Laitan pyynnöstä tähän kuvasatoa kansalaisopiston Isojoen kirjontapiirin kevätnäyttelystä, sillä kuvia tuli otettua sen verran paljon, etten viitsi niitä alkaa sähköpostilla lähetellä, mutta toki lähetän jokaiselle halukkaalle alkuperäisen kuvan omista töistään, kunhan ilmoitatte minkä kuvan kukin haluaa. Valitettavasti kaikki eivät päässeet tuomaan töitään näyttelyyn, joten kauden aikana valmistuneita töitä on todellisuudessa paljon paljon enemmän. Ja samalla haluan näin julkisesti kiittää piirin vetäjää Irmaa, joka on usean vuoden ajan ollut porukan inspiroijana

En laita kuviin sen kummempia kuvatekstejä, koska ihan kaikkien töiden tekijöistä en ole ihan 100% varma. Omia tekeleitänikin kuvista löytyy muutama.

Hitaasti, mutta varmasti nuo lumet alkavat sulaa pihasta ja nyt näyttää onneksi siltä, että mitään suurempia tulvia ei tänä keväänä meidän pihaan tule. Yleensähän kun lumet alkavat sulaa, tuo meidän pihan ja pellon välissä kulkeva oja on ääriään myöten täynnä ja ylimääräinen vesi virtaa pihan poikki. Nurmikolta löytyy vielä paikoitellen runsas kymmenen senttiä lunta ja pyykkinarujen alla on vielä puolisen metriä, joten ihan vielä ei pääse mattopyykille, mutta ehkäpä jo viikon kuluttua pääsee kokeilemaan ihka uutta painepesuria . Meidän iso kuumapesuri kun on epäkunnossa ja miesväki ei vaan ole saanut siihen varaosia hankittua, niin ositn itselleni ihan OMAN pesurin ja se on kooltaan niin pieni, että se taitaapi mahtua lukkojen taakse mun asekaappiin - ja sinnehän ei ole muilla avainta kuin mulla!!!! Joten äijät korjatkoot pesurinsa jos sitä tarvitsevat . 

Koirat ei oikein tahdo ymmärtää, että hanki ei enää kanna ja varsinkin Emmalla ja Sintillä on ongelmia löytää illalla paikka mihin voi kyykistyä, kun ei pääsekään tuonne pellolle. Mutta ulkona aletaan nyt taas viihtyä paremmin un lumen alta alkaa paljastua maata ja mielenkiintoisia hajuja. Hiekkaa tulee kuormakaupalla sisälle tassuissa ja lumen alta on paljastuu myös niitä ikävämpiä yllätyksiä eli toivon todellakin, että nurmikko alkaa kuivahtaa pikaisesti sen verran että kestää kävellä ja saa pihaan jääneet kakkakikkareet siivottua pois. Tuo jokakeväinen koirankakkakeskustelukin on taas pikkuhiljaa päässyt alkuun lehtienkin palstoilla ja sen verran täytyy kyllä olla samaa mieltä, että juuri aamulla katselin järkyttyneenä kuinka yksi rouva paskatti koiransa tien vieressä sijaitsevan talon pihaan!!! Talo sijaitsee ihan jalkakäytävän vierellä ja välissä ei ole mitään ojaa eikä aitaa ja niin sitä vaan päästettiin koira niin kauas pihaan kuin flexi antaa myöten ja annettiin tehdä sinne tarpeensa. Ja kuin vielä pisteenä iin päälle, koira  käveli vielä melkein talon seinässä kiinni olevan nuoren hopeakuusen juurelle nostamaan koipea. Omistajalla ei näyttänyt olevan aikomustakaan siivota torttua pois vaan matkaa jatkettiin toimitusten jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Meillähän laitettiin tuosta samaisesta syystä aikoinaan aita tontin rajalle jalkakäytävän viereen silloin kun lapset olivat pieniä. Omilla koirilla ei ole koskaan ollut lupaa mennä tuohon rinteeseen eikä siten ole tarvinnut pelätä että sieltä löytyisi "miinoja", rinne kun on aina ollut mukava leikkipaikka niin kesällä kuin talvella. Jostain syystä ehkä ihmiset ajattelevat, että jos jossain talossa on itselläänkin koiria, niin eipä se haittaa mitään vaikka koko kylän koirat käyttävät tonttia vessanaan! Myönnän kyllä, etten minäkään kaikkia kakkoja kotiin kanna, vaan jos läjä tulee sellaiseen paikkaan ojaan, että lähellä ei ole taloja tai ei ole mikään yleinen kulkureitti kyseessä, niin jätän kyllä silloin poimimatta, mutta ei tulisi mieleenikään päästää asioille toisten PIHAAN ja kyllä taajama-alueelta on läjät on siivottava pois!!

