Hitaasti, mutta varmasti nuo lumet alkavat sulaa pihasta ja nyt näyttää onneksi siltä, että mitään suurempia tulvia ei tänä keväänä meidän pihaan tule. Yleensähän kun lumet alkavat sulaa, tuo meidän pihan ja pellon välissä kulkeva oja on ääriään myöten täynnä ja ylimääräinen vesi virtaa pihan poikki. Nurmikolta löytyy vielä paikoitellen runsas kymmenen senttiä lunta ja pyykkinarujen alla on vielä puolisen metriä, joten ihan vielä ei pääse mattopyykille, mutta ehkäpä jo viikon kuluttua pääsee kokeilemaan ihka uutta painepesuria . Meidän iso kuumapesuri kun on epäkunnossa ja miesväki ei vaan ole saanut siihen varaosia hankittua, niin ositn itselleni ihan OMAN pesurin ja se on kooltaan niin pieni, että se taitaapi mahtua lukkojen taakse mun asekaappiin - ja sinnehän ei ole muilla avainta kuin mulla!!!! Joten äijät korjatkoot pesurinsa jos sitä tarvitsevat . 

Koirat ei oikein tahdo ymmärtää, että hanki ei enää kanna ja varsinkin Emmalla ja Sintillä on ongelmia löytää illalla paikka mihin voi kyykistyä, kun ei pääsekään tuonne pellolle. Mutta ulkona aletaan nyt taas viihtyä paremmin un lumen alta alkaa paljastua maata ja mielenkiintoisia hajuja. Hiekkaa tulee kuormakaupalla sisälle tassuissa ja lumen alta on paljastuu myös niitä ikävämpiä yllätyksiä eli toivon todellakin, että nurmikko alkaa kuivahtaa pikaisesti sen verran että kestää kävellä ja saa pihaan jääneet kakkakikkareet siivottua pois. Tuo jokakeväinen koirankakkakeskustelukin on taas pikkuhiljaa päässyt alkuun lehtienkin palstoilla ja sen verran täytyy kyllä olla samaa mieltä, että juuri aamulla katselin järkyttyneenä kuinka yksi rouva paskatti koiransa tien vieressä sijaitsevan talon pihaan!!! Talo sijaitsee ihan jalkakäytävän vierellä ja välissä ei ole mitään ojaa eikä aitaa ja niin sitä vaan päästettiin koira niin kauas pihaan kuin flexi antaa myöten ja annettiin tehdä sinne tarpeensa. Ja kuin vielä pisteenä iin päälle, koira  käveli vielä melkein talon seinässä kiinni olevan nuoren hopeakuusen juurelle nostamaan koipea. Omistajalla ei näyttänyt olevan aikomustakaan siivota torttua pois vaan matkaa jatkettiin toimitusten jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meillähän laitettiin tuosta samaisesta syystä aikoinaan aita tontin rajalle jalkakäytävän viereen silloin kun lapset olivat pieniä. Omilla koirilla ei ole koskaan ollut lupaa mennä tuohon rinteeseen eikä siten ole tarvinnut pelätä että sieltä löytyisi "miinoja", rinne kun on aina ollut mukava leikkipaikka niin kesällä kuin talvella. Jostain syystä ehkä ihmiset ajattelevat, että jos jossain talossa on itselläänkin koiria, niin eipä se haittaa mitään vaikka koko kylän koirat käyttävät tonttia vessanaan! Myönnän kyllä, etten minäkään kaikkia kakkoja kotiin kanna, vaan jos läjä tulee sellaiseen paikkaan ojaan, että lähellä ei ole taloja tai ei ole mikään yleinen kulkureitti kyseessä, niin jätän kyllä silloin poimimatta, mutta ei tulisi mieleenikään päästää asioille toisten PIHAAN ja kyllä taajama-alueelta on läjät on siivottava pois!!

Isojoella olisi taasen tulossa mätsärikin, mutta taidan tänä vuonna jättää väliin sen tapahtuman. On sen verran paljon taas ollut mm. kennelyskää yms tarttuvia sairauksia liikkeellä, että jätän tänä keväänä omien koirien kanssa massatapahtumat aika vähiin. Toiveissa olisi pentuja alkukesästä ja jos pentusuunnitelmani toteutuvat, niin en tarvitse yhtään ylimääräisiä ongelmia murheeksi. Asta-kääkän juoksua odotellaan ja kunhan se alkaa, niin käväisemme Vaasassa treffeillä katsomassa ihanaa Nero-poikaa ja niitä mopovauvojakin olisi toiveissa . 

Noista mopseista sen verran, että kyllä se pitää täysin paikkaansa että ne eivät ole mitään koiria, vaan ihan luku sinänsä!  Sissihän on täysin Veskun koira ja heillä on ihan omat juttunsa joista muut ei taida tajuta mitään. Jos Vesku katselee telkkaria keittiön sohvalla, niin Jumpsu ja Sintsu makailevat yleensä sohvalla kaikessa rauhassa - Sintti sohvan tosessa päässä ja Jumbo yleensä Veskun niskan takana sohvan selkänojalla ja mopot katselevat TV:tä isännän vieressä! Ne siis todellakin katselevat sitä! Varsinkin formuloita seurattaessa on huvittavaa kuinka päät kääntyvät ja katse seuraa autoja. Luonto-ohjelmien kanssa Sissillä on ollut pieni ongelma nyt sen jälkeen kun Vesku osti ison telkkarin tuohon keittiön seinälle. Tiettyjen eläinten äänet häiritsevät Sissiä ja se alkaa tuijottaa tv:tä ja saattaa jopa murahdella tai haukahtaa ja kun kuvakulma siirtyy niin, että eläin häviää näkyvistä, Sissi painelee katsomaan ikkunasta tai pyytää ulos! Koirien äänistä se ei välitä, mutta esimerkiksi tiettyjen lintujen ääntely kiinnostaa sitä.

Ampumaharrastuksen puolella alkaa olla ilma-asekausi takana ja tänä viikonloppuna olikin kevään viimeinen ilmapistoolikisa Ilmajoella. Hieman oli ongelmia liipaisun kanssa, sillä tyhmyyttäni kävin alkuviikosta ampumassa ruutia ja etusormi olikin sitten tänään sitä mieltä, että liipaisinvastushan on 1000g eikä 500g ja  OHO! -laukauksia tuli muutamia - ja vaikka kuinka yritin järjestävän seuran toimitsijoille vakuuttaa, että ne seiskat on niitä "aprillipiloja" ja todellisuudessa naåpakymppejä, niin eivät uskoneet , no tulos oli 360, joten oli sentään 9 keskiarvona. Eilen ammuin pitkästä aikaa ilmakiväärillä, kun olin valvomassa Isojoenmestaruusammuntoja ja osallistujia ei eiliselle päivälle oikein ollut, niin päätin sitten kokeilla oman sarjani. Itse olin hyvin tyytyväinen, sillä sain ekan kerran 300 pistettä rikki, joten nyt ollaan sentään "samalla sataluvulla" . Tuo kivääri on vaan niin turkasen herkkä laji ja kymppi sen kuuluisan kärpäsenpaskan kokoinen, joten aina kun sillä yrittää ampua, ei voi muuta kuin ihailla niitä jotka kunnon tuloksia sillä ampuvat! Ilmaolympian aluemestaruuskisat olisi vielä parin viikon kuluttua Seinäjoella, mutta täytyy nyt miettiä että uskaltaisiko sitä kokeilemaan vai ei. Ko. lajin harjoittelu kun ei Isojoella onnistu, kun ei ole taululaitteita. Mulla on kyllä keittiön kaapin seinässä kiinni olympiataulut ja niihin on muutaman kerran tullut tehtyä kuivaharjoittelua ja radalla olen yrittänyt harjoitella nopeiden sarjojen rytmitystä 25m taululaitteisiin, mutta kertaakaan en ole päässyt kokeilemaan ihan kovilla tauluun, joten mitään hajua ei ole siitä mihin osumat olisivat todellisuudessa menneet ja jos kisoihin lähden, niin se on kyllä sitten täysin kokeilumielessä. No ilmoittautumisaikaa on onneksi vielä muutama päivä jäljellä.

Voi kääk!   Ulkona sataa lunta niin sankasti ettei naapuriin näy!

Ja ennen kaikkea se tärkein juttu eli sain vihdoinkin "rakkaan" autoni takaisin . Mersustahan meni kesällä katsastus vanhaksi ja kun miesväellä noita kiireitä riitti, niin kukaan ei ehtinyt laittaa vanhaa palvelijaa siihen kuntoon, että olis voinut sitä käydä insinööreille näyttämässä, niin meikäläisen kulkupelinä oli Mikon Leppäkerttu. Siinäkin on ollut jos jonkinlaista sähkövikaa yms, joten toimintasäde on ulottunut meikäläisen käytössä vain sellaisiin matkoihin, että viitsii kävellä kotiin, jos tarve vaatii .

No - muutamien viikkojen valohoito hallissa nosturilla ei siis Mersuun tehonnut, joten miehet joutuivat oikein pari kolme tuntia tekemään töitäkin, että saivat jarrut kuntoon ja leimat papereihin. Tosin parin päivän käytön jälkeen simahti startti, mutta se vika onneksi korjattiin sitten jo parin päivän sisällä.

Koirien kanssa on ollut aika inhottavaa tuo lenkkeily, sillä metsä on niin märkä, että vanhat rouvat Jumpsu ja Sintsu ovat sitä mieltä, että EVVK. Sissi ja Emma sen sijaan eivät paljoa märkyydestä välitä, vaan sammaleet lentelee, kun pariskunta päästelee rallia. Lakustakin kuului sen verran uutisia, että ilmeisesti kieliongelmia ei ole, vaan neiti on alkanut viihtyä uudessa kodissaan hyvin.

Illat olen kutonut lapasia ja sukkia samalla kun katselen telkkaria ja osa tuotoksista vietiin pariksi viikoksi kirpparille, josta Arjan ja Mirkan kanssa vuokrattiin yhteinen pöytä. Nyt pitäisi vielä tehdä muutamia pareja sukkia jouluksi ja pojat tilasivat lisäksi uudet pipot. Veskulle tein isäinpäivälahjaksi koevedoksen piposta ja ainakin hänen päähänsä se sopi ihan OK. Kuvassa ko pipo ja parit koira/kissasukat, toiset pitkävartiset polvisukkamalliset ja toiset hieman lyhyempi malli. Silmät ja nenä eivät oikein kuvasta erotu, mutta kyllä ne siellä langan seassa jossain ovat

ja tottakai piti taas kehittää hieman uuttakin mallia, joten yhtenä iltana sain päähäni tehdä hiirimalliset lapaset tai oikeammin RASAT niinkuin täälläpäin sanotaan. Vaihtelu virkistää kun voi vuoron perään tehdä erilaisia eikä pelkästään niitä Jusseja. kuva on vähän huonolaatuinen, mutta eiköhän siitä periaate selviä. Luin muuten juuri sanomalehdestä, että jos tekee käsitöitä jonkun esim lehden ohjeen mukaan, niin niitä saa tehdä vain omaan käyttöön tai antaa lahjaksi, ei saa myydä - tekijänoikeussäännökset!  No, itse en näihin malleihin mitään ohjeita lueskele vaan soveltelen tarpeen mukaan, joten vien kirpparille myyntiin ihan hyvällä omallatunnolla

Ampumakausikin on jollain lailla avattu ja viime viikonlopun kisat meni vähän siinä mielessä harjoituskisaksi, että olin luvannut toimittaa Isojoen kisojen palkintoja Kankaanpään kisoihin ja lauantain kisaohjelmassa oli pistoolissa pelkästään Yleinen sarja, joten ammuin sitten siinä enkä naisten sarjassa, joka oli ohjelmassa sunnuntaina. Kisa alkoikin sitten tosi hyvin, sillä kolmen haroituslaukauksen jälkeen aseesta petti säiliön tiivisteet ja paineet pihalle! Sain kankaanpääläisiltä lainaksi aseen, niin sain kuitenkin kisan ammuttua, kiitos Martti! Tulos 539 oli omasta mielestä ihan ok, kun miettii, että oli tosiaan outo ase ja muutamia OHO-laukauksiakin tuli, kun liipaisu oli hieman erilainen ja herkempi kuin omassani. Käväisin samalla Eelistä katsomassa ja kyllä se poika on luonteensa puolesta niin samasta puusta veistetty äitinsä kanssa ettei paremmin voisi olla. Ja nyt huomasin ekan kerran että niin on vaan sillekin alkanut ilmestyä muutamia harmaita karvoja kuonoon ja silmien alle.

Tänään täytyy vielä vääntää jossain vaiheessa kakkupohja jotta saan huomiseksi tehtyä kakun tädilleni, joka perjantaina täyttää 70v. Meillä on  nimittäin huomenna tämän vuoden viimeinen kansalaisopiston kirjontapiirin kokoontuminen ja pari naisista lupasi keittää siellä kahvit, joten saadaan juoda samalla ne Katrin synttärikaffeetkin.

Ebban pennut syntyivät 15.7. ja synnytys sujui pikavauhtia ja todella helposti. Pennut olivat hyvän kokoisia, pienin painoi syntyessään 157g ja suurin 200g ja kaksi muuta siltä väliltä. Saldona siis yksi poika ja kolme tyttöä .

Poika lähtee näillä näkymin Ruotsiin ja kaksi tytöistä on vielä vapaana. Toisen vapaana olevan tytön suhteen en ole vielä tehnyt lopullisia päätöksiä siitä, että sijoitanko sen. Mietinnässä on myös se, että jääkö Ebba lopullisesti tänne Isojoelle asustelemaan vai löydänkö sille lähistöltä sopivan uuden kodin. Yksi erinomainen omistajaehdokaspariskunta olisi kyllä tiedossa, mutta katsotaan nyt mitä ratkaisuja tässä sitten tehdään, jos tehdään yhtään mitään. Ebbahan on nyt 4-vuotias ja kaikesta näkee, että se nauttisi suunnattomasti siitä jos pääsisi hieman pienempään koiralaumaan, ainoana koirana kun syli olisi aina tarjolla, usean koiran laumassa vuorot kun tulevat harvemmin .

Mikko on nyt pari viikkoa ollut armeijassa ja lauantaina oli Niinisalossa "omaisten päivä" ja päästiin katsastamaan alokkaan tupa , kiitos myös Arjalle ja Teemulle mukavasta seurasta. Kameraa en tietenkään muistanut ottaa mukaan, mutta tässä yksi Veskun ottama kännykkäkuva veljeksistä.

Sää suosi onneksi tuolloin paikan päällä, mutta kun lähdettiin kotiin, niin taivaat repesivät. Isojoella oli ukkostanut pitkästi toista tuntia ja vettä oli tullut puolentoista tunnin aikana äidin sademittariin yli 45mm. Illalla alkoi uudelleen vielä ukkostaa ja sataa ja seuraavaan puoleenpäivään mennessä tuli lisää vettä vielä yli 20mm, joten kyllä kosteutta ainakin riittää!! Kyröllä lainehtii taas pelloilla vesi, joten epä taida pelloilla olevat ruokohelpipaalit olla kovin kuivia! Veskuhan antoi helpin tutulle viljelijälle korjattavaksi keväällä ja tämä henkilö ei jostain syystä ole ehtinyt korjata suurpaalejaan pellolta pois .  Mikko ei moittinut ainakaan näitä paria ekaa viikkoa muuten, kuin että lenkkitossut eivät oikein jalkaan ole sopineet ja rakkoja oli ilmestynyt aika runsaasti.

Viime viikolla Eelis oli hoidossa muutaman päivän ajan ja mitään ongelmia ei ollut vaikka Sissin juoksu hieman sekoitti suunnitelmia ja koko aikaa ei voinut kaikkia pitää yhdessä. Perjantaina Eelis sitten palautui takaisin kotiin, tosin hieman mutkan kautta, sillä Katja lupautui "valmentajaksi" mukaan Laukaan ruuti-SM -kisoihin ja Eelis lähti siis matkaan myös. Sen verran on tullut laiskasti harjoiteltua, etten ilmoittautunut ko kisoihin kuin vapaapistooliin. Muutamia ihan hyviä kasoja sain kyllä aikaan, mutta kun ne kasat oli ihan väärässä kohdassa taulua . Sarjaan mahtui myös peräti kaksi kakkostakin, joten tuloksella ei paljon voi kehuskella, ainut positiivinen asia oli, että tällä kertaa jäi myyrät sentään ampumatta ja sijoitus viides. Paula sentään pelasti viikonlopun sillä ampui lauantaina Mikkelissä pienoiskiväärin asentokisassa SM-kultaa N24 -sarjassa. Sunnuntaina makuukisassa Paulan sijoitus oli 4., joten ONNITTELUT tätäkin kautta!

Kävelin aamulla pihapiirissä ja oli todella iso yllätys kun kävelin yhden luumupuun viereen ja näin ne raakilemäärät, mitä puun oksilla oli joten pakkohan sitä oli kamera hakea, sillä ihan varmasti nuo ei tuollakauan pysy, vaan suurin osa kuitenkin tipahtaa maahan enne kypsymistä:

Ja kun kerran kameran kanssa alettiin touhuta, niin kuvaillaan nyt sitten muitakin kasveja:

Kirsikkapuita ei ole hengissä talven jäljiltä kuin yksi "aikuinen puu", mutta muutama kirsikka on siihen sentään tulossa:

Päärynään ei montaa hedelmää ole tulossa tänäkään vuonna ja ne mitä on tulossa ovat aika rupisia tapauksia, joten hillo jää haaveeksi.

Omeniahan ei tänä vuonna myöskään tule ja niistä puista en viitsi kuvia ottaa.

