Aikamoista hiljaiseloa on vietetty koirien kanssa. Pakkaskelitkin saapuivat vihdoinkin ja nyt taas huomaa sen kuinka epäkäytännöllinen se lattialämpö on koirahuushollissa. Varpaat tottuu lämpimään lattiaan, niin eihän tuolla ulkona tahdo pärjätä ilman tossuja millään ja piha on täynnä kolmijalkaisia koiria . Joten lenkkeily saa taas jäädä aika vähiin, sillä ei nuo "tossulenkit" oikein tuolla metsässä lumihangessa luonnistu, tahtoo jäädä aina muutama tossu matkan varrelle. Sissi on ainut jota ei kylmyys tunnu kauheasti haittaavan ja sen se sai kokeakin tässä alkuviikosta, kun paineli taas tapansa mukaisesti hullunrallia pitkin pihaa ja oikaisi sitten Emmaa kiinniottaessaan pihassa olleiden kuorma-autojen ja traktorin alta ja ilmeisesti siellä jokin sitten osui selän päälle, sillä vekkihän siihen tuli. Reikä ei onneksi ollut kovin iso, mutta täytyy nyt vaan toivoa, ettei siihen kohtaan ala kasvaa valkoisia karvoja, on niin näkyvällä paikalla.

Pentusuunnitelmia olen pyöritellyt moneen kertaan mielessäni ja pikkuhiljaa on ajatus kasvatustyön lopettamisestakin alkanut houkuttaa. Kääpiöpinserikasvattajia kun on tullut nyt hurjan paljon uusia ja olen ehkäpä hieman huolissanikin katsellut muutamia yhdistelmiä ja jalostukseen käytettyjä koiria. Itse kun on noita yhdistelmiään suunnitellut, niin joskus on ollut todella vaikeaa löytää uroksia, joita voisi omiin narttuihinsa yhdistää, kun samoja virheitä ei haluaisi molemmille vanhemmille ja kun tiettyjä asioita on halunnut yhdistelmissään vältellä. Niinhän se on, että "tieto lisää tuskaa" myös tässä koiraharrastuksessa ja mitä enemmän tietoa alkaa olla niin sitä kriittisemmäksi sitä pikkuhiljaa muuttuu. Toivon todellakin, että nuoret aloittelevat kasvattajat vaivautuvat selvittämään tarpeeksi jalostukseen käyttämiensä koirien taustoja, eivätkä tuijota pelkästään näyttelymenestykseen. Toivottavasti rodun terveystilanne ei ala mennä huonompaan suuntaa ja esim epilepsia ja erilaiset autoimmuunisairaudet yleisty, ja kunpa esiiin tulleista tapauksista ja epäilyistä puhuttaisiin avoimesti eikä lakaistaisi ongelmia maton alle. Ja käytettäisiin myös niitä hieman tuntemattomampiakin uroksia - en ollenkaan pitäisi pahana, että jalostusuroksille asetettaisiin tiettyjä rajoituksia myös sen suhteen, että kuinka paljon niitä saisi jalostukseen käyttää. Jos uros on ehtinyt astua jopa kymmeniä narttuja ja sitten sille putkahtaakin joku vakava sairaus, niin eipä kovin tilanne hymyilytä!  Yksi hyvä keino olisi mielestäni se, että uroksella olisi jälkeläismäärä rajoitettu vaikkapa siten että esim kolmen viimeisen vuoden aikana saisi olla vain tietty määrä jälkeläisiä. Tällä tavalla voitaisiin jakaa uroksen jalostuskäyttöä myös pidemmälle ajalle. Koko elinikään sidottu rajoitus ei ole järkevää, sillä silloin poika helposti käytetään "loppuun" jo nuorena ja taas tullaan siihen ongelmaan, että mitäpä jos ko koiralla onkin jokin perinnöllinen sairaus, joka ilmenee vasta hieman myöhemmällä iällä! No joka tapauksessa, omia pentuesuunnitelmia on vielä pariin kolmeen pentueeseen jäljellä ja sen jälkeen aion siirtyä pelkästään seurailemaan kasvattien edesottamuksia. Tämän 20 vuoden aikana on tietenkin muutamia tiedonmurusia tarttunut mukaan ja neuvoja tulen jakamaan tietenkin niitä haluaville ja valitettavasti varmaan myös niille, jotka eivät niitä haluaisi välttämättä saadakaan, joten koiraharrastus tulee jatkumaan vaikka pentuja ei olisikaan suunnitelmissa

