Hitaasti, mutta varmasti nuo lumet alkavat sulaa pihasta ja nyt näyttää onneksi siltä, että mitään suurempia tulvia ei tänä keväänä meidän pihaan tule. Yleensähän kun lumet alkavat sulaa, tuo meidän pihan ja pellon välissä kulkeva oja on ääriään myöten täynnä ja ylimääräinen vesi virtaa pihan poikki. Nurmikolta löytyy vielä paikoitellen runsas kymmenen senttiä lunta ja pyykkinarujen alla on vielä puolisen metriä, joten ihan vielä ei pääse mattopyykille, mutta ehkäpä jo viikon kuluttua pääsee kokeilemaan ihka uutta painepesuria . Meidän iso kuumapesuri kun on epäkunnossa ja miesväki ei vaan ole saanut siihen varaosia hankittua, niin ositn itselleni ihan OMAN pesurin ja se on kooltaan niin pieni, että se taitaapi mahtua lukkojen taakse mun asekaappiin - ja sinnehän ei ole muilla avainta kuin mulla!!!! Joten äijät korjatkoot pesurinsa jos sitä tarvitsevat . 

Koirat ei oikein tahdo ymmärtää, että hanki ei enää kanna ja varsinkin Emmalla ja Sintillä on ongelmia löytää illalla paikka mihin voi kyykistyä, kun ei pääsekään tuonne pellolle. Mutta ulkona aletaan nyt taas viihtyä paremmin un lumen alta alkaa paljastua maata ja mielenkiintoisia hajuja. Hiekkaa tulee kuormakaupalla sisälle tassuissa ja lumen alta on paljastuu myös niitä ikävämpiä yllätyksiä eli toivon todellakin, että nurmikko alkaa kuivahtaa pikaisesti sen verran että kestää kävellä ja saa pihaan jääneet kakkakikkareet siivottua pois. Tuo jokakeväinen koirankakkakeskustelukin on taas pikkuhiljaa päässyt alkuun lehtienkin palstoilla ja sen verran täytyy kyllä olla samaa mieltä, että juuri aamulla katselin järkyttyneenä kuinka yksi rouva paskatti koiransa tien vieressä sijaitsevan talon pihaan!!! Talo sijaitsee ihan jalkakäytävän vierellä ja välissä ei ole mitään ojaa eikä aitaa ja niin sitä vaan päästettiin koira niin kauas pihaan kuin flexi antaa myöten ja annettiin tehdä sinne tarpeensa. Ja kuin vielä pisteenä iin päälle, koira  käveli vielä melkein talon seinässä kiinni olevan nuoren hopeakuusen juurelle nostamaan koipea. Omistajalla ei näyttänyt olevan aikomustakaan siivota torttua pois vaan matkaa jatkettiin toimitusten jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meillähän laitettiin tuosta samaisesta syystä aikoinaan aita tontin rajalle jalkakäytävän viereen silloin kun lapset olivat pieniä. Omilla koirilla ei ole koskaan ollut lupaa mennä tuohon rinteeseen eikä siten ole tarvinnut pelätä että sieltä löytyisi "miinoja", rinne kun on aina ollut mukava leikkipaikka niin kesällä kuin talvella. Jostain syystä ehkä ihmiset ajattelevat, että jos jossain talossa on itselläänkin koiria, niin eipä se haittaa mitään vaikka koko kylän koirat käyttävät tonttia vessanaan! Myönnän kyllä, etten minäkään kaikkia kakkoja kotiin kanna, vaan jos läjä tulee sellaiseen paikkaan ojaan, että lähellä ei ole taloja tai ei ole mikään yleinen kulkureitti kyseessä, niin jätän kyllä silloin poimimatta, mutta ei tulisi mieleenikään päästää asioille toisten PIHAAN ja kyllä taajama-alueelta on läjät on siivottava pois!!

Isojoella olisi taasen tulossa mätsärikin, mutta taidan tänä vuonna jättää väliin sen tapahtuman. On sen verran paljon taas ollut mm. kennelyskää yms tarttuvia sairauksia liikkeellä, että jätän tänä keväänä omien koirien kanssa massatapahtumat aika vähiin. Toiveissa olisi pentuja alkukesästä ja jos pentusuunnitelmani toteutuvat, niin en tarvitse yhtään ylimääräisiä ongelmia murheeksi. Asta-kääkän juoksua odotellaan ja kunhan se alkaa, niin käväisemme Vaasassa treffeillä katsomassa ihanaa Nero-poikaa ja niitä mopovauvojakin olisi toiveissa . 

Noista mopseista sen verran, että kyllä se pitää täysin paikkaansa että ne eivät ole mitään koiria, vaan ihan luku sinänsä!  Sissihän on täysin Veskun koira ja heillä on ihan omat juttunsa joista muut ei taida tajuta mitään. Jos Vesku katselee telkkaria keittiön sohvalla, niin Jumpsu ja Sintsu makailevat yleensä sohvalla kaikessa rauhassa - Sintti sohvan tosessa päässä ja Jumbo yleensä Veskun niskan takana sohvan selkänojalla ja mopot katselevat TV:tä isännän vieressä! Ne siis todellakin katselevat sitä! Varsinkin formuloita seurattaessa on huvittavaa kuinka päät kääntyvät ja katse seuraa autoja. Luonto-ohjelmien kanssa Sissillä on ollut pieni ongelma nyt sen jälkeen kun Vesku osti ison telkkarin tuohon keittiön seinälle. Tiettyjen eläinten äänet häiritsevät Sissiä ja se alkaa tuijottaa tv:tä ja saattaa jopa murahdella tai haukahtaa ja kun kuvakulma siirtyy niin, että eläin häviää näkyvistä, Sissi painelee katsomaan ikkunasta tai pyytää ulos! Koirien äänistä se ei välitä, mutta esimerkiksi tiettyjen lintujen ääntely kiinnostaa sitä.

Ampumaharrastuksen puolella alkaa olla ilma-asekausi takana ja tänä viikonloppuna olikin kevään viimeinen ilmapistoolikisa Ilmajoella. Hieman oli ongelmia liipaisun kanssa, sillä tyhmyyttäni kävin alkuviikosta ampumassa ruutia ja etusormi olikin sitten tänään sitä mieltä, että liipaisinvastushan on 1000g eikä 500g ja  OHO! -laukauksia tuli muutamia - ja vaikka kuinka yritin järjestävän seuran toimitsijoille vakuuttaa, että ne seiskat on niitä "aprillipiloja" ja todellisuudessa naåpakymppejä, niin eivät uskoneet , no tulos oli 360, joten oli sentään 9 keskiarvona. Eilen ammuin pitkästä aikaa ilmakiväärillä, kun olin valvomassa Isojoenmestaruusammuntoja ja osallistujia ei eiliselle päivälle oikein ollut, niin päätin sitten kokeilla oman sarjani. Itse olin hyvin tyytyväinen, sillä sain ekan kerran 300 pistettä rikki, joten nyt ollaan sentään "samalla sataluvulla" . Tuo kivääri on vaan niin turkasen herkkä laji ja kymppi sen kuuluisan kärpäsenpaskan kokoinen, joten aina kun sillä yrittää ampua, ei voi muuta kuin ihailla niitä jotka kunnon tuloksia sillä ampuvat! Ilmaolympian aluemestaruuskisat olisi vielä parin viikon kuluttua Seinäjoella, mutta täytyy nyt miettiä että uskaltaisiko sitä kokeilemaan vai ei. Ko. lajin harjoittelu kun ei Isojoella onnistu, kun ei ole taululaitteita. Mulla on kyllä keittiön kaapin seinässä kiinni olympiataulut ja niihin on muutaman kerran tullut tehtyä kuivaharjoittelua ja radalla olen yrittänyt harjoitella nopeiden sarjojen rytmitystä 25m taululaitteisiin, mutta kertaakaan en ole päässyt kokeilemaan ihan kovilla tauluun, joten mitään hajua ei ole siitä mihin osumat olisivat todellisuudessa menneet ja jos kisoihin lähden, niin se on kyllä sitten täysin kokeilumielessä. No ilmoittautumisaikaa on onneksi vielä muutama päivä jäljellä.

Voi kääk!   Ulkona sataa lunta niin sankasti ettei naapuriin näy!

No niin, nyt sitte näyttäis siltä, että Terrieri.netin kotisivut ei enää toimi ja mullahan oli omat kotarit juurikin siellä. Parisen vuotta sitten muutin sivut sinne kun en saanut tietoa kunnolla siirrettyä Soneran kotisivuille yhteyskatkosten takia. Olis vaan kannattanu pysyä soneran alla, olis ainakin tiedot kotikoneella tallessa, mutta nyt häipyi kaikki kuin pieru sinne kuuluisaan Saharaan jos tuo terrierinetti nyt tosiaan on kaatunut!!

Joten ainakin nyt sitten toistaiseksi taidan päivitellä asioita pelkästään tänne blogiin ja pyydän anteeksi kaikilta koiraharrastusystäviltäni sitä, että täällä tulee olemaan sitten juttua myös muista kuin koira-asioista.

Pentusuunnitelmissa siis kääpiöpinseripentue yhdistelmästä "Nero" Rowan-Alley's You Tube - "Asta" Kotopellon Cristina, juoksua odotellaan! Yhdistelmä on lievä linjaus iki-ihanaan Jumbo-mummoon (FIMVA Rowan-Alley's Matami Mimmi), jonka ehdottomasti paras ominaisuus on sen määrätietoinen, avoin, rauhallinen luonne. Ja onhan tuo mummo pärjännyt ihan kiitettävästi myös missikisoissakin .  Nero on luonteeltaan hyvin paljon "jumbomainen", sopivan kokoinen, näyttelyissä palkittu ERInomaisella. Asta hieman vilkkaampi, hyväluustoinen ja kaunisrakenteinen, kauneusvirheenä mainittava toinen yläkulmuri hieman väärässä asennossa.

Aikamoista hiljaiseloa on vietetty koirien kanssa. Pakkaskelitkin saapuivat vihdoinkin ja nyt taas huomaa sen kuinka epäkäytännöllinen se lattialämpö on koirahuushollissa. Varpaat tottuu lämpimään lattiaan, niin eihän tuolla ulkona tahdo pärjätä ilman tossuja millään ja piha on täynnä kolmijalkaisia koiria . Joten lenkkeily saa taas jäädä aika vähiin, sillä ei nuo "tossulenkit" oikein tuolla metsässä lumihangessa luonnistu, tahtoo jäädä aina muutama tossu matkan varrelle. Sissi on ainut jota ei kylmyys tunnu kauheasti haittaavan ja sen se sai kokeakin tässä alkuviikosta, kun paineli taas tapansa mukaisesti hullunrallia pitkin pihaa ja oikaisi sitten Emmaa kiinniottaessaan pihassa olleiden kuorma-autojen ja traktorin alta ja ilmeisesti siellä jokin sitten osui selän päälle, sillä vekkihän siihen tuli. Reikä ei onneksi ollut kovin iso, mutta täytyy nyt vaan toivoa, ettei siihen kohtaan ala kasvaa valkoisia karvoja, on niin näkyvällä paikalla.

Pentusuunnitelmia olen pyöritellyt moneen kertaan mielessäni ja pikkuhiljaa on ajatus kasvatustyön lopettamisestakin alkanut houkuttaa. Kääpiöpinserikasvattajia kun on tullut nyt hurjan paljon uusia ja olen ehkäpä hieman huolissanikin katsellut muutamia yhdistelmiä ja jalostukseen käytettyjä koiria. Itse kun on noita yhdistelmiään suunnitellut, niin joskus on ollut todella vaikeaa löytää uroksia, joita voisi omiin narttuihinsa yhdistää, kun samoja virheitä ei haluaisi molemmille vanhemmille ja kun tiettyjä asioita on halunnut yhdistelmissään vältellä. Niinhän se on, että "tieto lisää tuskaa" myös tässä koiraharrastuksessa ja mitä enemmän tietoa alkaa olla niin sitä kriittisemmäksi sitä pikkuhiljaa muuttuu. Toivon todellakin, että nuoret aloittelevat kasvattajat vaivautuvat selvittämään tarpeeksi jalostukseen käyttämiensä koirien taustoja, eivätkä tuijota pelkästään näyttelymenestykseen. Toivottavasti rodun terveystilanne ei ala mennä huonompaan suuntaa ja esim epilepsia ja erilaiset autoimmuunisairaudet yleisty, ja kunpa esiiin tulleista tapauksista ja epäilyistä puhuttaisiin avoimesti eikä lakaistaisi ongelmia maton alle. Ja käytettäisiin myös niitä hieman tuntemattomampiakin uroksia - en ollenkaan pitäisi pahana, että jalostusuroksille asetettaisiin tiettyjä rajoituksia myös sen suhteen, että kuinka paljon niitä saisi jalostukseen käyttää. Jos uros on ehtinyt astua jopa kymmeniä narttuja ja sitten sille putkahtaakin joku vakava sairaus, niin eipä kovin tilanne hymyilytä!  Yksi hyvä keino olisi mielestäni se, että uroksella olisi jälkeläismäärä rajoitettu vaikkapa siten että esim kolmen viimeisen vuoden aikana saisi olla vain tietty määrä jälkeläisiä. Tällä tavalla voitaisiin jakaa uroksen jalostuskäyttöä myös pidemmälle ajalle. Koko elinikään sidottu rajoitus ei ole järkevää, sillä silloin poika helposti käytetään "loppuun" jo nuorena ja taas tullaan siihen ongelmaan, että mitäpä jos ko koiralla onkin jokin perinnöllinen sairaus, joka ilmenee vasta hieman myöhemmällä iällä! No joka tapauksessa, omia pentuesuunnitelmia on vielä pariin kolmeen pentueeseen jäljellä ja sen jälkeen aion siirtyä pelkästään seurailemaan kasvattien edesottamuksia. Tämän 20 vuoden aikana on tietenkin muutamia tiedonmurusia tarttunut mukaan ja neuvoja tulen jakamaan tietenkin niitä haluaville ja valitettavasti varmaan myös niille, jotka eivät niitä haluaisi välttämättä saadakaan, joten koiraharrastus tulee jatkumaan vaikka pentuja ei olisikaan suunnitelmissa

Saatiin pariksi päiväksi hieman vipinää normaaliin päivärytmiin, sillä eilen tulivat mopsit Frank, Jack ja Lilli hoitoon. On hauska huomata kuinka erilaisia kaikki ovat. Frank selvästi kaipailee eniten perhettään, sillä kun ovelta kuuluu jotain ääntä se käy tarkistamassa, että jokohan sieltä tullaan hakemaan. Lilli ja Jack sen sijaan tuntuivat kotiutuvan heti ja vauhtia riittää. Jack tosin joutui hieman nöyrtymään ja herra saa luvan vierailunsa ajan käyttää pöksyjä . Nuoriherra on myös sitä mieltä, että 5 naista on sopivan kokoinen haaremi ja varsinkin Sissin kanssa olisi aika kiva leikkiä isojen poikien leikkejä, mutta harmi vaan kun tytöt ovat niin kovin eri mieltä asiasta. Varsinkin Frankin suhteen täytyy tässä varmaan päivän aikana kehitellä jonkinlainen juoni ja kertoa Maijulle, että herra on kadonnut. Tuon ihanan herrasmiehen huolisin nimittäin ilomielin koska tahansa .

Ja ennen kaikkea se tärkein juttu eli sain vihdoinkin "rakkaan" autoni takaisin . Mersustahan meni kesällä katsastus vanhaksi ja kun miesväellä noita kiireitä riitti, niin kukaan ei ehtinyt laittaa vanhaa palvelijaa siihen kuntoon, että olis voinut sitä käydä insinööreille näyttämässä, niin meikäläisen kulkupelinä oli Mikon Leppäkerttu. Siinäkin on ollut jos jonkinlaista sähkövikaa yms, joten toimintasäde on ulottunut meikäläisen käytössä vain sellaisiin matkoihin, että viitsii kävellä kotiin, jos tarve vaatii .

No - muutamien viikkojen valohoito hallissa nosturilla ei siis Mersuun tehonnut, joten miehet joutuivat oikein pari kolme tuntia tekemään töitäkin, että saivat jarrut kuntoon ja leimat papereihin. Tosin parin päivän käytön jälkeen simahti startti, mutta se vika onneksi korjattiin sitten jo parin päivän sisällä.

Koirien kanssa on ollut aika inhottavaa tuo lenkkeily, sillä metsä on niin märkä, että vanhat rouvat Jumpsu ja Sintsu ovat sitä mieltä, että EVVK. Sissi ja Emma sen sijaan eivät paljoa märkyydestä välitä, vaan sammaleet lentelee, kun pariskunta päästelee rallia. Lakustakin kuului sen verran uutisia, että ilmeisesti kieliongelmia ei ole, vaan neiti on alkanut viihtyä uudessa kodissaan hyvin.

Illat olen kutonut lapasia ja sukkia samalla kun katselen telkkaria ja osa tuotoksista vietiin pariksi viikoksi kirpparille, josta Arjan ja Mirkan kanssa vuokrattiin yhteinen pöytä. Nyt pitäisi vielä tehdä muutamia pareja sukkia jouluksi ja pojat tilasivat lisäksi uudet pipot. Veskulle tein isäinpäivälahjaksi koevedoksen piposta ja ainakin hänen päähänsä se sopi ihan OK. Kuvassa ko pipo ja parit koira/kissasukat, toiset pitkävartiset polvisukkamalliset ja toiset hieman lyhyempi malli. Silmät ja nenä eivät oikein kuvasta erotu, mutta kyllä ne siellä langan seassa jossain ovat

ja tottakai piti taas kehittää hieman uuttakin mallia, joten yhtenä iltana sain päähäni tehdä hiirimalliset lapaset tai oikeammin RASAT niinkuin täälläpäin sanotaan. Vaihtelu virkistää kun voi vuoron perään tehdä erilaisia eikä pelkästään niitä Jusseja. kuva on vähän huonolaatuinen, mutta eiköhän siitä periaate selviä. Luin muuten juuri sanomalehdestä, että jos tekee käsitöitä jonkun esim lehden ohjeen mukaan, niin niitä saa tehdä vain omaan käyttöön tai antaa lahjaksi, ei saa myydä - tekijänoikeussäännökset!  No, itse en näihin malleihin mitään ohjeita lueskele vaan soveltelen tarpeen mukaan, joten vien kirpparille myyntiin ihan hyvällä omallatunnolla

Ampumakausikin on jollain lailla avattu ja viime viikonlopun kisat meni vähän siinä mielessä harjoituskisaksi, että olin luvannut toimittaa Isojoen kisojen palkintoja Kankaanpään kisoihin ja lauantain kisaohjelmassa oli pistoolissa pelkästään Yleinen sarja, joten ammuin sitten siinä enkä naisten sarjassa, joka oli ohjelmassa sunnuntaina. Kisa alkoikin sitten tosi hyvin, sillä kolmen haroituslaukauksen jälkeen aseesta petti säiliön tiivisteet ja paineet pihalle! Sain kankaanpääläisiltä lainaksi aseen, niin sain kuitenkin kisan ammuttua, kiitos Martti! Tulos 539 oli omasta mielestä ihan ok, kun miettii, että oli tosiaan outo ase ja muutamia OHO-laukauksiakin tuli, kun liipaisu oli hieman erilainen ja herkempi kuin omassani. Käväisin samalla Eelistä katsomassa ja kyllä se poika on luonteensa puolesta niin samasta puusta veistetty äitinsä kanssa ettei paremmin voisi olla. Ja nyt huomasin ekan kerran että niin on vaan sillekin alkanut ilmestyä muutamia harmaita karvoja kuonoon ja silmien alle.

Tänään täytyy vielä vääntää jossain vaiheessa kakkupohja jotta saan huomiseksi tehtyä kakun tädilleni, joka perjantaina täyttää 70v. Meillä on  nimittäin huomenna tämän vuoden viimeinen kansalaisopiston kirjontapiirin kokoontuminen ja pari naisista lupasi keittää siellä kahvit, joten saadaan juoda samalla ne Katrin synttärikaffeetkin.

Niin se vaan talo taas hiljeni kun viimeinenkin pennuista lähti viime torstaina maailmalle  .  Ja tänään hiljeni vielä entisestäänkin, kun Paula ja Milli käväisivät Pohjanmaalla ja lähtiessään tänään takaisin Äänekoskelle ja ottivat Laku-neidin mukaansa. Lakulla on edessään vielä lisääkin matkustusta, sillä luultavasti ensi viikolla neidin matka jatkuu ulkomaille, joten jännittävä lentomatka edessä. Koirajutuissa onkin nyt sellainen pieni suvantokausi alkamassa, sillä tällä hetkellä minulla ei ole suunnitteilla kääpiöpinseripentuja. Lähialueella on onneksi kääkkäkasvattajia sen verran runsaasti, että pentuja pääsee kyllä nuuskuttelemaan vaikkei niitä omassa keittiössä telmisikään  . Ja Paulan Milli-apina on ensi viikolla menossa treffaamaan komeaa miesystäväänsä, joten Äänekosken suunnalla ainakin on parin kuukauden kuluttua apinavauvoja luvassa

Kaksi pentusta lähti viikonloppuna omiin koteihin ja pari tyttöstä jäi vielä odottelemaan omia ihmisiään. Vein Turbo-pojan lauantai-illalla Turkuun, josta sen matka sitten jatkui perheensä kanssa Ruotsiin, joten pitkä oli kotimatka pienellä pojalla. Roosa onneksi lähti mukaani Turun reissuun, sillä Turbo oli vahvasti sitä mieltä, että hänhän ei yksin pienessä boksissa matkusta ja aikansa kiljuttuaan pääsikin sitten Roosan syliin. Tytöistä Emergency Exit lähti omaan kotiin sunnuntaina. Tämän tytön ristiäiset on vielä pitämättä, joten odottelemme kutsumanimen julkistamista 

Aamulla suoritettiin täällä sellaiset pikaiset nimenannot noille kahdelle tytölle, sillä mukavampi kutsua nimellä kuin vaan "pentuna" eli kun kerran vanhemmat ovat venäläis-ruotsalaisia, niin tytöt olkoot toistaiseksi Olga (Ebb and Flow) ja Helga (Eye-Witness). 

Pari viikkoa on nyt kärvistelty flunssan kourissa, eikä meinaa helpottaa millään! No, kuumetta ei onneksi enää niin paljoa ole ja se mitä on, pysyy kuumelääkkeillä kurissa, mutta kun ei henki meinaa kulkea kunnolla ja ääni katoaa aina yhtäkkiä jonnekin. No - hengissä kuitenkin!

Lakun astutusreissu ei sitten onnistunut . Viime viikon tiistaina siis ajelin ensin Jyväskylään hakemaan Paula koulusta ja sitten suuntasimme kohti Joensuuta. Kun pääsimme perille, nuoripari oli sitä mieltä, että kunnon kihlaus ensin ennen kuin mitään vakavaa aletaan harrastaa. Laku seisoi paikoillaan kuin tatti ja oli hyvin tympääntyneen oloinen kuin viestittäen, että täällä sitä nyt sit olis, jos kiinnostaa, mut kotona tyttöjen kans on paljon mukavampaa. Nuori-herra Peepee ei myöskään osoittanut sen kummempia rakastumisen merkkejä ja se suhde jäi pelkälle nuolemisen tasolle. Ja kun yritimme hieman avustaa poikaa alkuun, raukka meni ihan lukkoon, joten eihän sitä vauvoja ennenkään ole pelkällä suutelemisella alkuun laitettu joten eipä auttanut kuin todeta, että se siitä sitten! Hieman kyllä harmitti, kun itse olin kovassa kuumeessa ja auton mittariin tuli hieman yli 1000 km ja ihan turhaan. Onneksi Paula ajoi suurimman osan matkasta! Olin seuraavan yön Vesannolla ja siellä olisi kyllä vauvojen teko onnistunut, Mosku oli sitämieltä, että kyllä hän hoitelee hommat ihan mielellään ->  uusi rotu: ajokoira-apina.

Perjantaina kävin Lapualla am-kisoissa ampumassa 50 m pistoolin ja ensimmäistä kertaa olin ihan tyytyväinen ammuntaani, tulos 492 (alue-ennätys ) ja huonoimmat osumat taisivat olla kaksi vitosta. Kymppejäkin tuli ihan mukavasti ja jos ne huonot laukaukset jättäisi vielä joskus ampumatta, niin voisi joskus jopa päästä vielä yli 500 tuloksiinkin. Naureskeltiin kyllä kisan kakkosen Mirjan kanssa jälkeenpäin, että mahtoiko sillä olla asian kanssa mitään tekemistä, että kun ammuin harjoituslaukauksia, niin ekan laukauksen jälkeen katsoin putkesta, että miten noin huono laukaus voi olla napakymppi ja totesin että mun putki olikin suunnattu Mirjan tauluun! No siinä vaiheessahan  multa katosi kaikki jännitys, kun olin varma, että eihän mulla ole mitään saumoja koko kisassa, kun naapurilla eka laukauskin heti napa! Isojoelta ei ollut muita kuin minä N-sarjassa ja Tomi Y18:ssa, Tomille onnittelut AM-kullasta! (Hän ei ehtinyt kovin paljoa lajia treenailla, sillä päivää ennen ilmoittautumisajan umpeutumista kysyin häneltä, että lähteekö hän kisaan mukaan. Pari kertaa käytiin harjoittelemassa Hurttassa jotta Tomi sai jonkin verran tuntumaa Villen aseeseen). Lauantaina ja sunnuntaina olisi ollut vielä urheilu- ja vakiopistoolit, mutta en niihin ilmoittautunut ollenkaan, kun olisi pitänyt kolmena päivänä ajella Lapualle.

Sunnuntaina oli ohjelmassa Sastamalan näyttely mopsien kanssa ja siellä oli tuomari Jouko Leiviskällä todella tiukka linja ja koko väriskaala käytössä. Meidän tytöistä hän ei tykännyt ollenkaan, kallot oli väärän malliset ja kokoiset ja hännänkiinnitykset väärässä paikassa, joten molemmille tyydyttävät. Mutta päivä oli mukava ja seura mitä parhainta, vaikkei niitä kepoja saatujaan Maijun kanssa mukaamme . Ens viikonloppuna sit uus reissu Raisioon!

Elina kävi sunnuntaina siruttamassa pennut ja kyllä kävi homma taas tosi helposti - KIITOS! Eilen kävin Kauhajoella eläilääkärissä pentutarkastuksessa, joten nyt on ipanat valmiita lähtemään maailmalle, jos vaan sopivat kodit löytyvät. Pentujen Ebba-äippä lähti kokeilemaan runsas viikko sitten kokeilemaan yhteiseloa Luna-kääkän kaveriksi ja kuulemma on mennyt ihan kivasti uudessa kodissa.

Huomenna sitten taas Kauhajoella käymään, Matti kun pääsee harmillisesti kahtena päivänä viikossa jo puolilta päivin koulusta ja bussi lähtee vasta kolmelta, joten täytyy käydä hakemassa poika kotiin.

Viime torstaina olimme Siikaisissa Mikon valatilaisuudessa. Niinisalolaisten valat oli tänä vuonna laitettu kahteen paikkaan, eli Tiedustelupatterin porukka Siikaisissa torstaina ja SatTR:n porukka perjantaina Karviassa. Jos saan rehellinen olla, niin kyllä mtilaisuus olisi ollut juhlallisempi, jos olisi koko porukka ollut samasa paikassa, nyt jäi vähän tynkämäinen olo juhlallisesta tilaisuudesta, varsinkin kun ohimarssikin muodostui pelkästään jalkaporukasta, ei ainuttakaan ajoneuvoa mukana vaikka mukana raketinheitinmiehet ja kuljetusporukka. Itse vala Siikaisten urheilukentällä oli melko juhlallinen tilaisuus ja vaikka sää suosi siinä mielessä, ettei saatu vettä kuin muutamia pisaroita ja mitään hellettä ei ollut , muutama huonovointisuuskohtaus valitettavasti nähtiin, mutta lääkintäporukka hoiti tilanteet huomaamattomasti. Valalounas (hernesoppaa tietenkin  ) nautittiin keskuskoulun pihalla ja samassa paikassa oli myös Sotilassoittokunnan konsertti, solistina Anne Mattila. Vaikka itse in ole mikään Annen erityinen fani, niin täytyy sanoa, että kyllä likka osaa laulaa livenä todella hyvin .

Milolla on siis ensimmäinen ylennys tienattuna ja alokasaika ohi, tässä kuva tuoreesta tykkimiehestä

 Pennut kasvaa vauhdilla ja nyt on joka päivä käyty ulkoilemassakin (ja samalla edes yhdet kakkelssonit tulee ulos ) Ensin oltiin hieman varovaisia ja kuljettiin melkeinpä mun jaloissa, mutta nyt jo painellaan isojen koirien perässä jopa pitkässäkin heinässä. Ebban suhteen olen ollut hieman ilkeä, sillä Ebba on lähiaikoina lähdössä koeajalle uuteen kotiin ja olen suhtautunut rouvaan nyt hieman neutraalisti ja ylimääräiset hellyydenosoitukset on jätetty tyystin pois, jos vaikka sopeutuminen sujuisi sitten helpommin. Onneksi uudessa kodissa on leikkikavereita, joten rouva saa taas päästellä ilonsa vapaaksi kunhan tutustuvat kunnolla.

Kasvihuoneesta on nyt alkanut saada päivittäin satoa ja kurkkusaalis ei ole samaa kokouluokkaa mitä viime vuonna, mutta olen tehnyt muutaman satsin viipalekurkkuja ja tuoretta kurkkua saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Tomaatitkin ovat nyt alkaneet kypsyä, ja raakileita on vaikka kuinka paljon. Kurpitsoista olen ylimääräiset lehdet ja pikkukurpitsat ottanut pois ja jätin vain muutaman isomman kasvamaan. Yöt ovat onneksi vielä plussan puolella joten saavat kaikessa rauhassa vielä kasvaa jonkin aikaa. Itselleni oli pienoinen yllätys tuo kesäkurpitsa, jka kasvaa perunapellon päässä, sillä se ei ensin päässyt vauhtiin ollenkaan, vaan sitä mukaa kuin hedelmiä ilmestyi ne mätänivät pois. Joten eipä ole paljon tullut sitä seurailtua ja viime viikolla olikin iso yllätys kun kävin maisseja katsastamassa ja kesäkurpitsasta löytyi tällaiset

kaikki siis samassa kasvissa ja kuvan oikeanpuoleinen painoltaan 3,5kg ja muut ehdin laittaa pikkelsiksi ennen punnitusta.

Mattourakka päättyi toistaiseksi, sillä alkukesästä puihin laitettu 30 metrin loimi loppui  ja tässä viimeiset 114cm leveät matot, seuraavaksi laitetaan hieman kapeampaa mallia. Värit on kuvassa aika oudot, mutta olkoot

 Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä Lakun kanssa Itä-Suomen reissuun, sillä treffit on sovittu Joensuulaisen nuoren miehen kanssa

... tätä mieltä on ainakin pennut, sillä vasta tällä viikolla ipanat alkoivat uskoa , että muutakin kuin tissiä pitäis pikku hiljaa alkaa syödä! Eikä varmaan olisi vieläkään alkanut ruoka maistua, mutta mun oli pakko olla ilkeä ja laittaa Ebba häkkiin sen verran pitkäksi aikaa, että pennuille tuli edes hieman nälkä ja vasta kun vähän oli nautittu kiinteää, niin vasta sitten jälkkäriksi aukes maitobaari. Tänään oli ensimmäinen aamu kun ruokalautanen tyhjeni kokonaan . Ebbakin on ilmeisesti pikkuhiljaa alkanut kyllästyä naskalihampaisiin, sillä ei anna imeä enää kuin pienen hetken ja sitten alkaa kävellä pentujen yli ja hyppää aidan yli pois aitauksesta.

Pennuista on tytöt edelleen vapaina, poikahan lähtee Ruotsiin. Tytötkin olivat jossain vaiheessa kaikki jo varattuja, mutta pikku hiljaa on peruutuksia tipahdellut ja ostajaehdokkaat ovat ilmoitelleet saaneensa pennun jo jostain muualta. Aika monillahan on varattuna pentu useammalta kasvattajalta samanaikaisesti ja jos ei etsi tiettyä sukutaulua tms. niin yleensä sitten pentu otetaan siltä, jolle ensin sopiva pentu syntyy. Pennunosatajan kannasta tietenkin ihan ok tapa, mutta noita turhia varauksia on sitten meillä kasvattajilla runsaasti ja oslle pennunkyselijöistä tulee sitten turhaankin myytyä "eioota", kun kuvittelee että varaukset ovat voimassa. Onhan se tietenkin luonnollista, että sitten kun sen oman pennun saa kotiin, ei muistakaan enää että tuli varattua muistakin paikoista ja olisi ehkä tarvinnut ilmoittaa, ettei ole enää varauslistalla. Muutamia pentukyselyitä tulee viikoittain, mutta tulkoot nyt sitten täälläkin mainituksi, etten mielelläni myy pentua osamaksulla ja edellytän kyllä että perhe joka on aikeissa hankkia kääpiöpinseripennun olisi sen verran ottanut rodusta selvää, että tietäisi edes suunnilleen minkälaisesta koirasta on kyse (ja mikä on koiran rotu - siis KÄÄPIÖPINSERI eikä kääpiöspintseri tai -pinsertti ). olen ollut toisaalta erittäin tyytyväinen että tytöt ovat vielä vapaana, sillä tarkoitus olisi jättää yksi tyttö kotiin/sijoittaa ja olen todellakin miettinyt pääni puhki, että kumpi kahdesta vaihtoehdosta olisi se, jonka itselle jättäisin, mutta ainakin tässä vaiheessa kaksi tytöistä on niin hitsin hyvän näköisiä molemmat, etten osaa tehdä päätöstä. Eroja toki on jonkin verran, mutta niin pieniä, ettei niillä ole tällä hetkellä mitään merkitystä. Isoin tyttö näyttää sen verran vahvalta tällä hetkellä, että uskaltaisin veikata, että siitä varmaan tulee jonkin verran isompi kuin sisaruksensa ja sillä on aavistuksen pidempi runko kuin muilla, joten se olisi varmaan ihanteellinen agilityharrastukseen. Luonteeltaan se on kaikkein uteliain ja ensimmäisenä joka paikassa.

Nyt kun Ebba on ollut hieman karanteenissa pentujen luota, ovat muut koirat alkaneet hoitaa varaäidin hommia ja sehän homma hoituu kaikilta muista paitsi Sintiltä. Sinttihän ei ole koskaan ollut kauhean innostunut pennuista ja makaileekin mieluummin sohvalla "turvassa" kuin on ipaniden riepoteltavana. Tässä muutama kuva eilisestä koulutussessiosta:

"Hei varamutsi, mikä sulla on siä"

Sissi: "No tämähän on puruluu ja sitä kuuluu pureskella sen sijaan että järsittäisiin noita pöydän jalkoja tai maton hapsuja"

"ai jaa, selkis mut me tykätään mattojen repimisestä enemmän - hei, saadaanx me ratsastaa"

Janokin yllätti kesken leikin, mutta vuoroaan on odotettava:

Miten voikaan pieni mopsityttö olla niin hölmistyneen näköinen !

Kuuntelin, äsken että miksi Sissi liikkuu tuulikaapissa niin ihmeen hiljaa ja menin katsomaan. Neiti hiipi hiljaa sisälle päin SUURI saalis roikkuen suupielestään. Neiti oli nimittäin saanut kiinni nokkosperhosen! Oli huvittavan näköistä kun Sissi varovasti siirteli jalkojaan eteenpäin ja katsoi minun suuntaani korvat täysin luimussa kuin kysellen, että onkohan sitä nyt tullut tehtyä kovinkin iso rikos. Kun se pääsi puoleen väliin eteistä, se varovasti laski perhosen maahan ja seuraava ilme olisi ollut kyllä kuvaamisen arvoinen, sillä perhonen otti ja lähti lentoon! Pari askelta taaksepäin ja sitten tuijotus suoraan minua silmiin  ja  tyypillinen mopsimainen kurkkukurlutus "ouwwouwwouwwouuuuu". No toivotaan, että jos neiti alkaa kärpäs- tai paarmajahtiin, niin jättää saaliinsa sitten ulos, jos ne hengissä pitää säilyttää  

Ebban pennut syntyivät 15.7. ja synnytys sujui pikavauhtia ja todella helposti. Pennut olivat hyvän kokoisia, pienin painoi syntyessään 157g ja suurin 200g ja kaksi muuta siltä väliltä. Saldona siis yksi poika ja kolme tyttöä .

Poika lähtee näillä näkymin Ruotsiin ja kaksi tytöistä on vielä vapaana. Toisen vapaana olevan tytön suhteen en ole vielä tehnyt lopullisia päätöksiä siitä, että sijoitanko sen. Mietinnässä on myös se, että jääkö Ebba lopullisesti tänne Isojoelle asustelemaan vai löydänkö sille lähistöltä sopivan uuden kodin. Yksi erinomainen omistajaehdokaspariskunta olisi kyllä tiedossa, mutta katsotaan nyt mitä ratkaisuja tässä sitten tehdään, jos tehdään yhtään mitään. Ebbahan on nyt 4-vuotias ja kaikesta näkee, että se nauttisi suunnattomasti siitä jos pääsisi hieman pienempään koiralaumaan, ainoana koirana kun syli olisi aina tarjolla, usean koiran laumassa vuorot kun tulevat harvemmin .

Mikko on nyt pari viikkoa ollut armeijassa ja lauantaina oli Niinisalossa "omaisten päivä" ja päästiin katsastamaan alokkaan tupa , kiitos myös Arjalle ja Teemulle mukavasta seurasta. Kameraa en tietenkään muistanut ottaa mukaan, mutta tässä yksi Veskun ottama kännykkäkuva veljeksistä.

Sää suosi onneksi tuolloin paikan päällä, mutta kun lähdettiin kotiin, niin taivaat repesivät. Isojoella oli ukkostanut pitkästi toista tuntia ja vettä oli tullut puolentoista tunnin aikana äidin sademittariin yli 45mm. Illalla alkoi uudelleen vielä ukkostaa ja sataa ja seuraavaan puoleenpäivään mennessä tuli lisää vettä vielä yli 20mm, joten kyllä kosteutta ainakin riittää!! Kyröllä lainehtii taas pelloilla vesi, joten epä taida pelloilla olevat ruokohelpipaalit olla kovin kuivia! Veskuhan antoi helpin tutulle viljelijälle korjattavaksi keväällä ja tämä henkilö ei jostain syystä ole ehtinyt korjata suurpaalejaan pellolta pois .  Mikko ei moittinut ainakaan näitä paria ekaa viikkoa muuten, kuin että lenkkitossut eivät oikein jalkaan ole sopineet ja rakkoja oli ilmestynyt aika runsaasti.

Viime viikolla Eelis oli hoidossa muutaman päivän ajan ja mitään ongelmia ei ollut vaikka Sissin juoksu hieman sekoitti suunnitelmia ja koko aikaa ei voinut kaikkia pitää yhdessä. Perjantaina Eelis sitten palautui takaisin kotiin, tosin hieman mutkan kautta, sillä Katja lupautui "valmentajaksi" mukaan Laukaan ruuti-SM -kisoihin ja Eelis lähti siis matkaan myös. Sen verran on tullut laiskasti harjoiteltua, etten ilmoittautunut ko kisoihin kuin vapaapistooliin. Muutamia ihan hyviä kasoja sain kyllä aikaan, mutta kun ne kasat oli ihan väärässä kohdassa taulua . Sarjaan mahtui myös peräti kaksi kakkostakin, joten tuloksella ei paljon voi kehuskella, ainut positiivinen asia oli, että tällä kertaa jäi myyrät sentään ampumatta ja sijoitus viides. Paula sentään pelasti viikonlopun sillä ampui lauantaina Mikkelissä pienoiskiväärin asentokisassa SM-kultaa N24 -sarjassa. Sunnuntaina makuukisassa Paulan sijoitus oli 4., joten ONNITTELUT tätäkin kautta!