Peruna- ja kasvimaan kolmas perkauskerta on kyllä jo aloitettu, mutta vielä kesken, joten älkää välittäkö rikkaruohomääristä , edessä härkäpapu, sen vasemmalla puolella on ruohosipuli, joka pitää siirtää syksyllä parempaan paikkaan ja pavun takana kesäkurpitsa

juurifenkoli ja sen takana yksinäinen kaalintaimi

sokerimaissi

Herne- ja papupenkit saavat tällä viikolla tukikepit avukseen ja jääkööt nyt kuvaamatta tällä kertaa

Jatketaan kurpitsapenkillä: vasemmassa laidassa kaksi jättimeloonin taimea istutettuna vanhaan puiseen pentulaatikkoon (kääpiöroduille kun tuo collieiden vanha laatikko on liian iso, mutta kun en malttanut sitä polttopuiksikaan laittaa, niin sai uuden elämän kirpitsan kasvualustana. Meloonissa näyttäisi olevan nyt ainakin 4 pientä hedelmän alkua tällä hetkellä. Keskellä vihreässä saavissa (jota ei kylläkään taida näkyä lehtien alta) on yksi jättikurpitsan taimi ja siinä ei ole vielä kurpitsanalkuja vaan kukat ovat kaikki "koiraspuolisia". Tummassa muovilaatikossa takana raitalehtinen kesäkurpitsa jossa 5-6 hedelmää tulossa, samoin noissa tavallisissa kesäkurpitsoissa, joita on kaksi kuvan oikeassa reunassa olevassa punaisessa muovilaatikossa. Ruskeassa laatikossa on lisäksi edessä yksi raitakurpitsan taimi, mutta se on kyllä aika aneeminen tapaus ja olen aika epäileväinen sen suhteen, että tekeekö yhtäkään hedelmää koko kesänä.

 "vauvamelooni"

Ja kasvihuoneen puolella, ensin kirsikkatomaatti

ananaskirsikka, josta ei kameralla saa kunon kuvaa, on niin iso kasvi ja siinä on piilossa noita nyytteja vaikka kuinka paljon, joista kuvassa näkyy vaan muutama. Tämä on ihan mielenkiintoinen kasvi, koska aikaisemmin en ole tätä koskaan kokeillutkaan

Pihvitomaattivauvoja

ja mustatomaattia

tavallistakin tomaattia löytyy

ja avomaankurkkua kasvihuoneessa (sorry, kuva jäi kääntämättä)

ja avomaalla, jossa on vasta nuppuja tulossa

Ja Arjalle terveiset, että kateellisena katselin sun  tomaatteja ja kurkkuja, jotka on PALJON isompia kuin mun omat

Laitetaas tähän vielä pari kuvaa viime viikolla valmistuneista matoista, joista tämän taidan jättää itselleni (väri on luonnossa violetin eri sävyjä, kuvassa värit eivät näy kunnolla)

ja nämä kaksi matkaavat ensi viikonvaihteessa Slinnan suuntaan, toisella mittaa 3m ja toinen hieman lyhyempi

ja ettei nyt ihan mennä ilman koiriakaan, niin Ebba ja Ebban vatsa voivat hyvin, vielä vajaat puolisentoista viikkoa H-hetkeen

Kasvimaa (ja rikkaruohot) tykkää kun vettä tulee taivaan täydeltä aina välillä.

Kasvihuoneessakin alkaa näyttää siltä, että varmaan jonkinlaista tomaattisatoa tulee tänäkin kesänä. Tavallisen ja kirsikkatomaatin lisäksi mulla on siellä pari mustatomaattia ja neljä pihvitomaattia sekä uutena kokeiluna kolme ananaskirsikkaa.

Kaikkihan on siemenestä kasvatettuja ja varsinkin tuo ananaskirsikka tuntuu aika mielenkiintoiselta kasvilta, toivotaan että saataisiin siitäkin maistiaiset. Kurpitsat voivat myös hyvin ja ainakin yhteen jättimelooniin on jo tulossa eka hedelmää tuottava kukkakin. Kurpitsoja mulla on siis kolme meloonia (joista yksi on kyllä niin huono taimi, että tuskin siitä tulee mitään) yksi jättikurpitsa, yksi raitakurpitsa ja neljä kesäkurpitsaa, joten saapa taas kehitellä uusia kurpitsaruokia syksyllä jos alkaa satoa tulla. Kurkkupenkissäkin on kasvu alkanut hyvin, tosin ihan sitä viimevuotista yli 80kg satoa en ihan tänä vuonna tarvitsisi.

Koirat sen sijaan eivät näistä kosteista säistä tykkää ja ovatkin taas alkaneet hienostella. Asioille ei viitsittäisi mennä millään kun tassut kastuu ja peppukin kastuu kun kyykähtää pellolle . Emma varsinkin on alkanut hienostella niin ettei suostu tekemään mitään asioitaan oma-aloitteisesti, vaan minun  on joka kerta saateltava rouva pellon reunalle ja vasta parin minuutin mietintätauon jälkeen rva hienopieru suostuu menemään tekemään asiansa.

Isäntä siivoili aamulla takapihalta romuja pois ja vihdoinkin on autotallin takana kunnolla parkkitilaa. JOs vaikka kuorma-autot ja traktori alkaisivat pysyä sillä puolella pihaa, niin ei olisi noita ylimääräisiä öljylätäköitä ihan niin paljon tuossa kulkureitillä . Toissapäivänä hänelle sattui pieni vahinko, kun oli naapurin tontilta siivoilemassa risuja pois tuosta maidän rajan läheltä niin oli ilmeisesti kaivurin kauha osunut naapurin uimalammikon entiseen tulpattuun poistoputkeen ja seuraavana päivänä naapuri kävi kyselemässä, että kukakohan on vienyt kaikki vedet lammesta , oli lähes metrillä pudonnut veden pinta. No nyt on putki taas tukossa ja vesipinta nousussa. Niinhän se on että tekevälle sattuu ja jos ei mitään tee niin ei mitään satukaan.

Mikolta jäi Provinssit väliin, sillä hän lupautui viimekesäiseen hommaansa muutamaksi päiväksi ja vesakoimaan muutaman taajama-alueen. Hän on nyt tehnyt 15-16 tunnin päiviä, joten eipä siinä paljon festareille ehdi. Tänään hänellä on kuulemma oppiskloppi muutaman tunnin ja huomenna tulee toinen, joten voipi olla että pääsee taas oman autonsa kimppuun tuonne hallille tiistaista lähtien. Matti pääsi hurjastelemaan Heikki-papan "pikku-sontiaisella" kun keräsivät Veskun kans niitä risuja tuosta naapurista ja oli huvittavaa kuunnella kuinka monet olivat nähneet väärän kuskin väärässä traktorissa. Naapurin marjapensaiden väliin kun ei olisi tuolla meidän traktorilla mahtunut ja Heikillä oli vielä lainata pikkuiset kärrytkin perään, niin niiden kanssa pääsi hyvin puikkelehtimaan puskien välissä.

Perjantaina käväisin Hyvinkäällä Veteraanien SM-kisoissa ampumassa vapaapistoolia ja tulipahan todettua että harjoitellakin varmaan pitäisi, ammuin jopa yhden "myyränkin" ja sen jälkeen tuli tietenkin totaalihermostuminen ja vasta viimeisessä sarjassa pääsi taas hieman rytmiin - no ehkä mä vielä joskus opin..... Eilen ja tänään siellä olisi ollut ohjelmassa urheilu- ja vakiopistoolit, mutta niihin en sitten viitsinyt ilmoittautua kun tuota matkaa on noin paljon ja muutenkin tykkään vaparista eniten kun ruutilajeja vertaillaan.

Viime viikolla kaivoin myös ompelukonetta esille ja samalla kyhäsin vanhasta verkkatakista parit haalarit. Jumpsu ei oikein tykännyt mannekiinin hommista, mutta tältä toinen haalari näyttää. Toisesta puuttuu vielä vetoketju selästä, kun en vanhoista käytetyistä ketjuista löytänyt sopivan mittaista ja uuttahan en suostu ostamaan - koirien vaatteissa käytän siis mieluiten pelkästään kierrätysmateriaaleja! Eli laitan tallelle kaikki poistoon menevien vaatteiden napit, toimivat ketjut ja nyörit sekä hyväkuntoiset resorit

Jokohan pikku hiljaa alkaisi flunssa poistua meidän perheestä. Viime viikolla sairastettiin Mikon kanssa ja alkuviikosta Matti joutui olemaan päivän pois koulusta, kun oli kovassa kuumeessa. Toivotaan nyt että porukka pysyisi terveenä, sillä viikon kuluttua saattaisi olla mukavia ootettuja vieraita tiedossa  

Viikonloppuna on luultavasti tulossa yksi perhe katsomaan tuota Nafta-poikaa ja toivotaan että tykästyisivät poikaan ja poika pääsisi vihdoin omaan kotiin. Jäpikkähän on aivan ihana luonteeltaan, mutta nyt alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että ei siitä taida ihan huippunäyttelytähteä tulla  Korvat nimittäin haluaisivat olla nurinpäin suurimman osan aikaa ja lanneosakin voisi olla hieman parempi, mutta koko ja väri ovat täydelliset ja tuo luonne on kyllä kultaa .

Ammunnan puolella alkaa vähitellen olla ilmakausi ohi ja täytyy alkaa kaivella vapaapistoolia esille. Ulkoradalle ei vielä ole mitään asiaa hetkiin aikoihin, siellä taitaa olla metri lunta vielä! Mutta onpa meillä onneksi tuo ruutirata tuolla sisätiloissa. Viimeinen virallinen ilmakisa oli viime viikonloppuna Ilmajoella ja tulos 358 jäi vähän harmittamaan, varsinkin kun juuri edellisellä viikolla omissa mestaruuskisoissa kuitenkin sain 373. Mutta onhan se jo monta kertaa todettu, että kun se korvien väli ei kestä niin se ei kestä, minkäs teet. Olen tuossa kaavaillut, että jos vaikka saatais tänne Isojoelle kesäajaksi sellainen "akkain ammuntakerho".  Nyt kun porukat lopettavat ilmaharjoitukset, niin radalla ei olisi virallista toimintaa ja vapaamuotoinen naisten ilta voisi olla ihan mukava, ilman mitään sen kummempia tulostavoitteita. Viikonpäivää ei ole vielä sen kummemminlyöty lukkoon, mutta ehdotuksia otetaan vastaan ja kaikki kiinnostuneet tervetulleita, ainut rajoitus on se että miehiä ei mukaan huolita...

Nyt kun tuolla ulkona ei vielä pysty mitään tekemään, niin käsityöt ovat vielä toistaiseksi jonkin verran edistyneet. Sukkapuikoille olen kyllä tällä hetkellä melko "allerginen", sen verran tuli niitä talven aikana heiluteltua, että nyt tympii. Olen tehnyt sitä isoa "ristipistoprojektiani" jonkin verran ja tällaisen collien tein viime viikolla. Collien lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan näyttelyhäkin peitteessä, mutta laitoin sen väliaikaisesti raameihin, jos vien sen näytille kansalaisopiston näyttelyyn 16.4. Tuo kuono ei vaan ole ollenkaan onnistunut....

JOs oli viime kesä kunnon hellekesä, niin kunnon talvisäät saatiin kyllä sitten talveksikin, lunta ainakin on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, vaikka Isojoki ei taida ihan runsaslumisimpiin paikkoihin edes kuulua. Äiti juuri aamulla sanoi, että oli käynyt hautausmaalla viemässä kynttilää ja oli joutunut käyttelemään aika runsaasti lapiota ennen kuin pääsi haudan lähelle ja onneksi tietää paikan tarkkaan eikä lapioinut väärästä kohdasta, sillä kivet olivat olleet totaalisesti lumen alla.

Pojat eivät ole tänä vuonna auranneet tuonne pellolle ollenkaan koirille vauhtirataa, vaan rallia on vedetty nyt sitten vaan pihassa. Hyvin on sekin alue riittänyt ja aina kun vaan pakkanen on ollut inhimillisissä lukemissa, koirat viihtyvät hyvin ulkona ja varsinkin mopsit nauttivat

äiti ja tytär - kuin kaksi marjaa (mustikka ja puolukka??)

Jumbo ja Diesel sitävastoin eivät kauheasti tästä talvesta välitä

Eilen sain lähes päätökseen muutaman päivän nyppimisprojektin ja nyt on apinat melko kaljuja. Lakulle jätin hieman enemmän karvaa, mutta Sintin turkin vedin kyllä aika lyhyeksi, jos vaikka saisi tuohon päähänkin vaihteeksi mustaa karvaa, kun otin senkin nyppimällä. Yleensähän olen leikannut pää-, jalka- ja häntäkarvat ja niinpä väri onkin harmaantunut aika lailla niistä kohdista. Korvat jätin Sintillä vielä pitkiksi, sillä rouvan toinen korva yrittää nousta pystyyn, jos siinä on kovin lyhyt karva.

Pennut (Dieseliä lukuunottamatta siis) ovat nyt parisen viikkoa asustelleet omissa kodeissa ja kuulemma on mukavasti mennyt kaikilla

Diesel siis vielä etsiskelee omaa kotia. Kyselyitä on tullut ihan kiitettävästi, mutta kun tein muutama vuosi sitten päätöksen tietyistä myyntiehdoista (en siis harrasta osamaksukauppaa, sillä mielestäni eri rahoitusyhtiöt ja pankit hallitsevat maksuajan myöntämisen paremmin kuin me yksityiset ). Diisseli näyttää mielestäni aika lupaavalta ja toiveissa olisikin löytää sille edes himpun verran koiraharrastuksista kiinnostunut koti. Ja hyvin tuntuu aika kuluvan tuolla nuorisolla keskenään, silä Sissi ja Diisseli ovat kuin paita ja peppu! Poitsu on luonteeltaan melko rauhallinen ja moneen kertaan olenkin miettinyt, että jos olisi kyseessä tyttö, niin tuskinpa pentu lähtisi maailmalle lainkaan. Poikaa sen sijaan en tähän huusholliin enää ota, sillä kyllä niin paljon on tilanne rauhallisempi kun ei ole ketään kuumakallea vonkaamassa silloin kun tytöillä on juoksut

Ammuntapuolella on nyt pari viikkoa ollut hiljaiseloa, Suomisarja loppui meidän Sekajoukkueen osalta ja sijoituttiin viidenneksi, IU:n ykkösjoukkue sen sijaan karsii vielä noususta mestikseen. Toissa viikonloppuna käväisin Härmässä karsintakisoissa ja oli tosi mukava ampua kisaa, kun naisten sarjassa oli niin paljon osanottajia (taisi olla ainakin 20), vaikka hieman aikainen herätys harmitti (lähdin kotoa hieman klo 5 jälkeen). Oma kisa meni taas hermoilun piikkiin kun heti ekaan sarjaan piti söheltää pari seiskaa, mutta loppu meni paremmin ja pääsin jopa finaaliin tuloksella 361. Finaalissa sitten taas jännitys iski päälle ja täys fiasko - 4 x 7 ja 1 x 6, joten eipä jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, finaalin tulos 85,5p ja sijoitus 7. Paulalla sen sijaan 24-sarjan kisa meni hienosti ja tuloksena voitto 0,1p erolla kakkoseen. Ensi viikonvaihteessa on sitten aluemestaruuskisat Jurvassa, toivotaan, että silloin menisi mullakin edes hieman paremmin, erä ainakin alkaa ihan inhimilliseen aikaan klo 13 paikkeilla.

Sukkatehdas pyörii edelleen ja uuden vuoden aikaan tein Joannalle mekon ja nyt sain jokin aika sitten valmiiksi tämän taulun, jonka lupasin antaa tosin vasta kansalaisopiston kevätnäyttelyn jälkeen asianosaisille

Niin ja vielä näin myöhässä - Onnittelut Paulalle ja Sepille 31.12. johdosta  Kihlajaiskaffit on tosin vielä juomatta....

Kovinpas on tullut laiskasti kirjoiteltua kuulumisia, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten ole ehtinyt oikeastaan koneella käydä kuin s-postit lukemassa ja sekin epäonnistuu aina välillä, kun yhteydet ei toimi

Joulu oli ja meni ja saimme todella mukavia jouluvieraita sillä taisi olla moneen vuoteen eka jouluaatto, kun koko porukka oli paikalla ja nythän paikalla oli myös niitä uusia perheenjäseniä . Ville, Mia ja pikku-Joanna (joka tosin virallisesti saa nimensä vasta runsaan viikon kuluttua) tulivat aatonaatonaattona ja Paula ja Seppo aatonaattona. Säät eivät vaan oikein jouluvieraitamme suosineet, sillä pakkasta oli lähes 30 koko ajan ja eipä tuo lämpötila tahtonut oikein täällä sisätiloissakaan kovin korkealla olla.

Tässä jouluaattona Tuula-mummun ja Heikki-papan luona otettu neljän polven kuva

Pikkuneiti taisi kyllä varastaa sen suurimman huomion ja kyllä täytyy myöntää, että aina vaan harmittaa enemmän tuo välimatka. Näin talvikeleilläkun ei Savonlinnassa ihan päiväkahvilla käväistä. Yritin kyllä varovasti vihjailla, että eikö tuosta Isojoen ja Porvoon välimaastosta voisi ajatella tulevaisuudessa uutta asuinpaikkaa . Joulupäivänä pakkanen onneksi hieman hellitti eikä tuntunut ihan niin kamalalta päästää nuorisoa matkaan, kuin jos olisi mittari edelleen huidellut kolmissakymmenissä. Villen perhe lähti siis Porvooseen ja Paula & Sepi (+Milli) "koskelle". Tapanina käväisi myös mukavia vieraita, kun saimme Maijun kanssa sen verran miesten kiireitä rajoitettua, että Vesku ja Jyrki tapasivat toisensa lähes 30 vuoden tauon jälkeen! Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei ihan niin pitkää aikaa mene!

Meillä oli joulun ajan poikkeuksellisen ahkerassa käytössä normaalisti lähes käyttämätön olohuone, sillä ruokailtiin ja kahviteltiin siellä, kun keittiössä majaili yhteensä 11 koiraa, Jumbo, Sintti, Milli, Laku, Emma, Sissi sekä Bisse neljän pentunsa kanssa. Välillä nelijalkaiset hieman protestoivat, kun jäivät mielestään kovin huomiotta, mutta uskomattoman rauhallisia ne kuitenkin olivat, vaikkei pakkasen ulos voinut mennä kuin välttämättömille asioille. Arja oli tehnyt Jumbolle aivan ihanat tossut ja vaikka itse olen ollut vähän sitä mieltä, etten tossuja koirille pue, niin kyllä nyt olen mielipiteitäni joutunut tarkistelemaan, sillä jopa Jumbo kävelee neljällä jalalla ulkona kun on tossut jaloissa. Tossut olivat käytössä myös Emmalla ja niinpä sainkin Arjalta sitten vielä toisetkin tossut, joten nyt ei varpaita palele. ISO KIITOS VIELÄ KERRAN ARJA!!