Isojoella olisi taasen tulossa mätsärikin, mutta taidan tänä vuonna jättää väliin sen tapahtuman. On sen verran paljon taas ollut mm. kennelyskää yms tarttuvia sairauksia liikkeellä, että jätän tänä keväänä omien koirien kanssa massatapahtumat aika vähiin. Toiveissa olisi pentuja alkukesästä ja jos pentusuunnitelmani toteutuvat, niin en tarvitse yhtään ylimääräisiä ongelmia murheeksi. Asta-kääkän juoksua odotellaan ja kunhan se alkaa, niin käväisemme Vaasassa treffeillä katsomassa ihanaa Nero-poikaa ja niitä mopovauvojakin olisi toiveissa . 

Noista mopseista sen verran, että kyllä se pitää täysin paikkaansa että ne eivät ole mitään koiria, vaan ihan luku sinänsä!  Sissihän on täysin Veskun koira ja heillä on ihan omat juttunsa joista muut ei taida tajuta mitään. Jos Vesku katselee telkkaria keittiön sohvalla, niin Jumpsu ja Sintsu makailevat yleensä sohvalla kaikessa rauhassa - Sintti sohvan tosessa päässä ja Jumbo yleensä Veskun niskan takana sohvan selkänojalla ja mopot katselevat TV:tä isännän vieressä! Ne siis todellakin katselevat sitä! Varsinkin formuloita seurattaessa on huvittavaa kuinka päät kääntyvät ja katse seuraa autoja. Luonto-ohjelmien kanssa Sissillä on ollut pieni ongelma nyt sen jälkeen kun Vesku osti ison telkkarin tuohon keittiön seinälle. Tiettyjen eläinten äänet häiritsevät Sissiä ja se alkaa tuijottaa tv:tä ja saattaa jopa murahdella tai haukahtaa ja kun kuvakulma siirtyy niin, että eläin häviää näkyvistä, Sissi painelee katsomaan ikkunasta tai pyytää ulos! Koirien äänistä se ei välitä, mutta esimerkiksi tiettyjen lintujen ääntely kiinnostaa sitä.