Viime lauantaina vietettiin lähimpien sukulaisten kanssa Villen ja Mikon yhteisiä valmistujaiskahvitilaisuutta, joka keväällä jäi pitämättä erinäisten kiireiden ja yhteensattumien takia. Pojat olivat yhteistuumin vuokranneet Lauhan Sarvesta "Metsola" -mökin ja kahvit keitettiin siis siellä. Äiti oli tapansa mukaan leiponut pikkuleivät ja kuivat kakut ja minulle jäi vain nuo piirakat ja kakut. Omasta pihasta löytyy hyvä metsämansikkapaikka ja ne säästettiin sitten kermakakkujen koristeeksi, lisäksi tein hyytelökakkua ja voileipäkakkua ja paria piirakkaa. Veskuhan on meillä aina grillimestarina, joten hän hoiti paikalle sitten illaksi grillattavaa. Illalla lämpeni myös mökin varustuksiin kuuluva palju ja se olikin aika ahkerassa käytössä, olisi ehkäpäitseänikin kiinnostanut kokeilla, mutta se kokemus jääkööt kuitenkin sellaiseen hetkeen, ettei kauheasti ole yleisöä paikalla  . Päivä oli muuten täysin onnistunut, mutta ukonilma viihtyi sitkeästi Lauhan kupeessa ja jyskytti lähellä monen tunnin ajan. Onneksi mökki oli niin tilava, että sisälle mahtui hyvin ja ulkonakin oli katosta runsaasti, joten kenenkään ei tarvinnut kastua. Oli tosi mukavaa, kun koko perhekin oli taasen kasassa ja sain nauttia viikonlopun ajan myös "neljännestä pojasta", iso kiitos kummipojalle .

Mikolle viikonloppu merkitsi myös siviilielämän loppua toistaiseksi, sillä eilen nuoriherra matkasi Niinisalon varuskuntaan. Ennen palvelukseen astumistaan hän kuitenkin vielä osti valmistujaisrahoillaan itselleen tällaisen "tomaatin", sillä ei halua omaa mersuaan viedä armeijan parkkipaikalle seisoskelemaan (ihan hyvä, sillä valitettavan paljon on kuulunut huhuja, että siellä autoille on tehty ilkivaltaa tai niihin on murtauduttu).

Tänään Mikolta tuli viestiä, että vala on 25.8. Siikaisissa, joten toivotaan, että silloin olisi hieman parempi sää kuin Villen valassa Merikarvialla muutama vuosi sitten. Silloin ukkosti ja vettä satoi kaatamalla!

Joanna-neiti oli tapansa mukaan jälleen tosi hyväntuulinen, tosin kyllä se helle tuntui häntäkin hiukan kiusaavan ja huomasi myös sen muutoksen edelliseen käyntiin, että neiti osaa aika selvästi kertoa mitä haluaa - . Tässä linkki pariin videopätkään, jossa tuleva kenneltyttö harjoittelee (toivottavasti linkit toimivat)

http://s448.photobucket.com/albums/qq210/rowanalleys/family/?action=view¤t=P7110028.mp4

http://s448.photobucket.com/albums/qq210/rowanalleys/family/?action=view¤t=P7110019.mp4

 Ja koira-asiaa vielä sen verran, että Ebba alkaa olla aika tuskainen ja nyt on vatsa jo hieman tipahtanut alemmas, joten luultavasti ei montaa päivää enää mene pentujen syntymään

Sissi-neiti se sitten eilen tempaisi 4 tunnin karkureissut

Meillähän on koirat saaneet kulkea sisälle ja ulos omaan tahtiinsa, kun ovat (tähän saakka) hyvin pysyneet noiden mun kaikkea-muuta-kuin-hyvien aitarakennelmien sisäpuolella, mutta eilen sitten vähän ennen puoltapäivää havahduin siihen, että Emma haukkuu ulkona ja kun menin katsomaan, niin kaksi puuttui! Pihalla makailivat Jumbo, Ebba ja Sintti. Emma seisoi portaalla ja katseli hallille päin. Aloin huudella Lakua ja Sissiä ja pian Laku tepsuttelikin tien vierestä kotiin päin sen näköisenä, että minä nyt vaan kävin parit hajujäljet jättämässä tuonne koirien ulkoilureitille. Laku siis äkkiä kainaloon ja sisälle ja etsimään Sissiä. Seuraavat neljä tuntia olivatkin sitten aika hermoja raastavat, kun etsintähommissa oli varmaan jo ainakin 30 ihmistä (iso kiitos kaikille teille jotka levititte sanaa ja olitte mukana ), mutta kukaan näkemämme henkilö ei ollut nähnyt vilaustakaan karkulaisesta. Yritin soittaa löytöeläimistä vastaavaan paikkaan, mutta ko puhelin ei ollut päällä ja laitoinkin viestiä sekä omalla eläinlääkärille ja soitin myös poliisilaitokselle, jotta jos joku ottaisi heihin yhteyttä. Neljän aikaan kävin kotosalla päästämässä koiria pissalle ja kun olin sen jälkeen lähdössä taas polkupyörällä etsiskelemään, näin että jalkakäytävältä kääntyi meidän hallin pihaan pari ihmistä koiransa kanssa ja heistä toisella oli musta möhkäle sylissä! No Sissihän se - oli reppana ollut ihan katki-poikki ja maannut muutaman sadan metrin päässä kotoa ojan pohjalla. Olivat ensin ajatelleet, että onko jäänyt auton alle tai käärme purrut kun ei ollut ottanut jaloilleen ollenkaan. Kun sain ipanan syliini, niin virtaa alkoi taas löytyä ja voi sitä iloa (joka oli kyllä totaalisesti molemminpuolista). Kun päästiin sisälle neiti joi, joi ja joi ja sen jälkeen hyppäsi sohvalle ja veti unta palloon puolitoistatuntia yhteen menoon  niin ettei mikään havahduttanut sitä hereille. Illalla kun miesväki kotiutui, alkoi sellainenkin vauhtirumba, että ei olisi uskonut että on sama pieni väsynyt koira kyseessä . 

Täytyy kyllä tuhannesti kiittää kaikkia niitä lukemattomia ihmisiä jotka tosiaankin olivat mukana etsimässä ja levittämässä sanaa Sissin katoamisesta, jopa ulkopaikkakunnalta oltiin tulossa etsintöihin mukaan. Kyllä siinä ehti tulla mieleen jo vaikka mitä kauhuskenaarioita ja kun eilinen aamupäiväkin meni ikävämmissä merkeissä kasvattini Arskan lähdettyä kirmaamaan sateenkaarisillalle, lämmin osanotto vielä tätäkin kautta Katjalle.

Kasvimaa (ja rikkaruohot) tykkää kun vettä tulee taivaan täydeltä aina välillä.

Kasvihuoneessakin alkaa näyttää siltä, että varmaan jonkinlaista tomaattisatoa tulee tänäkin kesänä. Tavallisen ja kirsikkatomaatin lisäksi mulla on siellä pari mustatomaattia ja neljä pihvitomaattia sekä uutena kokeiluna kolme ananaskirsikkaa.

Kaikkihan on siemenestä kasvatettuja ja varsinkin tuo ananaskirsikka tuntuu aika mielenkiintoiselta kasvilta, toivotaan että saataisiin siitäkin maistiaiset. Kurpitsat voivat myös hyvin ja ainakin yhteen jättimelooniin on jo tulossa eka hedelmää tuottava kukkakin. Kurpitsoja mulla on siis kolme meloonia (joista yksi on kyllä niin huono taimi, että tuskin siitä tulee mitään) yksi jättikurpitsa, yksi raitakurpitsa ja neljä kesäkurpitsaa, joten saapa taas kehitellä uusia kurpitsaruokia syksyllä jos alkaa satoa tulla. Kurkkupenkissäkin on kasvu alkanut hyvin, tosin ihan sitä viimevuotista yli 80kg satoa en ihan tänä vuonna tarvitsisi.

Koirat sen sijaan eivät näistä kosteista säistä tykkää ja ovatkin taas alkaneet hienostella. Asioille ei viitsittäisi mennä millään kun tassut kastuu ja peppukin kastuu kun kyykähtää pellolle . Emma varsinkin on alkanut hienostella niin ettei suostu tekemään mitään asioitaan oma-aloitteisesti, vaan minun  on joka kerta saateltava rouva pellon reunalle ja vasta parin minuutin mietintätauon jälkeen rva hienopieru suostuu menemään tekemään asiansa.

Isäntä siivoili aamulla takapihalta romuja pois ja vihdoinkin on autotallin takana kunnolla parkkitilaa. JOs vaikka kuorma-autot ja traktori alkaisivat pysyä sillä puolella pihaa, niin ei olisi noita ylimääräisiä öljylätäköitä ihan niin paljon tuossa kulkureitillä . Toissapäivänä hänelle sattui pieni vahinko, kun oli naapurin tontilta siivoilemassa risuja pois tuosta maidän rajan läheltä niin oli ilmeisesti kaivurin kauha osunut naapurin uimalammikon entiseen tulpattuun poistoputkeen ja seuraavana päivänä naapuri kävi kyselemässä, että kukakohan on vienyt kaikki vedet lammesta , oli lähes metrillä pudonnut veden pinta. No nyt on putki taas tukossa ja vesipinta nousussa. Niinhän se on että tekevälle sattuu ja jos ei mitään tee niin ei mitään satukaan.

Mikolta jäi Provinssit väliin, sillä hän lupautui viimekesäiseen hommaansa muutamaksi päiväksi ja vesakoimaan muutaman taajama-alueen. Hän on nyt tehnyt 15-16 tunnin päiviä, joten eipä siinä paljon festareille ehdi. Tänään hänellä on kuulemma oppiskloppi muutaman tunnin ja huomenna tulee toinen, joten voipi olla että pääsee taas oman autonsa kimppuun tuonne hallille tiistaista lähtien. Matti pääsi hurjastelemaan Heikki-papan "pikku-sontiaisella" kun keräsivät Veskun kans niitä risuja tuosta naapurista ja oli huvittavaa kuunnella kuinka monet olivat nähneet väärän kuskin väärässä traktorissa. Naapurin marjapensaiden väliin kun ei olisi tuolla meidän traktorilla mahtunut ja Heikillä oli vielä lainata pikkuiset kärrytkin perään, niin niiden kanssa pääsi hyvin puikkelehtimaan puskien välissä.

Perjantaina käväisin Hyvinkäällä Veteraanien SM-kisoissa ampumassa vapaapistoolia ja tulipahan todettua että harjoitellakin varmaan pitäisi, ammuin jopa yhden "myyränkin" ja sen jälkeen tuli tietenkin totaalihermostuminen ja vasta viimeisessä sarjassa pääsi taas hieman rytmiin - no ehkä mä vielä joskus opin..... Eilen ja tänään siellä olisi ollut ohjelmassa urheilu- ja vakiopistoolit, mutta niihin en sitten viitsinyt ilmoittautua kun tuota matkaa on noin paljon ja muutenkin tykkään vaparista eniten kun ruutilajeja vertaillaan.

Viime viikolla kaivoin myös ompelukonetta esille ja samalla kyhäsin vanhasta verkkatakista parit haalarit. Jumpsu ei oikein tykännyt mannekiinin hommista, mutta tältä toinen haalari näyttää. Toisesta puuttuu vielä vetoketju selästä, kun en vanhoista käytetyistä ketjuista löytänyt sopivan mittaista ja uuttahan en suostu ostamaan - koirien vaatteissa käytän siis mieluiten pelkästään kierrätysmateriaaleja! Eli laitan tallelle kaikki poistoon menevien vaatteiden napit, toimivat ketjut ja nyörit sekä hyväkuntoiset resorit

Vähän mietityttää jo etukäteen laittaa tätä tekstiä tänne, mutta varsinkin nyt kesäaikaan, kun hommaa on niin ulkona kuin sisällä kaiken muun lisäksi, niin on ihan pakko tuoda esille muutamia totuuksia., sillä välillä tuntuu että puhelin soi lakkaamatta ja kysellään sellaisia asioita, joihin en ole valmis vastailemaan enkä todellakaan edes osaa vastata. Ja seuraava valitustulva ei sitten TODELLAKAAN kosketa ketään teistä, joilla on minun tai Paulan kasvatti tai omistama koira tai edes tämänhetkisten rotujemme (kääpiöpinseri, apinapinseri, mopsi) edustaja, teille löytyy ihan varmasti aikaa mutta:

• Vaikka pitkään koirien kanssa touhunneena on kaikenlaisia pikkujuttuja oppinut, EN OLE ELÄINLÄÄKÄRI!
• Vaikka apinapinsereiden turkkia trimmaankin jonkin verran, EN OLE myöskään TRIMMAAJA eli ottakaa yhteyttä OMAAN kasvattajaanne tai edes oman ROTUNNE kasvattajaan.
• Vaikka omat koirani. ainakin omasta mielestäni, osaavat käyttäytyä suht hyvin EN OLE ONGELMAKOIRAKOULUTTAJA, katsokaa Cesar Millanin Koirakuiskaajaa JIMiltä, itse ainakin olen suurelta osin hänen koulutusmetodiensa kannattaja.
• Vaikka olenkin mieleltäni koiraihminen henkeen ja vereen, en välttämättä ole kiinnostunut ihan jokaisesta koirasta enkä tunne eri koirarotuja ja niiden perusluonteita kovinkaan hyvin. Jälleen kerran, kysykää oman koiranne ja rotunne kasvattajilta.
• Vaikka puhelimeni on auki 24/7 ja kasvattieni omistajat voivat soittaa ihan koska tahansa, en välttämättä jaksaisi ja halua herätä iltayöstä keskustelemaan jonkun "perunkarvattomankoiran" (keksitty rotuesimerkki) sisäsiisteysongelmista.
• Ja te kasvattajiksi aikovat! Ottakaa selvää ETUKÄTEEN omasta rodustanne edes sen verran, että kun lähetätte pentunne maailmalle osaatte itsekin neuvoa kasvattienne omistajia, sillä ensisijaisestihan ne neuvot pyydetään siltä OMALTA KASVATTAJALTA!

Suokaa siis anteeksi tämä valitustulva, mutta olen tänään aamulla yrittänyt tehdä omia töitäni ja samalla viettänyt 1,5h puhelimessa yrittäen neuvoa erästä kääpiörotuisen poikakoiran omistajaa, jonka kasvattaja oli käskenyt soittaa minulle, koska kotisivuillani on kuulemma hyvät pentuohjeet, joten tiedän varmaan ongelmiin ratkaisun  Enkä siis tunne sen enempää tätä koiran omistajaa kuin kasvattajaansakaan ja kyse ei siis ole mistään "omasta" rodustani. Onhan se inhottavaa, kun koira alkaa merkkailla sisällä tai vahtia lasten tavaroita, mutta jos asenne on se, että "meissä ja meidän koirankoulutuksessamme ei ole mitään moittimista, koira nyt vaan sattuu olemaan luonnevikainen 1-vuotias, jolla krooninen piilevä pissatulehdus", niin neuvo siinä sitten! Laumanjohtajuus ja totteleminen kun ei todellakaan ole sama asia. Koira voi silti olla mielestään se talon kaikesta vastuun kantava alfa-uros, vaikka osaisi kävellä käsillään! Niistä opituista tempuista saa yleensä makupalan palkkioksi, joten ne tehdään oman hyödyn takia eikä sen takia, että haluttaisiin miellyttää "pomoa".  Ja jos vuoden vanha poika alkaa merkkailla sisällä joka paikkaan, niin tottakai sillä on pissatulehdus - ja PÖH!  En vaan tahdo jaksaa aina olla kohtelias!

Olis varmaan pitänyt laittaa tämä valitusvirsi kotisivuille tai Facebookiin eikä tänne, täällähän se on oikeastaan ihan väärässä paikassa, sillä täällä käyvät lukemassa juuri ne kaikki tutut, joita tämä ei edes kosketa, mutta kuppi nyt vaan meni tänään nurin! Sorry!

Äidin kanssa tehtiin pikavisiitit Vesannolle ja Savonlinnaan. Keskiviikkoaamuna vein Sintin Roosalle hoitoon, niin kotiin ei jäänyt kuin kääkät ja mopot, Milli ja Tarahan lähtivät samalla meidän mukanamme kotiin ja Laku lähti mukaan ihan sen takia, että saisi käydä Vesannolla edes kerran ennen kuin se menee juoksunsa ajaksi sitten Paulan luo. Paulahan on sopinut Lakulle treffit Joensuuhun . Säät olisivat voineet olla kyllä jotain ihan muuta mitä olivat, sillä mittari huiteli koko ajan yli 30 asteessa. Koirilla ei onneksi ollut mitään hätää, sillä otin mukaan useamman kappaleen kylmäkalleja ja niillä saatiin niiden matkustaminen suht mukavaksi, mutta alkuperäisistä suunnitelmista jouduttiin kyllä luopumaan ja Keskisen ohi ajettiin siis pysähtymättä. Muutaman kerran poikkesimme juomaan termarikaffit ja samalla koirat pääsivät jaloittelemaan, mutta ulkona oli niin kuuma, että ne halusivat aika äkkiä takaisin omaan viileään häkkiinsä autossa. Kun vaan olisi ollut itsellekin mahdollista viilentää itseään jollain lailla autossa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja loppumatkasta sitten virittelimmekin äidille hieman verhoja auton lasiin . Matkan varrella kauhistelimme varsinkin Konneveden ja Vesannon välillä olevia valtaisia metsätuhoja jotka Asta-myrsky viime kesänä sai aikaan. Voi vain kuvitella kuinka järjkyttävän näköistä silloin oli, kun puut olivat vielä korjaamatta. Paula oli juuri tullut töistä kun saavuimme Vesannolle ja alkoi hurja kiljuminen kun Milli ja Tara huomasivat, missä oltiin ja Lakukin taisi olla triossa mukana. Vaikka olikin aika kuuma, kävimme lyhyellä kävelylenkillä Vesannon keskustassa ja tottakai piti myös poseerata "kuuluisan" Vankkurin edessä, kansanedustaja Hakkaraisen tempauksillaan kuuluisaksi tekemä paikallinen kuppila siis. Kuvamateriaalia en viitsi sentään laittaa näkyville .

Paula lähti torstaiaamuna töihin ja sovittiin, että me vielä ruokimme apinat ja käytämme ne ulkona. Keitimme vielä kahvit mukaan termariin ja lähdimme ajelemaan kohti Savonlinnaa. Matkalla poikkesimme kerran juomassa kahvit ja kun pääsimme perille tuntui että olimme kuin uitetut hiestä. Joka tapauksessa oli valtavan ihanaa nähdä Joannaa pitkästä aikaa ja neidillä tuntuikin olevan aika vauhti päällä koko ajan ja uutena harrastuksenaan dvd-laitteen "asentaminen". Koska oli niin kuuma, emme viitsineet kauhean pitkiä ulkoilureissuja Joannan kanssa tehdä, mutta tottakai kävimme jäätelöllä ja vähän shoppailemassakin. Illalla Ville lähti meidän kanssa vielä tankkaamaan autoa ja samalla poikkesimme ihastelemaan Olavinlinnaa. Pakkasimme vielä auton valmiiksi aamua varten, sillä saimme mukaamme muutamia käytöstä poistettuja verhoja ja peittoja, jotka äidin kanssa jatkojalostamme matoiksi. Tuomisinahan meillä oli Paulalle ja Sepille yksi matto ja Villelle ja Mialle pari mattoa. Tämän kesän matot tulevatkin olemaan hieman leveämpää mallia, sillä kangaspuissa on noin 30 metriä pitkä loimi ja maton leveys valmiina 1,14 m. Kuvassa vasemmalla Villen matot ja oikealla Paulan matto, joka on tehty osittain blyyshikuteesta.

Perjantaiaamuna menimme aamukaffille Savonlinnan torille ja tottakai maistoimme myös aitoja paikkakunnan lörtsyjä. Muikut jäi tällä kertaa kokematta, mutta ehkäpä sitten seuraavalla kerralla ja samaten suunnittelimme, että josko seuraavalla kerralla kävisimme vaikka risteilylläkin. Aamukahvien jälkeen käänsimme mersun nokan taas kohti Vesantoa, sillä Lakuhan jäi sinne ja saisimme oikoa jalkojamme siellä taas hieman.  Sepi tuli käymään töistä kotona ja hörppäsimme kahvit ja täytimme termarin.  Lakua varten pakkasimme kylmäkallet autoon ja taas mentiin! Milli varmasti nautti suunnastomasti kun pääsi taas normaaliin päivärytmiinsä. Tarakin oli lähtenyt torstai-iltana uuteen kotiinsa ja neidin kutsumanimi vaihtui Mimmiksi, rakkaalla lapsella on monta nimeä!  Tälläkään kertaa emme poikenneet Keskisellä ja yksinkertaisesti siitä syystä, että olimme niin läpimärkiä hiestä ettei paljon viitsinyt ihmisten ilmoille mennä. Kotona oltiin noin viiden aikaan iltapäivällä ja kävin hakemassa Sintin kotiin. Rouva oli viihtynyt ilmeisesti erinomaisesti ja kuulemani mukaan varsinkin Jouni oli ollut suosiossa ja jääkaapin paikkakin tullut tutuksi .

Matille iso kiitos kastelemisesta, sekä kasvihuone että kurpitsapenkit ja kukat olivat edelleen hengissä.

Illalla Arska ja Eelis tulivat pariksi päiväksi hoitoon ja pojat tuntuivat viihtyvän erinomaisesti.

Kukaan tytöistä ei onneksi ole tällä hetkellä juoksulla, joten homma sujui todella vaivattomasti. Arska ihastui Veskuun ja Eelis Mikkoon ja sen ajan kun miesväki ei ollut kotona pojat melkeinpä viettivät aikansa ulkona, sillä ovet ovat meillä olleet nyt auki ulos niin, että koirat pääsevät itse kulkemaan sisään ja ulos. Seuraava kuva kuvaa aika hyvin sitä tilannetta mikä oli kun joku miehistä oli kotona, ei Mikon päikkäreistä ainakaan tullut mitään:

Tänään sitten ilma viileni onneksi sen verran, että uskalsin kaivaa viime viikolla tulleet aronian taimet maahan. Tilasin keväällä paketin, jossa oli 12 marja-aronian taimea ja niiden piti tulla jo toukokuussa, mutta vasta viime viikolla ne sitten saapuivat, joten aika hankala istutusajankohta, mutta täytyy yrittää kastella niitä ahkerasti, jotta pysyisivät hengissä ja muutaman vuoden kuluttua alkaisi saada niistäkin satoa. Aamulla kävin koirien kanssa lenkillä ja koskapa se lämpömittari näytti jonkin verran alle 20 astetta ja tihkutti vettä, niin kääkille oli pakko laittaa paidat päälle ja tytöt olivat aika isänmaallisia tällä kertaa. Ruotsalaisneiti Ebban paita on muuten tehty vanhoista miesten boksereista  

Ai niin, Ebba on hieman alkanut nirsoilla ruokansa kanssa, joten toivottavasti se merkitsee sitä, että niitä odotettuja vauvoja olisi tulossa. Vyötäröä ei kyllä ole vielä yhtään, mutta viimeksikin se maha pullahti vasta ihan viime vaiheessa.

Viime viikot on kuluneet suurimmaksi osin koirien ehdoilla, sillä Paula toi Millin ja Taran 20.5. ja vauhtia on riittänyt kahdeksan koiran  kanssa. (Paulan sijoitustyttösen nimihän on oikeastaan Dora, mutta kun tuo D-R  -yhdistelmä ei oikein tahdo pohjalaiseen suuhun kääntyä ja Dorasta vääntyi heti Tora, niin siksi ollaankin kutsuttu neitiä Taraksi ja yhtä hyvin tuo nimi tuntuu pikkuneidille kelpaavan ). On muuten sitten todella reipas neitonen tämä Tara, todella rohkea ja kiinnostunut kaikesta, varsinkin naapurista kuuluvat lapsien äänet kiinnostavat hirmuisesti ja sinne olisi kova halu mennä, mutta ei auta - toteltava on ja pysyttävä omassa pihassa.

Vakihandlerillani Roosalla alkoi 26.5. 9-luokan TET-harjoittelu ja hän tuli meille treenauttamaan noita nuoria ja auttamaan muutenkin. Roosan oma kääkkä, Asta oli mukana joka päivä ja oli saanut kiitettävästi rapsutuksia niin kouluauton kuljettajalta kuin kanssamatkustajiltakin. Myös Pimu oli mukana yhtenä päivänä, joten noina päivinä siis 9-10 koiraa talossa. Kun kerran oli taitava handleri paikalla, niin tottakai päätettiin, että koko porukasta pitää saada uudet poseerauskuvat. Niinpä jokainen vuorollaan suihkuun ja pesulle ja sen jälkeen vielä föönaus kuivaksi ja apinoiden karvat ojennukseen, mopsien ja kääkkien kanssa riitti pelkkä pesu onneksi. Roosan hommiin kuului myös hieman vaatesuunnittelua ja valmistusta, sillä yhtenä päivänä Roosa päräytti ompelukoneella hienon kääpiöpinserin lämmittelyloimen. Kuvassa Roosa ja 9 karvakasaa

Sunnuntaina 29.5. oli vuorossa Harjavallan ryhmänäyttely ja sää ei oikein suosinut, sillä päivä oli kylmä ja sateinen. Matkassa olimme isännän autolla ja meillä (minä, Arja, Roosa ja Katja sekä koirista Asta, Jumbo, Eelis ja Laku) oli kaikesta huolimatta tosi mukava päivä vaikka tulokset olivatkin hieman kaksijakoiset  Astan saadessa hylätyn vinoasentoisen kulmahampaansa takia. Lakun kohdalla sen sijaan päivä meni täydellisesti, vaikka kehässä ei ollut edes pöytää! Vettä satoi ja tuomari näyttikin sitten että laitapa tyttö seisomaan kehän reunalla olevan penkin päälle ja tutki neidin siinä. Arvostelu oli Lakun osalta erittäin hyvä, omasta mielestäni jopa parempi mitä koira onkaan, mutta pääasia että ERI ja SA saatiin ja FI MVA on tosiasia myös Lakun kohdalla. Nyt voi hyvillä mielin jäädä odottelemaan juoksun alkua. Paulalla on Lakulle sulho sovittuna Joensuusta ja syksyllä toiveissa siis apinavauvoja . Ja tietenkin piti ottaa kuva, jossa kolme sukupolvea valioita, vas, Milli-äiti, Sintti-mummo ja Laku

Helatorstaina oli ohjelmassa Isojoen mätsäri ja oin jo etukäteen päättänyt että tottakai oman koirakerhon tapahtumaan mennään sitten koko porukan voimalla, meiltä kahdeksan ja Roosalta ja Arjalta Asta ja Pimu. Paikalle olivat saapuneet myös Marita ja Rölli, Hanna, Hencca ja Paavo, Karoliina ja Vili sekä Marika ja Luna. Roosan kanssa pyörähdettiin kehässä melko monta kertaa ja esittämisessä avuksi tulivat onneksi myös Janina ja Elina, joten kiitos myös heille. Roosa sijoittui JH-kisassa Astan kanssa 4.:nneksi  ja Sintti oli kehässä Janinan kanssa.   Palkinnoille sijoittuivat Luna, Sissi, Tara, Asta, Paavo ja Milli.

Tänään sain mukavia vieraita, kun Silja poikkesi koirineen. Niksi yritti ensin leikkiä tosi tosi pientä ja lähes mateli Jumbon edessä  Pikkuhiljaa sitä vauhtiakin sitten alkoi löytyä ja jossain vaiheessa Ebballa ja Niksillä oli jopa hieman kovaäänisempi aiti-tytär keskustelukin. On se vaan jännä huomata kuinka Niksi täällä edelleen kunnioittaa noita "vanhuksia", ehkäpä se muistaa että niiltä akoilta sai pikkupentuna helposti palautetta jos leikit menivät liian levottomiksi

Tänään on ollut kuuma päivä ja varsinkin Jumbo ja Ebba ovat nauttinet auringosta oikein kunnolla. Emmakin ilmeisesti luulee olevansa kääkkä, sillä myös se makaa reporankana auringonpaisteessa ja nautiskelee. Se ei ehkä ole kuullut että kovassa helteessä mopsien kuuluisi mennä varjoon tai ainakin läähättää. Sissi sen sijaan makailee varjossa ja sen suunnasta kuuluu myös hieman kovaäänisempää hengitystä, mutta vauhtia löytyy kyllä kuumuudesta huolimatta siltäkin niin paljon, että tänään se menetti jossain vaiheessa yhden etutassun kynsistään . En tiedä missä vaiheessa vahinko oli tapahtunut, kun huomasin vaan, että se hitaasti kävellessää hieman ontuu ja tarkempi tutkiminen paljasti että yksi kynsi katkennut ihan juuresta.

Huomenna olisi ohjelmassa kokous Lappajärvellä ja keskiviikkona tarkoitus äidin kanssa lähteä viemään Milliä ja Taraa kotiin. Säätiedot lupaavat kuumaa, joten ei mikään kovin mukava autoilusää. Vesannolta jatkamme matkaa sitten Savonlinnaan, joten toitottavasti miesväki pärjäilee täällä kotiin jäävien koiruuksien kanssa ja muistavat myös kastella kasvihuonetta ja kurpitsapenkkiä. Sintti menee Roosalle hoitoon ja Laku lähtee Vesannolle mukaan, niin tutustuu samalla paikkaan ettei ole sitten ihan outo ympäristö, kun juoksu alkaa ja lähtee Paulan kanssa astutusreissuun. Nuoripari on muuttamassa jossain vaiheessa syksyllä Saarijärvelle, mutta ainakin toistaiseksi nyt vielä osoite on Vesanto.

Sen verran perheen muista asioista, että Mikon ja Matin koulu loppui 28.5. ja Mikko siis valmistui levyseppähitsaajaksi ja Matilla eka vuosi takana samalla alalla. Molemmat pojat kotiutuivat stipendit mukanaan päättäjäisistä ja Mikolle toimitettiin vielä jälkikäteenkin yksi stipendi. Joten ainakin vaikuttaa siltä, että ovat oikealla alalla ja kiinnostusta opintoihin on riittänyt .  Matti ilmeisesti saa kesäduunina jatkaa hitsaamista, sillä sivukorvalla kuuntelin keskustelua Veskun alihankintahommien siirtymisestä Matin vastuulle ainakin kesän ajaksi, Mikollahan alkaa heinäkuussa armeija .

Onpas taas vierähtänyt pitkä aika siitä kun on tänne kirjoitellut . Kaikenlaista on tietenkin tässä välissäkin tapahtunut, mutta kerrotaanpa nyt hieman tulevista pentusuunnitelmista. Ebba-rouva nimittäin saapui tänne Isojoelle pääsiäisen jälkeen odottelemaan juoksuaan joka sitten alkoikin parisen viikkoa sitten ja nyt on tilanne se, että ollaan kaksi kertaa käyty treffaamassa komeaa venäläispoika Goshaa. En ole päässyt poikaan kunnolla aikaisemmin tutustumaankaan ihan henkilökohtaisesti, mutta täytyy myöntää, että pojan luonne ja olemus ihastutti todellakin. Nyt sitten vaan toivotaan, että muutama pikku-Gosha ja -Ebba saataisiin maailmaan heinäkuun puolivälin paikkeilla. Tämä pentue onkin sitten tämän vuoden ainut oma pentue. Syystalvella on sitten Paulalla suunnitelmissa pennut Lakulle ja sovittiin, että se pentue syntyy myös täällä Isojoella. Joten jos apinavauvat kiinnostaa, niin kannattaa kysellä kennel Minrosista.

Ensi viikonlopusta lähtien on taas sitten vauhtia ja vaarallisia tilanteita luvassa oikein kunnolla, sillä Paulan apinakaksikko Milli ja Dora tulevat hoitoon ainakin pariksi viikoksi. Onneksi Roosa on tulossa tettiin ja näyttelytreenailua on luvassa siis ainakin Doralle ja Ebballe .

Käsitöistä sen verran, että tällaisia pieniä vaatekappaleita näpertelin jokin aika sitten

Sijoitustyttö Ebba säikäytti porukat tänään oikein totaalisesti päättämällä lähteä aamulla omille reissuilleen. Oli kuulemma postinhakureissulla ottanut normaalistä käytöksestään poiketen "ritolat" ja vasta nyt jokin aika sitten tuli viesti, että rouva on takaisin kotona! Onneksi ei joutunut autojen alle tai petoeläinten ruoaksi. Voin vain kuvitella miltä kotiväestä on tänään tuntunut . Etsintään oli osallistunut kiitettävästi porukkaa, joten ISO kiitos kaikille minunkin puolestani . Voipi olla että kun rouva tulee tänne jonkin ajan kuluttua "seksilomalle", niin lenkit tehdään hihnalenkkeinä. Viimeksi kun Ebba ja edesmennyt Fanny olivat täällä, pariskunta aiheutti minulle jo muutaman ylimääräisen sydämenlyonnin säntäämällä rusakon perään. Onneksi vauhti pysähtyi metsän reunaan ja suunta tosiaan metsään päin eikä esim maantielle. Kyllä sitä kääkästäkin riistaviettiä löytyy, on se nyt muutamaan kertaan todettu, vaikka meidän Jumboa ei moiset asiat voisi vähempää kiinnostaa. Tuli taas väkisinkin mieleen Katjan Arskan syksyinen hirvijahti ja Riikan Jucun ja Pepen jänisjahti....

Meillä täällä kotona tuli melko hiljaista ja haikeat tunnelmat, sillä Nafta-poika muutti iltapäivällä Raumalle. Saas nähdä sitten miten mahtaa uudessa kodissa ekat yöt sujua, kun täällä on tottunut nukkumaan Jumbon ja Emman kainalossa. Omistajat lupasivat ilmoitella kunhan ristiäiset on pidetty ja Nafta saa lopullisen kutsumanimensä .

Jokohan pikku hiljaa alkaisi flunssa poistua meidän perheestä. Viime viikolla sairastettiin Mikon kanssa ja alkuviikosta Matti joutui olemaan päivän pois koulusta, kun oli kovassa kuumeessa. Toivotaan nyt että porukka pysyisi terveenä, sillä viikon kuluttua saattaisi olla mukavia ootettuja vieraita tiedossa  

Viikonloppuna on luultavasti tulossa yksi perhe katsomaan tuota Nafta-poikaa ja toivotaan että tykästyisivät poikaan ja poika pääsisi vihdoin omaan kotiin. Jäpikkähän on aivan ihana luonteeltaan, mutta nyt alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että ei siitä taida ihan huippunäyttelytähteä tulla  Korvat nimittäin haluaisivat olla nurinpäin suurimman osan aikaa ja lanneosakin voisi olla hieman parempi, mutta koko ja väri ovat täydelliset ja tuo luonne on kyllä kultaa .

Ammunnan puolella alkaa vähitellen olla ilmakausi ohi ja täytyy alkaa kaivella vapaapistoolia esille. Ulkoradalle ei vielä ole mitään asiaa hetkiin aikoihin, siellä taitaa olla metri lunta vielä! Mutta onpa meillä onneksi tuo ruutirata tuolla sisätiloissa. Viimeinen virallinen ilmakisa oli viime viikonloppuna Ilmajoella ja tulos 358 jäi vähän harmittamaan, varsinkin kun juuri edellisellä viikolla omissa mestaruuskisoissa kuitenkin sain 373. Mutta onhan se jo monta kertaa todettu, että kun se korvien väli ei kestä niin se ei kestä, minkäs teet. Olen tuossa kaavaillut, että jos vaikka saatais tänne Isojoelle kesäajaksi sellainen "akkain ammuntakerho".  Nyt kun porukat lopettavat ilmaharjoitukset, niin radalla ei olisi virallista toimintaa ja vapaamuotoinen naisten ilta voisi olla ihan mukava, ilman mitään sen kummempia tulostavoitteita. Viikonpäivää ei ole vielä sen kummemminlyöty lukkoon, mutta ehdotuksia otetaan vastaan ja kaikki kiinnostuneet tervetulleita, ainut rajoitus on se että miehiä ei mukaan huolita...

Nyt kun tuolla ulkona ei vielä pysty mitään tekemään, niin käsityöt ovat vielä toistaiseksi jonkin verran edistyneet. Sukkapuikoille olen kyllä tällä hetkellä melko "allerginen", sen verran tuli niitä talven aikana heiluteltua, että nyt tympii. Olen tehnyt sitä isoa "ristipistoprojektiani" jonkin verran ja tällaisen collien tein viime viikolla. Collien lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan näyttelyhäkin peitteessä, mutta laitoin sen väliaikaisesti raameihin, jos vien sen näytille kansalaisopiston näyttelyyn 16.4. Tuo kuono ei vaan ole ollenkaan onnistunut....

JOs oli viime kesä kunnon hellekesä, niin kunnon talvisäät saatiin kyllä sitten talveksikin, lunta ainakin on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, vaikka Isojoki ei taida ihan runsaslumisimpiin paikkoihin edes kuulua. Äiti juuri aamulla sanoi, että oli käynyt hautausmaalla viemässä kynttilää ja oli joutunut käyttelemään aika runsaasti lapiota ennen kuin pääsi haudan lähelle ja onneksi tietää paikan tarkkaan eikä lapioinut väärästä kohdasta, sillä kivet olivat olleet totaalisesti lumen alla.

Pojat eivät ole tänä vuonna auranneet tuonne pellolle ollenkaan koirille vauhtirataa, vaan rallia on vedetty nyt sitten vaan pihassa. Hyvin on sekin alue riittänyt ja aina kun vaan pakkanen on ollut inhimillisissä lukemissa, koirat viihtyvät hyvin ulkona ja varsinkin mopsit nauttivat

äiti ja tytär - kuin kaksi marjaa (mustikka ja puolukka??)

Jumbo ja Diesel sitävastoin eivät kauheasti tästä talvesta välitä

Eilen sain lähes päätökseen muutaman päivän nyppimisprojektin ja nyt on apinat melko kaljuja. Lakulle jätin hieman enemmän karvaa, mutta Sintin turkin vedin kyllä aika lyhyeksi, jos vaikka saisi tuohon päähänkin vaihteeksi mustaa karvaa, kun otin senkin nyppimällä. Yleensähän olen leikannut pää-, jalka- ja häntäkarvat ja niinpä väri onkin harmaantunut aika lailla niistä kohdista. Korvat jätin Sintillä vielä pitkiksi, sillä rouvan toinen korva yrittää nousta pystyyn, jos siinä on kovin lyhyt karva.