Maanantaina Heidi ja Ville tulivat hakemaan Bissen kotiin, sillä rouva päätti joulun edellä, että nyt saa tissien pureskelu riittää. Pennut kun söivät jo täysin kiinteä, nin en kyseenalaistanut Bissen päätöstä. Jumbo ja Emma saavatkin nyt jakaa vastuun pikkuipanoiden kouluttamisesta ja hyvin näyttää homa toimivan. Sissin kanssa en uskalla pikkupentuja pitää ilman valvontaa, sillä kokoeroa on kuitenkin niin paljon ja Sissi saa välillä sellaisia hepuleita, että siinä jää pienet jalkoihin.

Tässä vielä kasa jouluksi tehtyä (sukkatilauksia en taida ottaa vastaan ennen kuin vasta ensi syksynä, sen verran tuli noita tehtyä että myönnän että nyt vähän jo sukan kutominen tympii, "myyntisukathan" puuttuvat kuvasta, joten kokonaismäärä oli aika paljon vielä isompi...)

Eilen tuli käytyä Jalasjärvellä Välipäiväkisoissa ja en nyt kyllä oikein tiedä että mitä pitäisi tehdä, kun hommasta ei tule yhtään mitään! No tulos oli 361, joten ihan OK, mutta kun ammunta takkuaa muuten miten sattuu, seiskoja tulee ihan liikaa ja tasapaino on totaalisesti kadoksissa, kun tuntuu että seison koko ajan niin, että varpaat on ilmassa. Kai sitä vaan pitäisi investoida kunnon ampujainkenkiin, mutta kun ei harrastuksen tällä tasolla millään viitsisi laittaa rahaa kiinni moiseen. Eilen ilalla kyllä jaettiin vapaa-aikalautakunnan stipendit urheilijoille ja mullekin oli siellä ihan mukavan kokoinen shekki, mutta taitaapi mennä ne rahat parempaan tarkoitukseen eli koiranruokaan

Sissin rekkarit kolahti postilaatikkoon ja tosiaankin neitokainen oli merkitty urokseksi . Piti tietenkin heti tarkistaa, että olinko itse tehnyt mokan, mutta kyllä pentueilmoituksessa oli ihan oikea sukupuoli. Soittelin kennelliittoon ja lähetän paperit takaisin ja sieltä pitäisi tulla uudet tilalle. Virkailija korjasi tiedostoihinsa heti, mutta toivotaan että tieto päivittyy myös KoiraNettiin.

Bissen pennut syntyivät 19.11., 2 mustaa tyttöä, musta poika ja punainen poika. Synnytys sujui todella helposti ja kaikki neljä pentua olivat maailmassa alle tunnissa. Itselleni oli pienoinen yllätys, että sieltä tuli neljä pentua, sillä vatsa ei mikään kovin iso ollut. Bisse on hoidellut vauvojaan todella hyvin ja vasta nyt tällä viikolla se on muutamaan kertaan löytynyt olohuoneen sohvalta makailemasta. Se sohvahan on kiellettyä aluetta, joten laitoin pentuaitaukseen katon, joten nyt on vaan tyydyttävä joko pentulaatikkoon tai laatikon ulkopuolella olevaan peittoon. Aika usein mamma löytyykin peiton alta, mutta kun ipanat alkavat kitistä, äippä on välittömästi hoitamassa. Säät ovat olleet niin viileät ja meillä ei tämä oma lämmityskään toimi ihan moitteettomasti, joten olen antanut lämpölampun olla vielä päällä, niin ei tarvitse murehtia että pentusten tulisi kylmä.

Viime lauantaina oli Isojoella Rovastikunnan varhaisnuorten toimintapäivä ja oltiin Marjukan kanssa sovittu, että yksi kohde olisi ampumarata ja nuoret saisivat kokeilla ilma-aseammuntaa. Jorma onneksi oli lupautunut avustamaan ja ilman häntä ei kyllä hommasta olisi mitään tullutkaan, sillä muutaman tunnin aikana radalla kävi n 25 nuorta ja lähes kaikki onnistuivat saamaan jopa erittäin hyviäkin osumia tauluihinsa. Iso kiitos vielä Jormalle ja meikäläinen kyllä laittoi korvan taakse sen lupauksen, että häntä voi joskus pyytää muutenkin avuksi  . Kun viimeinen nuorten ryhmä oli lähtenyt ja sain jäljet radalta siivoiltua olikin jo kiire lähteä hakemaan Milliä Tuurista. Matti lähti mukaan ja ehdittiin jopa puolisen tuntia shoppaillakin ennen kuin "Onnenkylän Ostosparatiisi" sulki ovensa. Matti hankki itselleen joululahjaksi uuden kypärän ja hanskat. Meikäläisen ostoksena oli pitkävartinen jääskrapa, joten kovin kummoset ei meidän ostokset olleet. Poikettiin vielä Paulan ja Sepin kanssa kahvilla ja siellä ollessamme Villekin soitteli kuulumisia Savonlinnan kisoista. Villelle onnittelut ensimmäisestä Yleisen sarjan finaalipaikasta ja hyvästä finaalisarjasta!! Sunnuntaina oli Savonlinnassa vuorossa kivääri ja siellä mukana Villen lisäksi myös vesantolaiset. Kun tulimme kotiin, ihmettelin hieman koirien käyttäytymistä, sillä kukaan ei mielestäni huomioinut Millin saapumista millään lailla, ei edes Bisse eikä Sissi, joille Milli nyt kuitenkin on vieras koira. Milli tosin möllötti pari päivää ja ruoka kelpasi vain kädestä syötettynä, mutta tiistaina kuppi tyhjeni jo samaan tahtiin kuin muillakin. Milliä selkeästi aluksi harmitti se, että täällä se joutuu olemaan lauman alimmaisena, kun kotona sillä on Mosku alamaisenaan . Nyt ei enään ole mitään protestointeja ja rouva loikoileekin kuin kuningatar vanhalla paikallaan eli sohvan selkänojan päällä.

Sunnuntaina kävin Jurvassa kisoissa ja nyt on pakko myöntää, että olin tyytyväinen tulokseeni, 369. Ainut mikä jäi harmittamaan oli se ainut 7, sillä JOS se olisi ollut edes 8, niin tulos olisi alkanut 37... jos ja jos. Edellinen kisa oli Kankaanpäässä, jossa tulos myös 369, joten nyt on kuitenkin tuo 9:n ka säilynyt jollain lailla.

Käsitöistä sen verran, että sukka- ja pipotehdas pyörii ja tilaussukat olen onneksi saanut kaikki tehtyä mitä lupasin jouluksi toimittaa, nyt puuttuu enää oman porukan sukista muutamat. Ristipistotyönikin sain valmiiksi, nyt on enää se ongelma että mitä siitä teen. Yksi ajatus kyllä on ollut mielessä, mutta ennen sen toteutusta täytyy hieman leikkiä salapoliisia . Sekin on vielä avoimena että teenkö siitä taulun seinään vai tyynynpäällisen, mutta mikäli suunnitelmani toteutan, niin tässä on vielä muutama vuosi aikaa miettiä. Uusi ristipistoprojektikin on vireillä ja sen valmistumiseen meneekin sitten muutama vuosi. Tässä nyt kuitenkin tämä tekele:

Bissen vatsa kasvaa edelleen ja uskoisinpa että loppuviikosta ehkä saadaan pentusia maailmaan. Vielä vatsa on kovin ylhäällä, joten pariin päivään ei kannata ainakaan mitään vielä odotella. Tänään olis tarkoitus laittaa pentuaitaus kuntoon olkkariin ja siirtää Bisse jo ensi yöksi sinne nukkumaan. Ja saa sitten tuleva äippä muutenkin alkaa viettää ne ajat olkkarissa, kun en itse ole kotosalla, niin eivät muut sitten häiritse jos alkaa olo tuntua tukalalta. Sissi on vihdoinkin (ainakin osittain) tajunnut, että hänellä on porttikielto Bissen maitobaariin ja yrittääkin kumota sitä yllätyshyökkäyksillä ainoastaan silloin kun Bisse nukkuu . Sissi on myös keksinyt uuden, omasta mielestään kivan, leikin. Kun joku kulkee keittiön portista, neiti on salamana paikalla ja livahtaa portin raosta eteiseen, sitten täysillä eteisen toiseen päähän ja siinä "hidastetut pinseripyörähdykset" ja vauhdilla olohuoneeseen. Neiti tulee kyllä heti takaisin kun sitä kutsuu, mutta miesväen kanssa tuo homma on nyt lähes jokakertaista kun joku portista kulkee. Mun kanssa tuota ei harrasteta, sillä neiti on aika hyvin oppinut "odota"-sanan ja istuu kiltisti paikoilleen odottamaan siksi aikaa kun itse portista kuljen. Iltaisin Sissi on huomannut kuinka porukka linnoittautuu sohvalle isännän ympärille, kun Vesku alkaa katsella telkkaria ja osaa jo itsekin hakea huomiota sen verran voimallisesti, että hyvin pian pääsee kainaloon nukkumaan, tässä hieman kuvamateriaalia. Kuvassa ei näy kuin tämä kaksikko, mutta jalkojen välissä nukkui kuvanottohetkellä lisäksi Emma ja nilkkojen päällä Laku, en vaan viitsinyt alkaa isännän haarojen väliä kuvaamaan .

Eilen oli Jyväskylän KV-näyttely ja meiltä oli ilmoitettuna sinne Laku ja Jumbo. Pääsin mukavasti Elinan ja Sepon kyydissä - kiitos vielä! Apinoita oli 13kpl ja ainoastaan kahdelle urokselle ja yhdelle nartulle tuomari jakoi ERIn, Paulan kasvateista Desi NUK EH1, Laku AVK EH1 ja Milli VAK EH3. Kääpiöpinsereitä taisi olla yli 60 ilmoitettuna ja väriskaala näkyi olevan käytössä lähes kokonaan, Jumbolle VEK EH2. Jumbon vatsan seutua hieman tutkiskelin huolestuneena, sillä rouvahan oli lauantaina käynyt varkaissa ja syönyt kokonaisen lintujen talipallon! Eilen sitten pariin otteeseen piti oksentaa jyviä! No arvostelu oli kuitenkin hyvä ja Petru Muntean löysi kyllä juuri ne ongelmapaikat, mitkä itsellänikin on Jumbon suhteen tiedossa . Ja jälleen kerran, Jumpsu sai kiitosta mm. hyvistä hampaistaan  Elinan sammareille: Rocky VAK ERI- ja Olga VAK ERI3

Muista harrastuksista vielä sen verran, että olin lauantaina Kankaanpäässä itse kisaamassa ja kerrankin voin sanoa että olin LÄHES tyytyväinen tulokseeni, vain yksi seiska ja tulos 369 eli vain kolmen pinnan päähän omasta ennätyksestä! Ehkäpä mä vielä joskus opin hallitsemaan nämä kisahermoni ja pystyisin jättämään nuo seiskat ja kasit pois (toivossa on hyvä elää, sano lapamato...)

Tapahtumia on ollut jos jonkinlaisia, jos nyt edes muutaman yrittäisi kirjata ylöskin

Tärkein ensin eli isännän kanssa ollaan isovanhempia  Villen ja Mian prinsessa syntyi pyhäinpäivänä, painoa 3764g ja pituutta 51cm. Hieman täällä jo oltiin huolestuneita kun mitään ei alkanut kuulua Savonlinnan suunnalta ja kaksi viikkoa oltiin jo "myöhässä", mutta kaikki kuitenkin meni hyvin. En tule kauheasti vauva-asioita täällä kertoilemaan, sillä ne asiat kuuluvat vain ja ainoastaan vanhemmille, mutta sen verran on sanottava, että ihan mukavalta tuntuu . Harmi vaan kun ollaan niin turkasen kaukana, että katsomaan ei ihan heti pääse, kun täältäkään ei voi olla kovin montaa tuntia poissa kerrallaan. Hurjan paljon Onnea vielä täältäkin kautta tuoreille vanhemmille

Sitten hieman "arkisempiin" asioihin  Bisse tuli mammalomalle viime sunnuntaina. Vatsa pullottaa kivasti ja arvioisin että siellä 2-3 pentua köllöttelee, toivotaan että olisi kolme, ja mielellään tyttöjä  . Bisse on kyllä tosi kiva tyttö, jälleen se kotiutui välittämästi ja ainut pieni ongelma on Sissin kanssa, sillä Emmahan on vähitellen alkanut lopettaa imettämistä ja pakoilee naskalihampaita aika usein sohvalla, ja ilmeisesti Bissen tueva maitobaari jo tuoksahtaa Sissin nenään lupaavalta, joten arvaatte varmaan minne pikkuneiti yrittää koko ajan. Onneksi Bisse kuitenkin antaa palautetta moisesta tungettelusta, mutta nimensä mukaisesti Sitkeä Sissi ei hevillä luovuta ja myös Bisse viettää aika paljon aikaansa muualla kuin lattiatasossa. Bisse asustaa nyt vielä toistaiseksi muiden joukossa, mutta viikonloppuna siirrän sen öiksi ja niiksi ajoiksi kun en itse ole kotosalla, olkkariin.

Sissi kasvaa vauhdilla ja rakkaalla lapsella on monta nimeä, tätä nykyä nimet van eivät ole niitä kaikkein mairittelevimpia, sillä aika usein kuuluu sellaisia kommentteja kuin  "Perhana irti mun sukasta", "Pirun vamppyyri" , "Riiviö" ja Matin suusta kuuluu aika usein "Saakelin Jalkapallo", joten kyllä tuosta ipanasta taitaa ainakin samanlainen Duracell-mopo tulla kuin äitinsäkin, joka on taas alkanut saada jokailtaisia mopsihepuleita jolloin muiden on paras pysyä pois alta. Pikkuneiti täyttää ensi sunnuntaina 8 viikkoa ja oli puhe että Elina tulee josssain vaiheessa laittamaan neidin sirun paikoilleen, niin saadaan sitten laitettua paperitkin Kennelliittoon menemään. En ole tuon rekisteröinnin kanssa pitänyt mitään kiirettä, kun neiti ei ole minnekään lähdössä, siru kun on paljon mukavampi laittaa hieman isommalle pennulle. Kunhan nyt siihen mennsssä saadaan rekkarit, kun pitää ekoille rokotuksille mennä

Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Jyväskylän näyttelyyn Lakun ja Jumpsun kanssa, apinoita muistaakseni 13 ja kääkkiä vähän yli 60. Bissellä on sunnuntaina 56vrk ekasta astutuksesta, joten jos tuleva mamma näyttää aamusta levottomalta, niin silloin meidän reissu peruuntuu, muuten ollaan kyllä lähdössä kehään pyörimään, sillä myös Milli ja Desi ovat tulossa sinne ja mikäli Millin juoksu on alkamassa, niin se matkustaa sitten luultavasti mun kyydissä Isojoelle. Millin "isoveli" Mosku oli loukannut jalkansa ja joutuu viettämään suurimman osan ajastaan sisällä, joten se tuskin tarvitsee viehkeältä tuoksuvaa naikkosta kiusaajakseen

Isojoen ilma-asekisat 29.-31.10. saatiin jälleen kerran käytyä ja kolme päivää tuli "asuttua" radalla. Iso kiitos kaikille talkoolaisille ja kaikkein suurin kiitos tädilleni Katrille, joka jaksaa vuodesta toiseen hoitaa puffetin ja valmistaa valtavan määrän omatekoisia palkintoja arpajaisiimme. Ihan kiitettävästi oli osallistujia ja se on nyt huomattu, että kisojemme osallistujista suurin osa on aikuisia ampujia. Onko niin, että junut eivät oikein vielä tähän aikaan alkukaudesta ole ehtineet ampumaharrastuksen pariin, vai alkaako käydyt lakiesitykset yms sääntöjen kiristämiset vaikuttaa nuorten harrastajien määrään. Todella harmi jos näin on, sillä kyseessä on kuitenkin todella hieno harrastus ja sellainen laji, jossa se kärsivällisyys ja hermojen hallinta kehittyvät kun tuloksia ei hosumalla saa aikaan. Viime maanantai-illalla kävin Lapualla Pohjanmaan aluejaoston kokouksessa/pikkujoulussa ja Teijo taisi testamentata mulle ei vaan paikkansa jaostossa vaan myös sihteerin pestin ensi vuodelle. Matkat oli aika mielenkiintoisia, sillä Mikko kun asensi mulle autoon lisävalot, niin jokin juttu alkoi kenkkuilla, sillä valot kyllä menivät päälle, mutta eivät kytkeytyneetkään ollenkaan pois, joten eipä auttanut kuin ajella lyhyillä koko matka, muuten olisi kyllä vastaantuijat moittineet ja kunnolla, no onneksi asennuksella on kuulemma "takuu"

Eilen aamulla saatiin lunta aika runsaasti ja päivään kuuluikin sitten sekä lumenluontia, että auton vetoa. Tänään pitäisi käväistä kylillä ja lunta tupruttaa taivaan täydeltä tällä hetkellä, joten taidanpa tehdä reissun polkupyörällä. Vesku on nimittäin "mun" autolla töissä, kum Alposta meni ilmeisesti pyörän laakeri. Mikon Hopeanuoli olis kyllä pihassa ja Mikko sen eilen kiskoi lumihangesta esiinkin, mutta kun siinä on ne kesätossut alla, niin enpä taida päästä pihasta lähtemään sen kanssa, sen verran on liukasta, että se eilenkin pyöritti vaan tyhjää eikä suostunut omin avuin liikkumaan ilman ongelmia

Sain eilen valmiiksi valokuvasta tehdyn ristipistotyön ja tarkoitus olisi se vielä neuloa häkinpeittoon kiinni.

