiipi kylmän rauhallisesti meidän makkariin, minun ja isännän väliin. Taitaa olla sen verran mukavuudenhalua rouvalla, että kun en antanut sen omia peittoja pentulaatikkoon mukaan, niin päätti tulla sitten lämpimään sänkyyn. Muisteltiin että taisipa se Fanny harrastaa ihan samanlaista edelliselläkin kerralla, kun oli meillä pentuja saamassa, silloin oli kantanut koko 7 pennun lauman olkkarin sohvalle ja makasi lapsineen siellä peiton alla eräänä aamuna. Tänään päivällä on nyt sitten olo maittanut jo pentulaatikossakin, mutta yöksi taidan vielä laittaa "kanaverkkoviritelmän" aitauksen päälle, sillä eiköhän nuo 4 vrk ikäiset pennut vielä tarvitse emon lämpöä varsinkin kun lämpölamppukin otti ja simahti :(

Pennuista tytöillä on uudet kodit tiedossa, poikien kohdalla alkuperäiset varaajat olivat jo pennun saaneet tai ottavat oman pentunsa kasvattajilta, jotka asuvat lähempänä omaa paikkakuntaansa, joten niiden kohdalla kodin etsintä jatkuu vielä. Pennut näyttävät vahvoilta ja tietenkin sitä aina kasvattajana toivoo, että niistä tulisi oikein komeita poikia ja sieviä tyttöjä ja jotkut omistajista innostuisivat viemään niitä sitten aikuisempana jopa kehiinkin joskus.

Apinavauvat ovat nyt muutamana päivänä maistelleet myös kiinteänpää ruokaa ja hyvin tuntuu puuro kelpaavan, tosin kermaviiliä löytyy kyllä ruokailun jälkeen ihan joka puolelta, mutta Milli-äippä hoitaa esipesun ja sitten lopuksi hanan alla turkki puhtaaksi. Eiköhän parin päivän kuluttua ala sekin homma jo sujua paremmin kunhan vaan tasapaino alkaa toimia paremmin, sillä karvakasat muksahtelevat kyljilleen ruokalautaselle aika usein =D Pieniä luonne-eroja on niissä jo nyt huomattavissa ja toinen tytöistä tuntuukin olevan aika vilkas tapaus ja huvittaa katselijoitaan pinseripyörähdyksillään (tosin vielä aika epäonnistuneilla sellaisilla).

On ollut nyt niin ihanat ilmat, että olen jopa saanut hieman rästiin jäänyttä matonpesu-urakkaa hoidettua ja matot ovat kuivaneet suht hyvin vaikka mätäkuu on käsillä. Mutta nyt alkaa olla taas apinavauvojen ruoka-aika, joten paras lähteä puuron tekoon :)

Fanny synnytti aamulla pikavauhtia 5 ihanaa käärylettä =D   Eilen illalla hieman ennen klo 9:ää rouva läähätteli hetken aikaa ja ajattelinkin, että no vihdoinkin alkaa tapahtua. Vajaan 10 minuutin läähättelyn jälkeen se kuitenkin päätti alkaa nukkua ja nukkuikin koko yön ihan rauhallisesti, pari kertaa käänsi kylkeä! En kuitenkaan uskaltanut itse nukkua, vaan päätin valvoa sen vieressä ja keittiön virkattu verho valmistuikin muutaman sentin yön aikana.

Viiden aikaan aamulla Fanny sitten käväisi pikaisesti juomassa, hyppäsi takaisin pentulaatikkoon ja ähkäisi kerran - tuloksena tyttöpentu! Aivan uskomattoman helposti syntyivät myös sitten muutkin pennut ja puoli kuuteen mennessä kopassa tuhisi viisi pötkylää. Enpä ole tuollaista synnytystä kovin usein nähnyt, Fannylta ei kuulunut äännähdystäkään ja koko aikana se ei edes petannut kertaakaan. Edellisellä kerralla vajaat pari vuotta sitten Fanny kyllä teki ihan kiitettävästi riekaleita pentulaatikon pehmusteista, mutta nyt oli kyllä TOSI helppoa ja siistiä.

Pennut olivat hurjan isoja, kaksi oli pari grammaa auki 200g ja suurin 220g, mutta iso koko oli kyllä odotettavissakin, sillä edellisetkin Fannyn pennut olivat aika isoja ja nyt kun kuitenkin oli kulunut 66vrk ensimmäisistä ja 63 viimeisistä treffeistä Topin kanssa. Aamulla laitoin pennunvaraajille viestiä menemään ja nyt vaan odotellaan varmistusviestejä tulevilta omistajilta.

No niin, nyt alkaa olla sen verran vuorokausia Fannyn ja Topin treffeistä, että pennut voisivat jo pikku hiljaa alkaa ilmoitella tulostaan. Tänään ekasta kerrasta 64 vrk ja viimeisestä 61vrk. Fanny on kylläkin tänään ollut tosi hellyydenkipeä ja kulkenut perässäni kuin varjo koko päivän, joten ehkäpä joitain tuntemuksia sillä olisi lähestyvästä perhetapahtumasta.

Sen verran mamma voisi alkaa pitää kiirettä, että pääsisin sunnuntaina Porin näyttelyyn. Sinne on tulossa jonkin veran omia koiria sekä kasvatteja ja harmittaa jos joutuu päivän jättämään väliin. Onneksi kuitenkin on hyviä ystäviä, jotka ovat luvanneet siepata täältä sitten koirat matkaansa, jos en itse paikan päälle pääse