Pennut (Dieseliä lukuunottamatta siis) ovat nyt parisen viikkoa asustelleet omissa kodeissa ja kuulemma on mukavasti mennyt kaikilla

Diesel siis vielä etsiskelee omaa kotia. Kyselyitä on tullut ihan kiitettävästi, mutta kun tein muutama vuosi sitten päätöksen tietyistä myyntiehdoista (en siis harrasta osamaksukauppaa, sillä mielestäni eri rahoitusyhtiöt ja pankit hallitsevat maksuajan myöntämisen paremmin kuin me yksityiset ). Diisseli näyttää mielestäni aika lupaavalta ja toiveissa olisikin löytää sille edes himpun verran koiraharrastuksista kiinnostunut koti. Ja hyvin tuntuu aika kuluvan tuolla nuorisolla keskenään, silä Sissi ja Diisseli ovat kuin paita ja peppu! Poitsu on luonteeltaan melko rauhallinen ja moneen kertaan olenkin miettinyt, että jos olisi kyseessä tyttö, niin tuskinpa pentu lähtisi maailmalle lainkaan. Poikaa sen sijaan en tähän huusholliin enää ota, sillä kyllä niin paljon on tilanne rauhallisempi kun ei ole ketään kuumakallea vonkaamassa silloin kun tytöillä on juoksut

Ammuntapuolella on nyt pari viikkoa ollut hiljaiseloa, Suomisarja loppui meidän Sekajoukkueen osalta ja sijoituttiin viidenneksi, IU:n ykkösjoukkue sen sijaan karsii vielä noususta mestikseen. Toissa viikonloppuna käväisin Härmässä karsintakisoissa ja oli tosi mukava ampua kisaa, kun naisten sarjassa oli niin paljon osanottajia (taisi olla ainakin 20), vaikka hieman aikainen herätys harmitti (lähdin kotoa hieman klo 5 jälkeen). Oma kisa meni taas hermoilun piikkiin kun heti ekaan sarjaan piti söheltää pari seiskaa, mutta loppu meni paremmin ja pääsin jopa finaaliin tuloksella 361. Finaalissa sitten taas jännitys iski päälle ja täys fiasko - 4 x 7 ja 1 x 6, joten eipä jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa, finaalin tulos 85,5p ja sijoitus 7. Paulalla sen sijaan 24-sarjan kisa meni hienosti ja tuloksena voitto 0,1p erolla kakkoseen. Ensi viikonvaihteessa on sitten aluemestaruuskisat Jurvassa, toivotaan, että silloin menisi mullakin edes hieman paremmin, erä ainakin alkaa ihan inhimilliseen aikaan klo 13 paikkeilla.

Sukkatehdas pyörii edelleen ja uuden vuoden aikaan tein Joannalle mekon ja nyt sain jokin aika sitten valmiiksi tämän taulun, jonka lupasin antaa tosin vasta kansalaisopiston kevätnäyttelyn jälkeen asianosaisille

Niin ja vielä näin myöhässä - Onnittelut Paulalle ja Sepille 31.12. johdosta  Kihlajaiskaffit on tosin vielä juomatta....

Kovinpas on tullut laiskasti kirjoiteltua kuulumisia, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten ole ehtinyt oikeastaan koneella käydä kuin s-postit lukemassa ja sekin epäonnistuu aina välillä, kun yhteydet ei toimi

Joulu oli ja meni ja saimme todella mukavia jouluvieraita sillä taisi olla moneen vuoteen eka jouluaatto, kun koko porukka oli paikalla ja nythän paikalla oli myös niitä uusia perheenjäseniä . Ville, Mia ja pikku-Joanna (joka tosin virallisesti saa nimensä vasta runsaan viikon kuluttua) tulivat aatonaatonaattona ja Paula ja Seppo aatonaattona. Säät eivät vaan oikein jouluvieraitamme suosineet, sillä pakkasta oli lähes 30 koko ajan ja eipä tuo lämpötila tahtonut oikein täällä sisätiloissakaan kovin korkealla olla.

Tässä jouluaattona Tuula-mummun ja Heikki-papan luona otettu neljän polven kuva

Pikkuneiti taisi kyllä varastaa sen suurimman huomion ja kyllä täytyy myöntää, että aina vaan harmittaa enemmän tuo välimatka. Näin talvikeleilläkun ei Savonlinnassa ihan päiväkahvilla käväistä. Yritin kyllä varovasti vihjailla, että eikö tuosta Isojoen ja Porvoon välimaastosta voisi ajatella tulevaisuudessa uutta asuinpaikkaa . Joulupäivänä pakkanen onneksi hieman hellitti eikä tuntunut ihan niin kamalalta päästää nuorisoa matkaan, kuin jos olisi mittari edelleen huidellut kolmissakymmenissä. Villen perhe lähti siis Porvooseen ja Paula & Sepi (+Milli) "koskelle". Tapanina käväisi myös mukavia vieraita, kun saimme Maijun kanssa sen verran miesten kiireitä rajoitettua, että Vesku ja Jyrki tapasivat toisensa lähes 30 vuoden tauon jälkeen! Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei ihan niin pitkää aikaa mene!

Meillä oli joulun ajan poikkeuksellisen ahkerassa käytössä normaalisti lähes käyttämätön olohuone, sillä ruokailtiin ja kahviteltiin siellä, kun keittiössä majaili yhteensä 11 koiraa, Jumbo, Sintti, Milli, Laku, Emma, Sissi sekä Bisse neljän pentunsa kanssa. Välillä nelijalkaiset hieman protestoivat, kun jäivät mielestään kovin huomiotta, mutta uskomattoman rauhallisia ne kuitenkin olivat, vaikkei pakkasen ulos voinut mennä kuin välttämättömille asioille. Arja oli tehnyt Jumbolle aivan ihanat tossut ja vaikka itse olen ollut vähän sitä mieltä, etten tossuja koirille pue, niin kyllä nyt olen mielipiteitäni joutunut tarkistelemaan, sillä jopa Jumbo kävelee neljällä jalalla ulkona kun on tossut jaloissa. Tossut olivat käytössä myös Emmalla ja niinpä sainkin Arjalta sitten vielä toisetkin tossut, joten nyt ei varpaita palele. ISO KIITOS VIELÄ KERRAN ARJA!!

Maanantaina Heidi ja Ville tulivat hakemaan Bissen kotiin, sillä rouva päätti joulun edellä, että nyt saa tissien pureskelu riittää. Pennut kun söivät jo täysin kiinteä, nin en kyseenalaistanut Bissen päätöstä. Jumbo ja Emma saavatkin nyt jakaa vastuun pikkuipanoiden kouluttamisesta ja hyvin näyttää homa toimivan. Sissin kanssa en uskalla pikkupentuja pitää ilman valvontaa, sillä kokoeroa on kuitenkin niin paljon ja Sissi saa välillä sellaisia hepuleita, että siinä jää pienet jalkoihin.

Tässä vielä kasa jouluksi tehtyä (sukkatilauksia en taida ottaa vastaan ennen kuin vasta ensi syksynä, sen verran tuli noita tehtyä että myönnän että nyt vähän jo sukan kutominen tympii, "myyntisukathan" puuttuvat kuvasta, joten kokonaismäärä oli aika paljon vielä isompi...)

Eilen tuli käytyä Jalasjärvellä Välipäiväkisoissa ja en nyt kyllä oikein tiedä että mitä pitäisi tehdä, kun hommasta ei tule yhtään mitään! No tulos oli 361, joten ihan OK, mutta kun ammunta takkuaa muuten miten sattuu, seiskoja tulee ihan liikaa ja tasapaino on totaalisesti kadoksissa, kun tuntuu että seison koko ajan niin, että varpaat on ilmassa. Kai sitä vaan pitäisi investoida kunnon ampujainkenkiin, mutta kun ei harrastuksen tällä tasolla millään viitsisi laittaa rahaa kiinni moiseen. Eilen ilalla kyllä jaettiin vapaa-aikalautakunnan stipendit urheilijoille ja mullekin oli siellä ihan mukavan kokoinen shekki, mutta taitaapi mennä ne rahat parempaan tarkoitukseen eli koiranruokaan

Sissin rekkarit kolahti postilaatikkoon ja tosiaankin neitokainen oli merkitty urokseksi . Piti tietenkin heti tarkistaa, että olinko itse tehnyt mokan, mutta kyllä pentueilmoituksessa oli ihan oikea sukupuoli. Soittelin kennelliittoon ja lähetän paperit takaisin ja sieltä pitäisi tulla uudet tilalle. Virkailija korjasi tiedostoihinsa heti, mutta toivotaan että tieto päivittyy myös KoiraNettiin.

Bissen pennut syntyivät 19.11., 2 mustaa tyttöä, musta poika ja punainen poika. Synnytys sujui todella helposti ja kaikki neljä pentua olivat maailmassa alle tunnissa. Itselleni oli pienoinen yllätys, että sieltä tuli neljä pentua, sillä vatsa ei mikään kovin iso ollut. Bisse on hoidellut vauvojaan todella hyvin ja vasta nyt tällä viikolla se on muutamaan kertaan löytynyt olohuoneen sohvalta makailemasta. Se sohvahan on kiellettyä aluetta, joten laitoin pentuaitaukseen katon, joten nyt on vaan tyydyttävä joko pentulaatikkoon tai laatikon ulkopuolella olevaan peittoon. Aika usein mamma löytyykin peiton alta, mutta kun ipanat alkavat kitistä, äippä on välittömästi hoitamassa. Säät ovat olleet niin viileät ja meillä ei tämä oma lämmityskään toimi ihan moitteettomasti, joten olen antanut lämpölampun olla vielä päällä, niin ei tarvitse murehtia että pentusten tulisi kylmä.

Viime lauantaina oli Isojoella Rovastikunnan varhaisnuorten toimintapäivä ja oltiin Marjukan kanssa sovittu, että yksi kohde olisi ampumarata ja nuoret saisivat kokeilla ilma-aseammuntaa. Jorma onneksi oli lupautunut avustamaan ja ilman häntä ei kyllä hommasta olisi mitään tullutkaan, sillä muutaman tunnin aikana radalla kävi n 25 nuorta ja lähes kaikki onnistuivat saamaan jopa erittäin hyviäkin osumia tauluihinsa. Iso kiitos vielä Jormalle ja meikäläinen kyllä laittoi korvan taakse sen lupauksen, että häntä voi joskus pyytää muutenkin avuksi  . Kun viimeinen nuorten ryhmä oli lähtenyt ja sain jäljet radalta siivoiltua olikin jo kiire lähteä hakemaan Milliä Tuurista. Matti lähti mukaan ja ehdittiin jopa puolisen tuntia shoppaillakin ennen kuin "Onnenkylän Ostosparatiisi" sulki ovensa. Matti hankki itselleen joululahjaksi uuden kypärän ja hanskat. Meikäläisen ostoksena oli pitkävartinen jääskrapa, joten kovin kummoset ei meidän ostokset olleet. Poikettiin vielä Paulan ja Sepin kanssa kahvilla ja siellä ollessamme Villekin soitteli kuulumisia Savonlinnan kisoista. Villelle onnittelut ensimmäisestä Yleisen sarjan finaalipaikasta ja hyvästä finaalisarjasta!! Sunnuntaina oli Savonlinnassa vuorossa kivääri ja siellä mukana Villen lisäksi myös vesantolaiset. Kun tulimme kotiin, ihmettelin hieman koirien käyttäytymistä, sillä kukaan ei mielestäni huomioinut Millin saapumista millään lailla, ei edes Bisse eikä Sissi, joille Milli nyt kuitenkin on vieras koira. Milli tosin möllötti pari päivää ja ruoka kelpasi vain kädestä syötettynä, mutta tiistaina kuppi tyhjeni jo samaan tahtiin kuin muillakin. Milliä selkeästi aluksi harmitti se, että täällä se joutuu olemaan lauman alimmaisena, kun kotona sillä on Mosku alamaisenaan . Nyt ei enään ole mitään protestointeja ja rouva loikoileekin kuin kuningatar vanhalla paikallaan eli sohvan selkänojan päällä.

Sunnuntaina kävin Jurvassa kisoissa ja nyt on pakko myöntää, että olin tyytyväinen tulokseeni, 369. Ainut mikä jäi harmittamaan oli se ainut 7, sillä JOS se olisi ollut edes 8, niin tulos olisi alkanut 37... jos ja jos. Edellinen kisa oli Kankaanpäässä, jossa tulos myös 369, joten nyt on kuitenkin tuo 9:n ka säilynyt jollain lailla.

Käsitöistä sen verran, että sukka- ja pipotehdas pyörii ja tilaussukat olen onneksi saanut kaikki tehtyä mitä lupasin jouluksi toimittaa, nyt puuttuu enää oman porukan sukista muutamat. Ristipistotyönikin sain valmiiksi, nyt on enää se ongelma että mitä siitä teen. Yksi ajatus kyllä on ollut mielessä, mutta ennen sen toteutusta täytyy hieman leikkiä salapoliisia . Sekin on vielä avoimena että teenkö siitä taulun seinään vai tyynynpäällisen, mutta mikäli suunnitelmani toteutan, niin tässä on vielä muutama vuosi aikaa miettiä. Uusi ristipistoprojektikin on vireillä ja sen valmistumiseen meneekin sitten muutama vuosi. Tässä nyt kuitenkin tämä tekele:

Bissen vatsa kasvaa edelleen ja uskoisinpa että loppuviikosta ehkä saadaan pentusia maailmaan. Vielä vatsa on kovin ylhäällä, joten pariin päivään ei kannata ainakaan mitään vielä odotella. Tänään olis tarkoitus laittaa pentuaitaus kuntoon olkkariin ja siirtää Bisse jo ensi yöksi sinne nukkumaan. Ja saa sitten tuleva äippä muutenkin alkaa viettää ne ajat olkkarissa, kun en itse ole kotosalla, niin eivät muut sitten häiritse jos alkaa olo tuntua tukalalta. Sissi on vihdoinkin (ainakin osittain) tajunnut, että hänellä on porttikielto Bissen maitobaariin ja yrittääkin kumota sitä yllätyshyökkäyksillä ainoastaan silloin kun Bisse nukkuu . Sissi on myös keksinyt uuden, omasta mielestään kivan, leikin. Kun joku kulkee keittiön portista, neiti on salamana paikalla ja livahtaa portin raosta eteiseen, sitten täysillä eteisen toiseen päähän ja siinä "hidastetut pinseripyörähdykset" ja vauhdilla olohuoneeseen. Neiti tulee kyllä heti takaisin kun sitä kutsuu, mutta miesväen kanssa tuo homma on nyt lähes jokakertaista kun joku portista kulkee. Mun kanssa tuota ei harrasteta, sillä neiti on aika hyvin oppinut "odota"-sanan ja istuu kiltisti paikoilleen odottamaan siksi aikaa kun itse portista kuljen. Iltaisin Sissi on huomannut kuinka porukka linnoittautuu sohvalle isännän ympärille, kun Vesku alkaa katsella telkkaria ja osaa jo itsekin hakea huomiota sen verran voimallisesti, että hyvin pian pääsee kainaloon nukkumaan, tässä hieman kuvamateriaalia. Kuvassa ei näy kuin tämä kaksikko, mutta jalkojen välissä nukkui kuvanottohetkellä lisäksi Emma ja nilkkojen päällä Laku, en vaan viitsinyt alkaa isännän haarojen väliä kuvaamaan .

Eilen oli Jyväskylän KV-näyttely ja meiltä oli ilmoitettuna sinne Laku ja Jumbo. Pääsin mukavasti Elinan ja Sepon kyydissä - kiitos vielä! Apinoita oli 13kpl ja ainoastaan kahdelle urokselle ja yhdelle nartulle tuomari jakoi ERIn, Paulan kasvateista Desi NUK EH1, Laku AVK EH1 ja Milli VAK EH3. Kääpiöpinsereitä taisi olla yli 60 ilmoitettuna ja väriskaala näkyi olevan käytössä lähes kokonaan, Jumbolle VEK EH2. Jumbon vatsan seutua hieman tutkiskelin huolestuneena, sillä rouvahan oli lauantaina käynyt varkaissa ja syönyt kokonaisen lintujen talipallon! Eilen sitten pariin otteeseen piti oksentaa jyviä! No arvostelu oli kuitenkin hyvä ja Petru Muntean löysi kyllä juuri ne ongelmapaikat, mitkä itsellänikin on Jumbon suhteen tiedossa . Ja jälleen kerran, Jumpsu sai kiitosta mm. hyvistä hampaistaan  Elinan sammareille: Rocky VAK ERI- ja Olga VAK ERI3

Muista harrastuksista vielä sen verran, että olin lauantaina Kankaanpäässä itse kisaamassa ja kerrankin voin sanoa että olin LÄHES tyytyväinen tulokseeni, vain yksi seiska ja tulos 369 eli vain kolmen pinnan päähän omasta ennätyksestä! Ehkäpä mä vielä joskus opin hallitsemaan nämä kisahermoni ja pystyisin jättämään nuo seiskat ja kasit pois (toivossa on hyvä elää, sano lapamato...)

Tapahtumia on ollut jos jonkinlaisia, jos nyt edes muutaman yrittäisi kirjata ylöskin

Tärkein ensin eli isännän kanssa ollaan isovanhempia  Villen ja Mian prinsessa syntyi pyhäinpäivänä, painoa 3764g ja pituutta 51cm. Hieman täällä jo oltiin huolestuneita kun mitään ei alkanut kuulua Savonlinnan suunnalta ja kaksi viikkoa oltiin jo "myöhässä", mutta kaikki kuitenkin meni hyvin. En tule kauheasti vauva-asioita täällä kertoilemaan, sillä ne asiat kuuluvat vain ja ainoastaan vanhemmille, mutta sen verran on sanottava, että ihan mukavalta tuntuu . Harmi vaan kun ollaan niin turkasen kaukana, että katsomaan ei ihan heti pääse, kun täältäkään ei voi olla kovin montaa tuntia poissa kerrallaan. Hurjan paljon Onnea vielä täältäkin kautta tuoreille vanhemmille

Sitten hieman "arkisempiin" asioihin  Bisse tuli mammalomalle viime sunnuntaina. Vatsa pullottaa kivasti ja arvioisin että siellä 2-3 pentua köllöttelee, toivotaan että olisi kolme, ja mielellään tyttöjä  . Bisse on kyllä tosi kiva tyttö, jälleen se kotiutui välittämästi ja ainut pieni ongelma on Sissin kanssa, sillä Emmahan on vähitellen alkanut lopettaa imettämistä ja pakoilee naskalihampaita aika usein sohvalla, ja ilmeisesti Bissen tueva maitobaari jo tuoksahtaa Sissin nenään lupaavalta, joten arvaatte varmaan minne pikkuneiti yrittää koko ajan. Onneksi Bisse kuitenkin antaa palautetta moisesta tungettelusta, mutta nimensä mukaisesti Sitkeä Sissi ei hevillä luovuta ja myös Bisse viettää aika paljon aikaansa muualla kuin lattiatasossa. Bisse asustaa nyt vielä toistaiseksi muiden joukossa, mutta viikonloppuna siirrän sen öiksi ja niiksi ajoiksi kun en itse ole kotosalla, olkkariin.

Sissi kasvaa vauhdilla ja rakkaalla lapsella on monta nimeä, tätä nykyä nimet van eivät ole niitä kaikkein mairittelevimpia, sillä aika usein kuuluu sellaisia kommentteja kuin  "Perhana irti mun sukasta", "Pirun vamppyyri" , "Riiviö" ja Matin suusta kuuluu aika usein "Saakelin Jalkapallo", joten kyllä tuosta ipanasta taitaa ainakin samanlainen Duracell-mopo tulla kuin äitinsäkin, joka on taas alkanut saada jokailtaisia mopsihepuleita jolloin muiden on paras pysyä pois alta. Pikkuneiti täyttää ensi sunnuntaina 8 viikkoa ja oli puhe että Elina tulee josssain vaiheessa laittamaan neidin sirun paikoilleen, niin saadaan sitten laitettua paperitkin Kennelliittoon menemään. En ole tuon rekisteröinnin kanssa pitänyt mitään kiirettä, kun neiti ei ole minnekään lähdössä, siru kun on paljon mukavampi laittaa hieman isommalle pennulle. Kunhan nyt siihen mennsssä saadaan rekkarit, kun pitää ekoille rokotuksille mennä

Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Jyväskylän näyttelyyn Lakun ja Jumpsun kanssa, apinoita muistaakseni 13 ja kääkkiä vähän yli 60. Bissellä on sunnuntaina 56vrk ekasta astutuksesta, joten jos tuleva mamma näyttää aamusta levottomalta, niin silloin meidän reissu peruuntuu, muuten ollaan kyllä lähdössä kehään pyörimään, sillä myös Milli ja Desi ovat tulossa sinne ja mikäli Millin juoksu on alkamassa, niin se matkustaa sitten luultavasti mun kyydissä Isojoelle. Millin "isoveli" Mosku oli loukannut jalkansa ja joutuu viettämään suurimman osan ajastaan sisällä, joten se tuskin tarvitsee viehkeältä tuoksuvaa naikkosta kiusaajakseen

Isojoen ilma-asekisat 29.-31.10. saatiin jälleen kerran käytyä ja kolme päivää tuli "asuttua" radalla. Iso kiitos kaikille talkoolaisille ja kaikkein suurin kiitos tädilleni Katrille, joka jaksaa vuodesta toiseen hoitaa puffetin ja valmistaa valtavan määrän omatekoisia palkintoja arpajaisiimme. Ihan kiitettävästi oli osallistujia ja se on nyt huomattu, että kisojemme osallistujista suurin osa on aikuisia ampujia. Onko niin, että junut eivät oikein vielä tähän aikaan alkukaudesta ole ehtineet ampumaharrastuksen pariin, vai alkaako käydyt lakiesitykset yms sääntöjen kiristämiset vaikuttaa nuorten harrastajien määrään. Todella harmi jos näin on, sillä kyseessä on kuitenkin todella hieno harrastus ja sellainen laji, jossa se kärsivällisyys ja hermojen hallinta kehittyvät kun tuloksia ei hosumalla saa aikaan. Viime maanantai-illalla kävin Lapualla Pohjanmaan aluejaoston kokouksessa/pikkujoulussa ja Teijo taisi testamentata mulle ei vaan paikkansa jaostossa vaan myös sihteerin pestin ensi vuodelle. Matkat oli aika mielenkiintoisia, sillä Mikko kun asensi mulle autoon lisävalot, niin jokin juttu alkoi kenkkuilla, sillä valot kyllä menivät päälle, mutta eivät kytkeytyneetkään ollenkaan pois, joten eipä auttanut kuin ajella lyhyillä koko matka, muuten olisi kyllä vastaantuijat moittineet ja kunnolla, no onneksi asennuksella on kuulemma "takuu"

Eilen aamulla saatiin lunta aika runsaasti ja päivään kuuluikin sitten sekä lumenluontia, että auton vetoa. Tänään pitäisi käväistä kylillä ja lunta tupruttaa taivaan täydeltä tällä hetkellä, joten taidanpa tehdä reissun polkupyörällä. Vesku on nimittäin "mun" autolla töissä, kum Alposta meni ilmeisesti pyörän laakeri. Mikon Hopeanuoli olis kyllä pihassa ja Mikko sen eilen kiskoi lumihangesta esiinkin, mutta kun siinä on ne kesätossut alla, niin enpä taida päästä pihasta lähtemään sen kanssa, sen verran on liukasta, että se eilenkin pyöritti vaan tyhjää eikä suostunut omin avuin liikkumaan ilman ongelmia

Sain eilen valmiiksi valokuvasta tehdyn ristipistotyön ja tarkoitus olisi se vielä neuloa häkinpeittoon kiinni.

Äiti on ahkeroinut  tyynyjen (ristipistoa ja nukittamalla) kanssa ja joskus sanoin hänelle että minähän huolin ristipistolintutyynyjä vaikka kuinka, ennestään on hänen tekemänsä punatulkku- ja talitinttityynyt. Toissapäivänä sitten sain kunnon lintuparven  KIITOS!!

Viime viikon loppupuolella riitti ohjelmaa, sillä Paula, Sepi ja Milli tulivat torstaina ja perjantaina kävin hakemassa Sjoen asemalta Mailan, Kiwin ja Salsan   Koirat tulivat hienosti kaikki keskenään toimeen ja vilskettä riitti, kun Jumbo, neljä apinaa, Emma ja coton Salsa höselsivät keskenään. No okei, myönnetään, Jumbo ja Sintti eivät kyllä kuuluneet tuohon hösläjoukkueeseen   Sissikin olisi mielellään ollut joukon jatkeena, mutta sai tyytyä seurailemaan tilannetta aidan takaa. Paulan pösö sai perjantaina talvitossut alleen ja lauantaina vesantolaiset lähtivät takaisin kotiin käyden ensin Kauhajoen kisoissa ampumassa. kävin Kauhajoella itsekin ja Maila lähti seuraksi mukaan ja tyhjäsi kiitettävästi KhjA:n arpapöytää, hänen ostamistaan arvoista taisi lähes jokaiseen osua voitto ja meillä mm. Mikko ja Matti saivatkin sitten kotona uudet lippikset, kiitos . Oma ammunta sujui taas yhtä taulua lukuunottamatta ihan ok. Piti taas kerran ampua yhteen tauluun eka ls 7, joten kun se huono laukaus näkyy silmissä vielä seuraavien laukausten ajan, niin eipä meikäläisen hermo kestä, vaan koko taulu aivan ala-arvoinen, lopputulos 352, joten se kuitenkin ihan omaa tasoa.

Sunnuntaina pakattiin auto koirilla ja suunta kohti Seinäjoen Areenaa. Me ei jostain syystä Mailan kanssa oikein päästy näyttelyfiilikseen, joten odotukset eivät kovin korkealla näyttelyn suhteen olleet. Mailaa hieman huoletti Kiwin turkki, sillä rouva oli päättänyt jättää karvansa Tornioon ja itse tietenkin mietin Lakun punaista partaa. Ainut asia mikä tosissaan jännitti. oli se, että ehditäänkö kunnialla oikeaan kehään oikeaan aikaan kun alkuperäisen aikataulun mukaan näytti menevän aika lailla kaikki päällekkäin. Kääpiöpinserikehä oli urosten osalta juuri loppunut kun pääsimme paikan päälle ja siinä alkoi tunnin tauko ennen narttuja. Jostain syystä kehää oli tunnilla aikaistettu urosten osalta, mutta narttujen aikataulu oli pidetty samana, joten aika outo pitkä tauko kesken rodun arvostelun. Siispä meillä oli coton de tulear -kehä ensin ohjelmassa. Maila oli illalla pessyt Salsan ja neiti loisti valkeana pumpulikasana. Kyllä tuo cotonin turkki on kuin ilmaa - niin kevyttä ja pehmeää! Salsa sai Nuorten luokasta EH3 ja tuomari olisi ilmeisesti hieman halunnut enemmän luustoa, muuten hieno arvostelu . Sitten pikapikaa apinakehälle, joka oli onneksi hieman myöhässä, joten mitään kiirettä ei tullut. Apinoita oli ilmoitettuna kuusi, ja tuomarilla jatkui sama tiukka linja kuin edeltävissä snautsereissakin, eli apinoissa ei ROPia jaettu lainkaan, Kiwille AVO H ja Lakulle AVK EH1. Kiwin arvostelussa moitittiin hieman epätasaista hammasriviä ja takakorkeata liikettä, Laku sai moitteet takakorkeudesta seistessään. Neidillä on paha tapa vetää takajalat alleen ja se ei tahdo suostua niitä takana pitämään vaikka niitä yrittää sinne siirrellä. Sitten kääkkäkehän reunalle, jossa arvostelu myöskin sujui aika verkkaisesti,. Valionartut olivat juuri kehässä eli ehdin kuin ehdinki itse Jumbon kanssa kehään. Johannan kanssa oli tosin sovittu, että mikäli meikäläistä ei näy, niin hän sitten esittää Jumbon. Jumbollahan on aikaa kulunut runsaasti viimeisestä virallisesta näyttelystä, joten hieman mietin, että mitenkähän meidän eka veteraaniesiintyminen mahtaa sujua, mutta ihan samalla tavalla Jumpsu esiintyi kuin aina ennenkin. eli häntä viuhtoo vauhdilla ja kivaa on! Jumboahan en koskaan esitä kyykystä, sillä silloin se alkaa kiemurrella ja mielistellä ja korvat on pitkin päätä. Kun esitän sitä itse seisoen, niin onhan sen ryhdissä parantamisen varaa, sillä hieman se haluaa kyykistää takajalkojaan kun tuijottaa minua, mutta kun kaikesta näkee että se nauttii siitä, niin - so what - tuloksista viis ja annetaan mummon nauttia. Veteraaninarttuja oli kehässä neljä ja Jumbo sai ERI2 eli olin tosi tyytyväinen. PN-kehästä sitten meidät kyllä käteltiin ensimmäisten joukossa ulos.  Kääkkäkehän jälkeen ehdittiin hieman shoppailla ennen kotiin lähtöä ja Maila löysi kätevän tarvikesalkun

Eilen illalla vein torniolaiset junalle ja tällä kertaa oltiin jopa ajoissa asemalla (viimeksi saatiin pistää loppumatkasta juoksuksi )  Iso kiitos vielä viikonlopusta! Oli kiva pitkästä aikaa nähdä ja saatiinpa taas parannettua maailmaa oikein kunnolla. Suurkiitos myös niistä ihanista tuliaisista, designed by  " ateljee Maila! "

Onnea tänään 16v Matille!!   Ja jännityksellä odotellaan lähipäivinä uutisia myös Savonlinnan suunnalta

Sissi -neiti täytti eilen neljä viikkoa ja täytyihän sitä synttärikuva ottaa. Ipana tosin ei tahdo pysyä paikoillaan, joten tyytyminen istumakuvaan

Sissillä alkaa siis vauhtia pikkuhiljaa löytyä ja ipana viilettää pitkin pentuaitausta, tosin välillä vielä muksahdellaan selälleen, mutta nyt jo päästään itse suht helposti ylös . Aidan läpi käydään välillä tutustumassa myös muihin koiriin ja varsinkin Jumbo ottaisi naperon kyllä heti hoitaakseen. Sintti sen sijaan suhtautuu ihan samoin kuin kaikkiin muihinkin pentuihin, eli murinaa tulee ja jos liian lähelle tullaan niin saattaa jopa näpsäistä. Sinttihän ei ole koskaan tykännyt sen enempää muista koirista kuin pennuistakaan, se on aina ollut sellainen oman tiensä kulkija ja juuri isännän kanssa juteltiin, että se varmaan nauttisi eniten olostaan perheen ainoana koirana. Harmi vaan, kun rinsessan toiveita ei voida kuunnella joten möllötelkööt omissa oloissaan niin paljon kuin tykkää silloin kun muiden seura ei kelpaa. Omat pentunsa se on aina hoitanut suht hyvin, mutta sen jälkeen kun se on pentunsa vieroittanut, on lastenhoito siirtynyt sujuvasti Jumbon huoleksi, se kun on aina valmis siihen hommaan. Jännästi nuo koirat kyllä tilanteesta ovat selvillä itsekin, sillä Emmaa ei yhtään häiritse jos Jumbo viihtyy pentuaitauksen luona, mutta jos Sintti kävelee siihen suuntaan, Emma siirtyy aina aidan ja Sintin väliin, joten se ei edes halua päästää sitä pikkuisensa lähelle. Parin viikon kuluttua täytyy sitten alkaa totutella siihen, että Sissi voisi pikkuhiljaa viettää aikaansa myös keittiössä vapaana, joten siihen mennessä Sinttikin saa luvan oppia siihen, että neiti kuuluu laumaan ja piste!

Säät on olleet nyt tosi viileät ja aika hurja tuuli käy nytkin joten Jumbo saa "jähmettymiskohtauksia" vähän väliä. Eilenkin se reppana seisoi keskellä pihaa täysin suorilla jaloilla eikä voinut liikkua minnekään, kun en päästänyt sitä takaisin sisälle ennen kuin  kaikki olivat käyneet pellolla asioillaan. Jumbon asioimista ei kyllä tarvitse kauaa odotella, salamana pellolle, kyykähdys ja pyllistys ja ei kun menoksi kohti ulko-ovea. Laku sitä vastoin haaqveilee ja nuuskuttelee välillä 20 min ennen kuin sopiva vessa löytyy. Jumbon kanssa ollaankin tehty sitten erikseen muutamia pyörälenkkejä niin tulee edes hiukan liikuttua. Emmaa en ole vielä lenkille vienyt, sillä juuri tuon kolean sään vuoksi pelkään hieman ettei vaan meijeriosastoon iske tulehduksia, kun ei kuitenkaan ole kuin yksi pentu tankkeja tyhjäämässä. No Sissihän hoitaa tyhjäyksen kyllä antaumuksella, sillä neiti ei edelleenkään oikein suostu syömään kiinteää ruokaa. Tänään sain ehkä hieman enemmän menemään kuin eilen, joten suunta on kuitenkin oikea ja meneepä edes vähäsen.

Lauantaina kävin avaamassa ilma-asekauden Ilmajoen Lokakisoissa ja oikeastaan olin aika tyytyväinen, sillä ainoastaan yksi sarja meni huonosti, sillä ammuin kolmannen sarjan ekaan tauluun ekan laukauksen kutosen ja se valkoinen "kärpänenhän" kummitteli silmissä sitten koko ajan ja sillä viidellä laukauksella sain kasaan vain 40 pistettä.  Tulos oli kuitenkin 359 eli jäi vaan pisteen ysin vauhdista, joten pakko olla tyytyväinen (sarjat 91,89,84 ja 95) ja sijoitus kakkonen.

Heidi viestitteli, että Bisse on ilmeisesti hieman alkanut syödä huonommin, joten toivottavasti on merkki siitä, että on kantava .

Sissille olen yrittänyt vähitellen tarjota kiinteää ruokaa, mutta pikkuneidin mielestä tissi on PALJON parempaa ja mun puurot oksettaaaa. No eiköhän se mieli pikkuhiljaa jossain vaiheessa muutu. Neidillä kun on vaan koko maitobaari käytössä, niin siitä on paljon mukavampi nautiskella. Sunnuntaina tulee 4 viikkoa ikää ja yritän saada jonkinlaista kunnon kuvaa aikaan. Jos ei onnistu, niin ehkä sitten ensi viikolla, kun Paula ja Seppo on tulossa käymään pohjanmaalla päin, niin silloin on ehkäpä tarpeeksi apukäsiä paikalla.

Innostuin tekemään toisenkin ristipistokoiran ja kunhan vielä saan aikaiseksi siihen jonkinlaiset raamit, niin tämä buhund lähtee arpavoitoksi Isojoen ilma-asekisojen arpajaisiin 29.-31.10. Ennestään mulla on sinne tehtynä yksi räsymatto ja jos vielä jotain muutakin pientä sinne väkertäisi

Kuinka sitä voikaan nauttia siitä, kun koira syö ruokakuppinsa tyhjäksi ja menee sen jälkeen juomaan vettä!!

Emma tyhjensi ensin aamulla nappulakuppinsa kokonaan ja on syönyt tänään muutenkin normaalisti - ja nyt ei tarvita enää ruiskuja juottamiseenkaan    

Sunnuntaina tulee kaksi viikkoa Emman leikkauksesta ja edelleen tuo ruokapuoli on aika heikkoa.  Eilen ja tänään on kuitenkin sen verran edistystä, että kun Emma on Jumbon, Sintin ja Lakun kanssa yhdessä ja tarjoilen nappuloita yksi kerrallaan kaikille vuoronperään, niin muutama nappula kelpaa myös Emmalle. Kupista ei ruoka oikeastaan kelpaa, ainoastaan Cesar-purkista litkitään kastikkeet, mutta lihapalat jäävät syömättä ellen anna niitä kädestä yksi kerrallaan. Ainut mikä menee kupista on emonmaidonvastike. Olen antanut sitä Emmalle nyt noin puoli desiä päivässä ja sen se suostuu juomaan itse, kaikki muu neste on laitettava edelleen ruiskulla. Juttelin mopseja kasvattaneen henkilön kanssa tänään puhelimessa ja hän kertoi, että hänellä on ollut vastaavanlaisia kokemuksia synnyttäneistä mopsinartuista, joten tuo tieto hieman helpotti omaa mieltäni. Olen tosissani jo hieman pelännyt että jos jotain on pahemmin vialla kun edelleenkään ei ruoka ja juoma maistu. Ulkona Emma liikkuu jo ihan normaalisti ja ottaa välillä jopa juoksuaskeleita. Iltapäivällä otin haavasta tikit pois ja haava näytti tosi hyvältä. Hieman mietin, että mitenköhän saan nuo tikit otettua yksin pois, mutta mitään ongelmia ei ollut, Emma makasi kiltisti selällään ja kuulosteli mitä touhuilen siellä vatsa-alueella. Eilen illalla meni viimeinen antibiootti joten ehkä tämä tästä pikku hiljaa alkaisi normalisoitua.

Sissi neiti on todellinen sissi! Pentulaatikko on pikkuneidin mielestä ilmeisesti liian pieni ja joka kerta kun Emma lähtee kopasta pois, Sissi suuntaa suoraan laatikon etureunaa kohti ja ei kun esteiden yli lattialle! Viime yönä pikkuneiti oli jossain vaiheessa muksahtanut lattialle niin, etten ollut herännyt siihen ja niinpä Emma tuli herättämään minut jotta nostaisin sen takaisin. Emma ei onneksi itse nostele pentua, vaan pyytää apua.

Bisse lähti tiistaina kotiin ja palailee tänne takaisin runsaan kuukauden kuluttua. Toivotaan siis, että kääkkäpentusia on tulossa

Kun joku asia on heti aluksi hankalaa, niin näköjään se on sitä sitten loppuun asti (vaikka eihän tämä tarina vielä lopussa ole, ties mikä on taas tilanne huomenna...)

Emma siis alkoi loppuviikolla osoittaa merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ja torstaina jo jätti ruokansa puoliksi syömättä, joten arvelin, että viikonloppuna sitten alkaa tapahtua. Perjantai meni ihan muuten normaalisti, mutta ruokahalut olivat kadonneet, nyt totaalisesti. Lauantaina tuleva mamma sitten seurasi minua koko päivän aika aktiivisesti ja arvelin, että ehkäpä jotain tuntemuksia alkaa olla ja iltapäivällä sitten pissareissulla tuli pissan mukana limaklöntti, joka kieli siitä että lähimman vuorokauden aikana pitäisi synnytys käynnistyä. Iltakahdeksalta Emma alkoi mamma ja kaikesta näki että kipuja on. Yöllä tuli vesipussi, joka tuli ilman minkäänlaisia ponnistuksia, ainut ulkoinen merkki synnytyksen alkamisesta oli pelkästään kiputärinä. Kun vesipussin jälkeenkään ei alkanut kunnon poltot eikä mitään merkkejä siitä, että Emma edes yrittäisi ponnistaa tulossa olevaa pentua maailmaan, kokeilin kanavaa ja se ei ollut tippaakaan avautunut vaan pikkusormikin aiheutti kovat kivut. Oma eläinlääkäri on valitettavasti vuosilomalla joten ei kun soittamaan päivystävälle. Sovittiin, että oltaisiin naapuripaikkakunnan eläinlääkäritiloissa noin klo 9 aikoihin ja lääkäri pyysi, että jos saisin vielä yhden ihmisen mukaan itseni lsäksi, sillä tarkoitus oli, että hän leikkaa, joku hoitaa anestesiaa (suoneen annettaessa saa helpommin äkkiä hereille, jos tarve vaatii) ja joku ottaa vastaan tulevat pennut, joten Vesa lupautui lähtemään mukaan.