Äiti on ahkeroinut  tyynyjen (ristipistoa ja nukittamalla) kanssa ja joskus sanoin hänelle että minähän huolin ristipistolintutyynyjä vaikka kuinka, ennestään on hänen tekemänsä punatulkku- ja talitinttityynyt. Toissapäivänä sitten sain kunnon lintuparven  KIITOS!!

Sissi -neiti täytti eilen neljä viikkoa ja täytyihän sitä synttärikuva ottaa. Ipana tosin ei tahdo pysyä paikoillaan, joten tyytyminen istumakuvaan

Sissillä alkaa siis vauhtia pikkuhiljaa löytyä ja ipana viilettää pitkin pentuaitausta, tosin välillä vielä muksahdellaan selälleen, mutta nyt jo päästään itse suht helposti ylös . Aidan läpi käydään välillä tutustumassa myös muihin koiriin ja varsinkin Jumbo ottaisi naperon kyllä heti hoitaakseen. Sintti sen sijaan suhtautuu ihan samoin kuin kaikkiin muihinkin pentuihin, eli murinaa tulee ja jos liian lähelle tullaan niin saattaa jopa näpsäistä. Sinttihän ei ole koskaan tykännyt sen enempää muista koirista kuin pennuistakaan, se on aina ollut sellainen oman tiensä kulkija ja juuri isännän kanssa juteltiin, että se varmaan nauttisi eniten olostaan perheen ainoana koirana. Harmi vaan, kun rinsessan toiveita ei voida kuunnella joten möllötelkööt omissa oloissaan niin paljon kuin tykkää silloin kun muiden seura ei kelpaa. Omat pentunsa se on aina hoitanut suht hyvin, mutta sen jälkeen kun se on pentunsa vieroittanut, on lastenhoito siirtynyt sujuvasti Jumbon huoleksi, se kun on aina valmis siihen hommaan. Jännästi nuo koirat kyllä tilanteesta ovat selvillä itsekin, sillä Emmaa ei yhtään häiritse jos Jumbo viihtyy pentuaitauksen luona, mutta jos Sintti kävelee siihen suuntaan, Emma siirtyy aina aidan ja Sintin väliin, joten se ei edes halua päästää sitä pikkuisensa lähelle. Parin viikon kuluttua täytyy sitten alkaa totutella siihen, että Sissi voisi pikkuhiljaa viettää aikaansa myös keittiössä vapaana, joten siihen mennessä Sinttikin saa luvan oppia siihen, että neiti kuuluu laumaan ja piste!

Säät on olleet nyt tosi viileät ja aika hurja tuuli käy nytkin joten Jumbo saa "jähmettymiskohtauksia" vähän väliä. Eilenkin se reppana seisoi keskellä pihaa täysin suorilla jaloilla eikä voinut liikkua minnekään, kun en päästänyt sitä takaisin sisälle ennen kuin  kaikki olivat käyneet pellolla asioillaan. Jumbon asioimista ei kyllä tarvitse kauaa odotella, salamana pellolle, kyykähdys ja pyllistys ja ei kun menoksi kohti ulko-ovea. Laku sitä vastoin haaqveilee ja nuuskuttelee välillä 20 min ennen kuin sopiva vessa löytyy. Jumbon kanssa ollaankin tehty sitten erikseen muutamia pyörälenkkejä niin tulee edes hiukan liikuttua. Emmaa en ole vielä lenkille vienyt, sillä juuri tuon kolean sään vuoksi pelkään hieman ettei vaan meijeriosastoon iske tulehduksia, kun ei kuitenkaan ole kuin yksi pentu tankkeja tyhjäämässä. No Sissihän hoitaa tyhjäyksen kyllä antaumuksella, sillä neiti ei edelleenkään oikein suostu syömään kiinteää ruokaa. Tänään sain ehkä hieman enemmän menemään kuin eilen, joten suunta on kuitenkin oikea ja meneepä edes vähäsen.

Lauantaina kävin avaamassa ilma-asekauden Ilmajoen Lokakisoissa ja oikeastaan olin aika tyytyväinen, sillä ainoastaan yksi sarja meni huonosti, sillä ammuin kolmannen sarjan ekaan tauluun ekan laukauksen kutosen ja se valkoinen "kärpänenhän" kummitteli silmissä sitten koko ajan ja sillä viidellä laukauksella sain kasaan vain 40 pistettä.  Tulos oli kuitenkin 359 eli jäi vaan pisteen ysin vauhdista, joten pakko olla tyytyväinen (sarjat 91,89,84 ja 95) ja sijoitus kakkonen.

Emmalla on vielä suunnilleen viikko jäljellä laskettuun aikaan ja jännityksellä odotellaan ja toivotaan, että vatsassa olisi enemmän kuin yksi mopsivauva. Yhden kanssa kun saattaa synnytys hankaloitua, jos ainokainen kasvaa kovin isoksi. Vielä en ole tulevaa mammaa siirtänyt olkkariin nukkumaan, kun on ollut vielä niin rauhallinen ja mukavampi olla muiden kanssa kuin yksikseen.

Bissekin aloitti juoksunsa ja käyn alkuviikosta hakemassa neidin tänne ja seuraavana viikonloppuna luultavasti mennään Edin luo treffeille. Vähän menee aikataulut päällekkäin tuon Emman lasketun ajan kanssa, mutta onneksi Roosa lupautui tulemaan avuksi siksi aikaa kun olen astutusreissussa niin ei tarvitse jättää Emmaa yksin

Niin se vaan syksy jälleen tuli ja ampumaharrastuksessakin palataan vähitellen sisätiloihin. Eilen illalla kokoonnuttiin sisäampumaradalla ja suunniteltiin tulevan ilmakauden ohjelmaa. Syksyllä ammutaan jälleen seuran omaa sarjakisaa ja lokakuun lopulla on sitten perinteinen Isojoen ilma-asekisa. Kesän aikana ammuin jonkin verran ruutia ja vapaapistoolilla tuli käytyä jopa kolmissa kisoissakin. Viime viikonloppuna kävin ensin perjantaina Toijalassa ampumassa vapaapistoolia ja olosuhteet oli aika haastavat, tuuli aika hurjasti ja vettäkin sateli aina välillä, joten olin ihan tyytyväinen, kun kaikki laukaukset löytyivät taulusta, myös se yksi "OHO-laukaus"  joka karkasi totaalisesti . Lauantaina sitten ammuin elämäni ekat kisat vakiossa ja urheilupistoolissa, kun sain Villen aseen lainaksi. Mun oma "idän ihme Bajkal" kun ei ole koskaan oikein toiminut moitteettomasti ja sillä ei viitsi kauheasti kisata, kun ase on enemmän häiriössä kuin toimintakunnossa, varsinkin viileällä säällä. Kisa meni oikeastaan ihan ok ja jännityksestä huolimatta tulos oli juuri sitä mitä olen harjoituksissakin ampunut eli hitaat menee hyvin, mutta nopeat sarjat sitten päin honkia  Vakiossa varsinkin 10 s sarjat meni ihan hosumiseksi ja Urheilupistoolin kuviossa löytyi kyllä ihan hyvät kasat taulusta, mutta kun se kasa oli koko ajan ihan väärässä paikassa. Säädin aseen kouluosuuden jälkeen samoin kuin olen säätänyt harjoituksissa sisäradalla ja ilmeisesti luonnonvalo kuitenkin taittaa ihan eri lailla taululle kuin lampun valo, koska nuo säädöt meni ihan metsään, mutta oppia ikä kaikki - ensi vuonna ollaan viisaampia jos kisoihin uskaltaudun.

Meinaan kurkkujen säilöminen! Mulla nimittäin tuli kyllä niin valtavasti avomaankurkkua, että ihan meinas olla ongelmia mihin saa purkit mahtumaan. Mattihan teki mun kurkuille pari puolisen metriä leveää ja 2,5m pitkää lavaa ja niihin istutin vajaa pari pussillista siemeniä. Lähes kaikki siemenet iti ja taimia tuli yli oman tarpeen, joten niistä osa sai uuden kodin naapurista ja osa äidin kurpitsapenkistä. Tuo kesä kun oli niin lämmin, niin kurkkuja alkoi muodostua heti ja penkissä oli tuskin lainkaan niitä "koiraspuolisia" kukkia. Ihan kaikkia poimimiani kurkkumääriä ei ole tullut laitettua ylös, sillä aika suuri osa on syöty kuorittuna leivän päällä, mutta oman kirjanpidon mukaan jos sieltä vielä noin 3 kg tulisi, niin 80kg ainakin on penkki tuottanut, eikä mitään pikkukurkkuja, isoin painoi 668g! (oli tosin jäänyt edellisellä poimintakerralla huomaamatta ja siksi ehti niin isoksi). Joten eilen kun viimeisiä etikkaliemiä kiehuttelin, päätin, että tulkoot halla jos tykkää, en ala penkkiä peitellä. Kurpitsat otin pois penkistä jo aikaisemmin ja maanantaina sain Matilta aika kuvaavan kommentin, kun hän tuli syömään lihamakaronilaatikkoa ja totesi hetken ruokaa katseltuaan, että "on sitte näköjään pitäny tännekin tunkea kurpitsaa". No ihan pikkusen laitoin... ja olihan siellä parin kesäkurpitsan lisäksi tietenkin myös sipulia, porkkanaa ja papuja... ja sunnuntaina syötiin sosekeittoa, joka oli tehty kurpitsasta, munakoisosta ja porkkanasta - jostain kumman syystä meillä pojat meni eilen suoraan koulureissusta mummun luo syömään. Miksiköhän! .  Pari viikkoa sitten sain myös vihdoin ne Elinan matot valmiiksi ja tein loppuloimesta taas yhden pätkän arpapalkinnoksi tuleviin syksyn ampumakisoihin. Nyt pitäisi jossain vaiheessa käväistä hakemassa uutta loimilankaa, että saisi vielä katan luotua ja puihin, niin saisi vielä muutaman metrin valmista ennen kuin tulee liian kylmä tuolla mun "pajassa". Kuteita sain taas Aunelta lisää vaikka kuinka paljon, kun Titin kotiinvientireissulla poikettiin äidin kanssa Somerolla, joten värkit ei ainakaan lopu kesken!

Asta-neiti muutti noin viikko sitten Roosan luo ja Pimu-apinan kaveriksi. Kyseinen parivaljakko (Asta ja Pimu) on tänään meillä hoidossa ja aamusta oli hetken menoa ja meininkiä, kun pikkuneiti yritti saada muita innostumaan ja leikkimään kanssaan. Nyt on hiiren hiljaista, kun kaikki löhöilevät jossain sohvan nurkassa.

Emman vatsanseutukin on alkanut osoittaa pyöristymisen merkkejä ja on melko varmaa että mopsipentuja on tulossa. Kovin montaa pentua tuskin tuossa vatsassa on, mutta toivotaan että edes 2-3, ettei jäisi yhteen kappaleeseen, sillä ainokaiset pennut kun tahtovat olla sitten sen verran isoja että synnytys ei ehkä sujukaan ongelmitta. Itse tuleva äippä on aivan outo käytökseltään, ei ole nimittäin pariin kolmeen viikkoon saanut mopsihepuleita lainkaan ja istuskelee vaan ja haaveilee.

Paula ja Sepi käväisivät viime viikolla ja Millin kaksi pentua lähtivät täältä käsin sitten uusiin koteihin. Oli muuten tosi reippaita pikkuapinoita. Milli sen sijaan oli aika hmmmm mielenkiintoisen näköinen, kun oli pudottanut pentujen jäljiltä kaikki karvansa

Viime viikonloppuna Vesku sai kasvihuoneen sellaiseen kuntoon, että vihdoinkin sain istuttaa sinne nuo ylisuuret taimet. Mullahan tuli sellainen pieni ajatuskatko ja kun laitoin tomaatinsiemenet multan keväällä, laitoin tyhmyyksissäni myös kurkut samaan aikaan multaan ja nehän ehtivät venähtää vaikka kuinka pitkiksi keittiön ikkunilla. No, kasvihuoneesta puuttuu vielä ovi ja nurkista pääsee tuuli sisälle, mutta jos ei pakkasta ole tulossa, niin kasvit pärjäävät siellä ihan hyvin toistaiseksi. Kurkuntaimia oli 15 ja lisäksi 25 tomaattia, 6 mangoa, 4 chiliä ja 5 paprikaa. Äiti tuli onneksi maanantaina auttamaan kurkkujen kanssa, joten saatiin ne jollain lailla yhtenä palasena huoneeseen ja nyt ne näyttävän voivan "olosuhteisiin nähden hyvin". Keskiviikkona laitoin ulos vielä 2 kesäkurpitsaa, 2 kurpitsaa ja 2 melonia ja istutettiin siinä sitten vielä perunatkin sekä meille, että äidin ja isän luo. Meillähän ei perunamaa ole kuin postimerkin kokoinen ja tarkoitus on että saa maalta kaivaa suoraan kattilaan, ei talvisäilytystä varten. Sipulinsiementä on ilmeisesti tänä keväänä aika hankalasti saatavilla, sillä Isojoelta ei taida löytyä enää ollenkaan ja Vesa toikin Kankaanpäästä jonkin verran tavallista, puna- ja salottisipulinsiementä.  Ne istutin eilen ja laitoin samalla maahan myös hieman porkkanaa, punajuurta, tilliä, salaattia, lanttua ja hernettä. Maata jäi vielä vähän vapaaksi, joten josko ensi viikolla ehtisin käymään Kauhajoella, niin hankin vielä hieman sipulia lisää! Nyt on ollut monta päivää niin ihanan lämmintä, että on ollut tosi kiva touhuilla ulkona, ensi viikolla ilmeisesti sää viilenee.

Koirat ovat nauttineet täysillä lämmöstä ja pentujen kanssakin on ollut mukavaa viettää aikaa ulkona. Vanha koirien sohvanraato on ollut hyvässä käytössä ulkona makuualustana, ja varsinkin Jumbo on nauttinut aamuisin, kun siihen paistaa aurinko täysillä.

Isojoella oli perinteinen keväinen mätsärikin helatorstaina ja oli tosi kiitettävästi taas kääkkäporukka lähtenyt liikkeelle. Eikä kenenkään tarvinnut lähteä kotiin tyhjin käsin, sen verran oli järjestäjä eli Isojoen Kennelkerho taas saanut lahjoituksena palkintoja että kaikille jäi varmaan ihan mukava mieli päivästä kun sääkin vielä suosi. Ja kääkäthän jyräsivät oikein kunnolla kehissä, sillä jokaisen pienen kehän voitti kääpiöpinseri, Pienten pentujen sinisten ykkönen oli Mila, Pienten Pentujen punaisten ykkönen Chili, pienten sinisten ykkönen Saisa ja Jumbo nelonen, Pienten punaisten ykkönen Pepe eli BIS-kehässä yhteensä 4 kääpiöpinseriä (kuvassa vasemmalta Saisa, Chili, Mila ja Pepe).

LopultaHelena T:n samojedi vei BIS-voiton, mutta Pepe hyvänä kakkosena ja Chili kolmas

Päivän päätteeksi kokoonnuttiin vielä kääkkäporukalla yhteiskuvaan, tosin valitettavasti taisi pari ehtiä jo poistua ennen kuvan ottamista. Vielä kerranomastakin puolestani OIKEIN PALJON KIITOKSIA KAIKILLE MUKANA OLLEILLE, oli tosi kiva päivä!

Lauantaina käväisin Mynämäen näyttelyssä Emman kanssa ja pakko se van on myöntää, että meillä on Erittäin Hyvä Emma  eli punaista nauhaa joka näyttelystä. Päivä oli todella kuuma ja aika monella mopsilla tuntuikin olevan tarvetta viilennykseen, Emma sen sijaan ei kauheasti kuumaa moiti, taitaa raukka luulla siinäkin asiassa olevansa kääpiöpinseri jonka kuuluu rakastaa kuumaa ilmaa . Näyttelyn jälkeen poikkesin Merjan luona kahvilla ja oli mukava nähdä Jami-mummoakin (RA's Jamaica Jane) pitkästä aikaa.

Tänään oli hieman haikeutta ilmassa, sillä pennuista kaksi lähti omiin koteihinsa, Hermanni Helsinkiin ja Niksi Maskuun. Charlie-poika sentään vielä jäi kotiin, sillä omaa kotia ei ole sille vielä löytynyt.

Tämän päivän ikäviin uutisiin kuuluu se, että kesän ensimmäinen kyy luikerteli pihassa, kyseessä oli n 15-20cm pituinen poikanen, joten melko varmasti lieroja on enemmänkin lähialueella. Hitsi vieköön, kun tuokin lieo oli niin pieni, että jos olisi ollut nurmikolla olisi ihan varmasti jäänyt näkemättä ja ollut melkoinen vaaranpaikka koirille. Onneksi oli pihahiekalla ja äiti sen näki meilläkäydessään, joten sen taival loppui siihen, kun se vahingossa törmäsi rautaharavaani. Anteeksi vaan kaikille, jotka ovat sitä mieltä, ettei olisi saanut tappaa, mutta minä kyllä riistän hengen jokaiselta joka meidän pihaan eksyy, metsässä saavat mun puolesta kulkea niin paljon kuin haluavat, mutta koska kyyn purema saattaa olla hengenvaarallinen pienelle koiralle, enkä nyt välttämättä haluaisi sen myrkkyhampaita omaankaan nahkaani, niin en koe kauheasti huonoa omaatuntoa teostani.