Saatiin pariksi päiväksi hieman vipinää normaaliin päivärytmiin, sillä eilen tulivat mopsit Frank, Jack ja Lilli hoitoon. On hauska huomata kuinka erilaisia kaikki ovat. Frank selvästi kaipailee eniten perhettään, sillä kun ovelta kuuluu jotain ääntä se käy tarkistamassa, että jokohan sieltä tullaan hakemaan. Lilli ja Jack sen sijaan tuntuivat kotiutuvan heti ja vauhtia riittää. Jack tosin joutui hieman nöyrtymään ja herra saa luvan vierailunsa ajan käyttää pöksyjä . Nuoriherra on myös sitä mieltä, että 5 naista on sopivan kokoinen haaremi ja varsinkin Sissin kanssa olisi aika kiva leikkiä isojen poikien leikkejä, mutta harmi vaan kun tytöt ovat niin kovin eri mieltä asiasta. Varsinkin Frankin suhteen täytyy tässä varmaan päivän aikana kehitellä jonkinlainen juoni ja kertoa Maijulle, että herra on kadonnut. Tuon ihanan herrasmiehen huolisin nimittäin ilomielin koska tahansa .

Tämä joulu ei ihan heti unohdukaan, sen verran tuo Tapaninpäivän myrsky  ja eilinen Hannumyrsky askartelivat maisemia uusiksi myös täällä Isojoella.

Mutta tärkein asia ensin, eli saimme joulupäivänä piiitkästä aikaa rakkaita vieraita Savonlinnasta ja kyllä oli aivan mahtava nähdä varsinkin Joannaa, josta on tullutkin jo aika "iso tyttö". Vauhtia löytyy ja liikkuminen sujuu suurimman osan aikaa juoksemalla. Muutamia sanojakin tulee jo   Koirista varsinkin Sissi oli aivan rakastunut Joannaan ja pusuja jaeltiin vähän molemmin puolin. Ainut ongelma on vaan se, että varsinkin mopseilla kun tuota energiaa on runsaasti, niin eivät oikein osaa liikkeissään varoa pientä ihmistä tarpeeksi.

Tapaninpäivän aamuyöllä tosiaankin alkoi myskytä ja taisi olla puoli yhdeksän paikkeilla suunnilleen kun sähköt katkesivat. Meillä ei siinä mielessä ole isoja ongelmia virran puuttuessa, sillä puuhella, leivinuuni ja takka huolehtivat tarvittaessa lämmön saannista ja puuhellalla saa tehtyä ruokaa ja lämmitettyä vettä. Vesikään ei meiltä yleensä heti lopu vaikka virrat katoavat, toisin kuin vanhempieni luona, jossa on kyllä otettava heti vettä astioihin. He asuvat sen verran korkeammalla mäellä, että sinne ei enää sitten painetta riitä kun ei sähköä ole. Ainut ongelma tuli siitä, että pesukonehan ei toiminut ja oli pakko pestä Mikon pyykkiä käsin, jotta hän saisi vielä puhtaat pyykit mukaansa kun illalla palaili takaisin Niinisaloon. Käsipyykkäyksessä vaatteet jäävät aina kovin kosteiksi mutta puuhellan lämmössä nekin kuivuivat ajoissa. Virrat oli poikki suunnilleen 8 tuntia ja vielä tänäänkin on osa Isojoesta ilman sähköä. Todella harvinaista täällä! Metsää on kaatunut melko paljon ja muutamia puita on osunut myös talojen päälle. Meillä ei muuta vahinkoa satunut kuin se, että pihalla olevan joulukuusen valot sammui kun johto katkesi ja kasvihuoneesta lähti pari kattopleksilevyä lentoon. Toinen löytyi muutaman metrin päästä, mutta toista en ole löytänyt, joten taitaapi olla naapurin metsässä. Eilen myskysi myös, tosin ei ihan yhtä voimallisesti, mutta aika lailla kaatui puita vielä lisää. Tänään on ollut todella kaunis aurinkoinen päivä ja huomiseksi odotetaan valitettavasti taas uutta myrskyrintamaa, joten hieman hirvittää. Toivotaan, että se jäisi sitten tältä erää  viimeiseksi ja alkaisi vähitellen tulle myös noita pakkaskelejä, eilenkin oli mitattu jossain päin Suomea 9,9 astetta plussan puolella! Juuri tuossa aamulla katselin pihaa ja ajattelin, että jos olisi hieman kuivempaa, niin voivi vaikka leikata vielä nurmikonkin kertaalleen, niin komeasti vihertää