Kun päästiin paikan päälle, lääkäri oli saapunut hieman aiemmin siivoilemaan vastaanottohuonetta ja leikkaushuonetta. Emma kävi vaakalla, joka näytti 9,5kg, ja  se jälkeen se  nostettiin pöydälle ja mahan alta ajeltiin karvat pois. Arvelin, että vatsassa olisi yksi pentu joka ei ulos tule kuin avaamalla. Lääkäri halusi kuitenkin varmistua tilanteesta ja haki ultran ja aikansa tutkittuaan totesi, että kuva on niin huonolaatuinen, että hän hakee toisen laitteen josko sillä näkisi paremmin. Toinen laitekin sitten löytyi ja eipä se kuva selvennyt paljoa entisestä ja lääkäri sanoi yhden selkärangan kuvassa näkevänsä, joten ajattelin että arvioni taisi sittenkin pitää paikkaansa. Hän selitti, että koska on vaan yksi, niin luultavasti polttoheikkous johtuu siitä ja on ehkä turha kokeilla kalkkia tai oksitosiinia. Kerroin, että kanava ei tosiaankaan ollut yhtään pehmennyt, joten tuskin pentu syntyisi normaaliteitse ja alettiin keskustella leikkauksesta. Lääkäri kysyi, että oltaisiinko lähdössä esim. Helsinkiin tai tyytyisimmekö kenttäolosuhteissa tehtyyn sektioon. Mun mielestä kyseisen eläinlääkäriaseman olosuhteet on kaikkea muuta kuin kenttäolosuhteet, ja kun viimeksi olen sektiossa ollut (Sintin kanssa), niin oma lääkärimme hoiti todella nopeasti ja ammattitaidolla hommat ja olosuhteet ovat hänellä paljon puutteellisemmat, joten ei olisi tullut mieleenikään lähteä enää minnekään. Ja jos pienikin toive oli olemassa että pentu olisi vielä hengissä, niin aina mahdollisuudet heikkenevät mitä enemmän aikaa kuluu. Niinpä ajeltiin karvat toisesta etujalasta, että lääkäri saisi kanyylin paikoilleen. Jostain syystä vaan siitä jalasta ei sitten millään löytynyt suonta ja niinpä vaihdettiin jalkaa (tasapuolisuuden nimissä on nyt sitten molemmat etujalat saman näköisiä ;) Toisesta jalasta sitten suoni löytyi ja Emma sai antibioottia ja kipulääkettä ja suonensisäinen nesteytys aloitettiin. Sitten odoteltiin sen aikaa, että lääkäri siivosi vielä leikkaushuoneen ja etsiskeli tarvikkeita joita mahdollisesti tarvitsee sekä antoi Vesalle "anestesialääkärin ja leikkaussaliavustajan" pikakoulutuksen, sillä tulomatkalla sovittiin että tehdään niin päin, että hän avustaa ja minä hoidan pennun/pennut, jos joutuu elvyttelemään. Minä istuskelin sen aikaa Emma sylissä vastaanottohuoneessa ja aika lohduttomalta tuntui kun minkäänlaista liikettä en tuntenut Emman vatsassa. Tuli väistämättä mieleen, että tässäkö tämä mun mopsihaave nyt sitten murenee kertaheitolla jos huonolla säkällä vielä Emmallekin käy huonosti. puoli yhdentoista aikoihin sitten siirryttiin "leikkaussaliin" ja saimme ohjeistusta siitä mihin me samme koskea ja ennen kaikkea mihin missään tapauksessa emme. Puimme hengityssuojaimet ja myssyt ja sitten lääkäri aikoi ensin pestä vatsan alueen hereilläollessa, mutta Emmaa alkoi pikkuhiljaa kyllästyttää koko ajan selällään makaaminen, kun olotilakin oli kovin epämukava muutenkin, niin hän sitten laittoi Emman unten maille. Hiukan hirvitti, kun Emma yhtäkkiä lakkasi hengittämästä, mutta hengitys onneksi palautui kirsun alla olevaa akupunktiopistettä painamalla. Sitten hän pesi ja desinfioi mahan alustan ja kävi hakemassa leikkaussalitakin ja puki sen ja hanskat päälleen ja pikkuhiljaa alettiin olla valmiita itse operaatioon. Lääkäri levitti tarkasti haavan joka reunalle liinat kiinni niin, että ne tulivat klipseillä nahkaan kiinni ja näkyviin jäi pelkästään leikkausalue. Ja Emma alkoi KUORSATA! Kanyylin toimintaa tarkistettiin vielä ja koska Emma ei ollut täysin narkoosissa, sillä kosketuksesta silmäkulma hieman värähti, lääkäri pyysi Vesaa laittamaan lisää nukutusainetta.  Ja vihdoinkin alkoi olla ensimmäisen viillon aika. Itseäni hieman huoletti, kun olin kellosta seurannut että Emma oli ollut unten mailla jo yli 20min, että JOS pentu kuitenkin olisi vielä hengissä, niin on varmaan jo myös saanut aika tujauksen nukutusaineita. No onneksi en ole itse lääkäri ja he ovat koulutuksensa saaneita ja tietävät mitä tekevät. Ensimmäisen viillon jälkeen Emman silmäkulma jälleen reagoi ja ei kun lisää ainetta suoneen. Siinä vaiheessa kun lääkäri alkoi leikata syvemmältä, Emma reagoi jopa pienellä vinkumisella joten taas lisää. Ensimmäinen aukko osoittautui hieman pieneksi ja sen jälkeen kun haavaa oli hieman suurennettu, kohtu saatiin esiin ja olihan siellä pentu molemmissa kohdunsarvissa, toinen oli vaan ollut sen verran piilossa, ettei sitä huomannut päällepäin. Tuntui tosi pahalta kun olin varma, että kuollut pentu sieltä esiin kaivetaan ja nyt siellä onkin sitten kaksi kuollutta pentua  Pennut olivat niin tiukasti kohdun sarvissa, etteivät tulleet sieltä "lypsämällä" ulos, vaan lääkärin oli tehtävä viilto myös sarven puolella ja vihdoin oli eka pentu ulkona, väriltään vaalea. Sen suhteen näki kyllä heti että tosi huono tilanne, istukka oli irti ja sen näköinen, ettei siinä ole enää veri virrannut. Aloin hieroa ja puhdistaa pentua ja ehkäpä noin minuutin hieromisen jälkeen se aukaisi kerran suunsa. Aloin jo elätellä toiveita että josko se virkoaisi, mutta vaikka annoin sille aika "kovakouraistakin" hierontaa, uutta haukotusta ei vaan tullut. JOnkin ajan kuluttua lääkäri sanoi, että nyt olisi toinen ja sillä oli myös istukka tullut helposti mukana, mutta siinä selkeästi kuitenkin kiertänyt vielä veri. Pussi oli todella sitkeä ja kun repäisin sen auki, sieltä tuli esiin musta pentu. Nappasin sisarukset vierekkäin ja hieroin molempia niin voimallisesti kuin uskalsin ja niin vaan sitten jonkin ajan kuluttua myös musta pentu haukkoi kerran henkeä. Katsoin kelloa ja hieman yli minuutti meni kun tuli seuraava henkäys ja sen jälkeen puolen minuutin - minuutin välein muutama. Vaalea pentu näytti jo siinä vaiheessa menetetyltä, sillä sen kieli oli ulkona ja ihan valkoinen, mutta ajattelin että hierotaan nyt kumminkin sitäkin samalla kun toistakin, sillä olin kuullut joskus eläinlääkärin kertoneen, kuinka omistaja oli jo menettänyt toiveensa pennun suhteen ja eloton pentu laitettu roskikseen niin 10 min kuluttua oli roskiksesta alkanut kuulua vikinää. Joten näissä jutussa ei ihan heti kannata luovuttaa. Vähitellen musta pentu alkoi ottaa henkäyksia puolen minuutin välein ja päätin että vaikka menisi viikko niin siihen saakka yritetään kunnes haukotukset jatkuvat. Välillä sitten vihdoin alkoi tulla pari kolme hengenvetoa peräkkäin ja siinä vaiheessa sitten päätin, että nyt on vaalean pennun aika siirtyä sivuun, koska siinä ei ollut mitään elonmerkkejä näkynyt sen ensimmäisen haukotuksen jälkeen. Jatkoin mustan kanssa edelleen ja pentu otti aina muutaman hengenvedon, mutta "nukahti" jälleen. Lääkäri kyseli tilannetta kursiessaan Emmaa kokoon ja hän selitti, että nukutusaineen takia pennut usein ovat laiskoja ja vaativat herättelyä. Hän sanoi, että heillä ei ole ns. virkistettä, joten ainut konsti on vaan tuo hierominen. No sehän on, ja muutama muukin pieni niksi on tässä vuosien varrella tullut opittua, joten niin kauan on toivoa kun on hitusenkin elämää. Ja puolitoista tuntia se kesti! Sitten vihdoinkin "jäi hengitys päälle". Siinä vaiheessa tuntui kyllä tosi hyvältä, tosin tuli mieleen, että tämä oli vasta eka voitto tässä urakassa. Pentu köllötteli käsieni sisällä ja vähän väliä kääntelin sitä sillä kovin nukuksissa se oli ja hengitys oli välillä katkonaista.  Ja siinä vaiheessa taisi lääkäri kysäistä, että kumpiko pentu on ja eipä ollut tullut edes katsottua, no tyttöhän se oli   Oikein kohtalon ivaa, kun sitä mustaa tyttöä niin toivoin, niin siinä se nyt on, mutta minkä urakan jälkeen ja elämänlanka on vielä niin kovin, kovin ohut. Yhden jälkeen sitten Emma oli kursittu kasaan ja kannettiin lämpöpeiton päällä vastaanottohuoneeseen. Lääkäri kuunteli sydämen ja sanoi pulssin olevan noin 140 eli OK! Laitoin pennun nisille ja kun sain muutaman tipan menemän suun sisäpuolelle, niin neitipä nappas nisästä kiinni ja alkoi imeä - YES aika sitkeä Sissi sanoisin, joten työnimenä olkoot tällä neidillä Sissi!! Ilmeisesti se muutaman tipan sai irti, koska ilmiselvästi se alkoi virkistyä vauhdilla. Saatiin mukaan kipulääkkeet (RIMADYL vet 20mg purutabl) ja aloituspakkaus antibiootteja (CLAVUBACTIN 50/12,5mg) ja resepti antibioottiin, jolla sitten jatketaan parin päivän päästä (SYNULOX vet 200mg/50mg). Tuo kipulääke on muuten tosi kätevä, sillä se ilmeisesti maistuu hyvältä, koska Emma otti sen ihan mielellään ja pureskeli. Kahdelta päästiin lähtemään kotiin ja kotimatkalla meillä oli mukana pieni vikisevä musta prinsessa, todella väsynyt Emma ja 543e:n lasku... 

Kun päästiin kotiin, mietin hetken, että lähdenkö ollenkaan sovitulle Bissen astutusreissulle, mutta Roosa oli lupautunut tulemaan vahdiksi siksi aikaa, joten annoin pennun imeä vielä niin kauan kuin se jaksoi ja laitoin sen sitten lämpölampun alle koppaan ja alustan alle vielä taskumatillinen kuumaa vettä.

Bissen astutus sujui nopeasti, tosin morsian yritti ensin leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa, mutta Edi ei antanut moisen häiritä ja niin olin jo viideltä takaisin kotona. Emmalla ei ollut ollut mitään hätää ja vielä kerran ISO KIITOS ROOSA!

Emma nukkui koko sunnuntaipäivän tai oli muuten "poissaoleva" ja seuraava yökin meni vielä samalla tavalla, mutta aamulla viiden aikaan se vihdoin nousi itse istumaan ja kun kannoin sen ulos, niin pissat tuli heti. Maito ei oikein alkanut nousta ja olin saanut lääkäriltä mukaan Partoxinia, jota annoin sekä sunnuntai-illalla että maanantaiaamupäivällä. Niillä kerroilla kun sitä annoin, pentu sai nisästä ruokaa tarpeeksi, mutta välisyötöt olivat sellaisia, että pentu nyki ja kiskoi 10 min ja sitten alkoi huuto, joten annoin emonmaidonvastiketta lisäksi. Maanantaina aamupäivällä Emma oli suht pirteä ja joi aika usein ja pyysi välillä ulos, mutta ruoka ei maistunut edelleenkään, joten aloin antaa Nutriplussaa. Maanantai-illalla Emma alkoi olla sen oloinen, että kipuja on aika lailla enkä sitten uskaltanutkaan enää Partoxinia antaa, sillä turha tehdä lisää kipuja, kun aine kuitenkin supistaa kohtua ja siellä on aika isot leikkaushaavat jotka muutenkin kipeät. Joten ei kun tuttipullohommiksi. Muutenkin olen syöttänyt pikkuneitiä puolentoista - kahden tunnin välein, sillä kun Emma ei ole ihan tolkuissaan, pelkään että se ei ehkä osaa varoa pentua ja siksi en uskalla jättää niitä samaan koppaan kun en ole itse vieressä.

Tiistaipäivällä Emman kivut ilmiselvästi kovenivat ja jotenkin vatsa tuntui turpealta, joten soitin eläinlääkäriin. Leikannutta lääkäriä en saanut kiinni, koska hän tekee pelkästään päivystyksiä, mutta Tainan sain kiinni ja sovittiin, että soittelen tänäaamuna 8 jälkeen uudelleen jos tilanne ei parane. Iltapäivällä tehtin Bissen kanssa uusintakeikka Edin luo ja homma on nyt sitten siinä pisteessä, että luultavasti Bisse matkustaa ensi viikonloppuna kotiin ja sitten aletaan jännittää josko alkaa vyötärönkohta kasvaa. Illalla  Emman tilanne meni vaan huonompaan suuntaan ja ei kun soitto päivystävälle Artolle. Hän lupasi ottaa meidän tänä aamuna 7 jälkeen vastaan ja niin sitä sitten käytiin tänään taas lekurissa. Käynti rauhoitti itseäni siinä  mielessä, että olin niin huolissai tuosta turvotuksesta, mutta lääkäri rauhoitteli ja sanoi, että kyseessä on kudosneste joka sitten imeytyy takaisin elimistöön ja jos olisi kyse verenvuodosta, Emma olisi menehtynyt jo aikoja sitten. Kipu johtuu luultavasti suurelta osin siitä, että kun se ei ole syönyt mitään, niin lääkkeet saattavat ärsyttää tyhjää vatsaa ja lisätä jo muutenkin kipeää oloa. Emmaa nesteytettiin ja se sai tämän päivän antibiootin ruiskeena ja samoin kipulääkkeen ja lisäksi lääkäri lupasi soittaa apteekkiin reseptin uudesta kipulääkkeestä, jos on niin, että Rimadyl ei jostain syystä tehoa. Sovittiin että soitan iltapäivällä ja kerron kuulumiset, jos vaikka uusitaan nuo pistokset ja nesteytetään uudelleen huomenaamulla vielä.

Tässä pari kuvaa, ensimmäisessä vuorokausi synnytyksen jälkeen ja toisessa 3 vrk,  ja toisessa kuvassa Emma on aika kipeä

Se mikä on ainoa valopilkku tässä tilanteessa on se, että viime yönä ei tarvittu tuttipulloa, joten maitoa on alkanut onneksi tulla ja pikku-Sissin paino noussut jo melkein 20grammaa. Kun nyt vielä tuo äippä kuntoutuisi ja ennen kaikkea alkaisi syödä niin että vatsaan menisi muutakin kuin ruiskulla hunajavettä ja vettä!

Tässä vielä tältä päivältä kuva joka on otettu lääkärireissun jälkeen, kun uni alkoi maistua niin äidille kuin tyttärellekin

Ja ei kun apteekkiin hakemaan lääkkeitä lisää!

Kävin hakemassa Bisse-neidin maanantaina tänne Isojoelle ja viikonloppuna olisi tarkoitus käydä katsomassa komeaa Edi-poikaa "tositarkoituksella"  joten luultavasti Bisseä saadaan ensi viikosta lähtien tituleerata Rouvaksi .  Bissestä ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että miten voi koira tuntua heti niin "omalta"  vaikka ei oma olekaan! Tuntuu että se olisi aina kuulunut joukkoon. Ainoastaan ekana iltana se kulki minun perässäni ja oli vähän varuillaan koko ajan kun joku tuli tai meni ovesta, kuin miettien, että "pitäisiköhän munkin mennä ulos, ai ei vai, no ei sitten". Ekana yönä kuului pari kertaa huokailua, mutta ei sen kummempaa ja tuolla se tuntuu viihtyvän hyvin Jumbon seurana sohvalla, Jumbo peiton ala- ja Bisse päällipuolella ja Jumbon selän päällä. Ekana iltana tosin koin pienen paniikinpoikasen, kun lähdin viemään Bisseä iltamyöhällä pissalenkille, enkä huomannut että Vesa olikin tullut jossain vaiheessa kotiin ja oli ilmeisesti hakemassa auton perästä jotain. Vesakaan ei huomannut meitä kun oli pilkkopimeää ja juuri kun oltiin auton vieressä, niin eikös Vesku lyönyt pakettiauton sivuoven vauhdilla kiinni. Minähän säikähdin itsekin aika lailla, kun luulin olevani yksin pihalla ja Bisse säikähti niin, että tempaisi hihnassa sillä seurauksella että kaulapanta hajosi ja vauhdilla lipettiin. Ehdin jo mielessäni nähdä kaikki kauhukuvat siitä kuinka koko seuraava yö menee koiraa etsiessä pitkin Isojokea, mutta niin vaan neiti tuli häntä viuhuen takaisin, kun pari kertaa sitä huutelin. Ja sitten iloisena moikkaamaan Veskua, että kukas se sinä olet! Täytyypä sanoa että ainakin on hermorakenne kohdallaan, kun noin säikäytellään ja ollaan vielä täysin koiralle vieraassa ympäristössä ja neiti oli heti tapahtuman jälkeen oma itsensä eikä jäänyt millään lailla tilanne päälle. Onhan se Bisse tietenkin pentuna täällä ollut, mutta enpä jaksa uskoa että muistaisi pihapiiriä, joten jos karkun olisi totaalisesti lähtenyt, ei välttämättä olisi itse takaisin löytänyt.

Silloin Bissen hakureissulla kävin myös Päivin ja Onnin luona katsomassa Millaa ja Iinestä. Kyllä oli Milla ihan yhtä harmaantunut kuin Jumbo-siskonsakin   Ja Iineksellä turkki kiilsi niin että oman kuvansa olisi nähnyt

Tänään poikkesi Asta pikavisiitillä, kun oli käynyt Kauhajoella rokotuksilla. Kovin oli neiti kasvanut ja voi sitä pennun riemua . Astasta muuten voitte lukea kuulumisia myös linkkisivuilta "Roosa ja koirat" -linkin kautta.

Emma on edelleen yhtenä palasena ja toivotaan ettei synnytys osu ihan samalle päivälle Bissen astutusreissun kanssa. Oma eläinlääkärikin on kuulemma tämän kuun loppuun lomalla, joten paras olis sitten synnytyksen sujua ilman tohtoriapua, ettei tarvi maailman ääriin asti lähteä

Tuttu koirakaveri muutti maanantaina pitkällisen sairastelun jälkeen Sateenkaarisillalle, joten osanotot ja paljon lämpimiä ajatuksia perheelleen

Emmalla on vielä suunnilleen viikko jäljellä laskettuun aikaan ja jännityksellä odotellaan ja toivotaan, että vatsassa olisi enemmän kuin yksi mopsivauva. Yhden kanssa kun saattaa synnytys hankaloitua, jos ainokainen kasvaa kovin isoksi. Vielä en ole tulevaa mammaa siirtänyt olkkariin nukkumaan, kun on ollut vielä niin rauhallinen ja mukavampi olla muiden kanssa kuin yksikseen.

Bissekin aloitti juoksunsa ja käyn alkuviikosta hakemassa neidin tänne ja seuraavana viikonloppuna luultavasti mennään Edin luo treffeille. Vähän menee aikataulut päällekkäin tuon Emman lasketun ajan kanssa, mutta onneksi Roosa lupautui tulemaan avuksi siksi aikaa kun olen astutusreissussa niin ei tarvitse jättää Emmaa yksin

Niin se vaan syksy jälleen tuli ja ampumaharrastuksessakin palataan vähitellen sisätiloihin. Eilen illalla kokoonnuttiin sisäampumaradalla ja suunniteltiin tulevan ilmakauden ohjelmaa. Syksyllä ammutaan jälleen seuran omaa sarjakisaa ja lokakuun lopulla on sitten perinteinen Isojoen ilma-asekisa. Kesän aikana ammuin jonkin verran ruutia ja vapaapistoolilla tuli käytyä jopa kolmissa kisoissakin. Viime viikonloppuna kävin ensin perjantaina Toijalassa ampumassa vapaapistoolia ja olosuhteet oli aika haastavat, tuuli aika hurjasti ja vettäkin sateli aina välillä, joten olin ihan tyytyväinen, kun kaikki laukaukset löytyivät taulusta, myös se yksi "OHO-laukaus"  joka karkasi totaalisesti . Lauantaina sitten ammuin elämäni ekat kisat vakiossa ja urheilupistoolissa, kun sain Villen aseen lainaksi. Mun oma "idän ihme Bajkal" kun ei ole koskaan oikein toiminut moitteettomasti ja sillä ei viitsi kauheasti kisata, kun ase on enemmän häiriössä kuin toimintakunnossa, varsinkin viileällä säällä. Kisa meni oikeastaan ihan ok ja jännityksestä huolimatta tulos oli juuri sitä mitä olen harjoituksissakin ampunut eli hitaat menee hyvin, mutta nopeat sarjat sitten päin honkia  Vakiossa varsinkin 10 s sarjat meni ihan hosumiseksi ja Urheilupistoolin kuviossa löytyi kyllä ihan hyvät kasat taulusta, mutta kun se kasa oli koko ajan ihan väärässä paikassa. Säädin aseen kouluosuuden jälkeen samoin kuin olen säätänyt harjoituksissa sisäradalla ja ilmeisesti luonnonvalo kuitenkin taittaa ihan eri lailla taululle kuin lampun valo, koska nuo säädöt meni ihan metsään, mutta oppia ikä kaikki - ensi vuonna ollaan viisaampia jos kisoihin uskaltaudun.

Meinaan kurkkujen säilöminen! Mulla nimittäin tuli kyllä niin valtavasti avomaankurkkua, että ihan meinas olla ongelmia mihin saa purkit mahtumaan. Mattihan teki mun kurkuille pari puolisen metriä leveää ja 2,5m pitkää lavaa ja niihin istutin vajaa pari pussillista siemeniä. Lähes kaikki siemenet iti ja taimia tuli yli oman tarpeen, joten niistä osa sai uuden kodin naapurista ja osa äidin kurpitsapenkistä. Tuo kesä kun oli niin lämmin, niin kurkkuja alkoi muodostua heti ja penkissä oli tuskin lainkaan niitä "koiraspuolisia" kukkia. Ihan kaikkia poimimiani kurkkumääriä ei ole tullut laitettua ylös, sillä aika suuri osa on syöty kuorittuna leivän päällä, mutta oman kirjanpidon mukaan jos sieltä vielä noin 3 kg tulisi, niin 80kg ainakin on penkki tuottanut, eikä mitään pikkukurkkuja, isoin painoi 668g! (oli tosin jäänyt edellisellä poimintakerralla huomaamatta ja siksi ehti niin isoksi). Joten eilen kun viimeisiä etikkaliemiä kiehuttelin, päätin, että tulkoot halla jos tykkää, en ala penkkiä peitellä. Kurpitsat otin pois penkistä jo aikaisemmin ja maanantaina sain Matilta aika kuvaavan kommentin, kun hän tuli syömään lihamakaronilaatikkoa ja totesi hetken ruokaa katseltuaan, että "on sitte näköjään pitäny tännekin tunkea kurpitsaa". No ihan pikkusen laitoin... ja olihan siellä parin kesäkurpitsan lisäksi tietenkin myös sipulia, porkkanaa ja papuja... ja sunnuntaina syötiin sosekeittoa, joka oli tehty kurpitsasta, munakoisosta ja porkkanasta - jostain kumman syystä meillä pojat meni eilen suoraan koulureissusta mummun luo syömään. Miksiköhän! .  Pari viikkoa sitten sain myös vihdoin ne Elinan matot valmiiksi ja tein loppuloimesta taas yhden pätkän arpapalkinnoksi tuleviin syksyn ampumakisoihin. Nyt pitäisi jossain vaiheessa käväistä hakemassa uutta loimilankaa, että saisi vielä katan luotua ja puihin, niin saisi vielä muutaman metrin valmista ennen kuin tulee liian kylmä tuolla mun "pajassa". Kuteita sain taas Aunelta lisää vaikka kuinka paljon, kun Titin kotiinvientireissulla poikettiin äidin kanssa Somerolla, joten värkit ei ainakaan lopu kesken!

Asta-neiti muutti noin viikko sitten Roosan luo ja Pimu-apinan kaveriksi. Kyseinen parivaljakko (Asta ja Pimu) on tänään meillä hoidossa ja aamusta oli hetken menoa ja meininkiä, kun pikkuneiti yritti saada muita innostumaan ja leikkimään kanssaan. Nyt on hiiren hiljaista, kun kaikki löhöilevät jossain sohvan nurkassa.

Emman vatsanseutukin on alkanut osoittaa pyöristymisen merkkejä ja on melko varmaa että mopsipentuja on tulossa. Kovin montaa pentua tuskin tuossa vatsassa on, mutta toivotaan että edes 2-3, ettei jäisi yhteen kappaleeseen, sillä ainokaiset pennut kun tahtovat olla sitten sen verran isoja että synnytys ei ehkä sujukaan ongelmitta. Itse tuleva äippä on aivan outo käytökseltään, ei ole nimittäin pariin kolmeen viikkoon saanut mopsihepuleita lainkaan ja istuskelee vaan ja haaveilee.

Paula ja Sepi käväisivät viime viikolla ja Millin kaksi pentua lähtivät täältä käsin sitten uusiin koteihin. Oli muuten tosi reippaita pikkuapinoita. Milli sen sijaan oli aika hmmmm mielenkiintoisen näköinen, kun oli pudottanut pentujen jäljiltä kaikki karvansa

On tämä kesä ollu kyllä aika erikoinen noiden säiden osalta. Kaikkien aikojen helle-ennätykset on rikkuneet ja vime viikon sitten rytisi jos jonkinlainen myrsky. Meille nuo myrskyt ei onneksi osunet, mutta melkein naapurissa Kankaanpäässä jo oli aika mielenkiintoisen näköistä kun viikonloppuna siellä kävin. Trombi kyllä toi muutaman sellaisen talon näkyviin, joita ei tähän saakka ole puiden takaa näkynyt, kuulemani mukaan joistain pihoista lähes 20 puuta nurin. Mitäköhän vielä seuraakaan syksyllä!

Lauantaina oltiin Nokialla näyttelyssä ja oli kyllä tosi mukava päivä, yhtä ikävää välikohtausta lukuunottamatta. Yksi kääkkäpoika nimittäin meinas päätyä tanskandoggin lounaaksi ja onneksi ei käynyt pahemmin koiralle eikä omistajalle. Muuten päivä oli hirmu kiva. Tulokset kehästä olivat suht odotettuja, joten niihin ei voinut olla kuin tyytyväinen ja mukava nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Itse pyörähdin kehässä Eeliksen (kiitos Katja kun sain handlata tuota IHQ-poikaa) ja Titin kanssa ja "meikäläisistä" oli mukana myös Nixon ja Nero. Olen koko ajan ajatellut ettei Eeliksen lapsissa niin kovin paljoa ole jäljellä Jumbon vaikutusta ulkonäöllisesti, mutta nyt kun katselin Eelistä ja sen kahta lasta sekä Eeliksen velipuolta Neroa, niin kyllä kaikki neljä olivat niin saman näköisiä, että kyllä se Jumpsu taitaa sittenkin hieman vaikuttaa . Lakukin esiintyi todella reippaasti kehässä ja nyt hieman harmittaa kun ei ole sille näyttelyä ennen Seinäjokea tiedossa, että saisi pitää tuota mukavaa fiilistä sen kanssa yllä. Toivotaan, että olisi edes muutama mätsäri lähialueella, jossa voisi sen kanssa pyörähtää. Lakuhan on tähän saakka ollut aika epävarma näyttelykehässä ja kulkenut häntä jalkojen välissä, mutta nyt alkaa näköjään homma miellyttää sitä, sillä liikkuminen oli vapaata ja vaikka ei häntä täysin pystyssä ollut niin vaakatasossa kuitenkin. Sintin tyttö Minros Design oli viikonvaihteen aikana pyörähtänyt kolme kertaa kehässä Kuopiossa ja sillä saldona 2 x EH ja 1 x PN3 SERT joten onnittelut Desille taustajoukkoineen!

Sunnuntaina saimme uuden perheenjäsenen kun 7 -viikkoinen kääkkätyttö Kotopellon Cristina muutti meille. Tuntui ensin hieman hassulta, että on kääkkälasonen talossa, kun ei ole sitä seuraillut pentulaatikosta asti, mutta neiti tuntuu olevan niin reipas tapaus, että kotiutui heti ja isännän kanssa kastettiinkin se illalla (ekan myrskyn mukaan) Astaksi. Oli meinaan kyllä sellainenkin hyrskynmyrsky illalla, kun Titi ja Asta-neiti innostuivat leikkimään, että vanhemmat koirat siirtyivät suosiolla pois lattiatasosta ( no Titi tosin kyllä jyräsi sohvillakin) .  Ekana iltana kuului keittiöstä hetken aikaa pientä vitinää, kun lähdettiin nukkumaan, mutta ilmeisesti Emma siirtyi lattialla olevaan petiin Astan viereen nukkumaan koska aika äkkiä äänet lopuivat ja kun yöllä kävi  katsomassa, pikkuneiti nukkui tyytyväisenä pää Emman kyljen päällä.

Emma onkin sitten käyttäytynyt ihan hassusti muutaman päivän. Se istuu korvat tötteröllä ja tuijottelee surkean näköisenä, enkä saa sitä ulos kuin tiukasti käskemällä tai kantamalla, ja sitten se seisoo tai istuu vartin keskellä pihaa , käy asioillaan ja alkaa taas tuijottaa mua, kuin pyytääkseen, että voisitko kantaa sisälle. No arvaatte varmaan, että en kanna .  Kun muu porukka menee takaisin sisälle, kuluu taas noin vartti ja Emma löntystää sisälle ja kaiken huippu on, että eilisen päivän aikana se ei koskenutkaan ruokaansa! Yritin tarjota kädestäkin, mutta se vaan käänsi päätään sellaisen ilmeen kanssa, että kaikesta näki, että olo ei ole paras mahdollinen. Illalla se sitten suostui Matilta ottamaan muutamia nappuloita ja tänä aamuna oli selkeästi nälkä, koska puolet kupista tyhjentyi vauhdilla, mutta sitten tuli stoppi ja loput jäi syömättä. Yleensä tuo "aamupahoinvointi" on kantavilla nartuilla helpottanut muutamassa päivässä, joten en viitsi sitä pakottaa syömään ainakaan vielä tässä vaiheessa. Nyt on kulunut kolme viikkoa astutuksesta, joten aika selkeästi vaikuttaisi siltä, että rouva saattaapi olla pieniin päin. Mittasin pari viikkoa sitten ihan mielenkiinnosta Emman ympärysmitan kahden viimeisen nisärivin välistä ja silloin lukema oli 45cm, joten jos pentuja on tulossa, niin kyllä ensi viikosta lähtien pitäisi alkaa tulla lisäsenttejä.

Eilen kävi mukavia vieraita, sillä Heidi-Maria käväisi Bissen kanssa. Bissehän on tulossa syksyllä meille muutamaksi päiväksi, sillä tarkoitus olisi käydä Edi-poikaa treffaamassa ja ja sitten loppusyksystä/alkutalvesta kääkkävauvoja toiveissa. Bisse oli ensin hieman ihmeissään, kun meidän koko lauma yritti änkeä samaan aikaan tutustumaan, mutta pian ikiliikkuja-häntä alkoi vispata ja jonkun ajan kuluttua Heidin kanssa saatiin seurata, kun Titi ja Bisse joutuivat vuorotellen Astan hyökkäyksien kohteiksi, tai siis tarkasti ottaen Titin ja Bissen nisät olivat se kohde - pikkuneidillä kun tuli tissinnälkä!

Helteet ne vaan jatkuu ja tänään onneksi vaihteeksi sellainen päivä, että lämpötila taitaa olla juuri ja juuri alle 25 astetta. Ei saisi valittaa, mutta kyllä nuo lähes 30 lämpötilat alkaa olla vähän turhan korkeita ainakin meikäläisen makuun.

Runsas viikko sitten käväisin hakemassa mopsipoika Poppelin meille treffilomalle. Poika on kyllä luonteeltaan mitä ihastuttavin tapaus ja tuntui aivan uskomattomalta, että talossa on astunut uros ja juoksuinen narttu ja kertaakaan ei pojan jalka noussut sisällä! Sunnuntaina sitten nuoripari Emma  Poppeli tapasivat ekan kerran tositarkoituksella ja homma ei oikein meinannut ensin onnistua, sillä herralle oli tuota ympärysmittaa kertynyt hieman liikaakin ja kuntokin sattoi olla hieman em syystä hieman ruosteessa. No, onneksi yritystä pojalla oli kyllä kiitettävästi ja kun saatiin tarpeeksi apukäsiä niin homma hoitui hienosti. Tiistaina treffit uusittiin ja keskiviikkona vein sulhasmiehen sitten sitten takaisin Hausjärvelle.

Paluumatkalla poikkesin sukuloimassa Somerolla ja kyllä aika lentää siivillä, kun harvoin nähdään ja puhetta piisaa, iso kiitos vielä Aunelle ja Pentille. Somerolta kieppasin vielä hakemaan Titin meille "kesälomalle".

Sunnuntaina käytiin sitten Kauhajoen Nummijärvellä mätsärissä ja ensin mietin, että otan vaan Titin ja Lakun mukaan, mutta kun Roosa ja Milla lupautuivat apukäsiksi, niin koko koiralauma lähti sitten kuitenkin matkaan. Matka oli aika mielenkiintoinen ja moneen kertaan kiittelin mielessäni ettei ollut sen pidempi ajomatka, sillä auton lämmityslaite päätti puhaltaa koko ajan pelkästään KUUMAA!! Ja ulkonakin varmaan se 30 astetta!

Aluksi oli Junior handler -kisa, jossa Roosa ja Sintti sijoittuivat kolmansiksi ja Milla ja Jumbo neöjänsiksi, onnittelut tytöille!. Mätsärissä oli myös Titin sisko Pyry, josta oli kehkeytynyt oikein nätti tyttö ja sen myös tuomari huomioi, sillä Pyry sijoittui pentujen sinisten kolmanneksi, Pyrylle ja omistaja Emmalle Onnittelut vielä tätäkin kautta. Titi sai pennuissa punaisen nauhan ja siinä vaiheessa kun alkoi sijoituskehä, ilmeni pieni probleema, sillä punaiset pennut ja siniset nartut menivät kehään samaan aikaan ja koska Lakulla on juoksu aika kriittisessä vaiheessa en uskaltanut sitä kenellekään vieralle antaa esitettäväksi, vaan sen kanssa minun oli mentävä itse kehään. Onneksi kehän reunalta löytyi tuttu, joka vei Titin kehään ja tuo olikin todella hyvää treeniä Titille, sillä neiti esiintyi todella nätisti ja aivan ventovieraan ihmisen kanssa. Iso kiitos Katariinalle!! Sintti sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut punaisten narttujen kehässä. Roosan kanssa he ovat jo niin konkareita kehässä, että yhteistyö sujuu mallikkaasti. Samoin nyt alkaa myös Jumbo esiintyä hieman paremmin Millan kanssa, mummon näyttelytauko on ollut sen verran pitkä että on vähän tuo kehäkäyttäytyminen ollut hakusessa, mutta näköjän pikku hiljaa se alkaa muistua mieleen. Jumbo sijoittui siis veteraaneissa neljänneksi. Sinisissä nartuissa oli mukana Emma, Laku ja Pimu, joista Laku ja Pimu eivät sijoittuneet, mutta Emma oli kakkonen.

Titin kanssa ollaan nyt käyty pari  kertaa päivässä pienellä pyöräreissulla ja lisäksi riehuttu tuossa meidän pellolla niin että koirat juoksevat vapaana ja vähitellen alkaa se ylimääräinen energia kadota tuosta sähköjäniksestäkin. Iltaisin ollaan vielä pidetty pienet koulutustuokiot ja neiti on kyllä aika naatti loppuillan.  

Tänään kävi Osku-poika kylässä (RA's Waterpistol). Osku on kyllä aikas makee poika luppakorvineen ja voi kun siitä oli tullut niin AIKUINEN

Nyt sitten vaan odotellaan, että alkaako Emman vyötärönseudulla näkyä mitään muutoksia lähiviikkoina, Lakuhan piti myös alkuperäisen suunnitelman mukaan astuttaa, mutta sen astutusta siirrettiin nyt ainakin puolella vuodella eteenpäin.

Jos oli viime talvi "kunnon talvi" niin eipä jää näköjään tämä kesä yhtään sen huonommaksi! Mittari hipoo lähes joka päivä 30 asteen rajaa ja ilmeisesti lämmin vaan jatkuu ja jatkuu. Tänään kävin ostamassa koirille kahluuastian ja ainakin Emmalle tuo sopii hyvin, sillä jos kastelen neitiä vesiletkulla, homasta seuraa superhyperhepulit ja vähintään 10 min persralli! Kauheasti koirat eivät ole kuumasta kärsineet, lenkkeilty kylläkään ei olla näillä helteillä ollenkaan, vaan aamulla aikaisin ja illalla on juostu pelkästään tuossa kotipellolla hetken aikaa.

Viime viikolla tehtiin Veskun kanssa "kesälomareissu" eli tiistaina lähdettiin aamulla aikaisin ajelemaan kohti Savonlinnaa. Ville ja Mia olivat vielä töissä, joten ajelimme sitten Kerimäelle saakka ja saimme tutustua Hotelli / Kuntoutuskeskus Herttuaan, joka sijaitsee aivan ihanassa paikassa Puruveden rannalla. Samalla saatiin vetristellä myös hieman Suomen historian tietoja, sillä hotellin tiloissa on laaja sotahistoriallinen näyttely. Talvi- ja jatkosodan aikainen puolustuslinja, Salpa-linja, kulkee alueen halki ja piha-alueella on juoksuhautojen ja korsujen lisäski nähtävissä myös runsaasti mm tykkejä yms. Loppuilta vietettiin sitten helteisessä Savonlinnassa ja oopperajuhlatunnelmaankin päästiin hieman (ainakin illalla terassilla  ). Keskiviikkoaamulla nuoripari lähti töihin ja me kotia kohti. Vaihdettiin vaan vielä kulkuneuvot ja jätettiin "Alpo" Villelle ja Villen auto lähti remonttireissulle pohjanmaalle. Vähän lähdön jälkeen sain ajatuksen, että tehdäänpä mutka Vesannon kautta ja niinpä suunnattiinkin sitten siihen suuntaan ja näin samalla reissulla myös Millin pennut. Kun sitten lähdettiin kotia kohti, saimme hieman lähdön jälkeen niskaamme kunnon ukkoskuuron ja näkyväisyys oli välillä ihan olematon. Emma oli nämä pari päivää Ninalla hoidossa (siitä vielä iso kiitos), sillä se ja Laku olisivat luultavasti laittaneet elämän risaiseksi keskenään, jos eivät saa mitään aktiivista tekemistä pariin päivään.