Lauantaina jatkettiin mätsärin merkeissä, sillä Kauhajoen Koiraharrastajat järjesti perinteisen vappumätsärin ja vein sinne koko koiraporukan. Roosa ja Milla tulivat mun kyydissä, joten mukaan lähti tarpeeksi käsipareja  Sää olisi saanut olla kyllä lämpimämpi, sillä sadetta saatiin niskaan ja lämpöasteita vain muutama plussan yläpuolella, joten varsinkin Jumbo paleli aika hurjasti. Jumbon lähtöä mietin kyllä pitkään, mutta päätin sitten kuitenkin ottaa mummelin mukaan, olkoot sitten vaikka autossa, jos oikein tulee kylmä. Ensin oli vuorossa JuniorHandler -kisa ja tytöillä menikin oikein hienosti, sillä Roosa pokkasi kisan voiton kotiin Sintin kanssa ja Milla sijoittui änkyrä-vänkyrä-Jumpsun kanssa neljänneksi . Pienissä koirissa päätettiin sitten että tytöt esittävät "omat koiransa" ja minä vien Emman ja Lakun kehään. Päivän väri oli enimmäkseen sininen, sillä ainoastaan Jumbo sai parissaan punaisen nauhan. Pienissä sinisissä sitten oli kolme "meikäläistä" mukana, Lakulle ei sijoitusta tällä kertaa tullut, mutta Sintti sijoittui hienosti ykköseksi, Emma Millan esittämänä kakkoseksi. Punaisissa Jumbo ei sijoittunut. BIS-kehässä kaikki palkittiin ja WAU mitkä palkinnot!!! Sintsu oli siis lopuksi BIS-8 ja tässä Sintin ja Emman palkintosaalis! Ruokaa on hetkeksi aikaa ja Huomatkaa mikä valtava BIS-ruusuke  

Eilen sunnuntaina sain mukavia agility-uutisia, sillä Riikka ja Jucu olivat kisanneet Seinäjoella ja varsinkin Jucun toinen kisa oli ollut erittäin onnistunut ja upea 0-tulos!  Onnittelut vielä! Riikkahan oli kisaamassa myös lauantaina "lainakoiran" kanssa, ja taisi mennä aika hyvin silloinkin

Itse kävin sunnuntaina Lapualla ampumassa ja äiti lähti reissuun mukaan, sillä ennen radalle menoa yritettiin etsiä Lapuan hautausmaalta äitin tädin hautaa, kun aikoinaan täti haudattiin niin pienellä porukalla ettei tainnut edes vainajan oma veli olla kutsuttuna ja kukaan ei oikein tiedä hautapaikan tarkkaa sijaintia. No vesisateessa siellä aikamme käveltiin ja etsittiin, mutta eihän me sitten kuitenkaan hautaa löydetty, joten täytyy ottaa jossain vaiheessa paikalliseen kirkkoherranvirastoon yhteyttä, josko sieltä löytyisi "kartta" avuksi. Ja itse ampumakisasta, kyseessä oli siis 50m:n pistooli ja no, tulos nyt oli mitä oli . Jos nyt jotain tekosyytä yrittää etsiä heikohkoon tulokseen, niin omasta vapaapistoolistani hajosi perjantaina  ilmeisesti iskuri ja mietin jo että pitääkö jättää koko kisa väliin, mutta onneksi Villen ase oli kotona, joten saatiin vaihdettua siihen mun kahva ja liipasinviritelmä, niin pääsin kisaan mukaan. Villellä tuo liipaisu on hieman herkempi kuin mun omassa aseessa, joten aika monta sellaista OHO -laukausta karkasi, mutta kaikki sentään löytyi taulusta (jos nyt edes jotain positiivista yrittää etsiä). Ja positiivinen yllätys vielä kisasta oli se, että kun kaikkien osallistujien kesken arvottiin gsm-puhelin, niin se matkasi mun mukanani kotiin  (harmi vaan kun ei ollut "kumisaapas", niin en sitä itselle ota käyttöön, en jaksa alkaa kyllä uutta puhelinta opettelemaan, mutta onpahan varapuhelin olemassa, jos pojilla tai isännällä puhelin hajoaa).

Tänään sitten Ebba lähti mammalomalta kotiin. Aamulla kun nostin sen oman kuljetusboksin eteisen lattialle, niin rouvahan syöksyi salamana sinne sisään ja parkkeerasi sinne niin ettei tullut pois edes syömään. Taisi aavistaa, että mikä reissu on edessä ja päätti, että hän ainakin sitten lähtee kotiin. Tehtiin Tiinan kanssa jälleen treffit "puolimatkan krouviin Raumalle ja kyllä oli Ebbuli iloinen kun Tiinan näki  Muutaman viimeisen päivänhän Ebba joutui valitettavasti viettämään suurimmaksi osaksi häkissä silloin kun en itse ollut kotosalla, sillä vaikka se itsekin oli jo sitä mieltä että nyt saa tissittäminen riittää, niin sillä oli kuitenkin tapana hypätä pentujen aitaukseen ja käydä tyhjäämässä niiden ruokakuppi ja tottakai ipanat yrittivät silloin heti käyttää tilannettä hyväkseen ja iskivät maitobaariin kiinni , joten mamma alkoi varmaankin olla aika tympääntynyt täällä oleskeluunsa.

Nyt alkaa pennuilla totuttautuminen siihen että ollaan koko lauman kanssa keittiössä vapaana ja vaan yöksi sitten laitan ne aitaukseen. Niin ja tänään käytiin ekaa kertaa myös ulkona! Hieman on kylmä tuuli, joten kovin kauaa ei oltu, mutta sen verran että alkuun on päästy!

Taas on tullut kovin laiskasti kertoiltua kuulumisia, mutta jos yrittäisi tärkeimpiä juttuja muistella

Suurin muutos tähän meidän arkeen on varmaan se, että isäntä aloitti työt Kankaanpään Aikuiskoulutuskeskuksessa ja vetää siellä LVI-alan koulutusta, joka kestää vuoden loppuun. Onneksi Mikolla on työharjoittelu menossa ja on täällä Isojoella päivät nyt vielä muutaman viikon, joten tuo lämpölaitoksen huolto onnistuu niin että Mikko käy siellä aamuisin ennen kuin aloittaa oman työpäivänsä tuolla hallilla, niin ei tarvi Veskun sinne ennen kukonlaulua rynnätä.

Ja sitten ammunta-asiaa: Vierumäellä käytiin ilma-aseiden SM-kisat 19.-21. 3. ja isojokisten tulokset löytyvät täältä http://personal.inet.fi/koti/iu.ammunta/amsm2010.htm joten en niihin sen tarkemmin tässä perehdy, ainoastaan vielä kerran Jyrkille hurjasti Onnea hienosta sijoituksesta! Mutta ihan pakko kuitenkin kertoa Paulan kisoista  Lauantaipäivänä oli kiväärissä Y ja N -sarjat ja N-sarjassa Paula ampui erittäin hyvän tuloksen 389 jääden vain pisteen päähän finaalipaikasta. Ja Sepihän ampui Y-sarjassa upeasti itsensä finaaliin sijoittuen lopputuloksissa 8.:nneksi  Sunnuntaina Paulalla oli N24 -sarjan kisa ja kerrassaan upea kisa, voimassa olevaa epävirallista SE:tä sivuavalla tuloksella 393 ykköspaikalta finaaliin 5 pisteen johtoasemassa ja päälle vielä hieno finaali, joten Paulan ensimmäinen henkilökohtainen SM-kulta oli tosiasia, noita himmeämpiä mitaleitahan hänellä alkaakin olla jo vaikka kuinka. Eroa seuraavaan tuli lopulta lähes 8 pistettä, joten vielä kerran ONNEA!!!!

Ja jos nyt vielä jatketaan hieman ammunnan asioita, niin meillä on käynnissä Isojoenmestaruusammunnat ja olen koko viime viikon viettänyt aika tiiviisti ampumaradalla, maanantaista torstaihin oli hurjaa vilskettä radalla ja suorituksia saatiin jo mukava määrä. Perjantaina oli vuorossa "akkojen" ilta ja vaikka osanotto oli aika harvalukuista, niin hauskaa oli senkin edestä, kun ammuttiin ilmahirveä. Tulokset ei päätä huimanneet, mutta ammuttiinpas kuitenkin ihan kaikkien sääntöjen mukaisesti, joten eivät ainakaan äijät pääse sanomaan että oltaisiin fuskattu  

Lauantainakin oli muutama ampuja paikalla ja sunnuntaina en sitten radalla käynytkään, koska kävin itse kisaamassa Ilmajoella. Viimeinen ilmakisa ja ihan ok tulos 361 - nyt on hyvä unohtaa ilma ja siirtyä ruutiin. Mestaruusammuntoja jatketaan vielä tämä viikko, joten eipä ole epäselvyyttä mistä meikäläisen iltaisin löytää..

Ja sitten ne kauan odotetut Ebban ja Jucun pennut  Perjantaina tuli 64/62 vrk astutuksista ja klo 13:15 syntyi eka pentu, tyttö 175g. 13:45 saatiin 165g poika ja 14:40 syntyi vielä toinen poika 190g. Ensimmäisen pennun synnyttyä kun tarjosin veristä ja limaista pentua Ebballe nuoltavaksi, tuore mamma nyrpisti nenäänsä ja katsoi minuun kuin kysyen, että oletkos nyt ihan varma, että MUN pitäis tuo siivota! Joten kuivasin pennun itse kunnolla ja vasta kun tytär oli siistissä kunnossa Ebba alkoi hoitaa uutta tulokastaan. Yleensä olen antanut synnyttäneen nartun syödä yhdet jälkeiset, mutta Ebbaa ei moinen mössö kiinnostanut, joten taitaa olla hieman hienohelman vikaa   Mutta hirmu hyvin mamma muuten hoitaa pentunsa ja ulos ei malttaisi millään lähteä. Painot ovat nousseet hyvin ja vatsat pullottavat joten maitoa tulee ilmeisesti hyvin. Minulla on hiukan huono vaaka, joten en ole kovin aktiivisesti pentuja punninnut, ja kun vuorokauden ikäisillä pennuille oli painot jokaisella nousseet yli 10g, niin katsotaan seuraavan kerran vasta viikon ikäisinä.

Kuvan väri näyttää kovin ruskeasävyiseltä ja se johtuu yksinomaan siitä, että minulla on käytössä lämpölamppu pentulaatikon yläpuolella ja se antaa tuollaista ruskeaa valoa.

Tässä vielä kuva meidän mummosta, joka nautiskelee kevätauringosta täysillä

Jaahas, Vancouverin Olympialaisetkin sitten oli ja meni ja vaikkei niitä mitaleita nyt ihan koppakaupalla sieltä tullut, niin hyvinhän nuo suomalaiset taas pärjäsivät ja se hyöty tietenkin itsellekin yövalvomisista oli, että nyt on sitten keittiön toisetkin verhot valmiit

Tuo eka on hieman lyhyempi ja alimmaisessa kuvassa sitten se pidempi verho, alakuvasta leikkasin vaan pois sen osan, joka jäi tuuletusikkunan kohtaan, kun se ei ei näkynyt kuvassa ollenkaan. Tuohon verhon alaosaan en ole oikein tyytyväinen, joten voipi olla että siihen teen jossain vaiheessa vielä jonkinlaista "pykälää". Nyt olis sitten vuorossa Matin jussipaidan teko loppuun...

Ammunnat on sitten kans ammuttu mun osalta ilma-aseilla hetkeksi aikaa ja alan pikkuhiljaa kaivella vapaapistoolia esiin. Viikolla 12 meillä olis täällä Isojoella vielä kunnanmestaruusammunnat ilma-aseilla joten sen verran täytyy vielä ilmaa tänä keväänä ampua että sinne käy jonkinlaisen tuloksen ampumassa. Olin niin tosi tyytyväinen kun tuohon vapaapistooliin on uutena sarjana tullut myös naisten sarja, niin ei tarvitse enää miesten kanssa kisata samassa sarjassa. Jotenkin sitä tuntee itsensä niin "ulkopuoliseksi", kun äijien seassa ampuu. Vaparissahan on muutenkin tosi vähän kisoja, mutta kai sitä nyt ainakin aluemestaruuskisoihin tulee mentyä jos ei mitään hirmu yhteensattumia silloin ole.

Koiruuksien kanssa ollaan nautittu oikein kunnolla, kun pakkaset vihdoinkin hellitti ja pääsee taas pihallekin ilman, että koko ajan pitää jotain kantaa sylissään kun varpaat jäätyy. Metsälenkille tosin saadaan vielä odotella pääsyä  jonkin aikaa, sillä meidän polkua kun ei olla talvella kauheasti käytetty, niin lunta on paikoitellen aika runsaastikin.

Parisen viikkoa sitten meillä oli sellaiset pienimuotoiset mopsitreffit täällä meillä ja ihan kivasti oli tuhinaa ilmassa, kun Emma sai vieraikseen Siirin, Frankin ja Jackin. Ja mopsikuulumisia vielä sen verran, että kävin Isossakyrössä katsomassa aivan ihania 9 viikon ikäisiä mustia mopsipentuja. Pentue kiinnosti siksi erityisesti, sillä olen suunnitellut Emmalle ensi syyskesästä pentuja, joissa isänä tulee olemaan luultavasti sama uros kuin noilla Katjankin pennuilla. Pennut olivat kyllä todellisia vauhtihirmuja ja voi itkut sitä ulkonäköä, kun toinen silmä tuntuu katselevan ihan eri suuntaan kuin toinen. Jotenkin kun on tottunut noihin kääkkäpentuihin, jotka näyttävät "pienikokoisiltä aikuisilta koirilta" niin on vähän unohtanut, miltä ne muut pennut oikein näyttävät.

Perjantaina poikkesi kääkkäpoika Chili emäntänsä kanssa ja poika näytti tosi kivalta ja vauhtia riitti Emman ja Lakun kanssa. Ensi viikolla onkin sitten taas muutoksia normaaliin päivärytmiin luvassa, sillä haen keskiviikkona Ebban tänne mammalomalle ja toivotaan, että parin viikon kuluttua olisi täälläkin muutama pieni pötkylä pentulaatikossa tuhisemassa   Vauvauutisia sain toki jo eilen, sillä Tessa-rouva eli RA's Quack-Quack oli pyöräyttänyt 6 pikkuista vaavia, joten bt-kääkkäpentuja olisi varattavissa myös Kotopellon Kennelissä! Isukkinahan pentusilla on Topi Touhukas eli RA's Show Must Go On.

Viime viikon aikana on tapahtunut ties mitä, isäntä sai vihdoin lähes kolmen vuoden urakkansa toimintakuntoon, eli lämpölaitos toimii ja ilmeisesti toimii vieläpä erinomaisesti  Veskuhan on itse suunnitellut ja tehnyt ison hakelämmityskattilan, jolla tuotetaan lämpöä nyt sitten kasvihuoneille. Kattilaa on ollut toki hitsaamassa myös muita henkilöitä, mm Mikko on eräät saumat sinne hitsaillut. Noista kuvista ei oikein saa käsitystä kuinka ISO tuo lämpökattila on ja eihän se vielä ole täysin valmis ja lopullisessa muodossaan, mutta koekäyttöä takana nyt noin viikko

No laitos kun toimii hienosti, niin se tarvitsee myös "ruokaa"  ja sen saannin suhteen olikin ensin hieman ongelmia, sillä maanantaina kun Mikko oli ajamassa Fiatilla laitokselle päin, niin traktoripa sanoi työsopimuksensa irti ja moottori hajalle!  Eipä siinä sitten Vesku ehtinyt kauaa miettiä, vaan kävi ostamassa uuden traktorin ja sillä Valmetilla sitten ajettiinkin kokonainen vuorokausi, ennen kuin siitä putosi takapyörä! Onneksi traktorin entinen omistaja ehti auttamaan remontissa ja kolmen tunnin kuluttua oli Vallu taas liikenteessä. Fiukkikin laitetaan kyllä vielä kuntoon, kunhan sen verran miehet ehtivät että saavat remonttiaikaa järjestettyä. Tällä hetkellä hallissa on nimittäin mun "Alpo" huollettavana ja odottelemassa katsastusta. Niin ja pitäisikö sanoa että "eikä siinä vielä kaikki" sillä perjantaiaamuna, kun kävin itse aamulla puoli kuuden aikaan vessassa, huomasin, että eipäs tulekaan hanasta vettä, joten vesijohto jäässä!  Pannuhuoneen ovi ei ollut mennyt illalla kunnolla kiinni ja yöllä 17 pakkasta, joten selvää oli, että kylmä oli sisällä tullut. Onneksi mitään ei rikkunut (paitsi kuulemma sulkuventtiilin kahva oli katkennut Veskun käteen...), joten hieman alkoi jo tuntua siltä , että mitäköhän tässä nyt vielä tapahtuu, kun joka toinen päivä on jotain. No ainakaan tähän mennessä ei tänään ole vielä mitään kuulunut, tosin Mikko ja Matti lähtivät jokin aika sitten traktorilla Kankaanpäähän hakemaan jotain kärryä, joten toivotaan nyt että pääsevät kunnialla sieltä vielä kotiinkin päin.  Muitakin huonoja uutisia sain viime viikolla, sillä ystäväni kertoi, että on sairastunut vakavasti  Toivotaan, että hänen kuntonsa paranee ja hoito alkaa purra  Joten paljon lämpimiä ajatuksia hänelle!

Mikolla on edessään jännät päivät, ensi viikon tiistaina tulee 18 v täyteen ja lähiaikoina luvassa ajokortin kirjalliset ja inssi! Monilla on synttärit näihin aikoihin ja ruuhkaa kuulemma tuntuu olevan katsastuskonttorillakin, sillä syntymäpäiväkseen ei Mikko noita kokeita saanut, mutta eiköhän poika pääse lähiaikoina mersun rattiin ja sen jälkeen aloittamaan kuorma-autokortin hankkimisen  Niin ne vaan noi muksut kasvaa ja aikuistuu, kohta enää yksi "alaikäinen" kotona.

Olipas urakka, mutta nyt on verhot valmiit. Aloitin tämän projektin varmaan joskus 10 vuotta sitten ja sain ekaa verhoa varmaan puoleen väliin tehtyä, kun lanka loppui ja jostain syystä sitten ei tullut haettua lisää ja keskeneräinen työ hautautui kaapin pohjalle. Viime joulun edellä se sitten tuli vahingossa vastaan ja päätin, että nyt sen on aika valmistua vihdoin ja viimein ja muuten kaikki meni ihan ok, mutta aavistuksen verran uusi lanka oli ilmeisesti isompaa koska leveys lisääntyi parilla sentillä ja aavistuksen on langan värikin eri, mutta väliäkö tuolla.