Tämä viikon alku on ollut yhtä koheltamista paikasta toiseen ja vielä huomenna pitäisi yksi reissu tehdä Porin suuntaan - josko sitten pikku hiljaa saisi joulu tulla. Vaikka eipä taida meillä kovin paljoa normaalista viikonlopusta erottua tänä vuonna. Ville ei perheineen ehdi Pohjanmaalle tänä jouluna ja Paula luultavasti hoitelee viikonloppuna kätilön hommia, sillä Millin laskettu aika osuu juuri jouluun. Mikko sentään tulee lomille, joten puolet lapsista muonavahvuudessa. Kinkku paistetaan ehkäpä vasta Uudeksi Vuodeksi ja joulunpyhinä nautiskellaan kalkkunaa ja hieman määrältään karsittua jouluruokaa

Tänään päivä meni Kauhajoella, aamulla vein Matin ja pari luokkakaveriaan kouluun ja samalla hain "uudet" harrastusvälineeni Kauhajoen poliisiasemalta   Pojilla koulu loppui jo puoli 12 joten odottelin paikan päällä ja  kiertelin kaupoissa. Kävin mm tutustumassa yhteen kirppariin, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Noista aseluvista vielä sen verran, että nelisen kuukautta siinä meni siitä hetkestä, kun laitoin luvat hakuun, siihen kun aseet nyt sitten siirtyivät minun asekaappiini.  On tämä lyhyellä pyssyllä harrastaminen nykyisin aika monimutkaista ja hankalaa! Ja tuntuu että aina vaan vaikeammaksi muuttuu. Pari viikkoa sitten kävin Seinäjoella ampuma-asekouluttajan kurssin ja kunhan pääseura saa anomuksen tehtyä, niin pestini IU:n ampuma-asekouluttajana virallistetaan. Nykyäänhän kaikkien pistoolilla harrastavien täytyy esittää tarvittaessa todistus harrastuneisuudestaan ja tämä todistusten kirjoittaminen on nyt sitten seurojen ampuma-asekouluttajien tehtävänä. Ja tällä hetkellä ammuntaharrastuksen hankaluudet eivät koske ainoastaan ruutiaseita, sillä myös ilma-aseiden säiliöiden käyttöikään on alettu puuttua ja aika harvalla harrastajalla on alle 10 vuotta vanhoja aseita käytössään, joten jos haluaa kisoissa käydä, aseiden säiliöt on uusittava. Omaan ilmapistooliini juuri teetin muutosremontin eli vanha kiinteäsäiliöinen aseeni muutettiin sellaiseksi että siihen käy nyt irtosäiliö. Hinta remontilla vaan oli puolet uuden aseen hinnasta!! Joten tänä talvena ei paljoa kisoissa tai näyttelyissä käydä, pakko säästää ilmoittautumismaksuissa - harrastuksiin varatut "määrärahat" on tuhlattu jo moneenkin kertaan.

Joulukortteja emme lähetä tänäkään vuonna, Isännän kanssa ollaan jo muutama vuosi tehty niin, että laitamme korttirahojen verran johonkin hyväntekeväisyyskampanjaan. Joten tässä kaikille koiramaiset jouluterveiset - Sintti ei suostunut poseeraamaan, joten kuvissa esiintyvät ainoastaan Jumpsu ja mopot

Ja ennen kaikkea se tärkein juttu eli sain vihdoinkin "rakkaan" autoni takaisin . Mersustahan meni kesällä katsastus vanhaksi ja kun miesväellä noita kiireitä riitti, niin kukaan ei ehtinyt laittaa vanhaa palvelijaa siihen kuntoon, että olis voinut sitä käydä insinööreille näyttämässä, niin meikäläisen kulkupelinä oli Mikon Leppäkerttu. Siinäkin on ollut jos jonkinlaista sähkövikaa yms, joten toimintasäde on ulottunut meikäläisen käytössä vain sellaisiin matkoihin, että viitsii kävellä kotiin, jos tarve vaatii .

No - muutamien viikkojen valohoito hallissa nosturilla ei siis Mersuun tehonnut, joten miehet joutuivat oikein pari kolme tuntia tekemään töitäkin, että saivat jarrut kuntoon ja leimat papereihin. Tosin parin päivän käytön jälkeen simahti startti, mutta se vika onneksi korjattiin sitten jo parin päivän sisällä.