Huomenna olisi tarkoitus hakea "vävypoika" Poppeli meille muutamaksi päiväksi, sillä Emma aloitti juoksunsa ja erinäisten yhteensattumien vuoksi on yksinkertaisempa että sulho tulee tänne. Toivotaan, että nuoripari tykästyy toisiinsa ja saataisiin pikkumopseja aikaan

Eilen perjantaina juostiin Isojoella ensimmäinen "Pihlajanpuolen lenkki". Viime vuodet on markkinoita edeltävänä perjantaina hölkätty Kangasjärvi-Hölkkää, mutta nyt tapahtuma siirrettiin kirkonkylälle. Meikäläinen on useana vuotena ollut paikalla ilmoittautumispöydän takana ja niin myös tällä kerralla. Ihan mukavasti oli porukkaa liikkeellä ja aivan mahtavan lämmin sää.

Tänään oli sitten markkinapäivä ja aamupäivällä käväistiin Veskun kanssa kävelemässä markkina-alue läpi ja tehtiin ne jokavuotiset pakolliset markkinaostokset, eli uusia perunoita ja mansikoita  ja voi itku, kun oli hyvää!!

Mikko on koko viime viikon ollut K:päässä hommissa ja häneltä tuli toive kaikille niille, jotka lähtevät ohittamaan teidenvarsia niittävää konetta, että ÄLKÄÄ jääkö ajamaan ihan koneen taakse, sillä teristä saattaa todellakin lentää tavaraa vaarallisesti ja ohittakaa maltillisesti  Taitaa mennä hommissa koko viikonloppukin, tänä aamuna tosin ei ihan viideltä ollut herätys, kun konetta huollettiin aamulla. Matti on ollut metsähommissa ja ajanut puuta metsästä koko viikon, joten molemmilla ilmeisesti aika lämpimät työmaat ;)

Nixon (RA's Bumtzibum) ja Nero (RA's You Tube) olivat käyneet tänään Forssan näyttelyssä ja Nixon PEK 2 KP ja Nero AVK EH1.

Niin se vaan alkaa olla taas juhannus käsillä. Eilen oli se vuoden pisin päivä ja nyt alkaa sitten taasen se päivän pituus lyhentyä syksyä kohti. Tänään onnitellaan sekä Elinaa syntymäpäivän että Paulaa nimipäivän johdosta

Koirien kanssa eletään tällä hetkellä sellaista hiljaiseloa, sillä pennut ovat kaikki onnellisesti maailmalla ja Emman ja Lakun juoksu ei ole vielä alkanut, joten uusia ei ole vielä laitettu "tilaukseen". Jänityksellä tosin odotellaan uutisia Vesannon suunnalta, sillä Millillä alkaa kuulemma olla aika tukalat oltavat ison vatsansa kanssa, runsas viikko pitäisi ainakin vielä jaksaa. Sen verran kuitenkin vauvauutisia, jotka koskettavat meitäkin, että tuleva sijoitusnarttuni syntyi sunnuntaina Kotopellon kenneliiin. Pentueeseen syntyi kuusi pentua ja kaksi punaista tyttöä, joten toinen niistä tulee sitten joskus toivottavasti jatkamaan sukua mun kennelnimeni alla. Sijoituspaikka on etsinnässä ja toivotaan, että sopiva paikka löytyy.

Viime viikolla käytiin Kristiinankaupungissa mätsärissä ja Roosa ja Milla hoitivat handlaamisen - kiitos heille. Lakun kanssa tosin menin sitten "vihreiden" kehään itse, koska neiti pelästyi miestuomaria aka lailla, kun tällä oli lippalakki syvällä päässä ja mustat lasit päässä ja kun koirat tutkittiin vielä maassa eikä pöydällä kuten tavallista. Menestystäkin tuli ihan kivasti, sillä Sintti oli vaaleanpunaisten neljäs ja Emma vihreiden neljäs, Jumbo sai vaaleanpunaisen ja Laku siis vihreän. Lisäksi Sintti ja Roosa sijoittuivat kakkosiksi JH:ssa ja Jumbo ja Milla 4.:nsiksi, joten onnittelut vielä kerran tytöille. Viime viikolla käväisin myös Koskenkorvalla Rölliä katsomassa ja kyllä on poika komeassa kunnossa. Komea kiiltävä karva ja ulkonäkö muutenkin "miehinen". Laku ja Sintti olivat mukana ja Sintti tapansa mukaan ei osallistunut hauskanpitoon mutta isällä ja tyttärellä riitti vauhtia.

Tänään sain itse mukavia vieraita pikavisiitille, sillä Niksi-neiti omistajineen käväisi ja kyllä oli pikkuneiti kasvanut. Ja vauhtia tuntuu neidillä rittävän aika kiitettävästi, kyllä siinä taitavat Milli, Pikku ja Mando välillä miettiä, että mikä ihmeen riiviö tuo ipana on   Meidän koiria kohtaan neitonen suhtautui tietyllä kunnioituksella ja yritti saada Jumboa hieman leikkimään kanssaan, mutta huonolla menestyksellä, eihän meidän rouva ota yhtään ylimääräisiä juoksuaskeleita... Tosi paljon on neidissä isänsä näköä ja olemusta, mielenkiintoista seurata löytyykö jossain vaiheessa myös Ebbaa.

Tänään oli Matin viimeinen päivä peruskoululaisena, yksi aikakausi tavallaan nyt sitten  ohi, kun viimeinenkin sai päättötodistuksensa .  Ja stipendikin oli tuomisina kotiin, niin kuin oli myös Mikolla, jonka toinen vuosi Kauhajoella loppui jo viikko sitten. Nyt on sitten viimeiset peltohommat vielä jäljellä ja sitten alkaa muunlaiset kesätyöt, molemmilla varmaan suurimmaksi osaksi Veskun alaisina .

Säät kylmeni taas vaihteeksi niin, että lähes joka yö ollaan nollan tuntumassa ja saa peitellä kurpitsantaimia ja kantaa yöksi kukkia suojaan, samoin tuo kasvihuone on vielä sen verran "vaiheessa" että sielläkään ei oikein lämpö pysy vielä sisällä, joten pressuja tarvitaan. Kasvimaalla katselin alkuviikosta, että miksi ihmeessä punasipulin istukassipuleita on rivissä sipulipenkin vieressä vaikka kuinka paljon! Sitten kun hieman tarkemmin tutkin asiaa, niin myyrät perhanat olivat kaivaneet kolojaan koko sipulipenkin täyteen ja ilmeisesti osa sipuleista oli ollut tiellä, koska ne oli tuotu maan päälle. Perunamaa smaten täynnä koloja, joten saas nähdä tuleeko yhtäkään perunaa koko maasta .  Torstaina äiti oli käynyt torilla ja ostanut silakoita, joten sain häneltä sitten kaikki perkausjätteet ja hautasin niitä sinne tänne perunapeltoon - pitäisi kuulemma auttaa - TOIVOTAAN!! 

Torstaipäivä meni vähän ikävämmissä merkeissä kaiken kaikkiaan, sillä aamulla käytiin matin kanssa terveyskeskuksessa ja lääkäri antoi lähetteen Seinäjoelle lisäkokeisiin, kun  kurkku oli niin pahassa kunnossa. Onneksi kokeista selvisi, että kyseessä oli vaan tavallista sitkeämpi nielutulehdus ja hän sai lääkitystä ensin Seinäjoella ja sitten perjantaina vielä Isojoen tk:ssa ja jatkossa normaalina lääkekuurina. Harmittaa siinä mielessä, että varmasti olisi mukava juhlistaa peruskoulun päättymistä kaveriporukassa, mutta eipä auta kuin vaan ottaa iisisti ja saada kunto paremmaksi. Ikävät terveydelliset uutiset jatkuivat myös koira-asioissa, sillä Jucu-poika oli käynyt eläinlääkärissä kastroinnin takia ja se reissu oli kuulemma sitten ollutkin totaalinen fiasko! Poika oli ollut niin kevyessä narkoosissa toimenpiteen ajan, että valittanut ja heittelehtinyt pöydällä eikä lääkitystä oltu annettu pyynnöistä huolimatta lisää. Ja asiassa oli vielä paljon muutakin, mutta uskoisinpa että Riikka kirjoittelee asiasta itse tarkemmin omaan blokiinsa. Mutta jotain rajaa pitäisi sentään olla eläinlääkärin toiminnallakin, eikä leikkauksia suoritettaisi niin, että koira ei ole kunnolla unessa . Onneksi Jucu on ilmeisesti nyt ihan Ok kunnossa ja toivotaan ettei jäänyt mitään huonoja muistoja kokemuksesta.

Viime viikonloppuna olin Harjavallan näyttelyssä Sintin ja Lakun kanssa ja Kankaanpäästä kyytiin hyppäsivät myös Katja ja Eelis. Aamusta heti olivat kääpiöpinserit kehässä ja pääsin kehään Eeliksen kanssa . On se poika vaan NIIN paljon samanlainen kuin äitinsä, ettei ole omena kyllä kovin kauas pudonnut! Tuloksena AVK EH4. Apinat olivat vasta myöhemmin iltapäivällä joten siinä sitten vietettiin pitkä päivä odotellen sen kehän alkua. Jokke-poikakin oli ekaa kertaa virallisessa näyttelyssä ja nuorta herraa taisi sen verran homma ujostuttaa, ettei oikein uskaltanut pöydällä seisoa ja tällä kertaa tuloksena EVA. Maassa ei tuntunut olevan mitään ongelmaa joten nyt vaan pöytätreeniä. Laku sai NUK EH1 ja Sintti VAK ERI1 PN2. Nyt olisi sitten seuraavaksi vuorossa Tuurin näyttely viikon kuluttua ja sen jälkeen mennäänkin elokuulle ennen kuin on seuraavat näyttelyt. Ja toiveissa olisi että Laku ja Emma aloittaisivat jossain vaiheessa myös ne juoksunsa, sillä molemmille on treffit sovittuna

Tulipa siinä eilen pyörähdettyä Karijoen ryhmänäyttelyssä ja näyttelypäivä alkoi ensin hyvin mutta päättyi sitten kyllä kaikkea muuta kuin mukavissa fiiliksissä

Kävin aamulla hakemassa Roosan ja Millan kyytiin, sillä Roosa lupautui esittämään Sinttiä ja Milla oli lähdössä turistina mukaan näyttelyyn. Tuntui aivan uskomattomalta, että voi lähteä kotoa vain puoli tuntia ennen kuin pitää olla paikan päällä, todella harvinaista herkkua! Kääpiöpinserit olivat kehässä heti aamusta kehän ensimmäisenä rotuna ja tuomarina Matti Luoso. Pentuluokassa oli kolme RA's -koiraa mukana, Chili ja Nixon uroksissa ja Titi nartuissa. Olen tosi tyytyväinen noihin kolmeen pentuun niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin ja olisi ihan kiva nähdä myös ne pentueen muut pennut joskus näyttelykehässä, ja luultavasti ainakin Milaa tullaankin joskus kehässä näiden kaverusten lisäksi näkemään . Pojat seisoivat hienosti pöydällä ja antoivat myös hyvin käsitellä, Nixonia ehkä hieman jännitti, mutta hyvin meni joka tapauksessa. Tuomari laittoi Nixonin ykköseksi ja Chili kakkonen, molemmille KP:t. Narttupennuissa Titi esiintyi myös erittäin hyvin ja ainut moite tuli tuomarilta hieman ujohkosta käytöksestä, kun neiti ei niin kauheasti kopeloimisesta tykännyt, mutta kokemusta kun karttuu niin eiköhän ala pöydällä seisominen olla tuttua puuhaa. Titi sijoittui kakkoseksi ja sai KP:n. Nixon valittiin sitten ROP-pennuksi, joten suuret Onnittelut Annille ja Tuomolle sekä "isoveli" Nerolle, joka käväisi myös kehässä saaden EH2.

Nartuissa oli mukana Siru, josta on mielestäni kehittynyt aika nätti tyttö ja tänään oli tuloksena EH3. Itse esitin Pauliinan Missin ja Missistä olen aina pitänyt, ehkäpä siksi että siinä on niin hurjan paljon tuota meidän Jumpsua, ei ole omena kyllä kovin kauas pudonnut! MIssillä tahtoo olla vaan hieman sitä ongelmaa että se liikkuu mielellään peppu korkealla ja hieman lyhyehköllä taka-askeleella joten tuloksena tällä kertaa H, kuvassa ollaan Missin kanssa ja Johanna edessä Saisan kanssa

Sitten alkoikin muutaman tunnin odottelu, sillä apinat olivat kylläkin sitten samassa kehässä, mutta koko kehän viimeisenä rotuna ja eri tuomarilla. Tässä välissä oli mukava käydä katselemassa keitä alueella oli, sillä tuttuja oli runsaasti paikalla (harvoin sitä tulee koiranäyttelyssä keskusteltua ampumajaoston asioista, mutta nyt niin tehtiin ). Ennen apinoita kehässä oli mm nöffit ja naapurin Marjan kanssa siinä jo muutama sananen vaihdettiinkin mm tuomarista (Maret Kärdi Virosta) joten mielenkiinnolla odoteltiin mitä tuleman pitää. Marjallahan olikin sitten menestyksekäs päivä, sillä sekä ROP- että ROP-veteraani olivat hänen koiriaan, ja veteraanikehässäkin "Tintti" sijoittui vielä hienosti BIS-3 -veteraaniksi, joten ONNITTELUT naapuriin. Itseäni hirvitti aika lailla viedä Lakua kehään, sillä neidillä ei ole tällä hetkellä ihan paras mahdollinen turkki, ja tuomari tuntui kyllä tuntui olevan aika tiukalla tuulella. No, Laku sai odotetut moitteet turkistaan, mutta silti EH1 ja sitten putosikin pommi, kun Sintti meni kehään! Meidän Sintistähän ovat tuomarit poikkeuksetta pitäneet aina, sillä ei ole kuin muutama EH koko näyttelyuransa aikana, ja punaista huonompaa ei siis ole koskaan saanut ja hieman on noita kehiä tullut kierrettyä niin koti-, kuin ulkomaillakin. Apinathan olivat koko päivän viettäneet n 30 asteen helteessä häkissä kehän reunalla ja Sintillä varsinkin oli tosi kuuma, koska sillä on tällä hetkellä todella muhkea turkki (pitäisi varmaankin hieman nyppiä ohuemmaksi, mutta kun on vielä niin hyväkuntoinen eikä yhtään "vanhaa karvaa"). Rouvahan läähätti kieli ulkona koko ajan kun oli kehässä ja liekö sitten se ollut jotenkin tuomarille outo juttu, kun Sinttiä ennen esiintynyt karvaton Lakuhan ei läähättänyt yhtään. No, tuomari kutsui minutkin pöydän viereen arvostelun päätteeksi ja selitti, että kyseessä on KUONOROTU ja tämän koiran kuononselkä on vinossa asennossa, ja purenta vino koska kielikin jää hampaiden väliin, joten tuloksen HYLÄTTY epämuodostuneen kuono-osan takia . En oikein tiennyt että miten tuohon nyt oikein suhtautuisi ja katsoin parhaaksi vaan pitää suuni kiinni, mutta vaikka se tuomari kuinka yritti kääntää ja vääntää Sintin nenää suuntaan ja toiseen, niin minun silmissäni ei mikään kyllä näyttänyt vinolta, sen myönnän kyllä, että kuono-osa on hitusen liian pitkä, mutta että vino, ja p**kat!  ja Sintin purennassahan ei kyllä ole pätkääkään mitään muuta ongelmaa kuin se, että pari kolme vuotta sitten siltä katkesi yksi alaetuhammas ja lopulta koko hammas putosi pois, joten yksi alahammas puuttuu, mutta hammaspuutoksesta ei tullut mitään mainintaa. Kun oikein tarkasti katsoo, niin toinen kulmahammas on ehkä hitusen pystymmässä asennossa kuin toinen, mutta ei sekään mitään vinoutta aiheuta ja Sintin suu on aika "siisti", olen nimittäin nähnyt kyllä aika erikoisiakin apinahammaskalustoja, sillä aika monella on siksakia hammasrivistöt. No hylsy mikä hylsy ja asia on sillä selvä eikä muuksi muutu, mutta hiukan ottaa päähän, sillä ihan varmasti jokaiselle tulee mieleen kaiken näköisiä ajatuksia, kun lukee KoiraNetistä että koira on saanut lähes pelkkää ERIä ja sitten yhtäkkiä onkin HYLätty! Itselleni ainakin tulee mieleen ekana että onkos napannut tuomaria!  No ne jotka Sintin tuntee, niin varmaan tietää, ettei onnistuisi huono käytös  meidän mummalta, mutta joka tapaukses ei ainakaan mitään positiivisia ajatuksia herätä ja kun tuo Sintsun hylsy tuli kuitenkin mun mielestä aika löyhin perustein. On sitä nyt sen verran kauan tullut näissä koirapiireissä liikuttua ja omien rotujen rotumääritelmät sen verran tuttuja, että uskoisin kyllä itsekin tunnistavani jos omassa koirassa on joku rotumääritelmän vastainen vika    ja mun mielestä koira kyllä saa läähättääkin kieli ulkona jos sen on kuuma, normaalioloissa Sintin kieli ei kyllä näy. Pari kääpiöpinserikasvattiani on ns "kielenroikottajia", joten tiedän kyllä miltä se näyttää  . Kuvassa Roosa esittämässä Sinttiä ja tuomari Maret Kärdi - ja siellähän pilkistää se Sintin kieli!!

Ihan pakko vielä hehkuttaa - onnea Paulalle hienoista tuloksista Mikkelissä tänään! Pienoiskiväärin voitto sekä makuukisassa että asentokisassa ja se makuukisan tulos oli kyllä aika makee 594!

Viime viikonloppuna Vesku sai kasvihuoneen sellaiseen kuntoon, että vihdoinkin sain istuttaa sinne nuo ylisuuret taimet. Mullahan tuli sellainen pieni ajatuskatko ja kun laitoin tomaatinsiemenet multan keväällä, laitoin tyhmyyksissäni myös kurkut samaan aikaan multaan ja nehän ehtivät venähtää vaikka kuinka pitkiksi keittiön ikkunilla. No, kasvihuoneesta puuttuu vielä ovi ja nurkista pääsee tuuli sisälle, mutta jos ei pakkasta ole tulossa, niin kasvit pärjäävät siellä ihan hyvin toistaiseksi. Kurkuntaimia oli 15 ja lisäksi 25 tomaattia, 6 mangoa, 4 chiliä ja 5 paprikaa. Äiti tuli onneksi maanantaina auttamaan kurkkujen kanssa, joten saatiin ne jollain lailla yhtenä palasena huoneeseen ja nyt ne näyttävän voivan "olosuhteisiin nähden hyvin". Keskiviikkona laitoin ulos vielä 2 kesäkurpitsaa, 2 kurpitsaa ja 2 melonia ja istutettiin siinä sitten vielä perunatkin sekä meille, että äidin ja isän luo. Meillähän ei perunamaa ole kuin postimerkin kokoinen ja tarkoitus on että saa maalta kaivaa suoraan kattilaan, ei talvisäilytystä varten. Sipulinsiementä on ilmeisesti tänä keväänä aika hankalasti saatavilla, sillä Isojoelta ei taida löytyä enää ollenkaan ja Vesa toikin Kankaanpäästä jonkin verran tavallista, puna- ja salottisipulinsiementä.  Ne istutin eilen ja laitoin samalla maahan myös hieman porkkanaa, punajuurta, tilliä, salaattia, lanttua ja hernettä. Maata jäi vielä vähän vapaaksi, joten josko ensi viikolla ehtisin käymään Kauhajoella, niin hankin vielä hieman sipulia lisää! Nyt on ollut monta päivää niin ihanan lämmintä, että on ollut tosi kiva touhuilla ulkona, ensi viikolla ilmeisesti sää viilenee.

Koirat ovat nauttineet täysillä lämmöstä ja pentujen kanssakin on ollut mukavaa viettää aikaa ulkona. Vanha koirien sohvanraato on ollut hyvässä käytössä ulkona makuualustana, ja varsinkin Jumbo on nauttinut aamuisin, kun siihen paistaa aurinko täysillä.

Isojoella oli perinteinen keväinen mätsärikin helatorstaina ja oli tosi kiitettävästi taas kääkkäporukka lähtenyt liikkeelle. Eikä kenenkään tarvinnut lähteä kotiin tyhjin käsin, sen verran oli järjestäjä eli Isojoen Kennelkerho taas saanut lahjoituksena palkintoja että kaikille jäi varmaan ihan mukava mieli päivästä kun sääkin vielä suosi. Ja kääkäthän jyräsivät oikein kunnolla kehissä, sillä jokaisen pienen kehän voitti kääpiöpinseri, Pienten pentujen sinisten ykkönen oli Mila, Pienten Pentujen punaisten ykkönen Chili, pienten sinisten ykkönen Saisa ja Jumbo nelonen, Pienten punaisten ykkönen Pepe eli BIS-kehässä yhteensä 4 kääpiöpinseriä (kuvassa vasemmalta Saisa, Chili, Mila ja Pepe).

LopultaHelena T:n samojedi vei BIS-voiton, mutta Pepe hyvänä kakkosena ja Chili kolmas

Päivän päätteeksi kokoonnuttiin vielä kääkkäporukalla yhteiskuvaan, tosin valitettavasti taisi pari ehtiä jo poistua ennen kuvan ottamista. Vielä kerranomastakin puolestani OIKEIN PALJON KIITOKSIA KAIKILLE MUKANA OLLEILLE, oli tosi kiva päivä!

Lauantaina käväisin Mynämäen näyttelyssä Emman kanssa ja pakko se van on myöntää, että meillä on Erittäin Hyvä Emma  eli punaista nauhaa joka näyttelystä. Päivä oli todella kuuma ja aika monella mopsilla tuntuikin olevan tarvetta viilennykseen, Emma sen sijaan ei kauheasti kuumaa moiti, taitaa raukka luulla siinäkin asiassa olevansa kääpiöpinseri jonka kuuluu rakastaa kuumaa ilmaa . Näyttelyn jälkeen poikkesin Merjan luona kahvilla ja oli mukava nähdä Jami-mummoakin (RA's Jamaica Jane) pitkästä aikaa.

Tänään oli hieman haikeutta ilmassa, sillä pennuista kaksi lähti omiin koteihinsa, Hermanni Helsinkiin ja Niksi Maskuun. Charlie-poika sentään vielä jäi kotiin, sillä omaa kotia ei ole sille vielä löytynyt.

Tämän päivän ikäviin uutisiin kuuluu se, että kesän ensimmäinen kyy luikerteli pihassa, kyseessä oli n 15-20cm pituinen poikanen, joten melko varmasti lieroja on enemmänkin lähialueella. Hitsi vieköön, kun tuokin lieo oli niin pieni, että jos olisi ollut nurmikolla olisi ihan varmasti jäänyt näkemättä ja ollut melkoinen vaaranpaikka koirille. Onneksi oli pihahiekalla ja äiti sen näki meilläkäydessään, joten sen taival loppui siihen, kun se vahingossa törmäsi rautaharavaani. Anteeksi vaan kaikille, jotka ovat sitä mieltä, ettei olisi saanut tappaa, mutta minä kyllä riistän hengen jokaiselta joka meidän pihaan eksyy, metsässä saavat mun puolesta kulkea niin paljon kuin haluavat, mutta koska kyyn purema saattaa olla hengenvaarallinen pienelle koiralle, enkä nyt välttämättä haluaisi sen myrkkyhampaita omaankaan nahkaani, niin en koe kauheasti huonoa omaatuntoa teostani.

Ipanat on nyt kuuden viikon ikäisiä ja alkaa löytyä vauhtia ja vaarallisia tilanteita .  Harmi kun säät on vielä niin viileät, että ulkoilukerrat jää aika lyhyiksi, mutta nyt ollaan kuitenkin käyty kolme kertaa päivässä ulkona ja olen ottanut niille aina ruokakupin sinne mukaan, niin ovat sitten päiväruoat syöneet ulkona ja siis mulla 3 x 3 kakkat vähemmän siivottavana sisällä per vrk  . Nyt aamulla oli sen verran viileä tuuli, että kun vessa-asiat oli hoidettu, naperot kiipesivät jo itse portaille ja katselivat ovelle sen näköisenä, että kiitos riitti tätä hommaa tällä kertaa. Pikkuneiti on ehdottomasti kaikkein rohkein ja energisin porukasta ja nytkin kun päästin koirat ulos, neiti syöksähti ovesta ulos isojen perässä niin, etten ehtinyt sitä syliini kaapata ennen kuin se oli jo ulkona! Yhtään ei hidastanut edes portaat, hienosti se osasi mennä myös ne alas ihan itse. Pojathan osaavat kyllä tulla portat ylös, mutta alaspäin ne eivät ole vielä yrittäneet. Ei sen puoleen, en olisi kyllä tytönkään antanut niitä itse alas mennä, mutta neiti ei lupaa kysellyt. Pojat tuntuvat muutenkin olevan hieman rauhallisempaa sorttia kuin tyttö, joka on kyllä joka paikassa ensimmäisenä.

Muutenkin on ollut tosi helppoa nyt, kun pennut ovat päivät vapaana koko keittiön alueella ja laitan ne pentuaitaukseen ja oven kiinni vain yöajaksi. Jumbo ja Emma jaksavat touhuta pentujen kanssa kiitettävästi, Emma tosin on ehkä liian pitkämielinen ja antaa naperoiden roikkua välillä poskissa, korvissa tai tisseissä kiinni ilman että antaa yhtään palautetta. Jumbohan ei mahansa alle päästä ja ärähtää kyllä jos joku sinne yrittää mennä ja nyt ne eivät sitä enää oikeastaan edes yritä, kun ovat huomanneet että se ei ole sallittua. Sitä vastoin Jumbon korvat on tosi kivat ja niitä on kiva pureskella. Sintti ja Laku sen sijaan eivät kauheasti ipanoiden hoidosta välitä, ja makailevatkin mieluummin joko sohvalla tai tuolilla. Sinttihän ei ole koskaan leikkinyt muiden kuin omien pentujensa kanssa ja on ollut mielenkiintoista huomata, että pennut eivät ole oikeastaan koskaan olleet edes kiinnotuneita siitä. Laku välillä innostuu kyllä leikkimään, mutta kun ipanat alkavat liikaa roikkua karvoissa kiinni, niin sitten sekin pakenee jonnekin ylemmäksi.

Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään Jämillä, jossa on lemmikkimessut ja samalla mätsäri. Millikin on tulossa viikonlopuksi pohjanmaalle käymään, joten otan luultavasti senkin mukaan. Roosa ja Milla ovat lupailleet avustaa esittämisessä, niin voi ottaa mukaan koko konkkaronkan. Milli käväisi muuten jokin aika sitten treffeillä komean Ami-pojan kanssa noin niinkuin "tositarkoituksella", joten heinä-elokuussa olisi luvassa apinavauvoja Vesannolle .

Lauantaina jatkettiin mätsärin merkeissä, sillä Kauhajoen Koiraharrastajat järjesti perinteisen vappumätsärin ja vein sinne koko koiraporukan. Roosa ja Milla tulivat mun kyydissä, joten mukaan lähti tarpeeksi käsipareja  Sää olisi saanut olla kyllä lämpimämpi, sillä sadetta saatiin niskaan ja lämpöasteita vain muutama plussan yläpuolella, joten varsinkin Jumbo paleli aika hurjasti. Jumbon lähtöä mietin kyllä pitkään, mutta päätin sitten kuitenkin ottaa mummelin mukaan, olkoot sitten vaikka autossa, jos oikein tulee kylmä. Ensin oli vuorossa JuniorHandler -kisa ja tytöillä menikin oikein hienosti, sillä Roosa pokkasi kisan voiton kotiin Sintin kanssa ja Milla sijoittui änkyrä-vänkyrä-Jumpsun kanssa neljänneksi . Pienissä koirissa päätettiin sitten että tytöt esittävät "omat koiransa" ja minä vien Emman ja Lakun kehään. Päivän väri oli enimmäkseen sininen, sillä ainoastaan Jumbo sai parissaan punaisen nauhan. Pienissä sinisissä sitten oli kolme "meikäläistä" mukana, Lakulle ei sijoitusta tällä kertaa tullut, mutta Sintti sijoittui hienosti ykköseksi, Emma Millan esittämänä kakkoseksi. Punaisissa Jumbo ei sijoittunut. BIS-kehässä kaikki palkittiin ja WAU mitkä palkinnot!!! Sintsu oli siis lopuksi BIS-8 ja tässä Sintin ja Emman palkintosaalis! Ruokaa on hetkeksi aikaa ja Huomatkaa mikä valtava BIS-ruusuke  

Eilen sunnuntaina sain mukavia agility-uutisia, sillä Riikka ja Jucu olivat kisanneet Seinäjoella ja varsinkin Jucun toinen kisa oli ollut erittäin onnistunut ja upea 0-tulos!  Onnittelut vielä! Riikkahan oli kisaamassa myös lauantaina "lainakoiran" kanssa, ja taisi mennä aika hyvin silloinkin

Itse kävin sunnuntaina Lapualla ampumassa ja äiti lähti reissuun mukaan, sillä ennen radalle menoa yritettiin etsiä Lapuan hautausmaalta äitin tädin hautaa, kun aikoinaan täti haudattiin niin pienellä porukalla ettei tainnut edes vainajan oma veli olla kutsuttuna ja kukaan ei oikein tiedä hautapaikan tarkkaa sijaintia. No vesisateessa siellä aikamme käveltiin ja etsittiin, mutta eihän me sitten kuitenkaan hautaa löydetty, joten täytyy ottaa jossain vaiheessa paikalliseen kirkkoherranvirastoon yhteyttä, josko sieltä löytyisi "kartta" avuksi. Ja itse ampumakisasta, kyseessä oli siis 50m:n pistooli ja no, tulos nyt oli mitä oli . Jos nyt jotain tekosyytä yrittää etsiä heikohkoon tulokseen, niin omasta vapaapistoolistani hajosi perjantaina  ilmeisesti iskuri ja mietin jo että pitääkö jättää koko kisa väliin, mutta onneksi Villen ase oli kotona, joten saatiin vaihdettua siihen mun kahva ja liipasinviritelmä, niin pääsin kisaan mukaan. Villellä tuo liipaisu on hieman herkempi kuin mun omassa aseessa, joten aika monta sellaista OHO -laukausta karkasi, mutta kaikki sentään löytyi taulusta (jos nyt edes jotain positiivista yrittää etsiä). Ja positiivinen yllätys vielä kisasta oli se, että kun kaikkien osallistujien kesken arvottiin gsm-puhelin, niin se matkasi mun mukanani kotiin  (harmi vaan kun ei ollut "kumisaapas", niin en sitä itselle ota käyttöön, en jaksa alkaa kyllä uutta puhelinta opettelemaan, mutta onpahan varapuhelin olemassa, jos pojilla tai isännällä puhelin hajoaa).

Tänään sitten Ebba lähti mammalomalta kotiin. Aamulla kun nostin sen oman kuljetusboksin eteisen lattialle, niin rouvahan syöksyi salamana sinne sisään ja parkkeerasi sinne niin ettei tullut pois edes syömään. Taisi aavistaa, että mikä reissu on edessä ja päätti, että hän ainakin sitten lähtee kotiin. Tehtiin Tiinan kanssa jälleen treffit "puolimatkan krouviin Raumalle ja kyllä oli Ebbuli iloinen kun Tiinan näki  Muutaman viimeisen päivänhän Ebba joutui valitettavasti viettämään suurimmaksi osaksi häkissä silloin kun en itse ollut kotosalla, sillä vaikka se itsekin oli jo sitä mieltä että nyt saa tissittäminen riittää, niin sillä oli kuitenkin tapana hypätä pentujen aitaukseen ja käydä tyhjäämässä niiden ruokakuppi ja tottakai ipanat yrittivät silloin heti käyttää tilannettä hyväkseen ja iskivät maitobaariin kiinni , joten mamma alkoi varmaankin olla aika tympääntynyt täällä oleskeluunsa.

Nyt alkaa pennuilla totuttautuminen siihen että ollaan koko lauman kanssa keittiössä vapaana ja vaan yöksi sitten laitan ne aitaukseen. Niin ja tänään käytiin ekaa kertaa myös ulkona! Hieman on kylmä tuuli, joten kovin kauaa ei oltu, mutta sen verran että alkuun on päästy!

Tulipa siinä korkattua kesän mätsärikausikin alkuun, sillä Karijoella 4H järjesti perinteisen kevätmätsärin eilen illalla. hieman kyllä mietitytti lähteä, kun oli säätiedotus lupaillut yöksi jonkinmoista pakkasta ja illalla kävi vielä aikamonen tuulikin. No Jumbon kohdalla oli ihan selvaa, että mummo jää kotiin, se olisi paleltunut ihan varmasti ja ei taatusti olisi suostunut seisomaan pätkääkään kehässä. Joten mukaan lähtivät karvakasat ja Emma. Roosa tuli kyydissä osallistuakseen Sintsun kanssa JH:iin. Ihan kiitettävästi oli porukkaa paikalla koleasta säästä huolimatta, mutta tuomarit olivat onneksi melko nopeita ja kehiä tarpeeksi. Roosa ja Sintti osallistuivat ensin JuniorHandleriin ja vaikka Sinttiä selkeästi häiritsee se, että se ei näe mua koko aikaa, niin hienosti Roosa pystyi pitämään rouvan "aisoissa" ja pokkasivat kakkostilan kisassa

JH-kehän kanssa samaan aikaan alkoi pentujen kehä, jossa oli mukana Chili. Chili-poika on vielä hieman toipilas luultavasti jonkinlaisen suolistotulehduksen jäljiltä ja kylmässä säässä se ei oikein jaksanut loppuun asti keskittyä, mutta kokemusta karttui tuloksella PENTUJEN sininen. Chilin äiti Saisakin oli paikalla ja tiedä häntä mahtoivatko äiti ja poika tunnistaa toisiaan .  Laku, Sintti ja Emma esiintyivät PIENTEN koirien kehässä ja olin tosi tyytyväinen Lakun ja Emman esiintymiseen, jaksoivat kuitenkin aika hyvin seisoa, vaikka kaikesta näki, että ne palelivat melkoisesti. Roosa esitti Sintin, joten siitä minun ei tarvinnut kantaa huolta koko iltana. Lakua varsinkin hieman jännitti myös se, että jostain syystä tuomari tutki kaikki  (lukuunottamatta pienten koirien viimeistä paria) koirat maassa, vaikka pöytäkin olisi kehässä ollut ja kokemattomalle koiralle on ehkä hieman uhkaavakin tilanne, kun vieras ihminen tulee sen "päälle", pöydällä oltaisiin kuitenkin enemmän "samalla tasolla". No hyvää treeniä tuokin. Laku sai omassa parissaan punaisen nauhan ja Sintti ja Emma siniset. Emma pääsi sitten vielä jatkoon sinisten kehässä ja sijoittui kolmanneksi, ja saimme kotiinviemisiksi ruusukkeen, pokaalin, herkkutikun ja koiranmakkaraa, tässä Emma poseeraa ihka ensimmäisen oman ruusukkeensa kanssa, toivotaan, että vielä joskus saataisiin niitä omia virallisiakin

Kehän reunalla oli paljon tuttuja ja oli tosi hyvää treeniä varsinkin Lakulle, kun joutui vauhdista jäämään sille vieraiden ihmisten kanssa, kun itse menin Emman kanssa kehään. Miralle ja Mikalle kiitokset

Ensi viikonloppuna on Ilmajoella mätsäri, mutta itse en viitsi sinne asti lähteä, joten katsotaan nyt sitten minkälainen sää on vappuna, jos kauhajoelle saisi Jumbonkin mukaan vetristelemään vanhoja muistoja, jos vaikka sitä syksyllä taas kehiin ilmoittaisi, kun mummoluokka avautuu sen osalta. Isojoen mäiskäriin sitten tottakai mennään taas koko revohkan kanssa. Virallisia näyttelyitä on nyt suunnitelmissa muutamia, mutta hirmuisesti ei tälle kesälle varmaan kehäkäyntejä kuitenkaan tule, sillä Jumboa en tosiaankaan viitsi valioluokkaan tuon näköisenä ilmoittaa (pää ja etujalat alkavat olla todella harmaat) ja Lakua on turha näyttelyttää nyt ennen 2-vuotissynttäreitä ja sitten on kesästä /syksystä Lakulle ja Emmalle tulossa toivottavasti sitä perheenlisäystäkin jossain vaiheessa, joten niille tulee pakollinen tauko "mammaloman" takia.

Millikin käväisi viikonloppuna (no okei, oli Paula ja Sepikin mukana) ja voi sitä intoa, millä se hoiti rakasta lastaan  Ei ole Lakun korvia ja silmiä varmaan hetkiin niin antaumuksella pesty. Ihan selvästi siinä oli äiti-tytär -jutuista kyse.  Vasemmalta Sintti, Milli ja Laku

Pennut ovat nyt pikkuhiljaa alkaneet kokeilla kiinteää ruokaa ja aika hankalaa tuntuu olevan, kun se tissi olisi niiden mielestä NIIN paljon parempaa ja Ebba on ainakin toistaiseksi sitä mieltä että baari on auki 24/7. Vielä ei ole hampaita puhjennut, joten ehkä se äidin mieli alkaa sitten hieman muuttua kun naskalit ilmestyvät suuhun. KOpasta on nyt kuitenkin hieman jo lähdetty liikkeelle ja ainakin 1/10 pissoista tehdään jo kopan ulkopuolelle, tosin homma useimmiten toimii käytännössä niin, että etujalat ovat kopanulkopuolella, mutta takajalat vielä sisäpuolella joten pissat osuvat kuitenkin vielä väärään kohtaan, mutta yritys hyvä

Aamulla tehtiin muuten pitkästä aikaa metsälenkki niin että koko porukka oli mukana ja oli tosi kiva kävellä , kun linnut pitivät aamukonserttiaan ja polku oli vielä hieman kohmeessa joten yhtään ei ollut märkää. Ihanaa kun on taas kesä tulossa!