Ampumaharrastuksen puolella alkaa olla ilma-asekausi takana ja tänä viikonloppuna olikin kevään viimeinen ilmapistoolikisa Ilmajoella. Hieman oli ongelmia liipaisun kanssa, sillä tyhmyyttäni kävin alkuviikosta ampumassa ruutia ja etusormi olikin sitten tänään sitä mieltä, että liipaisinvastushan on 1000g eikä 500g ja  OHO! -laukauksia tuli muutamia - ja vaikka kuinka yritin järjestävän seuran toimitsijoille vakuuttaa, että ne seiskat on niitä "aprillipiloja" ja todellisuudessa naåpakymppejä, niin eivät uskoneet , no tulos oli 360, joten oli sentään 9 keskiarvona. Eilen ammuin pitkästä aikaa ilmakiväärillä, kun olin valvomassa Isojoenmestaruusammuntoja ja osallistujia ei eiliselle päivälle oikein ollut, niin päätin sitten kokeilla oman sarjani. Itse olin hyvin tyytyväinen, sillä sain ekan kerran 300 pistettä rikki, joten nyt ollaan sentään "samalla sataluvulla" . Tuo kivääri on vaan niin turkasen herkkä laji ja kymppi sen kuuluisan kärpäsenpaskan kokoinen, joten aina kun sillä yrittää ampua, ei voi muuta kuin ihailla niitä jotka kunnon tuloksia sillä ampuvat! Ilmaolympian aluemestaruuskisat olisi vielä parin viikon kuluttua Seinäjoella, mutta täytyy nyt miettiä että uskaltaisiko sitä kokeilemaan vai ei. Ko. lajin harjoittelu kun ei Isojoella onnistu, kun ei ole taululaitteita. Mulla on kyllä keittiön kaapin seinässä kiinni olympiataulut ja niihin on muutaman kerran tullut tehtyä kuivaharjoittelua ja radalla olen yrittänyt harjoitella nopeiden sarjojen rytmitystä 25m taululaitteisiin, mutta kertaakaan en ole päässyt kokeilemaan ihan kovilla tauluun, joten mitään hajua ei ole siitä mihin osumat olisivat todellisuudessa menneet ja jos kisoihin lähden, niin se on kyllä sitten täysin kokeilumielessä. No ilmoittautumisaikaa on onneksi vielä muutama päivä jäljellä.

Voi kääk!   Ulkona sataa lunta niin sankasti ettei naapuriin näy!

No niin, nyt sitte näyttäis siltä, että Terrieri.netin kotisivut ei enää toimi ja mullahan oli omat kotarit juurikin siellä. Parisen vuotta sitten muutin sivut sinne kun en saanut tietoa kunnolla siirrettyä Soneran kotisivuille yhteyskatkosten takia. Olis vaan kannattanu pysyä soneran alla, olis ainakin tiedot kotikoneella tallessa, mutta nyt häipyi kaikki kuin pieru sinne kuuluisaan Saharaan jos tuo terrierinetti nyt tosiaan on kaatunut!!

Joten ainakin nyt sitten toistaiseksi taidan päivitellä asioita pelkästään tänne blogiin ja pyydän anteeksi kaikilta koiraharrastusystäviltäni sitä, että täällä tulee olemaan sitten juttua myös muista kuin koira-asioista.

Pentusuunnitelmissa siis kääpiöpinseripentue yhdistelmästä "Nero" Rowan-Alley's You Tube - "Asta" Kotopellon Cristina, juoksua odotellaan! Yhdistelmä on lievä linjaus iki-ihanaan Jumbo-mummoon (FIMVA Rowan-Alley's Matami Mimmi), jonka ehdottomasti paras ominaisuus on sen määrätietoinen, avoin, rauhallinen luonne. Ja onhan tuo mummo pärjännyt ihan kiitettävästi myös missikisoissakin .  Nero on luonteeltaan hyvin paljon "jumbomainen", sopivan kokoinen, näyttelyissä palkittu ERInomaisella. Asta hieman vilkkaampi, hyväluustoinen ja kaunisrakenteinen, kauneusvirheenä mainittava toinen yläkulmuri hieman väärässä asennossa.

Aikamoista hiljaiseloa on vietetty koirien kanssa. Pakkaskelitkin saapuivat vihdoinkin ja nyt taas huomaa sen kuinka epäkäytännöllinen se lattialämpö on koirahuushollissa. Varpaat tottuu lämpimään lattiaan, niin eihän tuolla ulkona tahdo pärjätä ilman tossuja millään ja piha on täynnä kolmijalkaisia koiria . Joten lenkkeily saa taas jäädä aika vähiin, sillä ei nuo "tossulenkit" oikein tuolla metsässä lumihangessa luonnistu, tahtoo jäädä aina muutama tossu matkan varrelle. Sissi on ainut jota ei kylmyys tunnu kauheasti haittaavan ja sen se sai kokeakin tässä alkuviikosta, kun paineli taas tapansa mukaisesti hullunrallia pitkin pihaa ja oikaisi sitten Emmaa kiinniottaessaan pihassa olleiden kuorma-autojen ja traktorin alta ja ilmeisesti siellä jokin sitten osui selän päälle, sillä vekkihän siihen tuli. Reikä ei onneksi ollut kovin iso, mutta täytyy nyt vaan toivoa, ettei siihen kohtaan ala kasvaa valkoisia karvoja, on niin näkyvällä paikalla.