Koirien kanssa on ollut aika inhottavaa tuo lenkkeily, sillä metsä on niin märkä, että vanhat rouvat Jumpsu ja Sintsu ovat sitä mieltä, että EVVK. Sissi ja Emma sen sijaan eivät paljoa märkyydestä välitä, vaan sammaleet lentelee, kun pariskunta päästelee rallia. Lakustakin kuului sen verran uutisia, että ilmeisesti kieliongelmia ei ole, vaan neiti on alkanut viihtyä uudessa kodissaan hyvin.

Illat olen kutonut lapasia ja sukkia samalla kun katselen telkkaria ja osa tuotoksista vietiin pariksi viikoksi kirpparille, josta Arjan ja Mirkan kanssa vuokrattiin yhteinen pöytä. Nyt pitäisi vielä tehdä muutamia pareja sukkia jouluksi ja pojat tilasivat lisäksi uudet pipot. Veskulle tein isäinpäivälahjaksi koevedoksen piposta ja ainakin hänen päähänsä se sopi ihan OK. Kuvassa ko pipo ja parit koira/kissasukat, toiset pitkävartiset polvisukkamalliset ja toiset hieman lyhyempi malli. Silmät ja nenä eivät oikein kuvasta erotu, mutta kyllä ne siellä langan seassa jossain ovat

ja tottakai piti taas kehittää hieman uuttakin mallia, joten yhtenä iltana sain päähäni tehdä hiirimalliset lapaset tai oikeammin RASAT niinkuin täälläpäin sanotaan. Vaihtelu virkistää kun voi vuoron perään tehdä erilaisia eikä pelkästään niitä Jusseja. kuva on vähän huonolaatuinen, mutta eiköhän siitä periaate selviä. Luin muuten juuri sanomalehdestä, että jos tekee käsitöitä jonkun esim lehden ohjeen mukaan, niin niitä saa tehdä vain omaan käyttöön tai antaa lahjaksi, ei saa myydä - tekijänoikeussäännökset!  No, itse en näihin malleihin mitään ohjeita lueskele vaan soveltelen tarpeen mukaan, joten vien kirpparille myyntiin ihan hyvällä omallatunnolla

Ampumakausikin on jollain lailla avattu ja viime viikonlopun kisat meni vähän siinä mielessä harjoituskisaksi, että olin luvannut toimittaa Isojoen kisojen palkintoja Kankaanpään kisoihin ja lauantain kisaohjelmassa oli pistoolissa pelkästään Yleinen sarja, joten ammuin sitten siinä enkä naisten sarjassa, joka oli ohjelmassa sunnuntaina. Kisa alkoikin sitten tosi hyvin, sillä kolmen haroituslaukauksen jälkeen aseesta petti säiliön tiivisteet ja paineet pihalle! Sain kankaanpääläisiltä lainaksi aseen, niin sain kuitenkin kisan ammuttua, kiitos Martti! Tulos 539 oli omasta mielestä ihan ok, kun miettii, että oli tosiaan outo ase ja muutamia OHO-laukauksiakin tuli, kun liipaisu oli hieman erilainen ja herkempi kuin omassani. Käväisin samalla Eelistä katsomassa ja kyllä se poika on luonteensa puolesta niin samasta puusta veistetty äitinsä kanssa ettei paremmin voisi olla. Ja nyt huomasin ekan kerran että niin on vaan sillekin alkanut ilmestyä muutamia harmaita karvoja kuonoon ja silmien alle.

Tänään täytyy vielä vääntää jossain vaiheessa kakkupohja jotta saan huomiseksi tehtyä kakun tädilleni, joka perjantaina täyttää 70v. Meillä on  nimittäin huomenna tämän vuoden viimeinen kansalaisopiston kirjontapiirin kokoontuminen ja pari naisista lupasi keittää siellä kahvit, joten saadaan juoda samalla ne Katrin synttärikaffeetkin.

Laitetaan nyt mallikuva aikuisten koon sammakkolapasistakin, joiden valmistamisessa oli hieman hmmm  ongelmiakin. Joku nimeltämainitsematon tohelo nimittäin ompeli ensin toiseen lapaseen silmät "kuonon" väärälle puolelle. Ja olen muuten aika monta kertaa kuullut muutaman päivän aikana tästä erehdyksestä