Viikonvaihteessa tuli käytyä oikeinkahteenkin kertaan kankaanpään näyttelyssä, sillä ensin lauantaina oli ryhmä 2 vuorossa ja kehässä kävivät apinat Laku ja Sintti. Menimme Katjan kanssa paikan päälle jo hyvissä ajoin, sillä haluttiin nähdä tottakai myös kääkät, vaikkei siellä ollutkaan yhtään RA's -koiraa tällä kertaa ilmoitettuna. Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki, jolla tuntui olevan aika tiukka linja, sillä aika harvalle hän antoi ERIä ja hieman jo hirvittikin, että kuinkahan mahtaa Lakun kanssa käydä, kun neidin liikunta ei ihan parhaasta päästä omasta mielestäni ole (apinanhan kuuluu sipsuttaa, mutta mielestäni laku sipsuttaa liikaa, tai sitten vaan vaadin liikaa kääkkämäisiä liikkeitä )  Päivä oli pitkä sillä kääkät oli aamupäivästä ja apinat kehän viimeisenä rotuna, mutta aika kului todella mukavasti, sen verran oli mukava "jengi" kehänlaidalla. Sintti ja turistina lauantaina kehän reunalla viihtynyt mopsipoika Jack tosin olivat sitä mieltä, että "yksityisyyttä pliis - haluamme perustaa perheen ja luoda uuden rodun APSI " Sintillä nimittäin juoksun parhaat päivät menossa ja vävyehdokkaita ilmaantui sitten lopulta myös yksi tanskalaisruotsalainen pihakoirapoikakin...  Maiju esitteli meille menestyneen Junior Handler kilpailijan Jonnan, joka sitten esittikin ammattitaidolla Sintin niin rotukehässä kuin isossakin kehässä, ISO KIITOS!!  Sain itse keskittyä rotukehässä vain ja ainoastaan Lakuun joka sitten loppujen lopuksi yllättikin iloisesti, vai pitäisikö sanoa, että tuomari yllätti antamalla ERIn ja niin oli neidin toinen serti tosiasia. Sunnuntaina olin kehässä Emman kanssa ja olin erittäin tyytyväinen kun Emma oli JUK EH4, tuomarina Tarmo Viirtelä   ISO kiitos Katjalle  ja kaikille muillekin kehän reunalla  olleille tutuille ja tuntemattomille, näyttelyssä oli tosi mukava tunnelma ja siihen on ehdottomasti hyvä seura yksi tärkein osatekijä  Niin ja hirmuisesti onnea naapuriin Marjalle, hänen nöffiensä saaliina lauantaina BIS-VET ja RYP-3

Tänään kun aamulla kävin ekan kerran ulkona, löytyi lähes pihastamme tällaiset kaverukset

Iltapäivällä käytiin Emman ja Jumbon kanssa jokirannassa katsomassa mihin asti tulvavesi yltää tällä hetkellä ja siellä sitten otettiin muutamia kaverikuvia pariskunnasta, tässä yksi otos

Taas on tullut kovin laiskasti kertoiltua kuulumisia, mutta jos yrittäisi tärkeimpiä juttuja muistella

Suurin muutos tähän meidän arkeen on varmaan se, että isäntä aloitti työt Kankaanpään Aikuiskoulutuskeskuksessa ja vetää siellä LVI-alan koulutusta, joka kestää vuoden loppuun. Onneksi Mikolla on työharjoittelu menossa ja on täällä Isojoella päivät nyt vielä muutaman viikon, joten tuo lämpölaitoksen huolto onnistuu niin että Mikko käy siellä aamuisin ennen kuin aloittaa oman työpäivänsä tuolla hallilla, niin ei tarvi Veskun sinne ennen kukonlaulua rynnätä.

Ja sitten ammunta-asiaa: Vierumäellä käytiin ilma-aseiden SM-kisat 19.-21. 3. ja isojokisten tulokset löytyvät täältä http://personal.inet.fi/koti/iu.ammunta/amsm2010.htm joten en niihin sen tarkemmin tässä perehdy, ainoastaan vielä kerran Jyrkille hurjasti Onnea hienosta sijoituksesta! Mutta ihan pakko kuitenkin kertoa Paulan kisoista  Lauantaipäivänä oli kiväärissä Y ja N -sarjat ja N-sarjassa Paula ampui erittäin hyvän tuloksen 389 jääden vain pisteen päähän finaalipaikasta. Ja Sepihän ampui Y-sarjassa upeasti itsensä finaaliin sijoittuen lopputuloksissa 8.:nneksi  Sunnuntaina Paulalla oli N24 -sarjan kisa ja kerrassaan upea kisa, voimassa olevaa epävirallista SE:tä sivuavalla tuloksella 393 ykköspaikalta finaaliin 5 pisteen johtoasemassa ja päälle vielä hieno finaali, joten Paulan ensimmäinen henkilökohtainen SM-kulta oli tosiasia, noita himmeämpiä mitaleitahan hänellä alkaakin olla jo vaikka kuinka. Eroa seuraavaan tuli lopulta lähes 8 pistettä, joten vielä kerran ONNEA!!!!

Ja jos nyt vielä jatketaan hieman ammunnan asioita, niin meillä on käynnissä Isojoenmestaruusammunnat ja olen koko viime viikon viettänyt aika tiiviisti ampumaradalla, maanantaista torstaihin oli hurjaa vilskettä radalla ja suorituksia saatiin jo mukava määrä. Perjantaina oli vuorossa "akkojen" ilta ja vaikka osanotto oli aika harvalukuista, niin hauskaa oli senkin edestä, kun ammuttiin ilmahirveä. Tulokset ei päätä huimanneet, mutta ammuttiinpas kuitenkin ihan kaikkien sääntöjen mukaisesti, joten eivät ainakaan äijät pääse sanomaan että oltaisiin fuskattu  

Lauantainakin oli muutama ampuja paikalla ja sunnuntaina en sitten radalla käynytkään, koska kävin itse kisaamassa Ilmajoella. Viimeinen ilmakisa ja ihan ok tulos 361 - nyt on hyvä unohtaa ilma ja siirtyä ruutiin. Mestaruusammuntoja jatketaan vielä tämä viikko, joten eipä ole epäselvyyttä mistä meikäläisen iltaisin löytää..

Ja sitten ne kauan odotetut Ebban ja Jucun pennut  Perjantaina tuli 64/62 vrk astutuksista ja klo 13:15 syntyi eka pentu, tyttö 175g. 13:45 saatiin 165g poika ja 14:40 syntyi vielä toinen poika 190g. Ensimmäisen pennun synnyttyä kun tarjosin veristä ja limaista pentua Ebballe nuoltavaksi, tuore mamma nyrpisti nenäänsä ja katsoi minuun kuin kysyen, että oletkos nyt ihan varma, että MUN pitäis tuo siivota! Joten kuivasin pennun itse kunnolla ja vasta kun tytär oli siistissä kunnossa Ebba alkoi hoitaa uutta tulokastaan. Yleensä olen antanut synnyttäneen nartun syödä yhdet jälkeiset, mutta Ebbaa ei moinen mössö kiinnostanut, joten taitaa olla hieman hienohelman vikaa   Mutta hirmu hyvin mamma muuten hoitaa pentunsa ja ulos ei malttaisi millään lähteä. Painot ovat nousseet hyvin ja vatsat pullottavat joten maitoa tulee ilmeisesti hyvin. Minulla on hiukan huono vaaka, joten en ole kovin aktiivisesti pentuja punninnut, ja kun vuorokauden ikäisillä pennuille oli painot jokaisella nousseet yli 10g, niin katsotaan seuraavan kerran vasta viikon ikäisinä.

Kuvan väri näyttää kovin ruskeasävyiseltä ja se johtuu yksinomaan siitä, että minulla on käytössä lämpölamppu pentulaatikon yläpuolella ja se antaa tuollaista ruskeaa valoa.

Tässä vielä kuva meidän mummosta, joka nautiskelee kevätauringosta täysillä

Keskiviikkona kävin hakemassa Ebba-rouvan tänne mammalomalle ja tulevan mamman vatsa olikin mukavasti pyöristynyt  Mitään hirmu isoa pentuetta ei varmaankaan ole tulossa, mutta kyllä siellä taitaa pari kolme pentua köllötellä. Hieman epäonneakin tietenkin on matkassa, sillä Ebba sairastaa parhaillaan kennelyskää, johon sillä on kyllä ab-kuuri päällä, mutta pientä köhimistä on vielä havaittavissa varsinkin kun mennään ulos ja rouva innostuu, niin silloin tahtoo yskänpuuska yllättää. Itselläni on hieman huono omatunto Ebban suhteen, sillä majoitin sen heti meillä eristyksiin olohuoneeseen ja sinne ei ole kenelläkään muulla kuin minulla lupa mennä ja itsekin vaihdan joka kerta vaatteet ja käsidesit on ahkerassa käytössä. Jos vaikka kävisi niin hyvä säkä, että tämä meidän vakioporukka säästyisi taudilta. Ebba on kyllä uskomattoman hyvin kotiutunut, vaikka olosuhteet ovatkin sillä nyt vähän mitä ovat, sillä pienintäkään inahdusta ei sieltä suunnalta kuulu silloinkaan, kun se joutuu olemaan olkkarissa aivan yksin. Siellä se vaan makailee tyytyväisen näköisenä oman koppansa päällä ja nautiskelee aamuisin auringonpaisteesta. Eniten jännitin sitä, että miten se suhtautuu siihen ettei pääse Veskun syliin, sillä aina kun nuo "Tiinen tytöt" ovat olleet meillä hoidossa, ne jostain syystä parkkeeraavat aina Veskun syliin tai oikeammin makaava mahan päällä, kun isäntä loikoilee sohvalla TV:tä katsomassa   Ruoka maistuu Ebballe hyvin ja nyt vaan toivotaan, että kaikki yskäoireetkin häipyvät hyvissä ajoin ennen pentujen syntymää.

Paulakin siinä piipahti pikaisesti kun oli menossa Lapualle panoksia testailemaan. Hän tuli eilen klo 10ksi Kauhajoelle ja sieltä kotiin hän saikin sitten istua "pelkääjän" paikalla sillä kotiin ajoi Mikko joka oli muutamaa minuuttia aikaisemmin saanut inssiajonsa suoritetuksi   Joten vielä kerran Mikolle Onnea tuoreesta ajokortista!

Säät ovat olleet aivan mahtavat (paitsi että likaiset ikkunat näkyvät auringonpaisteessa aivan liian hyvin) ja aamusta on ollut mukava käydä koirienkin kanssa ulkoilemassa, kun ei ole kylmä, mutta sen verran vielä oli tänä aamunakin hankikantoa, että koirat pysyivät pinnalla. Tuolla metsässä ei hanki kuitenkaan niitäkään kanna, joten sinne pääsyä saadaan nyt vielä odotella jonkin aikaa.

Jaahas, Vancouverin Olympialaisetkin sitten oli ja meni ja vaikkei niitä mitaleita nyt ihan koppakaupalla sieltä tullut, niin hyvinhän nuo suomalaiset taas pärjäsivät ja se hyöty tietenkin itsellekin yövalvomisista oli, että nyt on sitten keittiön toisetkin verhot valmiit

Tuo eka on hieman lyhyempi ja alimmaisessa kuvassa sitten se pidempi verho, alakuvasta leikkasin vaan pois sen osan, joka jäi tuuletusikkunan kohtaan, kun se ei ei näkynyt kuvassa ollenkaan. Tuohon verhon alaosaan en ole oikein tyytyväinen, joten voipi olla että siihen teen jossain vaiheessa vielä jonkinlaista "pykälää". Nyt olis sitten vuorossa Matin jussipaidan teko loppuun...

Ammunnat on sitten kans ammuttu mun osalta ilma-aseilla hetkeksi aikaa ja alan pikkuhiljaa kaivella vapaapistoolia esiin. Viikolla 12 meillä olis täällä Isojoella vielä kunnanmestaruusammunnat ilma-aseilla joten sen verran täytyy vielä ilmaa tänä keväänä ampua että sinne käy jonkinlaisen tuloksen ampumassa. Olin niin tosi tyytyväinen kun tuohon vapaapistooliin on uutena sarjana tullut myös naisten sarja, niin ei tarvitse enää miesten kanssa kisata samassa sarjassa. Jotenkin sitä tuntee itsensä niin "ulkopuoliseksi", kun äijien seassa ampuu. Vaparissahan on muutenkin tosi vähän kisoja, mutta kai sitä nyt ainakin aluemestaruuskisoihin tulee mentyä jos ei mitään hirmu yhteensattumia silloin ole.

Koiruuksien kanssa ollaan nautittu oikein kunnolla, kun pakkaset vihdoinkin hellitti ja pääsee taas pihallekin ilman, että koko ajan pitää jotain kantaa sylissään kun varpaat jäätyy. Metsälenkille tosin saadaan vielä odotella pääsyä  jonkin aikaa, sillä meidän polkua kun ei olla talvella kauheasti käytetty, niin lunta on paikoitellen aika runsaastikin.

Parisen viikkoa sitten meillä oli sellaiset pienimuotoiset mopsitreffit täällä meillä ja ihan kivasti oli tuhinaa ilmassa, kun Emma sai vieraikseen Siirin, Frankin ja Jackin. Ja mopsikuulumisia vielä sen verran, että kävin Isossakyrössä katsomassa aivan ihania 9 viikon ikäisiä mustia mopsipentuja. Pentue kiinnosti siksi erityisesti, sillä olen suunnitellut Emmalle ensi syyskesästä pentuja, joissa isänä tulee olemaan luultavasti sama uros kuin noilla Katjankin pennuilla. Pennut olivat kyllä todellisia vauhtihirmuja ja voi itkut sitä ulkonäköä, kun toinen silmä tuntuu katselevan ihan eri suuntaan kuin toinen. Jotenkin kun on tottunut noihin kääkkäpentuihin, jotka näyttävät "pienikokoisiltä aikuisilta koirilta" niin on vähän unohtanut, miltä ne muut pennut oikein näyttävät.

Perjantaina poikkesi kääkkäpoika Chili emäntänsä kanssa ja poika näytti tosi kivalta ja vauhtia riitti Emman ja Lakun kanssa. Ensi viikolla onkin sitten taas muutoksia normaaliin päivärytmiin luvassa, sillä haen keskiviikkona Ebban tänne mammalomalle ja toivotaan, että parin viikon kuluttua olisi täälläkin muutama pieni pötkylä pentulaatikossa tuhisemassa   Vauvauutisia sain toki jo eilen, sillä Tessa-rouva eli RA's Quack-Quack oli pyöräyttänyt 6 pikkuista vaavia, joten bt-kääkkäpentuja olisi varattavissa myös Kotopellon Kennelissä! Isukkinahan pentusilla on Topi Touhukas eli RA's Show Must Go On.

Viime viikon aikana on tapahtunut ties mitä, isäntä sai vihdoin lähes kolmen vuoden urakkansa toimintakuntoon, eli lämpölaitos toimii ja ilmeisesti toimii vieläpä erinomaisesti  Veskuhan on itse suunnitellut ja tehnyt ison hakelämmityskattilan, jolla tuotetaan lämpöä nyt sitten kasvihuoneille. Kattilaa on ollut toki hitsaamassa myös muita henkilöitä, mm Mikko on eräät saumat sinne hitsaillut. Noista kuvista ei oikein saa käsitystä kuinka ISO tuo lämpökattila on ja eihän se vielä ole täysin valmis ja lopullisessa muodossaan, mutta koekäyttöä takana nyt noin viikko

No laitos kun toimii hienosti, niin se tarvitsee myös "ruokaa"  ja sen saannin suhteen olikin ensin hieman ongelmia, sillä maanantaina kun Mikko oli ajamassa Fiatilla laitokselle päin, niin traktoripa sanoi työsopimuksensa irti ja moottori hajalle!  Eipä siinä sitten Vesku ehtinyt kauaa miettiä, vaan kävi ostamassa uuden traktorin ja sillä Valmetilla sitten ajettiinkin kokonainen vuorokausi, ennen kuin siitä putosi takapyörä! Onneksi traktorin entinen omistaja ehti auttamaan remontissa ja kolmen tunnin kuluttua oli Vallu taas liikenteessä. Fiukkikin laitetaan kyllä vielä kuntoon, kunhan sen verran miehet ehtivät että saavat remonttiaikaa järjestettyä. Tällä hetkellä hallissa on nimittäin mun "Alpo" huollettavana ja odottelemassa katsastusta. Niin ja pitäisikö sanoa että "eikä siinä vielä kaikki" sillä perjantaiaamuna, kun kävin itse aamulla puoli kuuden aikaan vessassa, huomasin, että eipäs tulekaan hanasta vettä, joten vesijohto jäässä!  Pannuhuoneen ovi ei ollut mennyt illalla kunnolla kiinni ja yöllä 17 pakkasta, joten selvää oli, että kylmä oli sisällä tullut. Onneksi mitään ei rikkunut (paitsi kuulemma sulkuventtiilin kahva oli katkennut Veskun käteen...), joten hieman alkoi jo tuntua siltä , että mitäköhän tässä nyt vielä tapahtuu, kun joka toinen päivä on jotain. No ainakaan tähän mennessä ei tänään ole vielä mitään kuulunut, tosin Mikko ja Matti lähtivät jokin aika sitten traktorilla Kankaanpäähän hakemaan jotain kärryä, joten toivotaan nyt että pääsevät kunnialla sieltä vielä kotiinkin päin.  Muitakin huonoja uutisia sain viime viikolla, sillä ystäväni kertoi, että on sairastunut vakavasti  Toivotaan, että hänen kuntonsa paranee ja hoito alkaa purra  Joten paljon lämpimiä ajatuksia hänelle!

Mikolla on edessään jännät päivät, ensi viikon tiistaina tulee 18 v täyteen ja lähiaikoina luvassa ajokortin kirjalliset ja inssi! Monilla on synttärit näihin aikoihin ja ruuhkaa kuulemma tuntuu olevan katsastuskonttorillakin, sillä syntymäpäiväkseen ei Mikko noita kokeita saanut, mutta eiköhän poika pääse lähiaikoina mersun rattiin ja sen jälkeen aloittamaan kuorma-autokortin hankkimisen  Niin ne vaan noi muksut kasvaa ja aikuistuu, kohta enää yksi "alaikäinen" kotona.

Tulipa siinä käytyä pitkästä aikaa näyttelyssä. Lauantaina oli nimittäin Alavudella ryhmänäyttely ja sinnehän olin pitkään harkinnut myös Jumbon ilmoittamista, mutta kun tuo mummo on niin kovin harmaa, niin taitaapi saada odottaa syksyyn ja mummoluokkaan. Joten apinalauman kanssa lähdettiin matkaan. Aamulla oli taas 20 astetta pakkasta ja kieltämättä matka oli melko viileää, kun tuo meidän auto ei todellakaan lämpiä sisältä kunnolla   Matkaan sieppasin myös Roosan ja Pimu-apinan sekä Millan, joka lähti "kenneltytöksi" mukaan . Kun sitten vihdoin jääkalikkana päästiin Alavudelle, oli siellä jäähallikin melko viileä, mutta viileys ei ollut suurin murhe kehässä, vaan jää oli peitetty sellaisilla päällysteillä, että pinta oli muhkurainen ja todellakin sai katsoa mihin astui ettei ollut mahallaan kehässä itsekin, puhumattakaan siitä, että koirat loikkivat pattien yli kuin agikentällä ikään  No onneksi tuomari (Kirsi Kentala) ymmärsi tilanteen eikä ihan hirveästi liikunnasta tai sen puutteesta rokottanut. Lakun kanssa nimittäin annettiin yleisölle huvitusta oikein koko rahan edestä, kun neiti päätti, ettei liiku eteen eikä taakse. Siinä sitten yritin iloisesti hihkuen saada neitiä liikkeelle ja välillä hyppelehdin takaperin (kaikki liikakilot hytkyen) kuin mikäkin pelle , mutta neiti käveli vain pieniä pätkiä kerrallaan. Tuomarille kyllä kaikki pisteet siitä, että saatiin kyllä tosi monta kertaa tuota liikkumista yrittää! Muuten neiti esiintyi kuin unelma ja antoi käsitellä tosi hienosti pöydällä eikä väistellyt yhtään  Lakulla kun tahtoo välillä olla noita isänsä metkuja, eli jos neiti on sillä tuulella että mikään ei kiinnosta, niin sen myös näkee!  No vaalenpunainen nauhahan me sitten saatiin ja siinä vaiheessa teki jo mieli hihkua onnesta, sillä punaista me tultiin hakemaan. Seuraavana oli vuorossa Pimu ja myös se moitti alustaa ja pöydällä oli myös aika hankalaa, sillä neiti ei sitten millään tahdo päästä niistä pentuajan huonoista pöytäkokemuksistaan eroon  , joten keltaista nauhaa. Sintti ja Milli olivat sitten valioluokassa ja tuomari olikin Paulalle maininnut, että olisi voinut Sintille kopioida Millistä sanelemansa arvostelun, niin ovat kuulemma äiti ja tytär kuin kaksi marjaa. Ainut pieni moite tuli Sintille siitä, että kuulemma on ollut hieman liikaa ruokakupilla   Kun sitten noita naisia laitetiin järjestykseen, Sintin iloisempi liikkuminen ratkaisi, sillä eihän Milli nyt voinut äitinsä edellä juosta iloisesti häntä pystyssä, kun ei siihen ole kotonakaan lupaa, muuten tuomari kuulemma tykkäsi Millistä enemmän. PN-luokassa pyysin että saanko Lakun kanssa suosiolla juosta Sintin ja Millin perässä, niin sekin suostui sitten liikkumaan ihan OK ja järjestys oli tällä kertaa ikäjärjestys eli Sintti PN1, Milli 2 ja Laku 3 ja Lakun eka Sertti oli tosiasia  Sintti oli samalla myös ROP. Arvostelut olivat aika lailla sitä mitä nuo minunkin mielestäni ovat, paitsi että tuomarihan mittasi kaikki ja sai Lakusta 26cm, Millistä ja Sintistä 27cm ja kuulemma Lilli ja Sintti ovat kookkaita!  Jos rodun säkä on 25-30, niin mun mielestä ei 27 ole kookas, mutta tuomarin näkemys oli tämä tällä kertaa.

Kääkkäkehä alkoi heti apinoiden jälkeen ja "meikäläisistä " oli kehässä avo-uroksissa Nero, Nuo-nartuissa Bisse ja AVO-nartuissa Aquila, jotka kaikki saivat sinisen nauhan, joten ei ihan meikäläisen päivä, mutta Suuren suuret Onnittelut Johannalle, joka tyhjäsi kääkkien palkintopöydän, sillä Kauhajoelle matkasivat niin ROP, VSP kuin BIS-2 kasvispalkinnot, hienoa työtä Johanna!

Sintin kanssa käytiin Bis-kehässä pyörähtämässä, mutta ei päästy jatkoon, joten ei muuta kuin kamppeet kasaan ja kotiin. Kotimatkalla ei ihan niin kylmä ollut autossa, sillä pakkanen oli hieman päivän aikana lauhtunut, vai oliko kroppa sitten jo tottunut sen verran viileään, ettei tuntunut, mutta jos nämä pakkaset vielä kovin kauan jatkuvat, niin olis kyllä ihan kiva, jos se lämmitys alkais toimia kunnolla

Tänään oltiin pitkästä aikaa metsässäkin kokeilemassa lenkkeilyä, sillä isä oli avannut pienen lenkin metsään traktorilla. No eihön nuo meidän viluvarpaat siellä pitkään pystyneet kulkemaan, kun ovat tottuneet niin lämpimään lattialämmitykseen. Olen kyllä miettintyt että pitäiskö sitä ottaa itseään niskasta kiinni ja ommella tossut, mutta myönnän olevani sen verran laiska, että en kyllä viitsi alkaa pukea 16:tta tossua jalkaa joka kerta kun ulos mennään ja kun nuo eivät ole tossuihin tuttuneet, niin tuskin edes pysyvät jalassa, joten tehdään sen verran lyhyempää lenkkiä ja välillä takin alle lämmittelemään.

Tässä vielä Laku-neidin posetusta palkintoineen

Jaahas, mistähän sitä oikein aloittaisi, on tullut niin laiskasti käytyä täällä

Jos vaikka ensin ihan uusimmat uutiset, eli nyt se sitten vihdoin ja viimein tapahtui, eli Ebba  Jucu saivat tänään ekan kerran toisensa. Mutkia on ollut matkassa, kun tätä pentuetta on suunniteltu, mutta eikös se ole niin, että hyvää kannattaa aina odottaa!  Riikka käväisi aamupäivällä Juksun kanssa täällä meillä ja nuorella parilla oli kyllä melkoinen vauhti päällä. Itse jo mietin, että mahtaako hommasta tulla mitään, kun menee leikiksi koko juttu ja vähän näytti siltä, että Jucukaan ei ihan täysin tiennyt, että mistä on oikein kyse, mutta aivan uskomatonta, että sitten kun sulho oli sitä mieltä, että kait on ruvettava hommiin, juttu onnistui kuin Casanovalta ikään  Suunniteltiin, että sunnuntaina vielä treffataan toisen kerran. Toivotaan nyt että tärppää, sillä haluan todella nähdä mitätuo pariskunta saa aikaan yhdessä. Vaikka ei täällä meillä asukaan, niin on ollut aina sillon tällöin hoidossa ja pidän sen luonteesta. Tiettyä kääpiöpinserin särmää löytyy, mutta neiti on niin iloinen ja avoin kaikkia meillä kävijöitä kohtaan. Erityisesti se tuntuu olevan ihastunut meidän miesväkeen. Ja U-pentueestahan en ole saanut yhtään negatiivista palautetta, kaikki omistajat ovat olleet todella tyytyväisiä luonteisiin, joten uskoisin luonteiden pennuillakin olevan aika kivat  Ebban ulkonäössä ei oikeastaan muuta moitittavaa ole kuin se, että hieman toivoisin sille parempaa selkälinjaa, mutta Jucu korjaa sitä puutetta sitten taas hienosti ja Jucu taas on aika lähellä sitä, mikä on mun ihanne kääkästä, tosin vain ehkä pari senttiä pienemmässä koossa

Ja sitten niihin muihin uutisiin! Silmätarkastuksissa ovat käyneet kasvateista Topi, Tessa ja Bisse ja kaikilla kolmella terveet näkimet, kun taas huonompia uutisia tuli entisestä sijoitusnartusta Fannystä, jonka silmistä löytyi mm. lasiaisen samentumaa. Fannyhan on tutkittu 2005 ja 2007 ja silloin silmät olivat vielä kunnossa, mutta nyt oli muutoksia nähtävissä. Toivotaan, ettei tilanne mene enää huonompaan suuntaan. Topi ja Tessa muuten juhlistivat terveitä silmiään kiihkeällä romanssilla, joten Kotopellon kenneliin on maaliskuussa syntymässä toivottavasti heille jälkikasvua

Uudenvuodenpäivänä saimme todella mukavia vieraita, sillä Rölli-poika tuli Kirstin ja Pauliinan kanssa käymään. Kyseessä oli eka vierailu täällä vanhassa kodissa muuton jälkeen ja hieman jännitti, että miten poika mahtaa suhtautua, mutta ihan sama vanha Rölli sieltä viipotti vauhdilla sisään   Veskukaan ei lähtenyt hommiin, että sai nähdä entisen grillauskaverinsa ja kyllähän Rölli kiipesikin heti Veskun syliin ja laittoi päänsä isänän kaulan viereen kuin sanoen, että kyllä mun on sua ollu ikävä ainaki ihan vähän. Ja hetken aikaa oli melkoinen vauhti päällä, kun koko porukka paineli rallia pitkin keittiötä, jopa Sinttikin erehtyi jonkin aikaa riehumaan Röllin kanssa, mikä on melkoinen ihme, kun tietää miten Sintti yleensä ei vaivaudu kenenkään kanssa leikkimään vaan normaalisti kurahtelee kaikille, jotka tulevat sen kauneusunia häiritsemään. 

Kaikesta kuitenkin näki, että Kirsti on nykyisin se Röllin tärkein ihminen, sillä aina välillä se parkkeerasi Kirstin jalkojen juureen ja kun Kirsti lähti keittiöstä pois, herra odotti kärsimättömänä portin vieressä, ettei vaan jää "mamman" matkasta. Pojalle oli tullut ympärysmittaakin hurjasti lisää ja karva kiilsi komeasti, joten kaikesta näkee, että nyt on Röllillä elämä mallillaan. Kun sitten vieraat olivat lähdössä, menin itse ensin koko koiralauman kanssa ulos ja porukka käväisi pellon reunassa asioillaan. Rölli kun huomasi, että Kirsti ei tullutkaan ihan heti perässä, se paineli vauhdilla takaisin ulko-oven taakse odottamaan emäntäänsä eikä välittänyt minusta tai muista koirista enää tippaakaan ja kun auton ovi aukesi, ei ollut epäilystäkään siitä että kuka oli ensimmäisenä lähdössä kotiin   Tosin myös Sintti ja Jumbo olivat sitä mieltä, että hekin voisivat muuttaa Koskenkorvalle ja sain useampaan otteeseen pyytää ylimääräiset koirat ulos autosta. Iso KIITOS Kirstille!!

Kuvassa vasemmalta Rölli, Milli, Sintti ja Laku

Tapahtumia on ollut vaikka kuinka paljon, joten en varmaankaan muista kaikkea, mutta laitetaan nyt vielä jotain kuulumisia tällekin vuodelle.

Päällimmäisenä tietenkin on mielessa niitä huonoja uutisia...  Elvis-poika eli RA's Vertical Limit sai joulun alla kaksi epileptistä kohtausta ja omistajat olivatkin käyneet sen kanssa sitten eläinlääkärissä ja kun kokeissa ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa, niin melko varmaa on että Elviksellä on siis epilepsia. Harmittaa todella omistajien puolesta ja kieltämättä kyllä itseäkin aika raskaasti. Olen koko ajan pitänyt hirmuisesti juuri V-pentujen luonteista ja ulkonäöistä ja olikin tarkoitus tulevan vuoden aikana käyttää vielä kahta sisarusta jalostukseen eli liisata Missiä ja syksyllä sitten yhdistää Ytte ja  Bisse. Nämä suunnitelmat on nyt ainakin toistaiseksi unohdettava, sillä koska V-pennuista olen jo kahta käyttänyt jalostuksen, en halua tässä vaiheessa niitä nyt sitten käyttää, en ainakaan ennen kuin nähdään mikä Elviksen tilanne on tulevaisuudessa. Jos kohtauksia ei enää tule niin en näe mitään suurta estettä etteikö sisaruksia voisi jalostukseen vielä käyttää, mutta omalta kohdaltani kahden ko pentueen sisaruksen käyttäminen saa riittää ja jatkosuunnitelmat omien pentueideni osalta tälle "Jumbon sukulinjalle" ovatkin nyt sitten Titi-neidin varassa

Toisen ikävän uutisen sain jouluaattoaamuyöllä, kun erään pitkäkarvacolliekasvattini omistaja soitti ja ilmoitti että ko kasvattini maallinen matka oli myös jokin aika sitten päättynyt. Valitettava tosiasia on se, että aika vähän alkaa enää olla noita colliekasvatteja hengissä, niin se aika vaan kuluu

Joulun aikoihin ja nyt välipäivinä meillä on käynyt useita vieraita, niin sukulaisia kuin koiraystäviäkin. ja omakin porukka on pitkästä aikaa ollut kasassa samaan aikaan sillä Ville tuli aattona ja Paula ja Seppo joulupäivänä. Sunnuntaina vesantolaiset suuntasivat takaisin kotiin ja silloin käytiin myös perinteisesti Jalasjärvellä välipäiväkisoissa ja omaan tulokseeni 367 olen kyllä melko tyytyväinen, tosin vielä nytkin piti se viimeinen sarja pienellä pilata eli jos samaan sarjaan ampuu seiskan ja kolme kasia, niin ei sitä kyllä tyytyväinen saa olla.  Ville ja Sepi taisivat olla ihan tyytyväisiä omaan suoritukseensa, Paulalla sen sijaan oli loppusarjassa ilmeisesti hieman ongelmia jalkojensa kanssa ja hyvän alun jälkeen loppu ei sujunut niinkuin olisi toivonut. Eilen illalla käytiin Villen kanssa IU:n syyskokouksessa kuuntelemassa seuran tulevaisuudensuunnitelmista ja sen jälkeen oli sitten vielä IU:n ja kunnan vapaa-aikalautakunnan yhteinen palkitsemistilaisuus, josta mm. meille molemmille kotiintuomisina pienet stipendit

Tänään aamupäivästä kävi mukava kahvivieras, jota en olekaan pitkiin aikoihin nähnyt ja iltapäivällä olisi vielä tulossa "koiratuttavia" käymään.    B-pentueesta viimeisenä Titi lähti uuteen kotiinsa viime maanantaina ja koko tiistain Emma oli tosi levoton ja etsi ja odotti portin vieressä leikkikaveriaan. No ehkäpä huomenna ikävä hieman helpottaa, sillä Mila-neiti on tulossa pariksi päiväksi hoitoon  

Koirat ovat ihmetelleet ulkona tuota valtavaa lumimäärää mikä nyt on muutaman päivän aikana satanut. Metsässä ei olla hetkiin päästy käymään, kun isä ei ole vielä ehtinyt päräyttää moottorikelkkaansa käyntiin ja tampata meille kulkureittiä sinne, joten ulkoilut on nyt sitten tehty paljolti omassa pihassa ja remmilenkeillä. Pihassakin on nyt niin paljon lunta, että juuri aamulla oli varsinkin Sintillä isot ongelmat, kun se ei haluaisi mennä umpihankeen mutta pakko sinne on vaan rämpiä, kun kakkallakin on käytävä. Jumbo sen sijaan vääntää kökkösensä tyylipuhtaasi auratulle alueelle, sehän ei hankeen mene pakottamallakaan! Laku ja Emma sen sijaan ovat nauttineet ja varsinkin Laku muistuttaa aina ulkoa tullessaan lumiukkoa, sillä se nauttii siitä kun saa tunkea päätään pehmeän lumen sisälle ja nuuskutella siellä. Olen moneen kertaan mielessäni kiittänyt sitä että meillä on lattialämitys keittiössä, sillä muuten olisi kyllä hieman kosteaa kun nuo lumiukot tuovat tullessaan melkoisen määrän lunta turkeissaan sisälle  Sintti kyllä fiksusti aina puhdistaa turkkinsa eteisen mattoon ja hieroo myös naamansa kuivaksi ennen kuin tulee keittiöön, mutta Laku luikahtaa vauhdilla sisään ja sen lumet karisevat vasta sitten lattialle.

Joulukuusen kanssa ei onneksi ongelmia ole ollut, vaikka hieman ensin mietin, että miten Titi ja Emma siihen suhtautuvat, kun eivät ole siihen tottuneet. Kun alaoksat jätettiin suosiolla ilman koristeita, niin kuusi on hyvin saanut olla rauhassa. Emma tosin ei ensin tainnut tajuta että miksi hän ei saa katkoa sisälle tuodusta kuusesta oksia, kun metsässä saa sitä harrastella   

Kylläpäs tuli pakkanen kertaheitolla! Eilen aamulla oli vielä lämpöasteita, nyt näyttää mittari -16   Äsken kun kävin koirien kanssa ulkona, niin Jumbohan katseli hetken aikaa ovelta ulos ja sitten mun päälle kuin sanoen, että "et voi olla tosissas, pitäiskö MUN muka mennä tonne". No ei auttanut, pissalle oli kuitenkin mentävä. Koko lauma konkkasi 2 ja 3 jalalla tuolta pellolta takaisin ja välillä tuntui että jähmetyttiin paikoilleen kun on niin kylmä. Meillä on hiukan huono homma, kun keittiössä, jossa koirat enimmäkseen ovat, on lättialämmitys ja siis jaloille todella lämmintä. Sitten kun mennään ulos pakkaseen niin täytyisi kyllä olla ihan tossut koirillakin, mutta en ole sitten kuitenkaan niille niitä tehnyt, vaan ulkoilut tehdään sitten kovilla pakkasilla niin lyhyinä, ettei varpaat ihan palellu. Pennuista Boss ja Titi ovat vielä täällä ja nekin lähtivät isojen perässä vauhdilla ulko-oven suuntaan, mutta voi järkky mikä kitinä ja itku ja tärinä, kun tulivat oven lähelle, joten ipanoiden ulkoilu tapahtui tällä kertaa sujuvasti tuulikaapissa

Suurin osa pennuista lähti siis omiin koteihinsa viikonloppuna, Chili, Nixon ja Pyry perjantaina ja Mila lauantaina. Ilmeisesti pieniä itkuja oli ekana yönä ollut, mutta eiköhän tuo sisarusten ikävöinti pian unohdu, kun kunnolla kotiudutaan  Boss lähtee omaan kotiin tällä viikolla ja Titi sitten joulunpyhinä. Meidän keittiö on ollut kyllä sellainenkin pentujen kilparata viimeisen viikon ajan. Pennuthan eivät kerta kaikkiaan enää kestäneet olla pentuaidan takana, vaan huusivat kurkku suorana, jos vaan huomasivat että olin itse keittiössä ja he joutuvat olemaan vankeudessa ja niinpä oli yksinkertaisempaa antaa niiden juosta vapaana. Aika hyvin ne osasivat käydä pentuaitauksen papereilla isommalla asiallaan, pissat sen sijaan lirahtivat kyllä välillä minne sattui. Emma otti pentujen leikittämisen omaksi tehtäväkseen ja on aivan uskomatonta miten tuo höslääjä osaa niin varovasti touhuilla pentujen kanssa. Normaalisti kun Emmalla on leluntappotouhut menossa niin lelut saavat sellaistakin kyytiä, että itsellä on mustelmat pohkeissa jos siihen "tapettava" lelu huitaisee, mutta nyt se vaan varovasti vetää leluja pentujen kanssa. Aivan ihana likka  Jumbo ei kauheasti ole viitsinyt pentujen kanssa leikkiä, vaan ilmeisesti oli en homman siis delegoinut Emmalle, hoiti itse vaan nuo koulutussessiot eli jos ipanat oikein alkoivat ärhennellä keskenään, niin Jumpsu kyllä kävi katsastamassa tilanteen ja yleensä kun mummo tuli paikalle niin pennut olivatkin heti nuolemassa sen suupieliä kuin kertoen että kyllä me ollaan ihan kiltisti  Sintsuhan ei pennuista kauheasti välitä ja ne ovatkin jättäneet sen suosiolla rauhaan, Lakun ja Millin kanssa ne joskus leikkivät, mutta Emma on se jonka kanssa nukutaan vierekkäin ja sen kanssa aika kuluu parhaiten. Viime yö oli eka yö kun en laittanut Bossia ja Titiä yöksi aidan taakse vaan aita on koko ajan auki niin, että pääsevät käymään aitauksessa vessa-asioillaan. Aamulla olikin kiva yllätys kun tulin keittiöön, sillä molemmat pennut makasivatkin aikuisten seurana keittiön sohvalla! Joten tällaisia 8-viikkoisia !   Silloin kun itse lähden pois kotoa, pennut joutuvat aidan taakse, ihan jo turvallisuussyistä, sillä meillä on tuo eteisen portaikko sellainen vaaranpaikka, että siitä on mahdollista päästä putoamaan, jos ei osaa portaissa kulkea.

Eilen kävin itse Härmässä kisoissa enkä hävinnytkuin VAIN 16 pistettä N-sarjan voittajalle  Suhosen Mira olikin ampunut oikein kunnon tuloksen 380   Itse olin tosi tyytyväinen omaan tulokseeni 364, varsinkin kun viimeiseen sarjaan ei tullut kuin yksi 8 ja yksi 9, joten vaikka pari ekaa sarjaa olivat vain 88, niin tuon viimeisen 97-sarjan jälkeen jäi ihan kiva tunne. Viikko sitten olin Lehtimäellä ja sielläkin sain tulokseksi 363, joten ehkäpä tämä mun suunnitelma käydä ahkerasti tänä talvena kisoissa alkaa toimia ja pikku hiljaa tuo jännittäminen helpottaisi. Meikäläisen kisatulokset kun tahtovat olla aina n. 30 pinnaa huonompia kuin harjoituksissa.

Niin se vaan on aika vierähtänyt, että ensi perjantaina lähtee ensimmäiset pennut B-pentueesta maailmalle.

Saisahan lähti kotiin viime viikonloppuna ja samana viikonloppuna Elina kävi laittamassa sirut pennuille. Keskiviikkona sain sähköpostia kennelliitosta, että rekisteröinti on valmis ja kävin OmaKoiran kautta maksamassa rekisteröinnin ja niin vaan olikin sitten rekkarit perjantaina postilaatikossa   Hieno homma, niin saan ottaa ne eläinlääkärireissuun mukaan ja ennen kaikkea että saan paperit pennunomistajille mukaan!