Pentusuunnitelmia olen pyöritellyt moneen kertaan mielessäni ja pikkuhiljaa on ajatus kasvatustyön lopettamisestakin alkanut houkuttaa. Kääpiöpinserikasvattajia kun on tullut nyt hurjan paljon uusia ja olen ehkäpä hieman huolissanikin katsellut muutamia yhdistelmiä ja jalostukseen käytettyjä koiria. Itse kun on noita yhdistelmiään suunnitellut, niin joskus on ollut todella vaikeaa löytää uroksia, joita voisi omiin narttuihinsa yhdistää, kun samoja virheitä ei haluaisi molemmille vanhemmille ja kun tiettyjä asioita on halunnut yhdistelmissään vältellä. Niinhän se on, että "tieto lisää tuskaa" myös tässä koiraharrastuksessa ja mitä enemmän tietoa alkaa olla niin sitä kriittisemmäksi sitä pikkuhiljaa muuttuu. Toivon todellakin, että nuoret aloittelevat kasvattajat vaivautuvat selvittämään tarpeeksi jalostukseen käyttämiensä koirien taustoja, eivätkä tuijota pelkästään näyttelymenestykseen. Toivottavasti rodun terveystilanne ei ala mennä huonompaan suuntaa ja esim epilepsia ja erilaiset autoimmuunisairaudet yleisty, ja kunpa esiiin tulleista tapauksista ja epäilyistä puhuttaisiin avoimesti eikä lakaistaisi ongelmia maton alle. Ja käytettäisiin myös niitä hieman tuntemattomampiakin uroksia - en ollenkaan pitäisi pahana, että jalostusuroksille asetettaisiin tiettyjä rajoituksia myös sen suhteen, että kuinka paljon niitä saisi jalostukseen käyttää. Jos uros on ehtinyt astua jopa kymmeniä narttuja ja sitten sille putkahtaakin joku vakava sairaus, niin eipä kovin tilanne hymyilytä!  Yksi hyvä keino olisi mielestäni se, että uroksella olisi jälkeläismäärä rajoitettu vaikkapa siten että esim kolmen viimeisen vuoden aikana saisi olla vain tietty määrä jälkeläisiä. Tällä tavalla voitaisiin jakaa uroksen jalostuskäyttöä myös pidemmälle ajalle. Koko elinikään sidottu rajoitus ei ole järkevää, sillä silloin poika helposti käytetään "loppuun" jo nuorena ja taas tullaan siihen ongelmaan, että mitäpä jos ko koiralla onkin jokin perinnöllinen sairaus, joka ilmenee vasta hieman myöhemmällä iällä! No joka tapauksessa, omia pentuesuunnitelmia on vielä pariin kolmeen pentueeseen jäljellä ja sen jälkeen aion siirtyä pelkästään seurailemaan kasvattien edesottamuksia. Tämän 20 vuoden aikana on tietenkin muutamia tiedonmurusia tarttunut mukaan ja neuvoja tulen jakamaan tietenkin niitä haluaville ja valitettavasti varmaan myös niille, jotka eivät niitä haluaisi välttämättä saadakaan, joten koiraharrastus tulee jatkumaan vaikka pentuja ei olisikaan suunnitelmissa