Ensin keittiöstä maantielle päin

ja sitten takapihalle

Viikonloppuna käytiin Kauhavalla Pohjanmaan Aluemestaruuskisat ilma-aseilla ja Isojoelta lähtikin pistoolisarjoihin kiitettävästi osallistujia!

Lauantaina oli vuorossa ikäsarjat ja Y50 sarjassa Jari 8., Veikko 10., Y60-sarjassa Markku hienosti hopeaa ja Ilpo 9. Y50-joukkueessa upeasti kultaa IU:lle hyvällä tuloksella. N16-sarjassa Tarulle hopeaa ja N18 sarjassa Karita 4. Y16- sarjassa pojille joukkueessa pronssia, henkilökohtaisesti Eemeli 6., Tomi 8. ja Tino 9. Sunnuntaina Jyrki Y-sarjassa upeasti hopeaa, Markku 15., Ville 25. ja Vesa 30. Joukkueessa IU:lle hienosti pronssia, (vaikka Villen juuri korjausreissusta tullut ase hajosikin jälleen ja pari viimeistä sarjaa menikin sitten hieman alakanttiin). N-sarjassa tehtiinkin sitten HISTORIAA, sillä kautta aikain ensimmäinen Naisten sarjan joukkue saatiin kasaan ja sijoitus 4. Henkilökohtaisesti meikäläinen 8., Karita 15. ja Terhi 16. Joten Onnea vielä kerran mitalistit  Markku, Jari, Veikko, Taru, Eemeli, Tomi,Tino, Jyrki ja Ville .  Itse en ollut oikein omaan ammuntaan tyytyväinen, sillä kun kahta laukausta ammuttiin per taulu, niin ainoastaan 5 taulua oli sellaisia ettei toinen laukauksista ollut kasi tai seiska! En tajua, että mikä oikein oli vikana, mutta luultavasti syy oli jälleen kerran taas omien korvien välissä, sillä ne hyvät laukaukset olikin kyllä todella hyviä, sillä tulos kuitenkin 357 eli ei "ysin vauhdista" kuitenkaan paljoa jäänyt  No ehkä mä joskus vielä opin....  Paula ampui samana viikonloppuna Äänekoskella Keski-Suomen AM-kisoissa ja kiväärin N-sarjassa kultaa erittäin hyvällä tuloksella 392 ja Y-sarjassa pronssia sekä hopeaa Y-joukkueessa, joten hieno viikonloppu myös hänellä, ONNEA!  Itselle jäi kaikesta huolimatta tosi kiva fiilis kisasta ennen kaikkea sen takia, että saatiin se N-joukkue kasaan. Tiedän, että myöskään  Karita ja Terhi eivät täysin tyytyväisiä tuloksiinsa olleet, mutta jääpä sitten parantamisen varaa ensi vuodelle ja ennen kaikkea oli tosi kiva olla reissussa "tyttöporukalla" joten iso KIITOS!

Nyt alkaa meikäläisen osalta ilma-asekausi olla pikku hiljaa lopuillaan ja saa vähitellen siirtyä hieman "järeämpään" kalustoon.  Jos vielä kävisi Jurvassa puolentoista viikon kuluttua katsomassa että minkälainen heidän uusi ilma-ratansa on ja sitten kuun lopulla olisi vielä Lehtimäellä kisa, jossa olisi ihan kiva käydä, jos vaikka samalla reissulla käväisisi tuttuja moikkaamassa   Sen jälkeen sitten ilma-ase kaappiin ja vapaapistooli esiin, nythän tänä vuonna on pitkästä aikaa siinä lajissa taas myös N-sarja  Jotenkin itse pidän tuosta vapaasta huomattavasti enemmän kuin urheilu- ja vakiopistoolista, kun ei tarvitse stressata mahdollisista aseen toimintahäiriöistä, joita tuohon  meikäläisen "idän ihme" Bajkaliin tulee hieman liikaa, että sen kanssa olisi mielekästä kisaamaan lähteä

Sunnuntaina 28.2. täällä Isojoella hiihdetään perinteinen laturetki Lauhan Hiihto, johon siis Tervetuloa!  Järjestelyissä on myös ampumajaosto mukana, joten silloin meikäläinen löytyy Kangasjärven mehuasemalta - en todellakaan aio siis hiihtää .

Tapahtumia on ollut vaikka kuinka paljon, joten en varmaankaan muista kaikkea, mutta laitetaan nyt vielä jotain kuulumisia tällekin vuodelle.

Päällimmäisenä tietenkin on mielessa niitä huonoja uutisia...  Elvis-poika eli RA's Vertical Limit sai joulun alla kaksi epileptistä kohtausta ja omistajat olivatkin käyneet sen kanssa sitten eläinlääkärissä ja kun kokeissa ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa, niin melko varmaa on että Elviksellä on siis epilepsia. Harmittaa todella omistajien puolesta ja kieltämättä kyllä itseäkin aika raskaasti. Olen koko ajan pitänyt hirmuisesti juuri V-pentujen luonteista ja ulkonäöistä ja olikin tarkoitus tulevan vuoden aikana käyttää vielä kahta sisarusta jalostukseen eli liisata Missiä ja syksyllä sitten yhdistää Ytte ja  Bisse. Nämä suunnitelmat on nyt ainakin toistaiseksi unohdettava, sillä koska V-pennuista olen jo kahta käyttänyt jalostuksen, en halua tässä vaiheessa niitä nyt sitten käyttää, en ainakaan ennen kuin nähdään mikä Elviksen tilanne on tulevaisuudessa. Jos kohtauksia ei enää tule niin en näe mitään suurta estettä etteikö sisaruksia voisi jalostukseen vielä käyttää, mutta omalta kohdaltani kahden ko pentueen sisaruksen käyttäminen saa riittää ja jatkosuunnitelmat omien pentueideni osalta tälle "Jumbon sukulinjalle" ovatkin nyt sitten Titi-neidin varassa

Toisen ikävän uutisen sain jouluaattoaamuyöllä, kun erään pitkäkarvacolliekasvattini omistaja soitti ja ilmoitti että ko kasvattini maallinen matka oli myös jokin aika sitten päättynyt. Valitettava tosiasia on se, että aika vähän alkaa enää olla noita colliekasvatteja hengissä, niin se aika vaan kuluu

Joulun aikoihin ja nyt välipäivinä meillä on käynyt useita vieraita, niin sukulaisia kuin koiraystäviäkin. ja omakin porukka on pitkästä aikaa ollut kasassa samaan aikaan sillä Ville tuli aattona ja Paula ja Seppo joulupäivänä. Sunnuntaina vesantolaiset suuntasivat takaisin kotiin ja silloin käytiin myös perinteisesti Jalasjärvellä välipäiväkisoissa ja omaan tulokseeni 367 olen kyllä melko tyytyväinen, tosin vielä nytkin piti se viimeinen sarja pienellä pilata eli jos samaan sarjaan ampuu seiskan ja kolme kasia, niin ei sitä kyllä tyytyväinen saa olla.  Ville ja Sepi taisivat olla ihan tyytyväisiä omaan suoritukseensa, Paulalla sen sijaan oli loppusarjassa ilmeisesti hieman ongelmia jalkojensa kanssa ja hyvän alun jälkeen loppu ei sujunut niinkuin olisi toivonut. Eilen illalla käytiin Villen kanssa IU:n syyskokouksessa kuuntelemassa seuran tulevaisuudensuunnitelmista ja sen jälkeen oli sitten vielä IU:n ja kunnan vapaa-aikalautakunnan yhteinen palkitsemistilaisuus, josta mm. meille molemmille kotiintuomisina pienet stipendit

Tänään aamupäivästä kävi mukava kahvivieras, jota en olekaan pitkiin aikoihin nähnyt ja iltapäivällä olisi vielä tulossa "koiratuttavia" käymään.    B-pentueesta viimeisenä Titi lähti uuteen kotiinsa viime maanantaina ja koko tiistain Emma oli tosi levoton ja etsi ja odotti portin vieressä leikkikaveriaan. No ehkäpä huomenna ikävä hieman helpottaa, sillä Mila-neiti on tulossa pariksi päiväksi hoitoon  

Koirat ovat ihmetelleet ulkona tuota valtavaa lumimäärää mikä nyt on muutaman päivän aikana satanut. Metsässä ei olla hetkiin päästy käymään, kun isä ei ole vielä ehtinyt päräyttää moottorikelkkaansa käyntiin ja tampata meille kulkureittiä sinne, joten ulkoilut on nyt sitten tehty paljolti omassa pihassa ja remmilenkeillä. Pihassakin on nyt niin paljon lunta, että juuri aamulla oli varsinkin Sintillä isot ongelmat, kun se ei haluaisi mennä umpihankeen mutta pakko sinne on vaan rämpiä, kun kakkallakin on käytävä. Jumbo sen sijaan vääntää kökkösensä tyylipuhtaasi auratulle alueelle, sehän ei hankeen mene pakottamallakaan! Laku ja Emma sen sijaan ovat nauttineet ja varsinkin Laku muistuttaa aina ulkoa tullessaan lumiukkoa, sillä se nauttii siitä kun saa tunkea päätään pehmeän lumen sisälle ja nuuskutella siellä. Olen moneen kertaan mielessäni kiittänyt sitä että meillä on lattialämitys keittiössä, sillä muuten olisi kyllä hieman kosteaa kun nuo lumiukot tuovat tullessaan melkoisen määrän lunta turkeissaan sisälle  Sintti kyllä fiksusti aina puhdistaa turkkinsa eteisen mattoon ja hieroo myös naamansa kuivaksi ennen kuin tulee keittiöön, mutta Laku luikahtaa vauhdilla sisään ja sen lumet karisevat vasta sitten lattialle.

Joulukuusen kanssa ei onneksi ongelmia ole ollut, vaikka hieman ensin mietin, että miten Titi ja Emma siihen suhtautuvat, kun eivät ole siihen tottuneet. Kun alaoksat jätettiin suosiolla ilman koristeita, niin kuusi on hyvin saanut olla rauhassa. Emma tosin ei ensin tainnut tajuta että miksi hän ei saa katkoa sisälle tuodusta kuusesta oksia, kun metsässä saa sitä harrastella   

Kylläpäs tuli pakkanen kertaheitolla! Eilen aamulla oli vielä lämpöasteita, nyt näyttää mittari -16   Äsken kun kävin koirien kanssa ulkona, niin Jumbohan katseli hetken aikaa ovelta ulos ja sitten mun päälle kuin sanoen, että "et voi olla tosissas, pitäiskö MUN muka mennä tonne". No ei auttanut, pissalle oli kuitenkin mentävä. Koko lauma konkkasi 2 ja 3 jalalla tuolta pellolta takaisin ja välillä tuntui että jähmetyttiin paikoilleen kun on niin kylmä. Meillä on hiukan huono homma, kun keittiössä, jossa koirat enimmäkseen ovat, on lättialämmitys ja siis jaloille todella lämmintä. Sitten kun mennään ulos pakkaseen niin täytyisi kyllä olla ihan tossut koirillakin, mutta en ole sitten kuitenkaan niille niitä tehnyt, vaan ulkoilut tehdään sitten kovilla pakkasilla niin lyhyinä, ettei varpaat ihan palellu. Pennuista Boss ja Titi ovat vielä täällä ja nekin lähtivät isojen perässä vauhdilla ulko-oven suuntaan, mutta voi järkky mikä kitinä ja itku ja tärinä, kun tulivat oven lähelle, joten ipanoiden ulkoilu tapahtui tällä kertaa sujuvasti tuulikaapissa

Suurin osa pennuista lähti siis omiin koteihinsa viikonloppuna, Chili, Nixon ja Pyry perjantaina ja Mila lauantaina. Ilmeisesti pieniä itkuja oli ekana yönä ollut, mutta eiköhän tuo sisarusten ikävöinti pian unohdu, kun kunnolla kotiudutaan  Boss lähtee omaan kotiin tällä viikolla ja Titi sitten joulunpyhinä. Meidän keittiö on ollut kyllä sellainenkin pentujen kilparata viimeisen viikon ajan. Pennuthan eivät kerta kaikkiaan enää kestäneet olla pentuaidan takana, vaan huusivat kurkku suorana, jos vaan huomasivat että olin itse keittiössä ja he joutuvat olemaan vankeudessa ja niinpä oli yksinkertaisempaa antaa niiden juosta vapaana. Aika hyvin ne osasivat käydä pentuaitauksen papereilla isommalla asiallaan, pissat sen sijaan lirahtivat kyllä välillä minne sattui. Emma otti pentujen leikittämisen omaksi tehtäväkseen ja on aivan uskomatonta miten tuo höslääjä osaa niin varovasti touhuilla pentujen kanssa. Normaalisti kun Emmalla on leluntappotouhut menossa niin lelut saavat sellaistakin kyytiä, että itsellä on mustelmat pohkeissa jos siihen "tapettava" lelu huitaisee, mutta nyt se vaan varovasti vetää leluja pentujen kanssa. Aivan ihana likka  Jumbo ei kauheasti ole viitsinyt pentujen kanssa leikkiä, vaan ilmeisesti oli en homman siis delegoinut Emmalle, hoiti itse vaan nuo koulutussessiot eli jos ipanat oikein alkoivat ärhennellä keskenään, niin Jumpsu kyllä kävi katsastamassa tilanteen ja yleensä kun mummo tuli paikalle niin pennut olivatkin heti nuolemassa sen suupieliä kuin kertoen että kyllä me ollaan ihan kiltisti  Sintsuhan ei pennuista kauheasti välitä ja ne ovatkin jättäneet sen suosiolla rauhaan, Lakun ja Millin kanssa ne joskus leikkivät, mutta Emma on se jonka kanssa nukutaan vierekkäin ja sen kanssa aika kuluu parhaiten. Viime yö oli eka yö kun en laittanut Bossia ja Titiä yöksi aidan taakse vaan aita on koko ajan auki niin, että pääsevät käymään aitauksessa vessa-asioillaan. Aamulla olikin kiva yllätys kun tulin keittiöön, sillä molemmat pennut makasivatkin aikuisten seurana keittiön sohvalla! Joten tällaisia 8-viikkoisia !   Silloin kun itse lähden pois kotoa, pennut joutuvat aidan taakse, ihan jo turvallisuussyistä, sillä meillä on tuo eteisen portaikko sellainen vaaranpaikka, että siitä on mahdollista päästä putoamaan, jos ei osaa portaissa kulkea.

Eilen kävin itse Härmässä kisoissa enkä hävinnytkuin VAIN 16 pistettä N-sarjan voittajalle  Suhosen Mira olikin ampunut oikein kunnon tuloksen 380   Itse olin tosi tyytyväinen omaan tulokseeni 364, varsinkin kun viimeiseen sarjaan ei tullut kuin yksi 8 ja yksi 9, joten vaikka pari ekaa sarjaa olivat vain 88, niin tuon viimeisen 97-sarjan jälkeen jäi ihan kiva tunne. Viikko sitten olin Lehtimäellä ja sielläkin sain tulokseksi 363, joten ehkäpä tämä mun suunnitelma käydä ahkerasti tänä talvena kisoissa alkaa toimia ja pikku hiljaa tuo jännittäminen helpottaisi. Meikäläisen kisatulokset kun tahtovat olla aina n. 30 pinnaa huonompia kuin harjoituksissa.

No niin, lähes viikko on mennyt flunssan kourissa eikä oikein täydellistä helpotusta näy vieläkään olotilaan. Kuumeet on onneksi poissa, viime viikonloppuhan meni sängyn pohjalla yli 39 kuumeessa, joten sattuneesta syystä jäi Kankaanpään kisakin väliin  . On räkäinen olo ja yskittää niin inhottavasti, ettei tahdo pystyä nukkumaan kunnolla. Vaakatasossa oleminen ei oikein sovellu, kun meinaa tukehtua ja muutama yö menikin keittiön sohvalla nukkuessa, kun siinä pystyy nukkumaan lähes istualtaan  

Mikko ja Matti potivat flunssaa myös ja olivat pari päivää viime viikolla pois koulustakin ja Veskulla tuntuu olevan sellainen vähitellen päälle hiipivä malli tästä taudista, sillä ilmeisesti pitää pientä kuumetta koko ajan. No - eiköhän tämä taas tästä..

Pennuilla alkaa olla kunnon vauhti päällä ja alkaa pikkuhiljaa olla meteliäkin ihan kiitettävästi. Varsinkin silloin kun laitan nappulat turpoamaan ja "puuro" alkaa vähitellen antaa hajua, alkaa pentuaitauksesta kuulua ensin pientä kitinää, sitten ääni vähitellen kovenee ja loppujen lopuksi kakarat kiljuvat kurkku suorana, että eikö sitä sapuskaa jo nyt tule. Pari pennuista on niin kovin hätäsiä syömisensä kans etten ole kuivana uskaltanut niille nappulaa antaa, etteivät halkaise itseään, joten joutuvat jatkossakin odottamaan väh 10-15 min ruoan pehmenemistä  Tällä viikolla pennut ovat myös ulkoilleet ekat kerrat, tosin koska maa on niin märkää ja vettä satelee joka päivä, en ole niitä maahan päästänyt kävelemään vielä, vaan ulkoilu on tehty turvallisesti sylissä. Kun vien aikuiset ulos, otan aina jonkin ipanoista mukaan ja jos näyttää siltä että tulee hirmu kylmä, loppuajaksi pääsee lämpimään takin alle. Toivotaan, että kelit hieman kuivaa, niin päästään ensi viikolla jo hieman kokeilemaan miltä tuntuu tassutella kylmässä maassa.