Ipanat on nyt viikon verran saaneet juosta keittiöss vapaana aina silloin kun olen itse paikalla ja kylä on vauhtia riittänytkin. Sintti on parkkeerannut joko nojatuolille tai sitten näyttelyhäkin perälle, sillä se ei ole oikein kiinnostunut lastenhoidosta ollenkaan. Meillähän on keittiössä iso näyttelyhäkki joka on hieman korkeammalla maasta ja aikuiset pääsevät sinne kyllä, mutta pennut eivät sinne pääse hyppäämään, joten se on ollut Sintin mielestä hyvä "pakopaikka". Jumbokin valvoo ipanalaumaa enimmäkseen sohvalta käsin, mutta jos leikit yltyvät oikein vauhdikkaiksi ja äänekkäiksi, niin silloin se käy kyllä hieman rauhoittelemassa tilannetta. Ensin pennut olivat hirmu kiinnostuneita Lakusta ja Millistä ja roikkuivat niiden partakarvoissa kiinni, mutta kun saivat muutaman kerran "palautetta", niin nyt ovat huomanneet, että ainut hoitotäti, joka ei hermostu on Emma ja välillä Emman suupielissä roikkuukin kolmekin pentua samanaikaisesti. Tallensin Photobucketiin pari videota siitä kun pennuilla ja Emmalla on hauskaa keskenään, tässä linkki http://s448.photobucket.com/albums/qq210/rowanalleys/

Tuolta löytyy myös B-pentujen oma albumi, jossa yksityiskuvia pennuista ja tässä vielä yksi kuva, jossa koko porukka

Säät ovat olleet nyt pari päivää ihan kivat, kun vihdoinkin tuli hieman pakkasta, monta viikoa on vaan satanut vettä koko ajan eikä ole pentujakaan voinut viedä ulos. Torstaina pennut ulkoilivat jonkin aikaa, kun oli mukava aurinkoinen sää ja kyllä siellä oli KYLMÄ! joten ulkoilu ei kestänyt varmaan kuin 5 min, kun kaikki olivat jo niin kylmissään ja tärisivät niin hirmuisesti että oli pakko pikapikaa kiikuttaa ne takaisin sisälle. Ja kun pennut sitten pääsivät sisälle, niin alkoi sellainenkin ralli, että olisi äänen perusteella luulla että meidän keittiössä riehuu vähintäänkin jokin villieläinlauma eikä olisi voinu kuvitellakaan että 6,5 viikon ikäiset kääkkäpennut saavat sellaisen metelin aikaan! Uudet pennunomistajat ovat käyneet usein katsomassa tulevia perheenjäseniään ja uskoisinkin että mitään isoja ongelmia ei varmaan uusissa kodeissa tule olemaan, eka yö saataa tottakai olla ensin hieman pelottava kokemus, kun tähän saakka ollaan nukuttu 6 pennun läjässä ja edessä on totuttautuminen yksinoloon, sillä eiväthän ne ihmisetkään ole koko aikaa paikalla. Pennut ovat kyllä kaikki niin reippaita ja rohkeita, että sopeutuminen sujuu varmaan kyllä hienosti. No viikon verran saan vielä nauttia koko porukasta ja Titihän jää vielä hieman pidemmäksi aikaa tänne ja lähtee omaan kotiin vasta joulun jälkeen, joten saadaanpa edes yhdestä pennusta nauttia hieman kauemman  

Toisen harrastuksen parissakin on tullut tehtyä taas jotain pientä, sillä pitkäaikainen ampumajaoston entinen puheenjohtaja Eino Vainionpää toi vanhoja jaoston papereita ja olen yrittänyt kahlata niitä pikkuhiljaa läpi ja yritän saada ainakin nuo vanhat omien Isojoella järjestettyjen kisojen sekä arvokisojen tulokset näkyviin myös ampujien nettisivuille. On ollut tosi mielenkiintoista luettavaa, vaikka vielä en olekaan saanut kuin vuodet 1991 ja -92 käytyä läpi. Meidän tämän syksyn oma sarjakilpailummekin päättyi kuun vaihteessa ja runsan viikon kuluttua olisi palkintojenjakotilaisuus, joten ensi viikon aikana täytyy muistaa hankkia palkinnot! ja huomenna olisi tarkoitus käydä taas räpeltämässä jonkinlaista tulosta itsekin, sillä Lehtimäellä olis kisat tänä viikonloppuna.

No niin, lähes viikko on mennyt flunssan kourissa eikä oikein täydellistä helpotusta näy vieläkään olotilaan. Kuumeet on onneksi poissa, viime viikonloppuhan meni sängyn pohjalla yli 39 kuumeessa, joten sattuneesta syystä jäi Kankaanpään kisakin väliin  . On räkäinen olo ja yskittää niin inhottavasti, ettei tahdo pystyä nukkumaan kunnolla. Vaakatasossa oleminen ei oikein sovellu, kun meinaa tukehtua ja muutama yö menikin keittiön sohvalla nukkuessa, kun siinä pystyy nukkumaan lähes istualtaan  

Mikko ja Matti potivat flunssaa myös ja olivat pari päivää viime viikolla pois koulustakin ja Veskulla tuntuu olevan sellainen vähitellen päälle hiipivä malli tästä taudista, sillä ilmeisesti pitää pientä kuumetta koko ajan. No - eiköhän tämä taas tästä..

Pennuilla alkaa olla kunnon vauhti päällä ja alkaa pikkuhiljaa olla meteliäkin ihan kiitettävästi. Varsinkin silloin kun laitan nappulat turpoamaan ja "puuro" alkaa vähitellen antaa hajua, alkaa pentuaitauksesta kuulua ensin pientä kitinää, sitten ääni vähitellen kovenee ja loppujen lopuksi kakarat kiljuvat kurkku suorana, että eikö sitä sapuskaa jo nyt tule. Pari pennuista on niin kovin hätäsiä syömisensä kans etten ole kuivana uskaltanut niille nappulaa antaa, etteivät halkaise itseään, joten joutuvat jatkossakin odottamaan väh 10-15 min ruoan pehmenemistä  Tällä viikolla pennut ovat myös ulkoilleet ekat kerrat, tosin koska maa on niin märkää ja vettä satelee joka päivä, en ole niitä maahan päästänyt kävelemään vielä, vaan ulkoilu on tehty turvallisesti sylissä. Kun vien aikuiset ulos, otan aina jonkin ipanoista mukaan ja jos näyttää siltä että tulee hirmu kylmä, loppuajaksi pääsee lämpimään takin alle. Toivotaan, että kelit hieman kuivaa, niin päästään ensi viikolla jo hieman kokeilemaan miltä tuntuu tassutella kylmässä maassa.

Saisa alkoi itse vierottaa pentujaan oikeastaan heti, kun hampaat puhkesivat ja nyt se onkin käynyt muutamana päivänä ainoastaan kerran pari päivässä pikapikaa tissittämässä, ja montaa minuuttia se ei aitauksessa viihdy, vaan hyppää aidan yli ja parkkeeraa sohvalle. Nyt se ei enää ihan niin aktiivisesti myöskään vahdi pentujaan ja muut koirat (lue: Milli ja Emma, jotka päivystävät koko ajan aidan vieressä) saavat vapaasti mennä pentuja haistelemaan. Yhtenä päivänä hieman pelästyinkin, kun kävin postilaatikolla ja tullessani takaisin löysin Millin pentuaitauksesta. Mutta eipä Saisalla näyttänyt olevan mitään sanottavaa asiasta, makaili sohvalla kaikessa rauhassa. Ainut asia, josta Saisa rähähtää, on ruoka! Puruluiden kanssa se on jo tottunut tähän meidän systeemiin, että luita lojuu pitkin lattioita niin monta kappaletta, ettei niistä kannata tapella, mutta ruokakuppi on pyhä paikka Saisalle ja siksi se syökin ruokansa erikseen, sillä palautetta tulee heti jos joku toinen koirista erehtyy edes katsomaan sen ruokakupin päälle. No, mamma on kyllä niin hurjan nälkäinenkin koko ajan, varsinkin nyt kun olen alkanut vähitellen sen ruokamäärää pienentää. Tähän saakka on mennyt noin litra nappulaa päivässä ja nyt ollaan vähennetty määrä n. 7 desiin (vertailun vuoksi Jumbo syö samanaikaisesti n. 1,5dl). Minna ja Petri (joille isot onnittelut avioitumisen johdosta! ) ovat viikon kuluttua tulossa hakemaan mamman kotiin, ja yritän saada vielä hieman tuota ruokamäärää putoamaan lähemmäs normaalia, nyt kun maitoa ei tarvitse enää tuottaa.

Laskeskelin tuossa että ehkäpä pitäisi alkaa vähitellen miettiä myös sulhoa tuolle meidän Emmalle! Mullahan on nyt suunnitelmissa kahdet kääkkäpennut kevääksi ja muita kääkkäpentuja ei sitten tälle vuodelle ole tulossa, joten oikeastaan alkusyksy soveltuisi mopsipentueelle aika hyvin, kun pystyisi sitten keskittymään vain ja ainoastaan niihin. Kevättalveksi en halua mopsivauvoja jättää, sillä jos niiden kanssa joutuu enemmän tekemään töitä, niin kesäaika on aina vilustumisvaarojen ja muiden ongelmian kanssa hieman helpompaa aikaa ja luultavasti vuoden 2011 kääkkäpentue tulee olemaan alkuvuodesta, joten eivät olisi sitten samaan aikaan. Seuraavalle kesälle olen suunnitellut edes paria ulkomaanreissua koirien kanssa, joten sille kesälle ei sitten taas pentusuunnitelmia tehdä. Mutta katsotaan nyt löytyykö sopivaa poikaa ja jos ei niin jätetään ne suunnitelmat sitten hautumaan tai hautautumaan

Eilen kävin pitkästä aikaa radalla, sillä oli pakko ampua kisasarja tuohon valtakunnalliseen sarjakilpailuun ja kyllä tuntui pistooli tosi painavalta, joten kyllä flunssa on vienyt voimia. Saas nähdä mitä tulee sunnuntain kisasta Alavudella :(  . Iltapäivällä hain Mikon Kauhajoelta, sillä hän on aloittanut autokoulun ja hankala päästä kotiin illalla. Käväisin samalla Ikkeläjärvellä ja vein Taipaluksen Heikille pari asetta ja säiliötä huoltoon. Seuran toisen Morinin kumpikaan säiliö ei pitänyt painetta ja Heikki lupasi vaihtaa niihin mittarit, koska kuulemma siinä mallissa mittarit yleensä aiheuttavat kyseisen ongelman. Myöskin Villen Morini kaipaili huoltoa ja toivotaan nyt ettei siitä löydy mitään sen vakavampaa, ainakaan suoralta kädeltä ei Heikki osannut sanoa, että mikä sen ongelmat aiheuttaa, kun se ei aina virity. Omassakin pistoolissa on hieman ongelmaa, ja oireet viittaavat hieman siihen, että sielläkin on sisäiset tiivisteet sen verran kuluneet, että pitäisi vaihtaa, mutta yritän pärjätä sillä nyt vielä pari kisaa ennen kuin vien sitä huoltoon, kun ei ole sitten yhtäkään vara-asetta kotona ja tuota valtakunnallista kisaakin kun ammutaan joka viikko.

Viime viikon loppuviikosta ensimmäiset perheet kävivät tutustumassa tuleviin uusiin perheenjäseniinsä ja pari valintakysymystäkin selvisi, eli mihin bt-pojat ovat muutaman viikon kuluttua muuttamassa. Pennut ovat ulkonäöiltäänja olemuksiltaan ainakin vielä niin kovin tasavertaisia, että isoja eroja ei niissä tokikaan pysty näkemään, mutta noiden kahden pojan suhteen molemmat perheet olivat jo ennakolta mieltyneet omiin pentuihinsa ja molemmat perheet vieläpä eri pentuun, joten sen suhteen ei ollut valinnan vaikeutta. Huomenissa ratkeaa luultavasti noiden punaisten tyttöjen uudet tulevat osoitteet. Pennut ovat nyt muutaman päivän ajan yrittäneet opetella ruokailua kiinteän ruoan kanssa, mutta aika pientä on vielä se ruokamäärä mitä vatsaan saakka päätyy, tuntuu ihan, että osa "puurosta" päätyy turkinhoitoaineeksi, sillä lautasen yli tassutellaan reippaasti ja sitten kiivetään kaverin yli, niin että tassut putsaantuvat naapurin turkkiin, josta sitä on sitten mukava nuoleskella  Perjantaina pentujen motoriikka alkoi sen verran toimia paremmin, että alettiin vähitellen tehdä tutkimusmatkoja pentukopan ulkopuolellekin ja tänä aamuna olikin jo koko lauma tulossa kopasta kovalla kopinalla kun vein ruokalautasta niille, joten eiköhän tuo ruokapuolikin ala vähitellen siirtyä yhä enenevässä määrin kiinteään ja pääsee Saisa sitten edes hieman vähemmällä. Rouvalla on kyllä hurja "meijeriosasto" ja ruokaa ja juomaa kuluu valtavat määrät vuorokaudessa ja myös lieviä (tai siis oikeastan aika isojakin) hajuhaittoja on välillä ilmassa, kun mamma ruoansulatus ei taida ihan pysyä vauhdissa mukana  Milli, joka parhaillaan on siis juoksulla, ei tahdo malttaa pentuaidan vierestä liikkua minnekään, mutta onneksi se kuitenkin on ainakin vielä pysynyt aidan oikealla puolella, sillä viimeksi vuosi sitten kun oli edelliset kääkkäpennut, Millihän löytyi usein pentuaitauksesta ja silloisten pentujen emä Missi sitävastoin nukkui sohvalla. Saisaa ei tunnu Millin tai muidenkaan koirien hoitovimmat paljoa häiritsevän, vaan välillä on huvittavan näköistä, kun Milli nuolee aidan läpi yhtä pentua ja Emma saattaa samanaikaisesti nuolla toista pentua. Ainut mitä Saisa ei hyväksy, on se, että jos joku erehtyy menemään hänen ruokakuppinsa lähelle, silloin tulee kyllä palautetta  Tänään annoin vielä Saisalle ruoan pentuaitaukseen, mutta kun alkavat enemmän vielä liikkua, on varmaan parempi, laittaa Saisan ruoat jonnekin hieman korkeammalle, ettei tule mieleen sitten alkaa omille ipanoilleen rähistä jos erehtyvät samalle kupille eikä ole pennuilla nappuloihin tukehtumisvaaraa, sillä hampaita ei suusta vielä löydy.

Laku oli viime lauantaina koko päivän vanhempieni luona hoidossa, sillä olin itse kisareissussa Konnevedellä ja kun tuo nuoriso (Laku ja Emma sekä jopa Milli) alkavat välillä sellaisenkin rallin, että ajattelin, että kun joutuvat olemaan koko pitkän päivän kotona yksikseen, on parempi, ettei ainakaan tuo "paha pari" eli Laku ja Emma ole samassa osoitteessa. Vein neidin puoli 7 aikaan aamulla äidille ja Vesa haki sen ilta-9:ltä kotiin. Ihan hyvin oli päivä kuulemma sujunut, tosin äiti jälkeenpäin kertoi, että normaalia riehumista ei koko päivänä harrastettu, vaan lähinnä vahdittiin mitä ihmiset tekevät.

Itse olin tosiaan siellä Konnevedellä ja aamulla kun ajelin max 60-70km/h vauhtia sohjoisella tiellä tuli jo mieleen, että jos koko matkan on sama keli, niin voipi olla että tekee aika tiukkaa ehtiä ajoissa paikalle, kun matkaa tulee kuitekin 300km yhteen suuntaan. No osasta matkaa oli sentään tie hieman paremmassakin kunnossa ja hyvin ehdin paikalle. Olin ihan kokeilumielessä ilmoittautunut sekä N että Y-sarjoihin. N-sarja meni ihan normaalisti, mutta kyllä se Y-sarjan räpeltäminen oli sen tasoista että olisi saanut jäädä kokeilematta. Ajatukset karkailivat ties minne aina välillä ja samaa tahtia tuntuivat karkailevan laukauksetkin  ja tulos sen mukainen.

Perjantain - sunnuntain aikana pennut avasivat silmänsä ja tänään alkoi tuntua siltä, että pikku näkimet jopa alkavat toimiakin  Lauantaina siirsinkin Saisan pentuineen olohuoneesta keittiön puolelle ja aidan vieressä oli ensin monta kiinnostunutta "hoitotätiä". Saisa oli ensin sitä mieltä, että painukaa sinne missä pippuri kasvaa, hän hoitaa itse jälkikasvunsa, mutta parin tunnin kuluttua huomasi, että eipä noista kateellisista naisista ole mitään haittaa, kunhan vaan pysyvät aitauksen toisella puolella SILLOIN  KUN HÄNELLÄ ON RUOKA-AIKA!  Saisan ruokahalut ovat aivan valtavat ja nappulaa kuluukin noin litra vuorokaudessa, lisäksi vielä muut ruoan höysteet päälle, mutta kyllä pennut ovat myös sen näköisiä, että ruokaa on ollut tarjolla riittävästi. Hieman olen jännittänyt sitä, että kun on kuitenkin isosta pentueesta kyse ja Saisan emällähän oli pariinkin otteeseen kalkkikramppeja, niin mahtaako ominaisuus olla periytyvää. Pitäisi tietysti koputtaa puuta, kun mainitsen, etten ole onneksi vielä koskaan joutunut itse tuota kauheutta kokemaan. Olen kyllä miettinyt, että taidan käydä jo nyt hakemassa hieman hyla-kermaviiliä naperoille ja alan vähitellen tarjota sitä niille, että Saisa pääsisi edes hitusen vähemmällä. Ensi viikonlopun jälkeenhän alankin sitten jo tarjoilla niille penturuokapuuroa, joten sen jälkeen alkaa sitten hieman helpottaa. Kun saisan omistajat kävivät sunnuntaina, oli Saisalla ensin aivan hirmu ihanaa, kun sai oikein pussata "omia ihmisiään" . Pian rouva kuitenkin rauhoittui ja halusi takaisin hoitamaanvauvojaan, joten kiva huomata että kuinka nuo koirat todellakin laittavat asiat tärkeysjärjestykseen eli ne omat pennut on se kaikkein tärkein juttu. No, kun menee pari viikkoa vielä, niin jo taitaa ääni muuttua kellossa ja sitten oltaisiinkin jo lähdössä omistajien mukaan hyvinkin mielellään. Kun pennut saavat hampaat ja alkavat niillä roikkua tisissä kiinni, niin aika pian mammat alkavat vähitellen itse vierottaa pentujaan. Yleensä tuo tapahtuu siinä 5 viikon paikkeilla ja sen jälkeen mamma viettääkin yhä vähemmän aikaa pentujen kanssa ja tuossa suunniteltiinkin että luultavasti marras-joulukuun vaihteessa Saisa saakin sitten matkustaa takaisin kotiin, jos vaan tuo meijeriosasto on siinä kunnossa ettei maitoa enää nisiin pakkaudu.

Apinarouva Milli aloitti yllättäen myös juoksunsa ja eilen teimme paulan kanssa treffit Ähtäriin ja Milli tuli tänne potemaan nuo naisten vaivansa. Parempi niin, ettei Mosku-pojalle tule turhia mielihaluja ja levottomia ajatuksia   Toivotaan nyt että myös Emma ja Laku aloittaisivat oman "remonttinsa" tähän samaan syssyyn, niin olisi sitten taas hetkeksi ne hommat ohi. Emma kyllä ainakin merkkailee niin tiuhaan tahtiin kun ollaan lenkillä, että eiköhän sillä ainakin ole tulossa..

Lauantaina kävin Kauhajoella kisoissa ja oli tosi hankalaa. En tajua mistä mahtoi johtua, mutta ainutkaan laukaus ei lähtenyt ekasta nostosta vaan jokaiseen piti nostaa monta kertaa ja välillä otin jo kylmiäkin väliin, mutta eipä tuo tuntunut auttavan. Tulos oli kyllä ihan sellainen "normitulos" mutta missään nimessä en ollut tyytyväinen. Tänään pitäisi mennä omalle radalle ja ampua tulos valtakunnalliseen sarjakisaan, joten katsotaan nyt onko yhtään parempi "fiilis" kuin lauantaina. Sain viime viikolla ylipuhuttua äidinkin radalle mukaan ja taitaapi hän tulla sinne tänäänkin  Olis kyllä tosi hienoa, jos saataisiin meille hieman enemmän naispuolisiakin harrastajia, joskus tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi tuolla radalla, kun kaikki muut ovat miespuolisia. Yhden kultahippuampujan äiti onneksi nyt hommasi kisalisenssin ja on pari kertaa käynyt kisoissakin ja ampunut ihan mukavia tuloksiakin, joten toivotaan, että "kärpänen puree"!

Kylläpä saa huokaista helpotuksesta kun on viikonloppu takana! Viime viikon loppu kului noihin meidän ilma-asekisoihin valmistautuessa ja pari iltaa (ja vielä osa torstaiyöstäkin) kirjoittelin noita kilpailukortteja ja taulunippuja ennakkoon ilmoittautuneille. Onneksi torstain siivoustalkoissa oli sen verran porukkaa, että hieman paremmalla omallatunnolla jäin niistä pois ja Ville "tuurasikin" siellä sitten meikäläistä  . Aivan upea juttu, että Villellä sattui olemaan oma syyslomansa nyt ennen kisoja! Kun sattui vielä niin, että isännälle tuli tuttava töihin loppuviikosta ja aina kun on vieraita talossa, se teettää hieman ylimääräistä järjestelyä, varsinkin nyt kun olohuonetta ei voinut muuttaa vierashuoneeksi pentujen takia.

Perjantaina menin sitten hieman klo 13 jälkeen radalle ja sain vietyä kaikki tarvittavat kamat ja puffettitavarat radalle hyvissä ajoin ennen kuin ensimmäiset ampujat saapuivat paikalle. Kaisa oli leiponut pullat ja äiti leipoi tarvittavat sämpylät, joten kaunis kiitos molemmille    Kahden paikkeilla hain Kaisan, joka oli jälleen kerran lupautunut hoitamaan puffetin ja arpojen myynnin paikan päällä. Hän oli myös valmistanut suurimman osan arvotuista käsitöistä, itse tein arvontaan pari räsymattoa ja nypläsin syksyn aikana jäämälangoista hieman yli 4m pitsiä, jonka Kaisa sitten laittoi merkkaamansa liinan reunaan. Arpapalkintoja olikin runsaasti, siitä iso kiitos kaikille niitä lahjoittaneille - pöytä oli komeaa katseltavaa ja arpakauppa kävi todella hyvin!

Ensimmäiset kilpailijat saapuivat paikan päälle hieman ennen klo 15:ttä ja sen jälkeen alkoikin sitten ampujia saapua lähes jatkuvana virtana. Puheenjohtajamme Markun kanssa siinä juteltiinkin, että taisi olla kautta aikain vilkkain perjantai-ilta. Ennakkoilmoittautumistenkin perusteella tiesimme, että varsinkin aikuisten sarjoihin on tulossa runsas osanotto ja niin ollen aikaa kuluu radalla paljon, sillä esim 60 ls sarjassa täytyy melkeinpä laskea joka ampujaa kohti parisen tuntia valmistautumisaikoineen. Kun uusia ampujia ei enää saapunut illalla, päätin itsekin ampua oman kisasarjani ja oli jännä huomata että ekan kerran meikäläistä ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Tai siis ei aluksi, mutta sitten, kun vierestä lähti muut ampujat pois ja olin tavallaan radalla yksin (valvojien kanssa) tuli sellainen olotila, että "hitto, nyt nuo varmaan seuraa, kuinka mä ammun" ja sitten kävikin niin, että se viimeinen sarja meni vähän kuten sattuu. Mutta tulokseen olin silti ihan tyytyväinen, 360 on todella hyvä tulos meikäläiselle kisatuloksena!

Lauantaina kävi myös runsaasti ampujia ja hommat radalla sujuivat hienosti, sillä meidän vakioporukka alkaa olla jo niin rutinoitunutta että kenenkään ei tarvitse enää kysellä mitään, vaan kaikki tietävät hommansa. Paula ja Seppo tulivat perjantai-illalla ja ISO kiitos heille jälleen kerran. Oli myös tosi mukava nähdä Milliäkin pitkästä aikaa ja kyllä täytyy sanoa, että se nainen kyllä paranee koko ajan. Hitsit, mutta se alkaa näyttää hyvältä! Ja ovat ne kyllä äitinsä kanssa kuin kaksi marjaa, ja poikein pitää välillä tarkkaan katsoa että kumpi on kumpi. No, kieltämättä tällä hetkellä eron huomaa, sillä Sintti on hieman "hilavassa" kunnossa ja turkkikin kaipaa trimmausta . Itse ammuin lauantaina Y-sarjaan tuloksen, sillä mehän ammutaan valtakunnallista pistoolin sarjakisaa ja siihen on joka viikko ammuttava kisasarja, enkä ollut viikolla ehtinyt siihen tulosta ampua. Olin tosi tyytyväinen omaan suoritukseeni lähes loppuun saakka, mutta sitten kun olin 5 sarjaa ampunut tein jälleen kerran sen virheen, että aloin mielessäni laskeskella että minkälainen tulos mahtaa olla tulossa ja kun kisa oli siihen saakka mennyt yli odotusten, niin sen jälkeen ei tullutkaan viimeisen sarjan ampumisesta enää yhtään mitään  Ja kun vieressäni ampuneet junioritkin saivat juuri sillä hetkellä oman ampumisensa ammuttua, ja taas oli vieressä rata tyhjä ja sitten vielä huomasin, että Ville ja Markku istuskeli radan takaosassa, niin jopas alkoi akan kädet täristä ja mistään ei tullut enää yhtään mitään! Voi hitto kun pitää tässä iässä vielä alkaa hermoilla tuolla tavalla!  Tulos oli 550 eli ei se nyt mikään huono ollut, päinvastoin meikäläiselle ihan hyvä tulos, mutta kun niiden ekojen sarjojen perusteella sitä pystyis kyllä parempaankin, niin se viimeinen 84 sarja ottaa kyllä tosissaan päähän! Pitäis varmaan alkaa kilpailla enemmän, jos vaikka tottuis!

Sunnuntaina suuntasin sitten mersun nokan kohti Seinäjoen KV-näyttelyä ja oli tosi kiva nähdä taas paljon tuttuja pitkästä aikaa! Käkkäkehään oli ilmoitettuna yhteensä 7 kasvattia, joista valitettavasti Nero joutui jäämään Nuorten luokasta pois, sillä oli saanut muutamaa päivää aikaisemmin aika keljun näköisen allergisen reaktion ja on kortisonikuurilla. Avoimessa luokassa kehässä pyörähti Rölli, joka esiintyi mun mielestä tosi hienosti, viime vuonnahan Röllin Seinäjoen näyttely meni penkin alle ihan sen takia, että minä vein sen kehään ja poika oli ihan paniikissa pöydällä, kun ei oikein tiennyt että mitä nyt tapahtuu. Tuomari ei vaan oikein pitänyt Röllin tyyppisestä ja tällä kertaa tuoksena sininen nauha.  Junnuluokassa olikin sitten kome sisarusta eli Siru, Bisse ja Ella, joista Bisselle tällä kertaa sinistä ja Sirulle ja Ellalle punaista nauhaa. Sirullehan näyttely olikin eka kerta, mutta toivottavasti neitiä nähdään vastaisuudessa kehässä vielä usein . Avoimen nartuissa olivat sitten vielä Aquila ja Missi, joille myös punainen nauha. kun vielä Emmakin sai mopsikehästä EH4, niin puna-sininen oli siis meikäläisten väri  Emman arvosteluun olin tosi tyytyväinen, sillä tiesin jo näyttelyyn lähdettäessä, että moitteita tulee siitä, että massaa pitäisi olla enemmän, mutta pelkäsin että mitäpä mahtaa tuomari tykätä Emman väristä, joka on tällä hetkellä tosi "nokinen". Mutta eipä ollut siitä mitään negatiivista mainintaa. Nythän vaaleaa karvaa on alkanut ilmaantua niskaan jo aika hyvin, mutta selkä on vielä aika musta. Jos tuo vaalea karva tuota vauhtia nyt kasvaa miltä näyttää, niin kevään näyttelyissä saattaa väri olla jo ihan hyvä (tai sitten alkaa taas uusi totaalikarvanlähtö  ) Kun Missin esiintyminen oli ohi, päätin, että lähden takaisin koita kohti enkä esitä kasvattajaluokkaa ollenkaan, vaikka siihen vaadittavat punaiset olisikin ollut kasassa, sillä tyypeissä on sen verran paljon eroa etten minä ainakaan ryhmää olisi nähnyt tasaisena. Paluumatkalla poikkesin vielä pikaisesti moikkaamassa Rölli-apinan uutta omistajaa ja oli tosi mukavaa jälleen kerran kuulla että heillä menee tosi hyvin.

Sitten pikaisesti Emma takaisin kotiin ja ampumaradalle loppupäiväksi. Ville oli jo ehtinyt lähteä kohti Savonlinnaa ja Paula ja Seppokin olivat juuri lähdössä joten vesantolaisten kanssa ei paljoa ehtinyt viikonloppuna kuulumisia vaihdella, kun yhteinen aika meni "työn merkeissä" mutta onpahan onneksi nämä puhelimet keksitty . Sääliksi käy vaan Mosku-poikaa siellä Vesannolla, sillä Milli vei varmaan IIIIIHANIA juoksuhajuja meiltä mennessään terveisinä, kun parhaillaankaksi naista tiputtaa

Tuossa kun tänään vihdoin ja viimein sain päivitettyä tulokset myös kotisivuille, päivittelin myös nuo meidän rataennätykset, joihin tuli siis jälleen muutamia parannuksia. Meidän rataennätyksiinhän laskemme vaan näissä meidän "virallisissa" kisoissa ammutut tulokset. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tuloksia yms löytyy IU:n ampujien kotisivuilta osoitteesta http://personal.inet.fi/koti/iu.ammunta 

Ai niin, onnittelut vielä Sirulle ja Juculle, jotka olivat viime viikolla käyneet simätarkastuksessa ja molemmilla terveet näkimet

Saisan ja Eeliksen jälkikasvu näki päivänvalon lauantaiaamuyöstä. Illalla Saisa alkoi olla sen verran levoton ja hakeutui syliin koko ajan että arvelin jotain alkavan tapautua ja niinhän eka pentu, bt-tyttö sitten syntyikin klo 02:00 ja punainen tyttö melkein heti perään eli 02:10. Sitten oli noin tunti väliä ja 03:15 oli vuorossa pieni mutta terhakka bt-poika, jälleen tunti ja 04:07 syntyi tummanpunainen tyttö. Sitten Saisa rauhoittui hetkeksi ja vatsassa näkyi selkeästi vielä pari muhkuraa, mutta ne olivat vielä aika edessä, joten tiesin, että jonkin aikaa menee vielä ennen kuin kaikki lapset ovat maailmassa. Kävimme pariin otteeseen ulkona pissalla/kävelyllä ja 05:45 syntyi sitten toinen bt-poika ja 06:10 vielä punainen poika. Tämän jälkeen tuore äiti rauhoittui ja alkoi kaikessa rauhassa imettää katrastaan. Joten aika voimallisesti tuntuvat nämä V-pentueesta ainakin Missi ja Eelis periyttävän tuota mustaa, sillä A-pentueestakin suurin osa oli bt-värisiä ja siinäkin molemmat vanhemmat punaisia. No, sattuman kauppaahan nuo värit on, ja voihan olla, että Missin tuleva pentue ensi keväänä onkin sitten kaikki punaista, vaikka isukki onkin bt

Pennut ovat rauhallisia ja tyytyväisiä eikä laatikosta kuulu oikeastaan juuri mitään muuta kuin pientä nassutusta. Jännä huomata, että porukka ruokailee vähän kuin kahdessa tuurissa, eli kun toiset nukkuvat niin toiset ovat tissillä  Tänään hain äidiltä vanhan vaa'an lainaan, kun oma digitaalivaakani simahti lopullisesti enkä saanut edes syntymäpainoja punnittua. Äsken kun punnitsin pennut niin pienin painaa 170g ja suurin 210g ja ikäähän on nyt noin 1½ vuorokautta, joten syntymäpainot ovat varmaan olleet hieman alle noiden painojen, sillä nyt on ruokaa nautittu sen verran, että kaikki ovat tosi "pallomahoja"

Ja vielä lisää vauvauutisia, sillä viime viikolla syntyi Kuohun kenneliin myös pentuja, joissa isänä Topi. Onnittelut pennuista myös sinne!

Emma-neidin silmä alkoi vuotaa ja pari päivää sitä olen nyt pyyhkinyt keitetyööä vedellä, mutta ei ole muuttunut yhtäänparemmaksi, joten huomenn amennään näyttämään tohtorille. Toivotaan nyt ettei olisi mitään tulehdusta ettei jää sit dopingin takia Seinäjoen näyttely väliin   Nyt on ollu kyllä niin purevat tuulet muutamana  päivänä, että luultavasti on silmä sen takia hiukan ärsyyntynyt, sillä mitään vammaa tai naarmua siinä ei kyllä onneksi näy, eikä se tunnu neitiä itseään kauheasti vaivaavan. Ainakin tänäaamuna se veteli sellaistakin rallia metsässä, ettei muut pysyneet läheskään mukana. Ja joku vielä kehtaa olla sitä mieltä, ettei mopsit kuulemma osaa juosta! Tulkoot vaan katsomaan meidän tehotyttöä, joka ei kyllä ihan ensimmäisenä väsähdä!  Otan Sintin mukaan lekurikäynnille, sillä sen rokotukset täytyy kans uusia. Lakunkin rokotukset menee joulukuus umpeen, mutta otan sen vasta sitten seuraavaan reissuun mukaan, sillä nuo Saisan tulevat pennut on kuitenkin käytettävä joulukuun alkupuolella lääkärintarkastuksessa.

Eilen laitoin olkkariin pentulaatikon ja Saisa on muutaman kerran käynyt sitä katsomassa, mutta makailee kuitenkin mieluummin keittiön sohvalla, joten ei taida ihan vielä olla mitään tuntemuksia lähestyvästä perhetapahtumasta. No eka mahdollinen ajankohta olisi suunnilleen viikonloppuna, mutta uskoisin, että synnytys menee ensi viikon  puolelle, sillä ei tuo maha ole ainakaan vielä yhtään tipahtanut alemmaksi. Lämpöjä en ole vielä mittaillut, enkä ihan rehellisesti sanottuna tiedä mittailenko ollenkaan,ellei sitten ala mennä kovin paljo yli lasketun ajan. Nartun käytös kertoo kuitenkin paljon enemmän kuin kuumemittari

Ja sitten tosi mukavia uutisia, eli Röllillä ja Kirstillä on ilmeisesti lähtenyt yhteiselämä ihan mallikkaasti käyntiin, joten vaikka haikealta tuntuukin, niin poika ilmiselvästi nauttii ainoan koiran asemastaan ja eipä taida Röntti enää tänne takaisin tulla kuin käymään

Sain suru-uutisen, että kääkkäpoika Sulo oli menehtynyt jäätyään auton alle, joten oikein paljon voimia ja jaksamista Mirkkalle sekä perheelle.

Meillä on täällä kotonakin tosi tyhjä ja haikea olo ja itselläni jopa huono omatuntokin, sillä Rölli-poika lähti perjantaina kokeilemaan, josko elämä sujuisi ainoana koirana Kirstin luona. Nyt kun Sinttikin aloitti juoksunsa, niin poika lakkasi taas kerran syömästä ja toivon todellakin, että Kirstin ja Röllin yhteiselämä lähtee sujumaan, sillä Rölli on täällä meillä kaikkea muuta kuin onnellinen, sillä joutuu niin paljon ajastaan viettämään eristyksissä muista ja nuo tyttöjen juoksuhajut sekoittavat pojan pään totaalisesti. Pari yötä on nyt kulunut Röllillä uudessa kodissa ja ilmeisesti viime yö oli ollut jo melko rauhallinen ja Rölli jopa pystynyt hieman rentoutumaankin ja kuulemma ruokakin on pikku hiljaa alkanut maistua  . Muutos on pojalle varmaan kuitenkin aika shokki, sillä se on pennusta asti asunut täällä missä on useita koiria ja menoa ja melskettä ja kyseessä on kuitenkin jo 4-vuotias koira. Perheenjäsenten kanssa kun ollaan Röllistä keskusteltu, niin kaikki ollaan oltu yhtä mieltä siitä, että se on aivan ihana poika, mutta varmasti onnellisempi jossain muualla kuin meillä näiden  tyttöjen keskellä, kun lähes jatkuvasti on jollain juoksut menossa tai tulossa. Katsotaan nyt miten tässä käy. Kirstillä onneksi kuitenkin on vankka koirakokemus joten siinä mielessä jätin pojan levollisin joskin surullisin mielin hänen hoitoonsa. Ja kuulemma tapaamisoikeuskin säilyy, mikäli Röntsä hänen luokseen lopullisesti muuttaa .

Sitten mukavampia koirauutisia. Eilen olivat kääkkäpojat Rocky ja Jucu osallistuneet jälleen agikisoihin ja hienoja tuloksiakin sieltä pojat saivat. Suurimmat onnittelut tällä kertaa Rockylle ja Millalle, jotka kisasivat tuplanollat ja Rocky tienasi siirron II-luokkaan . Edellisten kisojen luokkanousija Jucukin oli Riikan kanssa agiliitänyt mainiosti joten molemmille pojille  

Saisa sen kuin paisuu ja tämän aamun mittanauhatulos oli niinkin iso kuin 60cm, joten lähes 20cm on tullut ympäsrysmittaa lisää normaalimitoista! Vatsasta ei oikein pysty tunnustelemalla sanomaan, että montako vauvelia siellä köllöttelee, mutta eiköhän se parin viikon sisällä selviä. Liikkuminen on alkanut olla hieman hankalaa kun joutuu kävelemään jalat levällään, mutta sohvalle hyppääminen onnistuu vielä ihan hyvin. Huomenna olen ajatellut siirtää Saisan olkkariin nukkumaan ja teen sinne pentulaatikkoon makuupaikan, niin saa tottua siellä olemiseen pikkuhiljaa. Siirryn itsekin samalla nukkumaan yöt olkkarin sohvalla, niin on sitten rauhallisempi olo. Eka mahdollinen synnytysajankohta on ensi viikon loppupuolella, mutta uskoisin, että se eka astutus oli kuitenkin niin juoksun alkupäiviä, että luultavasti pennut ovat lähteneet vasta toisesta astumisesta, joten silloin synnytys menee kyllä viikon 43 puolelle.

Eilen Mikko teki mulle hiukan puutarhahommia ja nosti kaivinkoneella pari karviaispuskaa pois maasta ja istutin marja-aroniat tilalle. Samalla laitoin kanaverkot paikoilleen niiden sekä päärynäpuiden ympärille, jos vaikka pupu tupunat ymmärtäisivät pysyä niistä erossa. Kaksi jo aikaisemmin istuttamaani aroniaahan ne ovat jo ehtineet latvoa .