Saatiin pariksi päiväksi hieman vipinää normaaliin päivärytmiin, sillä eilen tulivat mopsit Frank, Jack ja Lilli hoitoon. On hauska huomata kuinka erilaisia kaikki ovat. Frank selvästi kaipailee eniten perhettään, sillä kun ovelta kuuluu jotain ääntä se käy tarkistamassa, että jokohan sieltä tullaan hakemaan. Lilli ja Jack sen sijaan tuntuivat kotiutuvan heti ja vauhtia riittää. Jack tosin joutui hieman nöyrtymään ja herra saa luvan vierailunsa ajan käyttää pöksyjä . Nuoriherra on myös sitä mieltä, että 5 naista on sopivan kokoinen haaremi ja varsinkin Sissin kanssa olisi aika kiva leikkiä isojen poikien leikkejä, mutta harmi vaan kun tytöt ovat niin kovin eri mieltä asiasta. Varsinkin Frankin suhteen täytyy tässä varmaan päivän aikana kehitellä jonkinlainen juoni ja kertoa Maijulle, että herra on kadonnut. Tuon ihanan herrasmiehen huolisin nimittäin ilomielin koska tahansa .

Tämä joulu ei ihan heti unohdukaan, sen verran tuo Tapaninpäivän myrsky  ja eilinen Hannumyrsky askartelivat maisemia uusiksi myös täällä Isojoella.

Mutta tärkein asia ensin, eli saimme joulupäivänä piiitkästä aikaa rakkaita vieraita Savonlinnasta ja kyllä oli aivan mahtava nähdä varsinkin Joannaa, josta on tullutkin jo aika "iso tyttö". Vauhtia löytyy ja liikkuminen sujuu suurimman osan aikaa juoksemalla. Muutamia sanojakin tulee jo   Koirista varsinkin Sissi oli aivan rakastunut Joannaan ja pusuja jaeltiin vähän molemmin puolin. Ainut ongelma on vaan se, että varsinkin mopseilla kun tuota energiaa on runsaasti, niin eivät oikein osaa liikkeissään varoa pientä ihmistä tarpeeksi.

Tapaninpäivän aamuyöllä tosiaankin alkoi myskytä ja taisi olla puoli yhdeksän paikkeilla suunnilleen kun sähköt katkesivat. Meillä ei siinä mielessä ole isoja ongelmia virran puuttuessa, sillä puuhella, leivinuuni ja takka huolehtivat tarvittaessa lämmön saannista ja puuhellalla saa tehtyä ruokaa ja lämmitettyä vettä. Vesikään ei meiltä yleensä heti lopu vaikka virrat katoavat, toisin kuin vanhempieni luona, jossa on kyllä otettava heti vettä astioihin. He asuvat sen verran korkeammalla mäellä, että sinne ei enää sitten painetta riitä kun ei sähköä ole. Ainut ongelma tuli siitä, että pesukonehan ei toiminut ja oli pakko pestä Mikon pyykkiä käsin, jotta hän saisi vielä puhtaat pyykit mukaansa kun illalla palaili takaisin Niinisaloon. Käsipyykkäyksessä vaatteet jäävät aina kovin kosteiksi mutta puuhellan lämmössä nekin kuivuivat ajoissa. Virrat oli poikki suunnilleen 8 tuntia ja vielä tänäänkin on osa Isojoesta ilman sähköä. Todella harvinaista täällä! Metsää on kaatunut melko paljon ja muutamia puita on osunut myös talojen päälle. Meillä ei muuta vahinkoa satunut kuin se, että pihalla olevan joulukuusen valot sammui kun johto katkesi ja kasvihuoneesta lähti pari kattopleksilevyä lentoon. Toinen löytyi muutaman metrin päästä, mutta toista en ole löytänyt, joten taitaapi olla naapurin metsässä. Eilen myskysi myös, tosin ei ihan yhtä voimallisesti, mutta aika lailla kaatui puita vielä lisää. Tänään on ollut todella kaunis aurinkoinen päivä ja huomiseksi odotetaan valitettavasti taas uutta myrskyrintamaa, joten hieman hirvittää. Toivotaan, että se jäisi sitten tältä erää  viimeiseksi ja alkaisi vähitellen tulle myös noita pakkaskelejä, eilenkin oli mitattu jossain päin Suomea 9,9 astetta plussan puolella! Juuri tuossa aamulla katselin pihaa ja ajattelin, että jos olisi hieman kuivempaa, niin voivi vaikka leikata vielä nurmikonkin kertaalleen, niin komeasti vihertää