Saisa alkoi itse vierottaa pentujaan oikeastaan heti, kun hampaat puhkesivat ja nyt se onkin käynyt muutamana päivänä ainoastaan kerran pari päivässä pikapikaa tissittämässä, ja montaa minuuttia se ei aitauksessa viihdy, vaan hyppää aidan yli ja parkkeeraa sohvalle. Nyt se ei enää ihan niin aktiivisesti myöskään vahdi pentujaan ja muut koirat (lue: Milli ja Emma, jotka päivystävät koko ajan aidan vieressä) saavat vapaasti mennä pentuja haistelemaan. Yhtenä päivänä hieman pelästyinkin, kun kävin postilaatikolla ja tullessani takaisin löysin Millin pentuaitauksesta. Mutta eipä Saisalla näyttänyt olevan mitään sanottavaa asiasta, makaili sohvalla kaikessa rauhassa. Ainut asia, josta Saisa rähähtää, on ruoka! Puruluiden kanssa se on jo tottunut tähän meidän systeemiin, että luita lojuu pitkin lattioita niin monta kappaletta, ettei niistä kannata tapella, mutta ruokakuppi on pyhä paikka Saisalle ja siksi se syökin ruokansa erikseen, sillä palautetta tulee heti jos joku toinen koirista erehtyy edes katsomaan sen ruokakupin päälle. No, mamma on kyllä niin hurjan nälkäinenkin koko ajan, varsinkin nyt kun olen alkanut vähitellen sen ruokamäärää pienentää. Tähän saakka on mennyt noin litra nappulaa päivässä ja nyt ollaan vähennetty määrä n. 7 desiin (vertailun vuoksi Jumbo syö samanaikaisesti n. 1,5dl). Minna ja Petri (joille isot onnittelut avioitumisen johdosta! ) ovat viikon kuluttua tulossa hakemaan mamman kotiin, ja yritän saada vielä hieman tuota ruokamäärää putoamaan lähemmäs normaalia, nyt kun maitoa ei tarvitse enää tuottaa.

Laskeskelin tuossa että ehkäpä pitäisi alkaa vähitellen miettiä myös sulhoa tuolle meidän Emmalle! Mullahan on nyt suunnitelmissa kahdet kääkkäpennut kevääksi ja muita kääkkäpentuja ei sitten tälle vuodelle ole tulossa, joten oikeastaan alkusyksy soveltuisi mopsipentueelle aika hyvin, kun pystyisi sitten keskittymään vain ja ainoastaan niihin. Kevättalveksi en halua mopsivauvoja jättää, sillä jos niiden kanssa joutuu enemmän tekemään töitä, niin kesäaika on aina vilustumisvaarojen ja muiden ongelmian kanssa hieman helpompaa aikaa ja luultavasti vuoden 2011 kääkkäpentue tulee olemaan alkuvuodesta, joten eivät olisi sitten samaan aikaan. Seuraavalle kesälle olen suunnitellut edes paria ulkomaanreissua koirien kanssa, joten sille kesälle ei sitten taas pentusuunnitelmia tehdä. Mutta katsotaan nyt löytyykö sopivaa poikaa ja jos ei niin jätetään ne suunnitelmat sitten hautumaan tai hautautumaan

Eilen kävin pitkästä aikaa radalla, sillä oli pakko ampua kisasarja tuohon valtakunnalliseen sarjakilpailuun ja kyllä tuntui pistooli tosi painavalta, joten kyllä flunssa on vienyt voimia. Saas nähdä mitä tulee sunnuntain kisasta Alavudella :(  . Iltapäivällä hain Mikon Kauhajoelta, sillä hän on aloittanut autokoulun ja hankala päästä kotiin illalla. Käväisin samalla Ikkeläjärvellä ja vein Taipaluksen Heikille pari asetta ja säiliötä huoltoon. Seuran toisen Morinin kumpikaan säiliö ei pitänyt painetta ja Heikki lupasi vaihtaa niihin mittarit, koska kuulemma siinä mallissa mittarit yleensä aiheuttavat kyseisen ongelman. Myöskin Villen Morini kaipaili huoltoa ja toivotaan nyt ettei siitä löydy mitään sen vakavampaa, ainakaan suoralta kädeltä ei Heikki osannut sanoa, että mikä sen ongelmat aiheuttaa, kun se ei aina virity. Omassakin pistoolissa on hieman ongelmaa, ja oireet viittaavat hieman siihen, että sielläkin on sisäiset tiivisteet sen verran kuluneet, että pitäisi vaihtaa, mutta yritän pärjätä sillä nyt vielä pari kisaa ennen kuin vien sitä huoltoon, kun ei ole sitten yhtäkään vara-asetta kotona ja tuota valtakunnallista kisaakin kun ammutaan joka viikko.

Viime viikon loppuviikosta ensimmäiset perheet kävivät tutustumassa tuleviin uusiin perheenjäseniinsä ja pari valintakysymystäkin selvisi, eli mihin bt-pojat ovat muutaman viikon kuluttua muuttamassa. Pennut ovat ulkonäöiltäänja olemuksiltaan ainakin vielä niin kovin tasavertaisia, että isoja eroja ei niissä tokikaan pysty näkemään, mutta noiden kahden pojan suhteen molemmat perheet olivat jo ennakolta mieltyneet omiin pentuihinsa ja molemmat perheet vieläpä eri pentuun, joten sen suhteen ei ollut valinnan vaikeutta. Huomenissa ratkeaa luultavasti noiden punaisten tyttöjen uudet tulevat osoitteet. Pennut ovat nyt muutaman päivän ajan yrittäneet opetella ruokailua kiinteän ruoan kanssa, mutta aika pientä on vielä se ruokamäärä mitä vatsaan saakka päätyy, tuntuu ihan, että osa "puurosta" päätyy turkinhoitoaineeksi, sillä lautasen yli tassutellaan reippaasti ja sitten kiivetään kaverin yli, niin että tassut putsaantuvat naapurin turkkiin, josta sitä on sitten mukava nuoleskella  Perjantaina pentujen motoriikka alkoi sen verran toimia paremmin, että alettiin vähitellen tehdä tutkimusmatkoja pentukopan ulkopuolellekin ja tänä aamuna olikin jo koko lauma tulossa kopasta kovalla kopinalla kun vein ruokalautasta niille, joten eiköhän tuo ruokapuolikin ala vähitellen siirtyä yhä enenevässä määrin kiinteään ja pääsee Saisa sitten edes hieman vähemmällä. Rouvalla on kyllä hurja "meijeriosasto" ja ruokaa ja juomaa kuluu valtavat määrät vuorokaudessa ja myös lieviä (tai siis oikeastan aika isojakin) hajuhaittoja on välillä ilmassa, kun mamma ruoansulatus ei taida ihan pysyä vauhdissa mukana  Milli, joka parhaillaan on siis juoksulla, ei tahdo malttaa pentuaidan vierestä liikkua minnekään, mutta onneksi se kuitenkin on ainakin vielä pysynyt aidan oikealla puolella, sillä viimeksi vuosi sitten kun oli edelliset kääkkäpennut, Millihän löytyi usein pentuaitauksesta ja silloisten pentujen emä Missi sitävastoin nukkui sohvalla. Saisaa ei tunnu Millin tai muidenkaan koirien hoitovimmat paljoa häiritsevän, vaan välillä on huvittavan näköistä, kun Milli nuolee aidan läpi yhtä pentua ja Emma saattaa samanaikaisesti nuolla toista pentua. Ainut mitä Saisa ei hyväksy, on se, että jos joku erehtyy menemään hänen ruokakuppinsa lähelle, silloin tulee kyllä palautetta  Tänään annoin vielä Saisalle ruoan pentuaitaukseen, mutta kun alkavat enemmän vielä liikkua, on varmaan parempi, laittaa Saisan ruoat jonnekin hieman korkeammalle, ettei tule mieleen sitten alkaa omille ipanoilleen rähistä jos erehtyvät samalle kupille eikä ole pennuilla nappuloihin tukehtumisvaaraa, sillä hampaita ei suusta vielä löydy.

Laku oli viime lauantaina koko päivän vanhempieni luona hoidossa, sillä olin itse kisareissussa Konnevedellä ja kun tuo nuoriso (Laku ja Emma sekä jopa Milli) alkavat välillä sellaisenkin rallin, että ajattelin, että kun joutuvat olemaan koko pitkän päivän kotona yksikseen, on parempi, ettei ainakaan tuo "paha pari" eli Laku ja Emma ole samassa osoitteessa. Vein neidin puoli 7 aikaan aamulla äidille ja Vesa haki sen ilta-9:ltä kotiin. Ihan hyvin oli päivä kuulemma sujunut, tosin äiti jälkeenpäin kertoi, että normaalia riehumista ei koko päivänä harrastettu, vaan lähinnä vahdittiin mitä ihmiset tekevät.

Itse olin tosiaan siellä Konnevedellä ja aamulla kun ajelin max 60-70km/h vauhtia sohjoisella tiellä tuli jo mieleen, että jos koko matkan on sama keli, niin voipi olla että tekee aika tiukkaa ehtiä ajoissa paikalle, kun matkaa tulee kuitekin 300km yhteen suuntaan. No osasta matkaa oli sentään tie hieman paremmassakin kunnossa ja hyvin ehdin paikalle. Olin ihan kokeilumielessä ilmoittautunut sekä N että Y-sarjoihin. N-sarja meni ihan normaalisti, mutta kyllä se Y-sarjan räpeltäminen oli sen tasoista että olisi saanut jäädä kokeilematta. Ajatukset karkailivat ties minne aina välillä ja samaa tahtia tuntuivat karkailevan laukauksetkin  ja tulos sen mukainen.

Perjantain - sunnuntain aikana pennut avasivat silmänsä ja tänään alkoi tuntua siltä, että pikku näkimet jopa alkavat toimiakin  Lauantaina siirsinkin Saisan pentuineen olohuoneesta keittiön puolelle ja aidan vieressä oli ensin monta kiinnostunutta "hoitotätiä". Saisa oli ensin sitä mieltä, että painukaa sinne missä pippuri kasvaa, hän hoitaa itse jälkikasvunsa, mutta parin tunnin kuluttua huomasi, että eipä noista kateellisista naisista ole mitään haittaa, kunhan vaan pysyvät aitauksen toisella puolella SILLOIN  KUN HÄNELLÄ ON RUOKA-AIKA!  Saisan ruokahalut ovat aivan valtavat ja nappulaa kuluukin noin litra vuorokaudessa, lisäksi vielä muut ruoan höysteet päälle, mutta kyllä pennut ovat myös sen näköisiä, että ruokaa on ollut tarjolla riittävästi. Hieman olen jännittänyt sitä, että kun on kuitenkin isosta pentueesta kyse ja Saisan emällähän oli pariinkin otteeseen kalkkikramppeja, niin mahtaako ominaisuus olla periytyvää. Pitäisi tietysti koputtaa puuta, kun mainitsen, etten ole onneksi vielä koskaan joutunut itse tuota kauheutta kokemaan. Olen kyllä miettinyt, että taidan käydä jo nyt hakemassa hieman hyla-kermaviiliä naperoille ja alan vähitellen tarjota sitä niille, että Saisa pääsisi edes hitusen vähemmällä. Ensi viikonlopun jälkeenhän alankin sitten jo tarjoilla niille penturuokapuuroa, joten sen jälkeen alkaa sitten hieman helpottaa. Kun saisan omistajat kävivät sunnuntaina, oli Saisalla ensin aivan hirmu ihanaa, kun sai oikein pussata "omia ihmisiään" . Pian rouva kuitenkin rauhoittui ja halusi takaisin hoitamaanvauvojaan, joten kiva huomata että kuinka nuo koirat todellakin laittavat asiat tärkeysjärjestykseen eli ne omat pennut on se kaikkein tärkein juttu. No, kun menee pari viikkoa vielä, niin jo taitaa ääni muuttua kellossa ja sitten oltaisiinkin jo lähdössä omistajien mukaan hyvinkin mielellään. Kun pennut saavat hampaat ja alkavat niillä roikkua tisissä kiinni, niin aika pian mammat alkavat vähitellen itse vierottaa pentujaan. Yleensä tuo tapahtuu siinä 5 viikon paikkeilla ja sen jälkeen mamma viettääkin yhä vähemmän aikaa pentujen kanssa ja tuossa suunniteltiinkin että luultavasti marras-joulukuun vaihteessa Saisa saakin sitten matkustaa takaisin kotiin, jos vaan tuo meijeriosasto on siinä kunnossa ettei maitoa enää nisiin pakkaudu.

Apinarouva Milli aloitti yllättäen myös juoksunsa ja eilen teimme paulan kanssa treffit Ähtäriin ja Milli tuli tänne potemaan nuo naisten vaivansa. Parempi niin, ettei Mosku-pojalle tule turhia mielihaluja ja levottomia ajatuksia   Toivotaan nyt että myös Emma ja Laku aloittaisivat oman "remonttinsa" tähän samaan syssyyn, niin olisi sitten taas hetkeksi ne hommat ohi. Emma kyllä ainakin merkkailee niin tiuhaan tahtiin kun ollaan lenkillä, että eiköhän sillä ainakin ole tulossa..

Lauantaina kävin Kauhajoella kisoissa ja oli tosi hankalaa. En tajua mistä mahtoi johtua, mutta ainutkaan laukaus ei lähtenyt ekasta nostosta vaan jokaiseen piti nostaa monta kertaa ja välillä otin jo kylmiäkin väliin, mutta eipä tuo tuntunut auttavan. Tulos oli kyllä ihan sellainen "normitulos" mutta missään nimessä en ollut tyytyväinen. Tänään pitäisi mennä omalle radalle ja ampua tulos valtakunnalliseen sarjakisaan, joten katsotaan nyt onko yhtään parempi "fiilis" kuin lauantaina. Sain viime viikolla ylipuhuttua äidinkin radalle mukaan ja taitaapi hän tulla sinne tänäänkin  Olis kyllä tosi hienoa, jos saataisiin meille hieman enemmän naispuolisiakin harrastajia, joskus tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi tuolla radalla, kun kaikki muut ovat miespuolisia. Yhden kultahippuampujan äiti onneksi nyt hommasi kisalisenssin ja on pari kertaa käynyt kisoissakin ja ampunut ihan mukavia tuloksiakin, joten toivotaan, että "kärpänen puree"!

Kylläpä saa huokaista helpotuksesta kun on viikonloppu takana! Viime viikon loppu kului noihin meidän ilma-asekisoihin valmistautuessa ja pari iltaa (ja vielä osa torstaiyöstäkin) kirjoittelin noita kilpailukortteja ja taulunippuja ennakkoon ilmoittautuneille. Onneksi torstain siivoustalkoissa oli sen verran porukkaa, että hieman paremmalla omallatunnolla jäin niistä pois ja Ville "tuurasikin" siellä sitten meikäläistä  . Aivan upea juttu, että Villellä sattui olemaan oma syyslomansa nyt ennen kisoja! Kun sattui vielä niin, että isännälle tuli tuttava töihin loppuviikosta ja aina kun on vieraita talossa, se teettää hieman ylimääräistä järjestelyä, varsinkin nyt kun olohuonetta ei voinut muuttaa vierashuoneeksi pentujen takia.

Perjantaina menin sitten hieman klo 13 jälkeen radalle ja sain vietyä kaikki tarvittavat kamat ja puffettitavarat radalle hyvissä ajoin ennen kuin ensimmäiset ampujat saapuivat paikalle. Kaisa oli leiponut pullat ja äiti leipoi tarvittavat sämpylät, joten kaunis kiitos molemmille    Kahden paikkeilla hain Kaisan, joka oli jälleen kerran lupautunut hoitamaan puffetin ja arpojen myynnin paikan päällä. Hän oli myös valmistanut suurimman osan arvotuista käsitöistä, itse tein arvontaan pari räsymattoa ja nypläsin syksyn aikana jäämälangoista hieman yli 4m pitsiä, jonka Kaisa sitten laittoi merkkaamansa liinan reunaan. Arpapalkintoja olikin runsaasti, siitä iso kiitos kaikille niitä lahjoittaneille - pöytä oli komeaa katseltavaa ja arpakauppa kävi todella hyvin!

Ensimmäiset kilpailijat saapuivat paikan päälle hieman ennen klo 15:ttä ja sen jälkeen alkoikin sitten ampujia saapua lähes jatkuvana virtana. Puheenjohtajamme Markun kanssa siinä juteltiinkin, että taisi olla kautta aikain vilkkain perjantai-ilta. Ennakkoilmoittautumistenkin perusteella tiesimme, että varsinkin aikuisten sarjoihin on tulossa runsas osanotto ja niin ollen aikaa kuluu radalla paljon, sillä esim 60 ls sarjassa täytyy melkeinpä laskea joka ampujaa kohti parisen tuntia valmistautumisaikoineen. Kun uusia ampujia ei enää saapunut illalla, päätin itsekin ampua oman kisasarjani ja oli jännä huomata että ekan kerran meikäläistä ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Tai siis ei aluksi, mutta sitten, kun vierestä lähti muut ampujat pois ja olin tavallaan radalla yksin (valvojien kanssa) tuli sellainen olotila, että "hitto, nyt nuo varmaan seuraa, kuinka mä ammun" ja sitten kävikin niin, että se viimeinen sarja meni vähän kuten sattuu. Mutta tulokseen olin silti ihan tyytyväinen, 360 on todella hyvä tulos meikäläiselle kisatuloksena!

Lauantaina kävi myös runsaasti ampujia ja hommat radalla sujuivat hienosti, sillä meidän vakioporukka alkaa olla jo niin rutinoitunutta että kenenkään ei tarvitse enää kysellä mitään, vaan kaikki tietävät hommansa. Paula ja Seppo tulivat perjantai-illalla ja ISO kiitos heille jälleen kerran. Oli myös tosi mukava nähdä Milliäkin pitkästä aikaa ja kyllä täytyy sanoa, että se nainen kyllä paranee koko ajan. Hitsit, mutta se alkaa näyttää hyvältä! Ja ovat ne kyllä äitinsä kanssa kuin kaksi marjaa, ja poikein pitää välillä tarkkaan katsoa että kumpi on kumpi. No, kieltämättä tällä hetkellä eron huomaa, sillä Sintti on hieman "hilavassa" kunnossa ja turkkikin kaipaa trimmausta . Itse ammuin lauantaina Y-sarjaan tuloksen, sillä mehän ammutaan valtakunnallista pistoolin sarjakisaa ja siihen on joka viikko ammuttava kisasarja, enkä ollut viikolla ehtinyt siihen tulosta ampua. Olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseeni lähes loppuun saakka, mutta sitten kun olin 5 sarjaa ampunut tein jälleen kerran sen virheen, että aloin mielessäni laskeskella että minkälainen tulos mahtaa olla tulossa ja kun kisa oli siihen saakka mennyt yli odotusten, niin sen jälkeen ei tullutkaan viimeisen sarjan ampumisesta enää yhtään mitään  Ja kun vieressäni ampuneet junioritkin saivat juuri sillä hetkellä oman ampumisensa ammuttua, ja taas oli vieressä rata tyhjä ja sitten vielä huomasin, että Ville ja Markku istuskeli radan takaosassa, niin jopas alkoi akan kädet täristä ja mistään ei tullut enää yhtään mitään! Voi hitto kun pitää tässä iässä vielä alkaa hermoilla tuolla tavalla!  Tulos oli 550 eli ei se nyt mikään huono ollut, päinvastoin meikäläiselle ihan hyvä tulos, mutta kun niiden ekojen sarjojen perusteella sitä pystyis kyllä parempaankin, niin se viimeinen 84 sarja ottaa kyllä tosissaan päähän! Pitäis varmaan alkaa kilpailla enemmän, jos vaikka tottuis!