Kylläpäs tuli retro olo, kun tulostimesta loppui muutama päivä sitten värikasetti ja tänään kirjoittelin illan ampumajaoston kokouksen esityslistaa oikein vanhalla kunnon kirjoituskoneella. Ensin ei kyllä meinannu tulla yhtään mitään, kun en muistanut ollenkaan että nehän ei olekaan mitkään hipaisunäppäimet ja kun ekan kerran vilkaisin että mitähän sitäon tullut kirjoitettua niin melkein joka sanasta puuttui kirjaimia. No, kun sitten otti hakkausmenetelmän käyttöön. niin johan alkoi tulla ihan luettavaakin tekstiä, mutta täytyy myöntää, että nyt on pikkusormet kipeenä  No joo - illalla olis tosiaan jaoston kokous ja saas nähdä olisko kukaan innostunu ottamaan nää mun sihteerin hommat vastaan. Meikäläinen on nyt yli 10 vuotta ollu tässä virassa ja ihan mielellään ne kyllä jollekin muullekin luovuttaisi ja olen hieman haistellut, että meidän puheenjohtaja Markulla on ihan samantyyppisiä ajatuksia ollut ilmassa. Tahtoo vaan olla tää meidän porukka niin pieni, että hommat kasautuu aina yksille ja samoille. Vajaan parin viikon kuluttua meillä on täällä taas jokavuotiset Avoimet Kansalliset ilma-asekisat ja toivotaan, että saataisiin tänäkin vuonna paljon osallistujia paikalle. Ekoista kisoista tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta eli vähän niinkuin juhlavuosi ja järjestyksessä XI kisat siis. Juuri kaivelin esiin vanhan Suupohjan Sanomien lehtileikkeen (10.11.1999), jossa oli juttua meidän ekoista kisoista ja porukoilla oli hauskaa kun vein kopion siitä radalle, sillä yhdessä kuvassa oli meidän Mikko juuri tähtäämässä pistoolillaan istumatuelta IT-8 sarjassa. No onhan se Mikko hieman 10 vuodessa muuttunut. Pakko laittaa tänne näkyviin, vaikka saan kyllä kuulla kunniani, kunhan Mikko ton näkee

Verottajakin sitten muisti mätkyillä ja isäntä naureskeli kun oli omaa kirjekuortaan availlut että hänetkin on nyt luokiteltu ihan virallisesti vilja- sekä pieneläintilalliseksi. Tähän asti nuo koirat on olleet vaan pelkästään meikäläisen "kontolla", mutta nyt ne näköjään kuuluu Veskullekin. Täytyy varmaan ottaa kopio paperista ja tehdä huoneentaulu, niin voi sitten siihen vedota, jos täytyy häntä pyytää tekemään esim. pissalenkkiä niitten kans 

Saisa aiheutti meikäläiselle eilen muutaman ylimääräisen lisälyönnin, sillä teki kyllä isoine mahoineen sellaisenkin loikan, että onneksi Vesku oli hereillä ja tajus tilanteen!  Isäntähän makoilee usein illalla tuossa sohvalla ja katselee siitä telkkaria ja enemmän tai vähemmän on koirakansaa siinä mahan tai kyljen päällä. Saisahan päätti, että mitä turhia sitä kiertämään kauempaa, vaan loikkasi suoraan maasta Veskun mahan päälle ja eihän se sinne asti kunnolla päässyt kun vatsa painaa! Veskun refleksit onneksi toimi kunnolla ja sai siepattua mamman ilmasta kiinni ennen kuin mätkähti selälleen takaisin maahan. Seurauksena ei ollut muuta kuin että kun Saisa sitten sai kunnon asennon itselleen siellä isännän kainalossa, kuului tosi turhautunut tuhahdus. Tuo maha kun kasvaa niin vauhdilla, ettei itse oikein pysy mukana ja tajua, että mitä pystyy tekemään ja mitä ei enää kannata yrittää. No eiköhän parin viikon kuluttua helpota kun pääsee lastistaan eroon. Toivotaan, että pennut syntyvät ennen tuota meidän kisaviikonloppua, sillä meikäläisen kun olisi pakko olla ainakin perjantai-ilta ja lauantai kisapaikalla ja sunnuntainakin olen luvannut mennä vielä loppuhässäkkään, kunhan kotiudun Seinäjoelta.

Ja pitkästä aikaa tänään oli muuten TOSI hieno sää kävellä koirien kanssa metsässä, aurinko paistoi ja muutama aste plussan yläpuolella!

No niin, nyt tuli ekan kerran käytyä ihan kunnolla ampumassa. Pari kertaa olen syksyn aikana jo kokeillut pitää asetta edes kädessä, mutta aina on tullut jotain muuta tärkeämpää ja oma ampuminen on sitten jäänyt. Nyt kun menin illalla radalle, siellä ei ollut lisäkseni kuin yksi henkilö ja pystyi keskittymään ihan vaan omaan juttuunsa. Ekat sarjat meni kyllä ihan miten sattui, ranne tuntui pettävän koko ajan ja ne notkahdusosumat 8 ja 9 rajoilla klo 4-5. Olkapäähän ja kyynärpäähän ei onneksi ottanut yhtään, joten uskalsin kokeilla useamman sarjan. Kun vaan jaksoi muistaa keskittyä siihen ranteeseen, niin kyllä se ka sitten alkoi pysyä päälle 9.  Pakko alkaa pikkuhiljaa käydä ahkerasti ampumassa, sillä valtakunnallisen pistoolin sarjakisan ilmoittautuminen loppuu tällä viikolla ja ens vikolla pitäis ampua jo ekat kisatulokset. Olen tosi tyytyväinen kun saatiin Isojoelta mukaan toinenkin joukkue, ja pääsen itse ampumaan siihen. Meillähän on joukkue myös Mestaruussarjassa ja meikäläinen on muutaman vuoden ollut siinä sellaisena varamiehenä, että jos joku miehistä ei ole päässyt sen viikon kisatulosta ampumaan, niin minä sitten olen ampunut sen puuttuvan tuloksen. Joskus on kieltämättä hiukan ottanut päähän kun olen sunnuntai-illalla myöhään hakenut tuloksia radalta ja huomannut että yhtä puuttuu - ei siinä sitten muuta vaihtoehtoa kuin itse vielä räiskiä jonkinlainen tulos että saa tulokset lähtemään eteenpäin . Nyt jos saadaan tuo toinen joukkue alempaan sarjaan, niin ainakin tiedän, että saan oman tulokseni ampua jo vaikka alkuviikosta ja miesten on nyt sitten ammuttava keskenään ne mestiksen tulokset tai keksittävä uusi varamies  

Koirakuulumisia sen verran, että Saisa sen kuin paisuu, vatsa on aikamoinen ja edelleenkin arvioisin, että kyllä sieltä varmaan 4 pentua saattaa putkahtaa parin viikon kuluttua. Ensi viikonloppuun saakka nyt mamma saa vielä asustaa muiden kanssa keittiössä, mutta sitten muutetaankin olkkariin ja meikäläinen muuttaa myös sinne sohvalle. Viime viikolla annoin kaikille matokuurit kun Saisalla tuli n 40 vrk täyteen astutuksesta ja päätin että nyt on hyvä antaa syksyn kuurit samalla kaikille. Normaalisti annan syksyn kuurin vasta sitten kun lumi tulee maahan. Sintti aloitti tänään juoksun joten nyt alkaakin sitten taas sellainen parin kuukauden juoksusessio kun kaikki tytöt juoksevat vuoron perään  voi Rölli parkaa!

Olipas mukavaa, kun vihdoin ja viimein tuli eka hallayö. Toivottavasti tulisi vielä pari lisää, niin hiukan nuo ötökät vähentyisi tuolta metsästä ja siellä olisi mukavampi liikkua noiden koirienkin kanssa. Aamulla tässä jo käytiinkin pitkästä aikaa metsälenkillä tuossa lähimetsässä. Otettiin mun äiti mukaan ja kierrettiin sellainen "lyhennetty" vakiokierros. Jumbo oli kyllä sitä mieltä, että vaikka onkin T-paita päällä, niin JÄÄTYY! Emmalla ja Lakulla sen sijaan oli tosi hauskaa ja niiden kulkema matka olikin varmaan 10-kertainen Jumboon ja Sinttiin verrattuna. Saisaa en viitsi noille aamulenkeille ottaa mukaan, sillä vauhtia on kuitenkin sen verran paljon noilla kahdella että parempi kun Saisan lenkit ovat hieman rauhallisempia, sillä vatsa on alkanut nyt kasvaa aika vauhdilla. Mullahan oli tarkoitus, että käyn tällä viikolla ultrassa tulevan mamman kanssa, mikäli näyttää epävarmalta että onko vauvoja tulossa, mutta ei tuo vatsa voi olla tyhjä! Ainakin itse arvioisin, että kyllä sieltä ainakin 4 pentua on tulossa. Tuolla metsässä on nyt taas "pakko" alkaa käydä, sillä tuo meidän ohrapelto on nyt puitu ja sinne en mielelläni enää koiria päästä juoksemaan, etteivät loukkaa silmiään maasta törröttäviin oljenkorsiin. Täytyy taas pyytää Mattia jyräämään korret kumoon osasta peltoa, kunhan kaivinkone seuraavan kerran kotiutuu  Viime syksynähän oli aika hyvä konsti kun Matti ajoi korret kumoon, niin oli koirilla kunnon leveät polut mitä pitkin pääsi vetämään rallia. Ja aika hyvin ne pysyivät tuolla jyrätyllä alueella. Jumbolla niinkään ei ole vaaraa loukata itseään, sillä sehän ei tee mitään harkitsematonta ja spontaania, mutta Emma joka saattaa innostua yhtäkkiä ihan mistä vaan, on silmineen vaarassa, kun ei ole sitä suojaavaa kuonoa, vaan silmät ovat aina ensimmäisenä vaarassa. Apinoilla sitten onkin taas heinää ja olkea joka paikassa ja kampa on ihan välttämätön kapistus joka päivä.

Tässä pientä kuvasarjaa tältä aamulta:

Saisa: "onpas hankalaa tämä peseytyminen, kun alkaa tuo vatsakin haitata liikkumista"

Pitäisköhän pyytää apua?

"Emma pliis, voix auttaa vähä"

"Täältä pesee - eka pestään hampaat..."

" ... ja silmät...

"... korvat kans..."

"Ja kun kerran pesupuuhiin on alettu, niin hoidellaan Jumbon aamupesut kans samalla, Laku onneksi tuli auttamaan, kun alkaa jo kieli kuivua liikaa"

No niin - huoltotoimet suoritettu ja Emmalla vuorossa oman hygienian hoito

Keskiviikkoillalla käytiin Kauhajoella näyttelytreeneissä Saisan, Lakun ja Emman kanssa. Kyseessä oli kyllä lähinnä kääkille tarkoitetut treenit, mutta eihän sitä nyt kukaan huomannut että pari kääpiöpinseriä oli hieman rotumääritelmästä poikkeavia  Iso kiitos treeneistä Miralle ja Johannalle!  No siellä paikan päällä sitten tutkailtiin tuota Saisan vyötärönseutua ja ainut mikä hieman juorusi siihen suuntaan, että rouva saattaisi olla kantava oli se, että nisät on tulleet esille. No torstaiaamulla sitten kun vein koirat ekan kerran ulos aloin katsella Saisaa tarkemmin ja ihan selvästi pieni pömppis oli pullahtanut yön aikana, joten nyt ollaan kyllä ihan postitiivisella mielellä, saattaapi olla kääkkävauvoja tulossa   Olisi kyllä ihan kiva saada taas pentuja taloon, viimeisestä kääkkäpentueesta alkaa ollakin jo vuosi, joten hieman kaipaa jo vipinää! Aika kuluu kyllä vauhdilla ja ensi viikon torstaina täyttävät J-pentueen pinserit 9 vuotta, joten Hurjan Suuret Onnittelut Jamille, Daisylle, Janskulle ja Lyylille! Pentueen ainut poika Jascahan menehtyi tapaturmaisesti jo 1-vuotissyntymäpäivänään, kun ahneuksissaan tukehtui heittämääni kuivaneeseen juustonpalaseen ja sen jälkeen en ole enää koskaan erehtynyt antamaan mitään syötävää niin, että koira ottaisi koppia ilmasta  

Tiistai-illalla sattui muuten hassu tapaus, kun olin käyttämässä Emmaa ulkona ja se paineli tapojensa mukaisesti sokkorallia tuossa meidän ohrapellossa. Emmalla on nimittäin tapana painella peltoon ja laittaa silmät kiinni ja häntä suoraksi ja menoksi siksakia pitkin poikin. No nyt kävi neidille pieni arviointivirhe ja se erehtyi liian lähelle ojaa ja en voinut kuin yksikseni nauraa, kun se "laskeutui" hallitusti suoraan kuonolleen ojan pohjalle ja kaikki neljä jalkaa sojottivat jäykkinä sivuille.  Tuli niin mieleen telkkarin piirretyt ja puuttui ainoastaan se että häntä olisi mennyt siksakille ja kuulunut vielä pojojojoing-äänet  Ojassahan oli sen verran vettä, että juuri pää pulahti pinnan alle ja ojan pohjalla valitettavasti jonkin verran mutaa, joten voitte arvata minkä näköinen neiti oli kun se surkeana kömpi ojasta kuiville. Ensin se istui paikoillaan ihan hiljaa sen verran aikaa että sain enimmät kurat pyyhittyä sen naamalta ja sitten alkoi super-hyper-ralli! Häntä alas takajalkojen väliin ja persrallia parikymmentä kertaa marjapensaan ympäri - pienet ympäripyörähdykset ja selän hinkkaaminen nurmikkoon ja sitten uusi ralli päälle. No - suihkureissuhan siitä tuli (sekä koiralle, että emännälle  )

Niin joo - etanatkin katosivat kasvihuoneesta heti, kun tyhjäsin sen lähes kokonaan ja olen pitänyt ovea nyt koko ajan auki että pääsee kunnolla tuulettumaan. Muutama pienikokoinen raaka tomaatinpoikanen siellä vielä roikkuu lähes alastomissa kasveissa, mutta kaikki isommat otin pois ja päätin lopettaa hoitotoimet tältä kesältä, joten uudet siemenet multaan ensi kevättalvella, toivotaan, että pojat ehtisivät laittamaan siihen edes osittain jo lasitkin, niin eitulisi noita "myrskyvaurioita, kun tuo muovi ei ole mitään kasvihuonemuovia vaan ihan tavallista rakennusmuovia, joka ei näköjään tuohon käyttötarkoitukseen ihan sovellu kunnolla. Ostin muuten jokin aika sitten neljä marja-aronian taimea ja yhden on ehtinyt jo rusakotkin syödä lähes maata myöten  Kyllä noille pitkäkorville todellakin pitäisi tehdä jotain, kun kaikki on laitettava verkkojen sisälle kesäaikanakin!

Toivottavasti linkki videoon toimii:  Eipä taida ollakaan ihan vaan pelkkää legendaa tuo lyttynaamojen "seiniä päin juokseminen"

http://s448.photobucket.com/albums/qq210/rowanalleys/?action=view&current=P9020037.flv

Fanny ja Ebba lähtivät sitten viime maanantaina kotiin ja voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun Tiina saapui   On noi tytöt vaan ihania! Tässä vielä yksi kuvatus siitä, miltä meillä näytti viime viikolla aina kun tulin kotiin..

Tiistaina kävin hakemassa Saisan tänne lomailemaan ja neiti oli sopivasti aloittanut juoksunsakin, joten eilen käytiin ekan kerran Kankaanpäässä poikaystävää Eelistä katsomassa ja Eelis ei ensin oikein tiennyt että mikäs juttu tämä nyt on, kun saa ihan luvalla nousta selkään, eikä kukaan anna hammasta, ja aloitti kosiskeluhommat ensin sillä tavoin "herrasmiesmäisesti", mutta sitten kun homman luvallisuus valkeni pojalle, niin jätkähän hoiti hommat kuin Casanova ikään, joten toivotaan, että Pikku-Eeliksiä ja -Saisoja olisi luvassa parin kuukauden kuluttua. Sovittiin kyllä vielä toisetkin treffit kaiken varalta, joten nuoripari saa nauttia vielä toistensa seurasta toistamiseenkin

Saisan kotiutuminen on sujunut tosi helposti, sillä neiti on kuin olisi koko ajan kuulunut kalustoon, ei edes Emman tuhinat häiritse. Tosin saattaa tuolla Saisulin juoksullakin olla asian kanssa jotain tekemistä, sillä äsken juuri katselin, että yritetään ilmeisesti tehdä myös mopsivauvoja - niin ahkerasti Emma yrittää leikkiä isukkia ja Saisalla sellainen autuas "take me" -ilme koko ajan. Jaksettiin sitä sentään edes hetkeksi rauhoittua ja seuraavassa pieni kuva-arvoitus - eli montako kääpiöpinseriä löydät kuvasta:

jos tarkkaan katsoo. niin Jumbon takajalat näkyy hieman peiton alta

Hurjan äkkiä on aika kulunut, sillä Fanny ja Ebbahan ovat olleet täällä jo yli viikon ja maanantaina lähtevät sitten takaisin kotiin. Pari ekaa päiväähän Ebba oli sitä mieltä, että hänhän ei minkään ryttynaaman kanssa leiki, mutta nyt ovat jo ylimmät ystävykset Emman kanssa ja jopa nukkuvat yhdessä samalla sohvalla. Kaikki muu on mennytkin tosi hienosti, paitsi että toivoisin Ebban syövän hieman enemmän. Toivotaan nyt ettei Tiina anna meikäläiselle kauheasti moitteita jos neiti on laihtunut, vaikka tyttöjen yhteispaino on ihan varmaan pysynyt samana ellei jopa lisääntynyt, sillä Fanny taitaapi olla hieman pyöristynyt  . Jumbo osaa myös olla välillä tosi rasittava, sillä se on nyt viime viikon aikana kahdesti päässyt harrastamaan itsepalvelua ja ekalla kerralla hävisi pöydältä juustosämpyläpussi ja eilen mustikkapiirakkaa. Rouva on kuin tankkilaiva, mutta silti kun käydään mun vanhempien luona "aamukaffilla" se kerjää isältä pöydästä makupaloja kuin ei olisi ruokaa saanut ainakaan viikkoon

Keskiviikkoillalla poikkesin Kankaanpäässä moikkaamassa paria ihanaa mopsipoikaa, Frankia ja Jackia (ja vähän tietenkin omistajaakin) ja kyllä täytyy vaan ihmetellä, että miten ne pojat olivat niin rauhallisia, vaikka paikalla oli myös Frankin tyttöystävä. En olisi voinut kuvitella kahden kääkkäpojan makailevan kylki kyljessä kaikessa rauhassa omalla petillään, samaan aikaan kun juoksuinen tyttö on portin toisella puolella!  Torstaina sain sitten itse koiravieraita, kun Silja poikkesi Millin, Pikun ja Mandon kanssa ja myöhemmin iltasella käväisi Siru-neiti omistajansa Lauran ja tämän ystävän kanssa. Kyllä siinä hiekka lensi ja kaksi mustaa viivaa vaan näkyi nurmikolla kun Siru ja Ebba päästelivät oikein superspurtteja pitkin pihaa Fannyn ja Jumbon seuratessa arvokkaasti vaan sivusta nuorison riehumista. Eilen perjantaina kävin hakemassa Topin meille sillä tyttöystävä oli tulossa käymään treffeillä. Topi oli taas oma valloittava itsensä kun sen hain ja pussaamisesta ei meinannut tulla loppua ei sitten millään  Herra oli hieman tuhdissa kunnossa ja sitten kun tyttö saapui, siinä sitten Kirsin kanssa mietittiinkin, että kuinkahan Topin kunto kestää, mutta hyvinhän tuo homma sitten hoitui. Ensin vaan oli hieman ongelmia sen kanssa, että kun tämä tyttö oli jonkin verran pienempi kooltaan kuin Topi ja Topin tähänastiset tyttöystävät ovat olleet kaikki hieman poikaa korkeampia, niin osoite oli ensin hieman hakusessa, mutta sitten kun yhdessä vaiheessa neitonen astui rullalla olleen maton päälle, niin a-vot, jopa osui oikeaan. Toivotaan nyt että pariskunta saa aikaan kauniita lapsosia, ja olisi muutama ruskeakin joukossa sillä Topillahan on tähän saakka pelkästään bt-jälkeläisiä. Topille on sovittuna vielä yksi astutus ja sen jälkeen herra pitääkin sitten jonkin aikaa taukoa isukin hommista. Ensi talvena/keväänä käydään sitten silmien uusintatarkastuksissa ja pojan jatkokäyttö mietitään sen jälkeen uudelleen tulevien omistajien kanssa, sillä Topihan on sijoitusuros, jonka omistusoikeus on lähiaikoina siirtymässä sijoitusperheelle.

Ai niin, tässä lähialueella ilmeisestikin joku on ottanut tavakseen päästää isokokoisen norjanharmaansa aina iltamyöhällä juoksentelemaan vapaana tutka kaulassa.  Toissailtana äitini oli tavannut puolenyön aikaan sen omasta pihastaan ja ensin pelästynyt että onko kyseessä susi, kun oli niin hämärää ettei oikein nähnyt että mikä otus oli kyseessä, mutta nyt eilen illalla sama koira oli ollut "jo" kymmenen aikaan illalla jälleen heidän pihassaan ja äiti oli nyt nähnyt, että norjalainenhan se oli. Suoraan sanottuna ottaa kyllä aika lailla päähän!  Saattaapi olla, että on kyseessä samainen omistaja, jonka yksi koira muutama vuosi sitten häiriköi meidän pihassa aina silloin kun meillä nartut juoksulla, enkä voinut omia tyttöjä päästää edes ulos pissalle, kun vieras uros kyttäili pihassa ja kuseksi nurkat ja pyykkinarulla olevat pyykit! Ja kun sitten otin koiran kiinni ja soitin omistajalle, niin hän sanoi vaan, että "kyllä mä tutkasta näin, että sillä alueella se on, mutta kyllä se varmaan pian kotia päin lähtee", eikä olisi millään suostunut edes hakemaan koiraansa. No pinnahan multa paloi ja koira haettiin sitten kyllä kotiin. En minä sitä moiti, jos koira karkaa, niin sillehän ei voi mitään, mutta että ehdoin tahdoin päästetään riistaviettinen koira illalla tutkat kaulassa omin päin ajamaan, eipä taida olla edes metsästysaika nyt (eikä ainakaan yöaikaan kaiken järjen mukaan)

Niin, ja ihan pakko vielä hehkuttaa!  Pinseripoika Köpi oli jälleen loistanut toko-kokeessa ja tämänpäiväisen suorituksensa jälkeen herraa saadaan tituleerata uudella tittelillä eli TK2 Rowan-Alley's Russian Roulette! Jenni on tehnyt kyllä aivan upeaa työtä köpin kanssa, pinsku kun ei todellakaan ole mikään ihannerotu tottikseen!! Ei muuta kuin tsemppiä Voittaja-luokkaan!!

Tänään tuli pikaisesti käytyä jopa parissakin näyttelyssä, sillä aamulla lähdettiin Emman kanssa Honkajoelle ryhmänäyttelyyn. Poikkesin menomatkalla ottamassa tuttavan luota vielä pari tyttöä harjakoirineen mukaan ja Emmalla oli edessään sitten eka junnuluokan näyttely. Olin aika tyytyväinen Emman arvosteluun ja ne moitteet mitä tuomari antoi, tiesin kyllä etukäteen jo itsekin eli hieman turhan paljon tummaa karvaa selässä ja takakorkea varsinkin liikkeessä, vaikka tuomari asettikin sanansa hienosti ja käytti ilmaisua etumatala...  Kuva puhukoot puolestaan

Maiju oli paikalla Frankin kanssa, jack-poika valitettavasti oli loukannut silmänsä, joten joutui jäämään tästä "kotinäyttelystä" pois, mutta Frank sen sijaan korjasi potin kotiin ollen ROP ja jopa RYP-2, Onnittelut vielä kerran! Niin ja olihan siellä meillä ihan oma kannustusjoukkokin - kiitos Katja & co! Kuinkas sen sijoitusmopsiasian kanssa oikein olikaan, vai miten olis vaihteeksi bt-värinen kääkkäpoika?

Kun saatiin oma vuoromme suoritettua, sain tekstiviestin Heidiltä, että heillä oli Bissen kanssa mennyt tosi hienosti Kauhajoen näyttelyssä ja odottelivat juuri Paras Narttu -kehää. Lähdin ajelemaan kohti Kauhajokea ja oli kiva nähdä Ellaa ja Bisseä taas pitkästä aikaa. Sisarukset ovat tosi paljon saman näköisiä, Ella vaan paljon pienempi, neiti taitaa olla korkeintaan 26cm korkea ja Bisse hieman kookkaampi. Paljon ovat molemmat tytöt aikuistuneet ulkonäöltään  Niin, ja Onneksi olkoon vielä Bisselle ja Heidille, sijoitus oli loppujen lopuksi PN3 ja Vara-Serti!!

Heidin kanssa seurailtiin snautserikehän reunalla vielä jonkin aikaa ja juteltiin mm. parin tutun snautseriomistajan kanssa ja myös yksi tuttu isojokinen pariskunta käväisi juttusilla. Aika jännää sinänsä, että kunon näyttelyssä jossa on itse esitämässä koiria, on jotenkin niin keskittynyt omiin koiriinsa, ettei huomaa ympärillä kulkevia ihmisiä ollenkaan niin kuin ollessaan paikalla  "turistina" . Kai sitä kuitenkin jollain lailla jännittää koiriensa ja kasvattiensa puolesta vaikkei sitä myöntäisikään ja moni asia jää huomaamatta ympärillä silloin kun "omat" koirat on kehässä.

Kotimatkalla poikettiin vielä pikaisesti moikkaamassa Riikkaa ja vähitellen Emma alkoi näyttää siltä, että neidillä oli kuuma! Kun lähdimme ajelemaan koti Isojoeka, se makasi hetken aikaa takapenkillä, mutta hieman ennen Päntänettä se siirtyi lattialle makaamaan ja vietti siellä loppumatkan. Autossamme nimittäin ON ilmastointi, mutta se EI TOIMI . Isojoella poikettiin vielä vanhempieni luona kahvilla ja siellä Emmaan tuli taas vauhtia, sillä äiti oli poimimassa viinimarjoja ja sehän on Emman mielipuuhaa, ja siellä se tuhisi pää puskassa ja massutuksesta päätellen mustatkin viinimarjat maistuvat meidän kaikkiruokaiselle mopsukallemme.

Niin ja vielä hieman lisää koiramaisia onnitteluja! Elinalle aivan valtaisat Onnittelut sekä sammarikasvattien ja omien koiriensa menestyksestä. Jälleen uusia valioita tänäkin viikonloppuna! Grattis!

Vajaat kaksi viikkoa on nyt kulunut Lakun jalan leikkauksesta ja tänään käytiin ottamassa tikit pois. Haava oli ihan siisti ja nyt sitten pidetään vielä pari viikkoa lastaa tukena. Välillä neiti ottaa hieman jalalla askeleita, mutta suurimman osan aikaa se kuitenkin konkottelee kolmella jalalla. Toki tuo lasta on niin hankala, ettei varmaan senkään takia halua sitä kauheasti maahan laittaa, mutta toivotaan nyt että jalan kunto paranee niin, että siitä vielä käyttökelpoinen tulee. Paulan apinapennut kävivät samalla lääkärintarkastuksessa ja terveen paperithan nuo kaikki saivat   Pojat lähtevät ensi lauantaina maailmalle ja Paula vie Desi-neidin mukanaan Vesannolle ja se haetaan sitten ensi viikon lopulla, joten pian on taasen pennutonta aikaa täällä kotona. Seuravat pentusuunnitelmat ajoittuvat loppusyksyyn, sillä odottelen Saisalle juoksua joskus syyskuun paikkeilla ja sen olis sitten tarkoitus käydä treffeillä Eeliksen kanssa. Niihin pentuihin toivonkin sitten saavani ainakin mukavia luonteita, sillä molemmat vanhemmista ovat erittäin sosiaalisia tapauksia ja vaikka eivät kovin aktiivisesti ole näyttelykehiä kierrelleet, niin kiitettävästi löytyy myös ulkonäköä  Mikäli siihen pentueeseen saadaan lupaavan näköinen tyttöpentu, niin sille olisi jo sijoituskotikin tiedossa..

Näyttelysuunnitelmat ovat nyt aika lailla auki syksynkin osalta, sillä tämän kesän näyttelyt olin laskenut aika paljon Lakun näyttelyttämisen varaan ja nyt kun sitä ei voi kehiin viedä niin saattaapi käydä niin, etten ilmoita tuota Jumboakaan minnekään. Ja onhan tuo mummo kieltämättä alkanut harmaantuakin nyt niin hurjasti, että taitaa olla järkevintä odotella siihen saakka kunnes se pääsee veteraaniluokkaan. Tällä hetkellä Jumpsis on kieltämättä kyllä ihan hyvässä kunnossa muuten, paitse että apinavauvojen syntymän aikoihin se alkoi kasvattaa roikkutissejä ja alalinja on edelleen aika löysä, mutta muuten se olisi kyllä ihan "kehäkunnossa". Heinäkuussä ei nyut sitten ole maillä yhtään näyttelyä ja elokuussa ollaan Emman kanssa menossa Honkajoen ryhmänäyttelyyn. Sieltä ei ole mitään suuria odotuksia, pääasia, että käydään opettelemassa ja haistelemassa näyttelyilmapiiriä. Emmalla oli hurja karvanlähtö alkukesästä ja nyt väri on aika nokinen, joten siitä saattaapi tulla moitteita ja neiti on myös aika sporttisessa kunnossa, joten ympärysmittaakin luultavasti tullaan kaipaamaan lisää.

Eilen kaivoin taas jussipaidan tekeleen esille ja täytyy yrittää saada sitäkin projektia hieman eteenpäin, kun kerran heikkona hetkenäni lupasin Villelle ja Mikolle paidat jouluksi ja muutamat myyntisukatkin pitäisi saada aikaan syksyksi. Jonkin verran olen myös käynyt kutomassa räsymattoja ja tällä hetkellä on työn alla matonpätkä, jossa yhtenä kuteena on vanhaa videonauhaa.

Meidän pikku potilas Laku täyttää tänään 1 vuotta, joten hurjan hurjan suuret Onnittelut lakulle sekä Konsta-veljelle, Mila-siskolle ja tietenkin myös kasvattajalle Paulalle

Laku viettää synttäreitään siis toipilaana "Kurre" kaverinaan. Kuten kuvastakin näkyy, karvat on jaloista ajeltu ja muualta nypitty, joten mistään kapiepidemiasta ei ole kyse, vaan kesälook neidillä  

Mistäpäs sitä nyt aloittais.. 

Viime perjantaina käytiin Seinäjoen Eläinklinikalla ja Lakun jalka kuvattiin kunnolla ja aikaisemmat arviot pitivät täysin paikkansa, eli ranteen yläpuolelta molemmat luut poikki, joten niinpä sitten varattiin tälle viikolle leikkausaikaa. Tänään sitten tuo leikkaus suoritettiin ja jalka levytettiin. Tikit poistetaan vajaan kahden viikon kuluttua ja jalassa oleva kevyt lasta saa olla kuukauden ajan tukena. Noin kuukauden kuluttua meillä on myös sitten uusintakontrolli ja jalka kuvataan uudelleen, jotta nähdään, että onko kaikki OK. Pikku potilas on tällä hetkellä aika vaisu ja ilmeisesti jonkin verran on kipujakin, koska välillä petiltä kuulu pientä itkua  Toivotaan nyt että jalka paranee täysin. Mikäli levy ei tulevaisuudessa haittaa, se saa jäädä vaikka loppuiäksi jalkaan, mutta mikäli esim ruuvit löystyvät jossain vaiheessa, niin silloin se luultavasti tulee tekemään jalkaan kipuja ja silloin ruuvit ja levy on poistettava. Aika näyttää miten käy - peukut pystyyn!

Ja sitten hieman iloisempiin kuulumisiin eli viime sunnuntaina Matti pääsi ripille ja nyt on sitten "vauvakin"  aikuisten (??) kirjoissa. Isojoen kirkko oli ääriään myöten täynnä ja tunnelma oli todella tiivis ja kuuma. helle oli nimittäin melkoinen ja vaikka kirkossakin olivat kaikki ovet avoinna koko tilaisuuden (2,5h)  ajan, tuntui että hiki valui kaikilla. Kirkon jälkeen juotiin sitten lähisukulaisten kanssa kahvit täällä meillä ja oli tosi hienoa, että Matin ulkomailla asuva kummisetäkin pääsi paikalle. Yksi vieras saapui vielä hieman myöhemmin illalla ja juhlakalu oli jo silloin ehtinyt livahtaa kylille, mutta sai terveiset, että "halaus odottaa"   saas nähdä uskaltaako Matti lähiaikoina ostoksille "Ässään".

Tätä yli 25 asteen hellettä on nyt jatkunut jo monta päivää ja alkaa olla aika kuivaa ja kuumaa joka puolella, kasvihuone ja juurikasvimaa huutavat VETTÄ!! Samoin katselin aamulla, että nyt on pakko alkaa juoksuttaa vettä marjapensaille mikäli aikoo saada raakileet pysymään pensaissa.

Mutta, tärkeintä on nyt että tuo Lakun olotila hieman kohenee ja jalka alkaa vielä jossain vaiheessa toimia!

Lakulle kävi aamulla todella ikävästi, sillä kun koirat olivat tulossa pihalta sisälle, niin Laku päätti vähän etuilla äitiään portailla sillä seurauksella että jalka lipsahti väärään paikkaan ja äänestä tiesin heti että nyt sattui ja kovasti    Toista etujalkaa ei voinut enää laskea maahan eikä siihen saanut edes sattua ilman ettei neidiltä päässyt kiljaisu. Eipä muuta kuin soittelemaan lääkärille. Onneksi pääsin omalle lääkärille melko pian ja siellä todettiin, että aika paha murtuma oli kyseessä joten jalka on nyt sitten muutaman viikon paketissa. Toivottavasti paraneminen sujuu hyvin. Tämän kesän näyttelyt jäävät nyt pikkuneidiltä ilman muuta väliin ja pääasia olisikin, että jalasta tulisi vielä käyttökelpoinen.  Itse olen noita meidän portaita pelännyt aina, sillä niissähän on sellainen ritilä, jonka reikiin mahtuu hyvin pikkuruinen tassu väliin ja siksi olenkin pitänyt portaalla aina jotain mattoa tms, mutta nyt vaan jostain syystä Laku halusikin ohittaa emänsä vauhdilla väärässä kohtaa ikävin seurauksin.

Jaahas, huomenna olis sitten taas juhannusaatto. Tänään pitäis vielä raivata pari huonetta ja pestä ikkunat sisäpuolelta. Ulkopuolet pesin viime viikolla ja keväällä aikaisemmin avasin kaikki ja pesin myös sisimmäiset ruudut, joten nyt saa riittää vain ulko- ja sisäpuolien pesu. Meillä on tuuletusikkunat mukaan lukien 37 ikkunaa ja jokaisessa siis 6 pestävää pintaa, joten ihan joka kerta en viitsi kaikkia pintoja alkaa pesemään - no (onneksi) kellarikerroksen maan tasossa olevista ikkunoista on muutama niin jumissa, etten kerta kaikkiaan saa kaikkia ruutuja auki, joten niistä ei niitä sisimmäisiä ruutuja pääse pesemään, mutta onneksi ne jumittuneet ovat sellaisissa paikoissa, että ulkopuolella on jotain pensasta edessä, niin ei niistä kunnolla näy läpi muutenkaan

Viime perjantaina käytiin Villen kanssa siellä Ylivieskassa ampumassa ja kiitos Maritalle, kun viitsi tulla Röllin kanssa paikalle. Rölliä ei aseiden pauketta huomannut lainkaan, ainut ongelma pojalla tuntui olevan se, että kun kaikki eivät tajunneet tulla häntä tervehtimään ennen kuin muutaman kerran haukahti. Nuoriherra on kyllä sellainenkin energiapakkaus ja pusupoika! Lauantaina sitten kärähti pyykkikone ja onneksi olin itse kotona, kun savua alkoi tulla! Isäntä muisteli, että kone olisi ostettu 1994, joten olipahan sillä jo kiitettävästi ikääkin ja runsaasti käyttökertoja, sillä meillä ei taida sellaista päivää montaa olla, jolloin se ei olisi jonkinlaista pyykkilastia pyörittänyt. Onneksi on toinen kone varalla.

Maanantaina apinavauvat muuttivat keittiöön. Samalla aloitettiin myös kiinteän ruoan maistelu ja naperot eivät paljoa maistelemista harrastaneet, vaan alkoivat heti SYÖDÄ!! ja nyt kun ruokailua on jo pari päivää harrastettu, niin lautanen tyhjenee jo ihan kokonaan ja homma on jopa melko siistiä. Sintti vahti maanantaipäivän aika aktiivisesti lapsikatrastaan, mutta eilen jo malttoi jättää pennut hetkiseksi pentuaitaukseen keskenään ja tyytyi itse makailemaan vaan aitauksen ulkopuolella. Kyllähän se välillä rähähtelee varsinkin Emmalle, joka on innokkaana aidan vieresä seurailemassa kun pennut taapertavat, ja maanantaipäivänä se otti vahtimishommansa jopa niin tosissaan, että kupsahti istualtaan kumoon, kun ei malttanut mennä edes nukkumaan koko päivänä ja väsymys yllätti sitten väkisin. Emmalla on ollut pieniä valeraskauden merkkejä havaittavissa nyt kun sen juoksu loppui ja vauvanhoitohalut tuntuvat olevan kovat. Toivotaan, että oireet menevät pian ohi. Neidillä on ollut myös aivan valtaisa karvanlähtö menossa ja tuntuu että valkoista karvaa on joka paikka täynnä, jos ei vaan muista joka päivä käyttää kumisukaa ahkerasti. Selän päältä on nyt karva vaihtunut jo lähes kokonaan, mutta niskassa ja lonkkien päällä on vielä runsaasti vanhaa karvaa. Samaten Sintiltä on nyt alkanut karva irrota.

Viime ja edellisyönä oli lämpötila laskenut hieman nollan alapuolelle ja ainakin perunaan oli hieman tullut hallavaurioita, kasvihuoneeseen onneksi muistin laittaa lämmittimen illalla. Eilen ja tänään on ollut hieno sää ja on saanut hieman tuota nurmikkoakin lyhennettyä, sillä kun alkuviikosta tuli vettä oikein kunnolla niin tuntui että ruoho venähti yhtäkkiä ihan hurjasti. Mattihan meillä on normaalisti hoitanut tuon nurmikonleikkauksen päältäajettavalla leikkurilla, mutta nyt kun Matti on ollut riparilla ja iso leikkurikin kuulemma epäkunnossa, niin meikäläinen on sitten yrittänyt kävellä leikkurin perässä ja kyllä se vaan niin paljon hitaanpaa hommaa on tuolla "pikkukoneella", kun meilläkin tuota leikattavaa nurmikkoa on aika paljon.  

Tässä vielä kuva Jumbosta, joka oli alkuviikosta sitä mieltä, että koska ulkona sataa, niin sisälläkin täytyy löytää parempi nukkumapaikka. Mulla on keittiön yhdessä kaapissa koirien peittoja ja leluja ja Jumbo oli vetänyt sieltä pari peittoa ulos ja tehnyt kaappiin itselleen mukavan oleskelunurkkauksen.