Sunnuntaina suuntasin sitten mersun nokan kohti Seinäjoen KV-näyttelyä ja oli tosi kiva nähdä taas paljon tuttuja pitkästä aikaa! Käkkäkehään oli ilmoitettuna yhteensä 7 kasvattia, joista valitettavasti Nero joutui jäämään Nuorten luokasta pois, sillä oli saanut muutamaa päivää aikaisemmin aika keljun näköisen allergisen reaktion ja on kortisonikuurilla. Avoimessa luokassa kehässä pyörähti Rölli, joka esiintyi mun mielestä tosi hienosti, viime vuonnahan Röllin Seinäjoen näyttely meni penkin alle ihan sen takia, että minä vein sen kehään ja poika oli ihan paniikissa pöydällä, kun ei oikein tiennyt että mitä nyt tapahtuu. Tuomari ei vaan oikein pitänyt Röllin tyyppisestä ja tällä kertaa tuoksena sininen nauha.  Junnuluokassa olikin sitten kome sisarusta eli Siru, Bisse ja Ella, joista Bisselle tällä kertaa sinistä ja Sirulle ja Ellalle punaista nauhaa. Sirullehan näyttely olikin eka kerta, mutta toivottavasti neitiä nähdään vastaisuudessa kehässä vielä usein . Avoimen nartuissa olivat sitten vielä Aquila ja Missi, joille myös punainen nauha. kun vielä Emmakin sai mopsikehästä EH4, niin puna-sininen oli siis meikäläisten väri  Emman arvosteluun olin tosi tyytyväinen, sillä tiesin jo näyttelyyn lähdettäessä, että moitteita tulee siitä, että massaa pitäisi olla enemmän, mutta pelkäsin että mitäpä mahtaa tuomari tykätä Emman väristä, joka on tällä hetkellä tosi "nokinen". Mutta eipä ollut siitä mitään negatiivista mainintaa. Nythän vaaleaa karvaa on alkanut ilmaantua niskaan jo aika hyvin, mutta selkä on vielä aika musta. Jos tuo vaalea karva tuota vauhtia nyt kasvaa miltä näyttää, niin kevään näyttelyissä saattaa väri olla jo ihan hyvä (tai sitten alkaa taas uusi totaalikarvanlähtö  ) Kun Missin esiintyminen oli ohi, päätin, että lähden takaisin koita kohti enkä esitä kasvattajaluokkaa ollenkaan, vaikka siihen vaadittavat punaiset olisikin ollut kasassa, sillä tyypeissä on sen verran paljon eroa etten minä ainakaan ryhmää olisi nähnyt tasaisena. Paluumatkalla poikkesin vielä pikaisesti moikkaamassa Rölli-apinan uutta omistajaa ja oli tosi mukavaa jälleen kerran kuulla että heillä menee tosi hyvin.

Sitten pikaisesti Emma takaisin kotiin ja ampumaradalle loppupäiväksi. Ville oli jo ehtinyt lähteä kohti Savonlinnaa ja Paula ja Seppokin olivat juuri lähdössä joten vesantolaisten kanssa ei paljoa ehtinyt viikonloppuna kuulumisia vaihdella, kun yhteinen aika meni "työn merkeissä" mutta onpahan onneksi nämä puhelimet keksitty . Sääliksi käy vaan Mosku-poikaa siellä Vesannolla, sillä Milli vei varmaan IIIIIHANIA juoksuhajuja meiltä mennessään terveisinä, kun parhaillaankaksi naista tiputtaa

Tuossa kun tänään vihdoin ja viimein sain päivitettyä tulokset myös kotisivuille, päivittelin myös nuo meidän rataennätykset, joihin tuli siis jälleen muutamia parannuksia. Meidän rataennätyksiinhän laskemme vaan näissä meidän "virallisissa" kisoissa ammutut tulokset. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuloksia yms löytyy IU:n ampujien kotisivuilta osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/iu.ammunta 

Ai niin, onnittelut vielä Sirulle ja Juculle, jotka olivat viime viikolla käyneet simätarkastuksessa ja molemmilla terveet näkimet

Kylläpäs tuli retro olo, kun tulostimesta loppui muutama päivä sitten värikasetti ja tänään kirjoittelin illan ampumajaoston kokouksen esityslistaa oikein vanhalla kunnon kirjoituskoneella. Ensin ei kyllä meinannu tulla yhtään mitään, kun en muistanut ollenkaan että nehän ei olekaan mitkään hipaisunäppäimet ja kun ekan kerran vilkaisin että mitähän sitäon tullut kirjoitettua niin melkein joka sanasta puuttui kirjaimia. No, kun sitten otti hakkausmenetelmän käyttöön. niin johan alkoi tulla ihan luettavaakin tekstiä, mutta täytyy myöntää, että nyt on pikkusormet kipeenä  No joo - illalla olis tosiaan jaoston kokous ja saas nähdä olisko kukaan innostunu ottamaan nää mun sihteerin hommat vastaan. Meikäläinen on nyt yli 10 vuotta ollu tässä virassa ja ihan mielellään ne kyllä jollekin muullekin luovuttaisi ja olen hieman haistellut, että meidän puheenjohtaja Markulla on ihan samantyyppisiä ajatuksia ollut ilmassa. Tahtoo vaan olla tää meidän porukka niin pieni, että hommat kasautuu aina yksille ja samoille. Vajaan parin viikon kuluttua meillä on täällä taas jokavuotiset Avoimet Kansalliset ilma-asekisat ja toivotaan, että saataisiin tänäkin vuonna paljon osallistujia paikalle. Ekoista kisoista tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta eli vähän niinkuin juhlavuosi ja järjestyksessä XI kisat siis. Juuri kaivelin esiin vanhan Suupohjan Sanomien lehtileikkeen (10.11.1999), jossa oli juttua meidän ekoista kisoista ja porukoilla oli hauskaa kun vein kopion siitä radalle, sillä yhdessä kuvassa oli meidän Mikko juuri tähtäämässä pistoolillaan istumatuelta IT-8 sarjassa. No onhan se Mikko hieman 10 vuodessa muuttunut. Pakko laittaa tänne näkyviin, vaikka saan kyllä kuulla kunniani, kunhan Mikko ton näkee

Verottajakin sitten muisti mätkyillä ja isäntä naureskeli kun oli omaa kirjekuortaan availlut että hänetkin on nyt luokiteltu ihan virallisesti vilja- sekä pieneläintilalliseksi. Tähän asti nuo koirat on olleet vaan pelkästään meikäläisen "kontolla", mutta nyt ne näköjään kuuluu Veskullekin. Täytyy varmaan ottaa kopio paperista ja tehdä huoneentaulu, niin voi sitten siihen vedota, jos täytyy häntä pyytää tekemään esim. pissalenkkiä niitten kans 

Saisa aiheutti meikäläiselle eilen muutaman ylimääräisen lisälyönnin, sillä teki kyllä isoine mahoineen sellaisenkin loikan, että onneksi Vesku oli hereillä ja tajus tilanteen!  Isäntähän makoilee usein illalla tuossa sohvalla ja katselee siitä telkkaria ja enemmän tai vähemmän on koirakansaa siinä mahan tai kyljen päällä. Saisahan päätti, että mitä turhia sitä kiertämään kauempaa, vaan loikkasi suoraan maasta Veskun mahan päälle ja eihän se sinne asti kunnolla päässyt kun vatsa painaa! Veskun refleksit onneksi toimi kunnolla ja sai siepattua mamman ilmasta kiinni ennen kuin mätkähti selälleen takaisin maahan. Seurauksena ei ollut muuta kuin että kun Saisa sitten sai kunnon asennon itselleen siellä isännän kainalossa, kuului tosi turhautunut tuhahdus. Tuo maha kun kasvaa niin vauhdilla, ettei itse oikein pysy mukana ja tajua, että mitä pystyy tekemään ja mitä ei enää kannata yrittää. No eiköhän parin viikon kuluttua helpota kun pääsee lastistaan eroon. Toivotaan, että pennut syntyvät ennen tuota meidän kisaviikonloppua, sillä meikäläisen kun olisi pakko olla ainakin perjantai-ilta ja lauantai kisapaikalla ja sunnuntainakin olen luvannut mennä vielä loppuhässäkkään, kunhan kotiudun Seinäjoelta.

Ja pitkästä aikaa tänään oli muuten TOSI hieno sää kävellä koirien kanssa metsässä, aurinko paistoi ja muutama aste plussan yläpuolella!

No niin, nyt tuli ekan kerran käytyä ihan kunnolla ampumassa. Pari kertaa olen syksyn aikana jo kokeillut pitää asetta edes kädessä, mutta aina on tullut jotain muuta tärkeämpää ja oma ampuminen on sitten jäänyt. Nyt kun menin illalla radalle, siellä ei ollut lisäkseni kuin yksi henkilö ja pystyi keskittymään ihan vaan omaan juttuunsa. Ekat sarjat meni kyllä ihan miten sattui, ranne tuntui pettävän koko ajan ja ne notkahdusosumat 8 ja 9 rajoilla klo 4-5. Olkapäähän ja kyynärpäähän ei onneksi ottanut yhtään, joten uskalsin kokeilla useamman sarjan. Kun vaan jaksoi muistaa keskittyä siihen ranteeseen, niin kyllä se ka sitten alkoi pysyä päälle 9.  Pakko alkaa pikkuhiljaa käydä ahkerasti ampumassa, sillä valtakunnallisen pistoolin sarjakisan ilmoittautuminen loppuu tällä viikolla ja ens vikolla pitäis ampua jo ekat kisatulokset. Olen tosi tyytyväinen kun saatiin Isojoelta mukaan toinenkin joukkue, ja pääsen itse ampumaan siihen. Meillähän on joukkue myös Mestaruussarjassa ja meikäläinen on muutaman vuoden ollut siinä sellaisena varamiehenä, että jos joku miehistä ei ole päässyt sen viikon kisatulosta ampumaan, niin minä sitten olen ampunut sen puuttuvan tuloksen. Joskus on kieltämättä hiukan ottanut päähän kun olen sunnuntai-illalla myöhään hakenut tuloksia radalta ja huomannut että yhtä puuttuu - ei siinä sitten muuta vaihtoehtoa kuin itse vielä räiskiä jonkinlainen tulos että saa tulokset lähtemään eteenpäin . Nyt jos saadaan tuo toinen joukkue alempaan sarjaan, niin ainakin tiedän, että saan oman tulokseni ampua jo vaikka alkuviikosta ja miesten on nyt sitten ammuttava keskenään ne mestiksen tulokset tai keksittävä uusi varamies  

Koirakuulumisia sen verran, että Saisa sen kuin paisuu, vatsa on aikamoinen ja edelleenkin arvioisin, että kyllä sieltä varmaan 4 pentua saattaa putkahtaa parin viikon kuluttua. Ensi viikonloppuun saakka nyt mamma saa vielä asustaa muiden kanssa keittiössä, mutta sitten muutetaankin olkkariin ja meikäläinen muuttaa myös sinne sohvalle. Viime viikolla annoin kaikille matokuurit kun Saisalla tuli n 40 vrk täyteen astutuksesta ja päätin että nyt on hyvä antaa syksyn kuurit samalla kaikille. Normaalisti annan syksyn kuurin vasta sitten kun lumi tulee maahan. Sintti aloitti tänään juoksun joten nyt alkaakin sitten taas sellainen parin kuukauden juoksusessio kun kaikki tytöt juoksevat vuoron perään  voi Rölli parkaa!

Onpas tullut taas laiskasti päiviteltyä täällä, mutta eipä ole kauheasti ollut tapahtumiakaan.

Viime viikonvaihteessa Paula oli kotosalla ja silloin haettiin myös apinapennuista pojat uusiin koteihin. Ipanat ovat kyllä tosi reippaita tapauksia ja myös temperamenttia löytyy =D  Desi lähti Paulan mukana Vesannolle ja se haettiin ilmeisesti tänään uuteen kotiinsa. Paulan mukaanhan lähti myös Matti ja kuulin, että rippilahjaksi saadut kalastusvälineet ovat jo päässeet ahkeraan käyttöön. Matti viipyy reissussa ilmeisesti Jyväskylä-ralleihin saakka, jolloin meiltä on muutkin miehet menossa paikan päälle. Eiköhän siellä Vesannolla aika kulu (ilman kuuluisia Teboil-käyntejäkin...)

Sunnuntaina kävin ekan kerran äidin kanssa mustikassa ja vähän ovat marjat vielä violetin sävyisiä, joten saavat kypsyä vielä muutaman päivän. Meillä on äidin kanssa sellainen sopimus, että otetaan metsään vaan pieni sanko mukaan, niin ei tule sitten oltua siellä liikaa äidin verenpaineen kannalta, vaan mieluummin vähemmän ja usein, kuin monta tuntia kerrallaan. Joten sunnuntai-illalla tehtiin Paulan kanssa mustikkapiirakkaa. Maanantaina sain mukavia vieraita Torniosta, kun pinserikasvattini omistajat Maila ja Jukka, jotka ovat myös edesmenneen pinserini kasvattajat, poikkesivat koirineen. Mukana olivat cotonit Susku, Hilla, Moona ja Salsa, pinseri Begi ja apina Kiwi.  Heillä on edessään muutaman viikon näyttelykiertue täällä "etelässä", toivotaan että menestystä tulee  .Maanantaina Lakukin sitten kyllästyi totaalisesti lastaansa ja keksi keinon, jolla sen sai jalasta pois. Mailan kanssa yritettiin pariinkin otteeseen saada pakettia takaisin niin, että se pysyisi paikoillaan, mutta neiti onnistui toista etujalkaansa avuksi käyttämällä saamaan joka virityksen pois, joten annoin periksi ja nyt neiti on ilman lastaa. Hyvin se jo astelee jalalla hitaassa vauhdissa, juostessa se vielä (onneksi) nostaa sen ilmaan. Nyt täytyy vaan yrittää pitää neiti rauhallisea, sillä lastan olisi pitänyt ohjeiden mukaan olla vielä noin viikon verran paikoillaan. Elokuun alussa meillä on sitten kontrollikuvaus Seinäjoella, jolloin näkee mikä tilanne on.

Itse olen yrittänyt jonkin verran kutoa räsymattoja ja alunperin oli tarkoitus, että teen pari sellaita tosi sekaraidallista matonpätkää syksyn ampumakisoihin arpapalkinnoksi, mutta ensimmäinen versio näytti omaan silmään sen verran kivalta, että päätin kuitenkin ekan maton tehdä hieman pidemmän ja sijoitan sen sitten tuohon meidän eteiseen, kun siinä tarvitaan vähintään 5m matto, että pysyy edes jollain lailla suorassa, kun koirat ottavat spurtin ulos mennessään. Tällainen siitä sitten tuli, raitoihin tuli käytettyä runsaasti vanhoja vaatteita kuten lasten vanhoja potkuhousuja, pieniksi jääneitä kerrastoja, vanhoja kauluspaitoja, mammavainajien mekkoja ja esiliinoja, joten tuttuja kuoseja löytyy kun mattoa lähemmin tutkii:

Kun sain tuon 5m maton valmiksi, tein kaksi lyhyempää samalla tyylillä sinne arpajaisiin ja nyt on kangaspuissa kiinni matto, jossa yhtenä kuteena on vanhaa videonauhaa ja kaksi normaalia kudetta. Nauha antaa ihan kivan mustan kiiltävän pilkkeen sinne tänne, mutta aika hankalaa sitä on kutoa, koska pingottimia ei uskalla laittaa, ettei piikit katkaise nauhaa. Teen siitä vaan lyhyen pätkän, vaikka materiaalia riittäisi kyllä vaikka kuinka, sillä ette ikipäivänä voi kuvitella, miten hirveän paljon yhdestä videokasetista tulee nauhametrejä!!

Ekan jussipaidankin sain vihdoin valmiiksi ja toinen on aloitettu. Paidan koko on n. XL ja ensin näytti, että siitä tulee ihan hirveän leveä, mutta kun pojat vetivät sen päälleen, niin ihan hyvähän se oli. Mulla oli kyllä jonkinlainen ohjekin  olemassa, mutta kun inhoan tehdä noita salmiakkikuvioita edestakaisneuleessa, niin muutin ohjetta niin, että tein kaikki pyöröneuleena ja yhdistin sitten miehustan ja hihat raglankavennuksilla. Ei ehkä ihan aito jussipaita, mutta kuulemma kelpaa ja se on pääasia.

Ei kannata sitten katsoa kuvaa kovin tarkasti, sillä langanpätkät on vielä päättelemättä ja paita prässäämättä...   Niin ja sitten otin esiin vanhan nypläystyynyni ja ajattelin kokeilla josko vielä taito on tallella   Ensin oli kyllä hieman ongelmia mallien kanssa, sillä en millään muistanut, että minne olen kaikki nypläysmallini "arkistoinut". Olen nimittäin viimeksi nyplännyt silloin kun Ville oli ihan pieni ja sen homman jouduin sitten lopettamaan ja vein tyynyn kaappiin, kun Ville toimi turhan innokkaana avustajana ja jostain syystä langat oli aina takussa  No, löytyihän ne mallit kuitenkin ja tällaista olisi nyt työn alla